You are not logged in.
Joo, psykokarkin kiimalle kyllä :peuk:
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Kalossimies wrote:Edelleenkin nää on vähe
Eipä, mut mä en viitti tulla enempää kuseskelemaan psykokarkin paraatiin Löytyykö toi uusi levy striimattuna jostain? (muualla ku spotifysta). Kyllähän sitä ihan mielenkiinnosta voisi kuunnella.
Youtubeen ovat ihan virallisesti laittaneet. Spotifyssa ei kai oo
https://www.youtube.com/user/TheOfficia … &flow=grid
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Yritetääs.
Olis toiki voinu tehdä kuuntelusta online-kommentoinnin keskikaljan voimalla illalla.
Offline
Yritetääs.
Olis toiki voinu tehdä kuuntelusta online-kommentoinnin keskikaljan voimalla illalla.
Offline
Onpas huono ajankohta keikalle eli jää kyllä multa väliin. Harmi, koska olisin kyllä mielelläni käynyt katsomassa. Aika kova keikkavuosi tästä on joka tapauksessa tulossa ja oikeus ja kohtuus päässee kuitenkin tapahtumaan eli psykokarkki eturiviin hulinoimaan
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Offline
tulispa vielä jotain kiinnostavaa flowhun. 79e en pelkästään tästä maksa, vaikka onhan tämä yksi "niistä" bändeistä...
Offline
soittaakohan nuo päälavalla? ja toivottavasti ei mene päällekkäin azealia banksin kanssa
Offline
Uudet housut ja paita wrote:Yritetääs.
Olis toiki voinu tehdä kuuntelusta online-kommentoinnin keskikaljan voimalla illalla.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
soittaakohan nuo päälavalla? ja toivottavasti ei mene päällekkäin azealia banksin kanssa
eiköhän ne laiteta sinne Nokia-telttaan (tai millä nimellä tuo kulkeekaan tänä vuonna). AB sitten samaan aikaan päälavalla.
En tunne asiaa, mistä on kysymys, mutta täysi, sataprosenttinen tuki. Olen sen sillä tasolla käynyt läpi.
Offline
psykokarkki wrote:soittaakohan nuo päälavalla? ja toivottavasti ei mene päällekkäin azealia banksin kanssa
eiköhän ne laiteta sinne Nokia-telttaan (tai millä nimellä tuo kulkeekaan tänä vuonna). AB sitten samaan aikaan päälavalla.
voin kuvitella
teltasta tulee kyl törkee sumppu jos noin ja korvatulpat kandee ehkä ottaa mukaan
Offline
terrrrrrrrve
edellinen festarikeikka oli vähän mössöä, muistaakseni (Primavera 2009), mutta klubikeikka edellisenä vuonna täyttä parhautta. toivottavasti eivät tosiaan päälavalla soita. mahtava kyllä päästä kuulemaan uutta matskua livenä.
Offline
Offline
mutta klubikeikka edellisenä vuonna täyttä parhautta.
Ajattelin Flow-keikan jälkeen olla sillain, että "eihän tää nyt ollu läheskään yhtä hyvä kuin Lontoossa 2008".
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
Offline
Voi helvetti pitääkö sitä nyt flowhun
Varikset komentavat
Offline
nyt kun tässä taas pienen tauon jälkeen kuuntelen uutta levyä niin enpä sit tiedä kuinka mullistavaa tää on, eli onko noi biisit nyt sitten tarpeeksi vahvoja. a-puolella oikeastaan vaan toi vika eli kitaraton himmailu 'is this and yes' tuo jotain uutta kuvioihin, muuten nuo vois melkein olla jotain jämämatskua vuosien varrelta. ja toikin on melkein vaan kokeellisempaa stereolabia (in the sunlight eiq).
mut on se kyllä hienoa että nää on tulossa suomeen, huhhuh! kuitenkin niitä harvoja bändejä joilla on ihan oma juttunsa, vaikka jäljittelijöitä on riittänyt.
käänsin b-puolelle, if i am, ihanan raukea fiilis, mutta tästäkin tulee tietynlaiset stereolab-vibat, mitä kummaa. iltapäiväaurinko-musiikkia pölyiseen huoneeseen. jatkamme, saamme kenties L.Ä. ("vitsissä" pitää tietää että l-kirjain lausuttiin ennen vanhaan "el" )
Offline
jatkamme, saamme kenties L.Ä. ("vitsissä" pitää tietää että l-kirjain lausuttiin ennen vanhaan "el" )
Hieno vitsi. Hyvä vitsi. Monipuolinen vitsi. eiq jne Tajusin "sen" sentään.
