You are not logged in.
Sefroniaa pidetään käsittääkseni aika yleisesti jos ei nyt epäonnistuneena, niin ainakin heppoisimpana Tim Buckley-levynä. Mä kyllä tykkään siitä ihan simona. Hienoja, vähän helpompia biisejä verrattuna muuhun matskuun. Peanut Man on biiseistä ehkä lempparein, hienoa doowop/soul-meininkiä!
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
Kyllä mäkin Sefroniasta tykkään, samoin kuin Look at the Foolista. Ei hullumpia levyjä.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Popklassikot 1994 #2: Jeff Buckley Last Goodbye
no kuuntelin ton biisin, enpä ole varma olenko edes ennen kuullut, en ainakaan tietoisesti. ei tuo nyt hullumpi ollut, mutta muuten olen aina pitänyt näitä buckleyta yliarvostettuina, enkä erityisesti pidä heidän lauluäänistään. faija-buckleyn levyjä joskus lainailin kirjastosta, mutta en saanut niistä oikein mitään irti.
Offline
Popklassikot 1994 #2: Jeff Buckley Last Goodbye
no kuuntelin ton biisin, enpä ole varma olenko edes ennen kuullut, en ainakaan tietoisesti. ei tuo nyt hullumpi ollut, mutta muuten olen aina pitänyt näitä buckleyta yliarvostettuina, enkä erityisesti pidä heidän lauluäänistään. faija-buckleyn levyjä joskus lainailin kirjastosta, mutta en saanut niistä oikein mitään irti.
kai nyt ees kannet irtosi?
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
psykokarkki wrote:faija-buckleyn levyjä joskus lainailin kirjastosta, mutta en saanut niistä oikein mitään irti.
kai nyt ees kannet irtosi?
revin toki sisäsivut irti kansivihkoista
Offline
Popklassikot 1994 #2: Jeff Buckley Last Goodbye
no kuuntelin ton biisin, enpä ole varma olenko edes ennen kuullut, en ainakaan tietoisesti. ei tuo nyt hullumpi ollut, mutta muuten olen aina pitänyt näitä buckleyta yliarvostettuina, enkä erityisesti pidä heidän lauluäänistään. faija-buckleyn levyjä joskus lainailin kirjastosta, mutta en saanut niistä oikein mitään irti.
Tykkään kyllä Jeffin pienestä tuotannosta, mutta luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa, sillä eihän se varsinaisesti keksinyt mitään uutta. Lähinnä poikkeuksellista kaverissa on genressään (?) ylivoimainen lauluääni ja uskallus tehdä tollasta tunteellista kamaa tosissaan. Biisitkin on hyviä, mutta kuten sanottua, eivät mitenkään ulivertaisia.
Faijansa tuohuihin en minäkään ole päässyt sisään. En ole kyllä urakalla yrittänytkään.
En tunne asiaa, mistä on kysymys, mutta täysi, sataprosenttinen tuki. Olen sen sillä tasolla käynyt läpi.
Offline
Biisitkin on hyviä, mutta kuten sanottua, eivät mitenkään ulivertaisia.
hyvä typo, koska hieman ulinan puolelle tuo menee, yritin kuunnella sitä kehuttua hallelujah-coveria mut ei pystyny minuuttia kauempaa, nyt kävi näin.
Offline
En oo kyl ikinä tajunnu tota Buckleyn Hallelujahin hehkutusta. Tylsä veto. Ok Cohenin alkuperänen versio Various Positions-levyllä on ehkä vähän kökkö saundien puolesta mut oikeesti hei pls.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Online
Jeff on tylsä ulisija, Tim on kurkojen kurko ja A KING AMONG MEN
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Jeff on tylsä ulisija, Tim on kurkojen kurko ja A KING AMONG MEN
Komp.
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Jeff on tylsä ulisija, Tim on kurkojen kurko ja A KING AMONG MEN
Tykkään Jeffistäkin paljon mutta faija vie voiton. Goodbye & Hello, Happy Sad, Blue Afternoon, Lorca ja Starsailor kehiin
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
molemmat
Offline
Ei kumpikaan.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Tästä tuli muistaakseni puhuttua joskus enemmän jonkun Anna Calvi -derailin yhteydessä (joka mun mielestä on 2000-luvun Jeff Buckley) mut Jeffin musa on vähän semmosta style over substance kamaa. Se on popmusiikissa harvinaisen upea laulaja ja soittaja ja kaikesta päätellen komea ja karismaattinen esiintyjä mut noissa sen sävellyksissä ei oo oikein... mitään. Ne on joko Counting Crowsia tai sit Henry Fordia mukaillen 'just one fucking thing after another'. Melodiat kusee eikä se johdu siitä että tolla ois jotenkin epäkonventionaalinen tapa tehdä niitä.
Last Goodbyestä kyl tykkään.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Tossa Nuorgamin jutussa sanottiin näin: "Toisaalta palaamiseni pitkän ajan jälkeen Gracen pariin paljasti myös, että aika on onnistunut nakertamaan siitä aavistuksen sieltä täältä." Vai että aavituksen ja vain sieltä täältä... Ostin ton levyn joskus huviksein ku halvalla sai ja en kyllä päässy ekaa kappaletta pidemmälle kun tuntu että ysärikitararockin kaikki leimallisimmat piirteet oli tiivistyny tähän yhteen julkasuun ja sit sitä tiivistettä valu stereoista tahmeena mössönä ja tuli ihan likanen olo.
Tosin siitä Hallelujah-coverista tykkäilen, mut täähän johtuu vain siitä että oon suuri OC-fani.
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
bernardblack wrote:Jeff on tylsä ulisija, Tim on kurkojen kurko ja A KING AMONG MEN
Komp.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Ostin joskus Jeffin Greacen, mutta annoin sen myöhemmin äitille kun pidän sitä lopulta aika ärsyttävänä (levyä siis ja no, äitiäkin toisinaan). So Real on ihan hyvä, muuten en jaksa.
Timiltä omistan vaan kaks ekaa, eli s/ t ja Goodbye And Hello. Jälkimmäinen on Maailman Paras Levy. Oon jotain muitakin kuunnellu, mut en kiinnostunu enempää.
Kuuntele, Hantta tämä:
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Bum Tickley. Eikö sitä Starsailoria vieläkään oo saatu uudelleenjulkaistua? Tekis mieli testata taas muttei jaksa warettaa jotain paskaa vinyylirippiä...
Se on jostain syystä spotifyssa
http://open.spotify.com/album/6XtiIO1SuBl4Eli8LCYNAH
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
kuuntelin ton pilkkeen laittaman biisin, ihan jees muuten, mutta toi laulu vähän tökkii.
Offline
kuuntelin ton pilkkeen laittaman biisin, ihan jees muuten, mutta toi laulu vähän tökkii.
no kuunteleppa vaikka nää edelliselle sivulle laittamani pari biisiä ja tuu sit sanoo et tökkii
edit: tai vaikka Starsailor ja The Healing Festival
Last edited by bernardblack (29.11.2012 23:06)
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
toi down by the borderline oli ihan jees
EDIT: starsailorin nimibiisi oli kyl outo, toi healing festival ehkä helpompaa kuultavaa mut joo, ilmeisesti jos joku buckley-levy vois olla hyvä aloitus niin toi starsailor.
Offline
EDIT: starsailorin nimibiisi oli kyl outo, toi healing festival ehkä helpompaa kuultavaa mut joo, ilmeisesti jos joku buckley-levy vois olla hyvä aloitus niin toi starsailor.
Jeh, toi albumikolmikko Lorca/Blue Afternoon/Starsailor on yleisesti kovatasoisimpana pidettyä Buckleytä, ainakin noi on ne ns. kokeellisimmat. Starsailorilla eritoten ihammahtava kombinaatio tota friikkailua ja funk-rypistystä (eritoten b-puolisko on melkoista tykitystä ku tulee peräkkäin Jungle Fire, Starsailor, The Healing Festival ja Down by the Borderline JUMALAUTA).
Kaks ekaa tosiaan enempi folk/singer-songwriter-osastoa, toki hienoja nekin ja aika psykee. Happy/Sad jatsii ja sit ne kolme viimeistä levyä sitä iisimpää kamaa, funkkii ja soulii ja semmosta. Kaikki ei niistä tykkää, mut kuten oon vissiin ennenkin todennut niin Greetings from L.A. on yks meitsin suosikkeja ja niillä kahdella muullakin tosi hyviä biisejä.
edit: ja tosiaan Blue Afternoon ja Starsailor oli pitkään tosi vaikeesti saatavilla, ku ei niistä ollu alkuperäisjulkaisun jälkeen muuta ku joku japsi-cd, mut nyt on älppärillä molemmat (äxästä esim. saa ja Blue Afternoon näyttää olevan niinkin edullinen ku 13,95)
Last edited by bernardblack (30.11.2012 00:19)
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Joskus on kyl vaikee uskoa että miten lyhyessä ajassa Buckley ehti ton kaiken tehdä. Kaikki levyt julkaistiin kahdeksan vuoden sisään ja herskaöverit jumalauta alle kolmekymppisenä. Nero mies.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Eniten kuuntelemani Tim Buckley taitaa olla Dream Letter: Live in London 1968. Suosittelen.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Alkoi nyt vähän kiinnostaa bernardblackin hehkutusten jälkeen tuo Tim Buckleyn myöhempi tuotanto. Happy/Sadiä mulla ei valitettavasti enää ole, mutta en toisaalta ollut jaksanut uudelleenkaan ostaa (en siitä sinällään aktiivisesti ole koskaan eroon halunnut, niin vain kävi). Tuosta ekasta ja tokasta levystä ostin joskus sellaisen cd-version, jossa ne molemmat ovat samalla levyllä. Pilke taisi sitä jossain vaiheessa jo kehuakin ja hyvähän se tosiaan on. Katsoo nyt jos joskus ehtis tuohon myöhäisempään tuotantoon uudelleen tutustua.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Jeffin lempikuva isästään. (Linda McCartney)
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Joskus on kyl vaikee uskoa että miten lyhyessä ajassa Buckley ehti ton kaiken tehdä. Kaikki levyt julkaistiin kahdeksan vuoden sisään ja herskaöverit jumalauta alle kolmekymppisenä. Nero mies.
Se mua kans ihmetyttää, että eikö koskaan tule enää laulajaa, joka jotenkin samantasoisesti - ei kopioiden - osaisi käyttää ääntään tolleen mahtavan härskisti eri tavoilla. Jeff ol toki hyvä kanssa, mutta eihän tuo lahjakkuus voi täysin yhdessä sukulinjassa mennä? No joo, siis länsimaisessa popissa.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline