You are not logged in.
Ahh hitto tää Primaveran keikka on hyvä
Vopite ladata täältä: http://freemusicarchive.org/music/Throwing_Muses/
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Ahh hitto tää Primaveran keikka on hyvä
Vopite ladata täältä: http://freemusicarchive.org/music/Throwing_Muses/
On muuten tiukka setti. Hyvä settilista, hyvä nauhoitus ja vahva esitys.
Siistiä että jaksavat tota Vicky's Boxia vielä jauhaa.
Älä päästä painiks sitä
Offline
ölli påuke diggailee:
mulla on aina ollut semmonen käsitys että hunkpapa on näitten paras levy, en vaan oo ikinä sitä kuullut enkä saanut aikaiseksi ostaa... ainoa hyllystä löytyvä on the real ramona, sillä on se yksi sika-ihQ biisi jonka nimi tais olla "not too soon".
edelleen sama
Online
leposi wrote:Mitten lupas tehä mulle mixtapen tän jutuista. Mä en ole tietääkseni kuullut ikinä pihaustakaan
työn alla!
vieläkö tarttee
vääntäisin miltei hetkessä kyl kristin hersh/TM parhaat mixtapen. täs on ns. mixtape projekteja suuresti taas edessä anyway. muutkin saa jos tilaavat. jos ei halua henkilökohtaista tatsia (johon tulisi myös muutama pläyäys kristinin ensimmäisiltä soololevyiltä) niin itseasiassa hiljattain ilmestynyt (ja spotifystakin löytyvä) Anthology on ihan hyvä läpileikkaus-kosketus (vaiks siitä puuttuu nimenomaan esim yllämainittu Saving Grace ja muitakin). Itse suosittelen aloittamaan suoraan In a Doghousesta ykköslevystä eli s/t levystä.
Se tunteiden raakuus mitä hulluuden kosketus tuotti noissa ensimäisissä levyissä on jotain mihin harva kokemani musiikillinen experience on ikinä yltänyt. Joo, jotkut lyriikat ovat "silly" mut siinä oli uskallusta et käytiin sielläkin, ei oltu hiottuja, josset osannut hyväksyä ne osuudet olit tervetuloa painumaan vittuun kuuntelemaan jotain muuta. Kandee myös pitää mielessä, et esim Doghouse cassetin julkaisuvuotena 85 Kristin on ollut 19 vuotias, ja nuo biisit on syntynyt siis kun se on ollut TEINI-IKÄINEN
eilen kuuntelin taas s/t levyä (jonka omistan vinyylinä kiitosh mut spotifysta doghouse levyltä koska: internet) ja täytyy todeta, etä tää on mun lempilevy varmaan ikinä. House Tornado + fat skier heti perässä ja sitten vasta muut. 2003 s/t on ollut kuuntelulistalla pitkään mut aina kun oon laittanut sen soimaan haluan vaan kuunnella ekaa levyä ja päädyn siihen.
oikeasti mun on vaikeeta ees soitella kenellekään tätä bändiä (moronica sneakkas eilen kotiin kesken luukutus-session mut onneks ymmärtää hyvän päälle) koska jos joku dissais tätä tuntuis kun mua puukotettais rintaan. terrrve.
To me it seems that men are people and women are women. Why?
no vittu aamen, terkut inisijöille
"hiljaa pyörii salaattilinko"
bitch ain't even COLD in that poncho
Offline
oho tämän ilmestymisen olen täysin missannut?! heti tilaukseen
"hiljaa pyörii salaattilinko"
bitch ain't even COLD in that poncho
Offline
Kristinin ääni
Kristinin ääni Primaveran amfiteatterilavalla
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
08 Primaverassa oli kyllä vitun hyviä.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
08 Primaverassa oli kyllä vitun hyviä.
Komps.
Sent from my iPhone 16
Offline
Mä en oo ikinä kokenu semmosia 'tää on parasta ikinä' fiiliksiä Throwing Musesin parissa mut hyvin noi muutamat levyt ja vähintään yksittäiskappaleet niiltä muiltakin kestää soitossa siinä missä monien bändien isompi alkuinnostus on hyytyny jo aikaa sitten.
Se bändin antoisin aikakausi on mulle kans toi jopa klassiseks luokiteltava Hersh-Donnelly-Langston-Narcizo -kokoonpano ja varsinkin ne kaks ekaa levyä. Kristin Hersh oli selvästi bändin taiteellinen moottori aina ja se että Throwing Musesin ilmaisu meni selvästi 'helpompaan' suuntaan 90-luvun alussa taitaa olla vaan Kristinin laulunkirjoitustyylin luontaista kehitystä enkä usko että kokoonpanomuutokset lopulta hirveästi noissa sävellyksissä näkyi.
Ekassa s/t:ssä ja House Tornadossa mua kiehtoo se miten... hm, epäkonventionaalinen melodia- ja rytmitystaju tolla bändillä oli. Kappaleissa ei oo oikeastaan mitään verse-chorusta tai A-B-C -osia vaan ne nykii vähän joka suuntaan hikotellen eri osien välillä ja moni biisi sisältää ihan täyden rytminvaihdoksen puolivälissä. Noita oli vaikee sulattaa aikoinaan (varsinkin silloin kun se rytminvaihdos meni jokskin nopeeks kantriks) mut toisaalta sen myötä näitä levyjä on hirveen freesiä kuunnella vieläkin. Ja joo, välillä lyriikkapuoli voi olla 'silly' mut kyl mä arvostan tota kerronnan ..öö.. filtteröimättömyyttä. Vanha laserluokan purjehtijoiden maksiimi pätee taas: jos vene ei oo välillä kumollaan, et oo yrittäny tarpeeks kovaa.
Ja onhan siel seassa aina mausteena muutama Tanya Donnellyn sävellys, jotka vaikuttaa 'tyypillisiltä poppibiiseiltä' lähinnä sen takia että ne on näin vaikeesti määriteltävässä seurassa. Tai no, onhan niissä kertsit ja kaikki et sikäli joo.
Väli-EP Fat Skier ei hirveesti puhuttele mua muutamat Esukki-vitsit tarjonneesta nimestä huolimatta. Sen matskut kuulostaa enimmäkseen ihan aiheesta hylätyiltä biisialkioilta verrattuna siihen mitä bändi varsinaisille levyilleen laittoi. Lisäksi se kakkospuolella oleva versio Soul Soldierista kuuluis soittaa 45RPM -nopeudella toisin kuin ykköspuoli ja toihan tietty unohtuu aina jolloin se kuulostaa nihkeeltä proto-sludgelta. Se toinen alku-EP Chains Changed kiinnostais enemmän.
oho tämän ilmestymisen olen täysin missannut?! heti tilaukseen
http://2.bp.blogspot.com/_BfEMImT_WZA/T … atgirl.jpg
täällä review siis
Mulla on toi kirja (kesken niinq kaik aina lol). Se ei oo mikään elämäkerta vaan enemmänkin kasa muistoja yhden vuoden ajalta suunnilleen ton debyytin julkaisun kieppeillä. Kerronta on just sellaista scattershottia mitä Kristinin laulutkin välillä, vaikka toi etenee periaatteessa aikajärjestyksessä. Vähän hankalaa luettavaa ainakin mulle mut tosi mielenkiintoinen näkymä ton ajan itärannikon indieskeneen ja Kristin Hershin omaan kokemusmaailmaan.
Älä päästä painiks sitä
Offline
bzort glorf bööth
Offline
Follow me home to Yölintu, to Yölintu, to Yölintu, laa-laa-laa
Älä päästä painiks sitä
Offline
hrmunoita wrote:08 Primaverassa oli kyllä vitun hyviä.
Komps.
olin ihan varma, että oli 2009 tai 2010.
ääh. aika menee liian nopeasti
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Muistelisin et hrmis ois fiilistelly tota just nimenomaan 2009 kesällä mut suattopa olla fiilistelemättäkin
Älä päästä painiks sitä
Offline
Muistelisin et hrmis ois fiilistelly tota just nimenomaan 2009 kesällä mut suattopa olla fiilistelemättäkin
Kappas niinpä olikin.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
ei vittu. pitäisköhän yrittää päästä jollekin näistä keikoista
miksen tajunnut olla aiemmin liikentees, ois voinut NIIN olla jostain amsterdamin keikalle tänä iltana
"hiljaa pyörii salaattilinko"
bitch ain't even COLD in that poncho
Offline
Näin Throwing Musesin Lontoon Astoriassa University-levyn julkaisun aikoihin 1995, mut lähin keikalta kesken pois. Oli niin pirun tylsää menoa. Counting Backwards joltain aikaisemmalta levyltä on kyl hiton hyvä biisi.
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
En tajua, miten voi olla tylsä keikalla? Just näin keikalla Lontoossa pari viikkoa sitten, ja vaikka puolet biiseistä oli uusimmalta levyltä (ei suosikkini tuotannostaan) niin veti suht sanattomaks livemeininkinsä - ja sit kun Tanya Donnelly fiittas 5 vanhan biisin ajan, niin pää räjähti (ja olihan Tanyan omalla nimellään heittämä lämmittelysetti Throwing Muses-biiseineen kans ihan timankia).
Myönnän tosin, että oon alkanut pääsemään vasta nykyään sisälle tähän bändiin, joskus ysärin lopulla University rokkas kasetilta paljonkin, siinä missä samalla nauhalla ollut The Real Ramona ei niinkään. Mutku tossa vuoden alussa kun löysin University-vinyylin hyllystäni, niin johan muistui mieleen että onhan tää ihan omassa sarjassaan vaikkei pyörää olla keksitty uudelleen. Nyttemmin soittolistalleni valuneet pikkuhiljaa muutkin levyt; ainoat joiden kanssa sulattelemista ovat eka ja vika - hyviä levyjä, mutta en oo vielä inessä täysin.
Offline
Tuossa taannoin sain pitkään ostoslistalla kiikkuneen House tornadon hommattua. Hyvä ostos, A-puoli vahvempi. Hyllystä löytyi ennestään nimikkolevy, Green eyes bändin paras biisoni. Hershi on viel parempi ku Siuxi.
Tuanoi saatana.
Offline
Hips and makersin paras kappale on Teeth. Levyllä vois kyllä olla enempi biisejä jotka nousee keskiverron yläpuolelle. Ja levy on vähän liian pitkä tämmöseks nainen ja kitara levyksi. Paras newwave naislaulaja kuitenki.
Tuanoi saatana.
Offline