Stereolab muuten tuli jossain vaiheessa minullekin mieleen edellisellä kuuntelulla.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Ihan vispipuuroo tää näiden levy
avaapa vähän enemmän tätä vispipuuro-käsitettä, kun tuolla toisessakin tobassa tuli vastaan.
Offline
Varmaankin tarkoittaa, että Kevin Shields on ainut elossa oleva hittien suoltaja.
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
ILR wrote:Ihan vispipuuroo tää näiden levy
avaapa vähän enemmän tätä vispipuuro-käsitettä, kun tuolla toisessakin tobassa tuli vastaan.
Niinpä, se on lappapuuro :soosoo:
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
lovelessin kansi on kieltämättä melkein vispipuuron värinen, ja ILR muistaakseni otti sen hyvin lovelessmaisen kuvan, joka oli forkan otsikkokuvana joskus muinoin
ai niin:
Offline
ILR muistaakseni otti sen hyvin lovelessmaisen kuvan, joka oli forkan otsikkokuvana joskus muinoin
No oli se sen verran samanolonen et luulin aikanaan sen olleen joku vaihtoehtonen/sinkku/whatever Loveless-kuva
Offline
Varmaankin tarkoittaa, että Kevin Shields on ainut elossa oleva hittien suoltaja.
Joo ei toi uus levy oikein, mulle ainakaan. Täs on periaatteellisella tasolla jotain pielessä jotta jaksasin innostua. Melodiat kiehtoo mut väärällä tavalla staattista. Lovelessilla pikkasen eloisampi rytmiryhmä olis pelastanu paljon.
Offline
Juuh, elikkäs:
1)
10:04 <@ILR> ei tää mbv lähe
10:04 <@ILR> samaa biisitöntä vispipuuroo suurin osa ku loveless
10:05 <@ILR> sit ku nää tekee biisei ni ne kuulostaa joltain treenikämppärejekteiltä
2) Emmä muista mikä kaikki tohon vispipuuro-assosiaatioon vaikutti. Joo, Lovelessin kansi pyöri mielessä ja siinä se värikartta on sitä ihteensä. Disclaimeria tähän väliin sen verran et Loveless on mun mielestä kokonaispakettina tosi hieno, oon käyttäny siitä fraasia 'briljantti, mutta kuuntelukelvoton' aiemmin ja oon edelleen samaa mieltä. Mut se kansi on myyttinen, joskus junnuna selas DIAL-UP MODEEMILLA jostain Allmusic.comista hitaasti avautuvii sivuja missä puhuttiin tämmösestä dramaattisesti nimetystä bändistä millä oli tommonen jumalattoman kiehtovan näkönen pörinäkansikuva. Ja sit ku sitä Lovelessiä kuuli ni ne ekat 10 sekkaa herrajumala sentään.
Mut siis, muistaaks kukaan Lovelessilta oikeesti muuta ku sen ekan ja vikan biisin? Siinä keskellä on enimmäkseen huonoo, hahmotonta, abstraktii surinaa, mä en saa juuri mitään irti siitä epävireisestä ulinasta ja jatkuvasta vibrakammen runkkaamisesta. Toi vispipuuro-idea liittyy tohon, Loveless on kaikki semmosta vellovaa, tasapaksuu limboo missä ei oo mitään runkoo, rakennetta tai pysyvyyttä minkään ympärillä. Se on kuin koordinaatisto ilman origoo. Tai kuin menis kuselle jonnekin aakeelle laakeelle heinikolle missä ei oo ees mitään katajan nysää tai mitään pystyssä.
3) Isn't Anything on hieno. Siel on biisei vaikkei ookkaan ehkä ihan niin MIELENKIINTOSTA AUDIOO.
4) Se wanha kuva oli tää näin:
House of Love-festareilta... öö... tammikuussa 2006? Joku eestiläinen vähän pliisu surinasuukeisarointibändi, oisko ollu Pia Fraus? Yks mun suosikkiräpsyjä.
Älä päästä painiks sitä
Offline
itsekin kuulun toki tähän koulukuntaan että loveless on yliarvostettu, koska HERRANJUMALA SENTÄÄN ITSE KUUNTELIN BÄNDIÄ JO 1988 eli silloinhan ne räjäytti pään isn't anythingillä ja sen liepeillä tulleilla ep:illä, jopa vanha strawberry wine eksyi tuolloin ekaa kertaa kuulolle ja mieleen tuli fraasi "juuri tätä musiikkia olen odottanut koko elämäni". ja muistan kun soon ilmestyi, ja ja ja... mutta tosi on, että lovelessilla kaikki biisit ei ole niin kummoisia, mutta esim. tremolo-ep:ltä [näiden kirkkain hetki] tuttu to here knows when on ihan tajuttoman kova. ja pelkästään ne soundit, JUMALAUTA MIKÄ MÖTKÖ!
Offline
en ymmärrä termiä "biisitön", kun puhutaan orkesterista joka on tehnyt poikkeuksellisen mielenkiintoisia ja poikkeavia sointukiertoja ja yhdistänyt niihin oikeasti omaperäisiä ja kauniita melodioita. hyvänä esimerkkinä vaikka toi "only tomorrow". uudella levyllä osoittavat hyvin sen, et vaikka monet on onnistuneet apinoimaan tuota saundia hyvinkin, niin ei tuon luokan biisejä ihan kuka tahansa pysty tekemään. kevin shieldsin kappaleita on siinä mielessä hieno kuunnella (kun siis pop-musasta puhutaan) et ihan aina ei pysty ennustamaan seuraavaa sointua.
sen sijaan ymmärrän hyvin kritiikin staattisuudesta tai liiasta vibrakammen käytöstä vaikka itelle noikin on hemmetin hyviä tehokeinoja tässä tapauksessa.
eli vaikka tässä on bändi joka on vaikkapa jimi hendrixin tai wes montgomeryn tavoin osoittanut miksi kitara on maailman hienoin instrumentti, niin loppujen lopuksi ilman noita huippubiisejä joita jokainen levy on pullollaan ei tuota pelkkää täydellistä saundiakaan jaksaisi loputtomiin kuunnella.
Offline
en ymmärrä termiä "biisitön", kun puhutaan orkesterista joka on tehnyt poikkeuksellisen mielenkiintoisia ja poikkeavia sointukiertoja ja yhdistänyt niihin oikeasti omaperäisiä ja kauniita melodioita. hyvänä esimerkkinä vaikka toi "only tomorrow". uudella levyllä osoittavat hyvin sen, et vaikka monet on onnistuneet apinoimaan tuota saundia hyvinkin, niin ei tuon luokan biisejä ihan kuka tahansa pysty tekemään. kevin shieldsin kappaleita on siinä mielessä hieno kuunnella (kun siis pop-musasta puhutaan) et ihan aina ei pysty ennustamaan seuraavaa sointua.
sen sijaan ymmärrän hyvin kritiikin staattisuudesta tai liiasta vibrakammen käytöstä vaikka itelle noikin on hemmetin hyviä tehokeinoja tässä tapauksessa.
eli vaikka tässä on bändi joka on vaikkapa jimi hendrixin tai wes montgomeryn tavoin osoittanut miksi kitara on maailman hienoin instrumentti, niin loppujen lopuksi ilman noita huippubiisejä joita jokainen levy on pullollaan ei tuota pelkkää täydellistä saundiakaan jaksaisi loputtomiin kuunnella.
Heh, mulle tulee just vaikka tota Only Tomorrowia kuunnellessa mieleen se että sille on syynsä minkä takii yleensä käytetään hyväks havaittuja sointukulkuja. Hauskaa kans et nostit Hendrixin tohon esille. Mietin itekin jotain keinoo tehä se tossa edellisellä sivulla (about samassa hengessä missä itekin teit) mut en kekannu hyvää aasinsiltaa ja se meni vähän jaaritteluks muutenkin.
Tää on ilmeisesti meillä vaan joku makuasioiden priorisointikysyms. Otetaan ny vaikka toi Only Tomorrow. Siinä on muutama hyvä twisti ja ihan kelpo biisi se siis ylipäätään on mutta mulle tulee siitä semmonen fiilis et kaks minsaa jännitystä on tiivistetty kuuteen. Tossa ei oo semmosta mantramaista jurnutusta mikä tuntuu ylipitkänäkin loppuvan aina kesken, tossa ei oo tarttuvia poppikoukkuja, tossa vois olla hyvä draaman kaari alusta loppuun mut sekin jää jotenkin pliisuks. Ergo, vispipuuroo.
Toi 'biisittömyys' on varmaan semmonen termi minkä jokanen ymmärtää omalla tavallaan, mulla se kiertyy tohon staattisuuteen ja siihen limbo-termiin mitä käytin kans. Henry Fordin sanoin tää uus levy on just one fucking thing after another.
Älä päästä painiks sitä
Offline
ydinaukio wrote:en ymmärrä termiä "biisitön", kun puhutaan orkesterista joka on tehnyt poikkeuksellisen mielenkiintoisia ja poikkeavia sointukiertoja ja yhdistänyt niihin oikeasti omaperäisiä ja kauniita melodioita. hyvänä esimerkkinä vaikka toi "only tomorrow". uudella levyllä osoittavat hyvin sen, et vaikka monet on onnistuneet apinoimaan tuota saundia hyvinkin, niin ei tuon luokan biisejä ihan kuka tahansa pysty tekemään. kevin shieldsin kappaleita on siinä mielessä hieno kuunnella (kun siis pop-musasta puhutaan) et ihan aina ei pysty ennustamaan seuraavaa sointua.
sen sijaan ymmärrän hyvin kritiikin staattisuudesta tai liiasta vibrakammen käytöstä vaikka itelle noikin on hemmetin hyviä tehokeinoja tässä tapauksessa.
eli vaikka tässä on bändi joka on vaikkapa jimi hendrixin tai wes montgomeryn tavoin osoittanut miksi kitara on maailman hienoin instrumentti, niin loppujen lopuksi ilman noita huippubiisejä joita jokainen levy on pullollaan ei tuota pelkkää täydellistä saundiakaan jaksaisi loputtomiin kuunnella.Heh, mulle tulee just vaikka tota Only Tomorrowia kuunnellessa mieleen se että sille on syynsä minkä takii yleensä käytetään hyväks havaittuja sointukulkuja. Hauskaa kans et nostit Hendrixin tohon esille. Mietin itekin jotain keinoo tehä se tossa edellisellä sivulla (about samassa hengessä missä itekin teit) mut en kekannu hyvää aasinsiltaa ja se meni vähän jaaritteluks muutenkin.
Tää on ilmeisesti meillä vaan joku makuasioiden priorisointikysyms. Otetaan ny vaikka toi Only Tomorrow. Siinä on muutama hyvä twisti ja ihan kelpo biisi se siis ylipäätään on mutta mulle tulee siitä semmonen fiilis et kaks minsaa jännitystä on tiivistetty kuuteen. Tossa ei oo semmosta mantramaista jurnutusta mikä tuntuu ylipitkänäkin loppuvan aina kesken, tossa ei oo tarttuvia poppikoukkuja, tossa vois olla hyvä draaman kaari alusta loppuun mut sekin jää jotenkin pliisuks. Ergo, vispipuuroo.
Toi 'biisittömyys' on varmaan semmonen termi minkä jokanen ymmärtää omalla tavallaan, mulla se kiertyy tohon staattisuuteen ja siihen limbo-termiin mitä käytin kans. Henry Fordin sanoin tää uus levy on just one fucking thing after another.
juuh no ymmärrän kyl kaiken tämän. tosiaan mieltymysten eroja vaan nämä; ite satun tykkäämään sekä siitä kun pop-sävellykset oikeasti yllättää vaikkapa soinnuilla/melodiakuluilla/harmonioilla yrittämättä välttämättä luoda jotain klassisen erinomaista pop-mestariteosta, sekä myös sellaisesta kiireettömän löysäranteisesta touhusta kun maltetaan jäädä vain paikalleen polkemaan ilman sen kummempaa yritystä tehdä jotenkin hypnoottista musaa (shieldsin lisäksi esim. mark kozelek ja kurt vile osaavat tämän loistavasti).
Last edited by ydinaukio (07.04.2013 02:49)
Offline
Mut siis, muistaaks kukaan Lovelessilta oikeesti muuta ku sen ekan ja vikan biisin? Siinä keskellä on enimmäkseen huonoo, hahmotonta, abstraktii surinaa, mä en saa juuri mitään irti siitä epävireisestä ulinasta ja jatkuvasta vibrakammen runkkaamisesta. Toi vispipuuro-idea liittyy tohon, Loveless on kaikki semmosta vellovaa, tasapaksuu limboo missä ei oo mitään runkoo, rakennetta tai pysyvyyttä minkään ympärillä. Se on kuin koordinaatisto ilman origoo. Tai kuin menis kuselle jonnekin aakeelle laakeelle heinikolle missä ei oo ees mitään katajan nysää tai mitään pystyssä.
Ymmärrän tuon näkökannan, mutta haluaisin sen verran esittää eriävää mielipidettä, että Lovelessin keskivaiheilta esiin nousee aivan selkeästi Sometimes. Kyseessä on kuitenkin (mielestäni) todella hieno sävellys ja kyseisen biisin tapauksessa tavallisesta poikkeava toteutus vain alleviivaa biisin hienoutta (laulu tuntuu melkein kuin kuuluvan eri huoneesta ja akustisen kompin päälle on isketty se hillitysti pörisevä kitara ja taustalle se syntikka. Onko tuossa muuten ollenkaan rumpuja?). Kyseinen biisi toimii oikein loistavasti itsenäänkin, kuten Lost In Translationin soundtrack osoitti (olen varmaan sata kertaa kertonut kuinka leffassa innostuin kohtauksesta, jossa biisiä oli käytetty niin etten meinannut pysyä penkissä).
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline