You are not logged in.
Oon kyllä hüigin linjoilla. Ei kulttuurin vaikutus ole mitenkään suorasukaista (taikaluotimalli nevö föket), vaan homman pointti on nimenomaan logiikoiden ja ajatuskehikkojen arkipäiväistymisessä. Ihmisen käsitys maailmasta on niin syvällisesti medioitunut, että populaarikulttuurin uusintamat arkipäiväisyydet vaikuttavat väistämättä siihen, miltä asiat näyttävät. Joku puhdas, ei-mediavälitteinen kokemus jostain asiasta on aika harvinaista.
Homma ei ole tietenkään mitenkään yksinkertainen, vaan pop on täynnä ristiriitaisia ja riiteleviä viestejä. Ja toki: kenenkään kuluttajan tulkintaa jostain tuotteesta ei voi tuottaja varmaksi voi koodata, mutta semmoinen hegemoninen luenta kyllä usein löytyy.
Kannatta muuten lukea tää:
Aika kylmääviä kuvauksia muun muassa Top Gun -katsomoista, joissa hurrataan, kun pahikset saa huutia.
Last edited by Folkhälsan (05.09.2011 15:20)
Vuoden nuori muotoilija.
Offline
Mun on kyllä vaikee nähdä miten populaarikulttuuri vaikuttaa yhteiskuntaan. Etenkään musiikki. Ja jos vaikuttaa, niin just silleen, että Born in the USA:n kaltaiset biisit ymmärretään väärin ja fanfaareina. Oon sitä koulukuntaa, ettei taiteilijalla ole minkään sortin vastuuta siitä miten kuluttajat lukevat tuotoksiin sisältöjä.
Tässä meitä on puhumassa populaarikulttuurista joukko ihmisiä, joista voi liioittelematta sanoa että identiteettiä on rakennettu
paljolti populaarikulttuurin kautta. En toki tunne sua börje sen paremmin, mut tän palstan perusteella käytät aika paljon aikaa elokuvien
ja pop-musiikin parissa, ja olisi outoa ajatella ettei ympäristö vaikuttaisi mitenkään yksilöön, ts. kaikki se kuluttumasi/kuluttmamme taide
ja kulttuuri ei jättäisi meihin jälkeäkään.
Ja ainakin omalla kohdalla tuo ympäristö on juuri oikea sana kuvaamaan suhdettani taiteeseen.
(Tämä ei toki liity vielä kovasti siihen mikä taiteilijan vastuu on.)
edit: jos tossa on joku holhoava tai kuittaileva sävy, niin en toki sitä tarkoittanut!
Last edited by MMM (05.09.2011 15:39)
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Ite oon kyllä jatkuvasti pyrkinyt siihen etenkin elokuvia kulutettaessa, etten jumiudu mihinkään "tän tyyppinen elokuva no mun elokuva", vaan yritän jatkuvasti etsiä jotain uutta ja edes osittain kyetä johonkin kaikkiruokaisuuteen. Ehkä se sitten on osa identiteettiä, että pitää jostain välineestä sinänsä, mutta luulin, että tässä keskustelussa oli pikemminkin puhe sisällöistä. Niiden vaikutukset on must jotenkin liian kaaottisia, että niistä pystyisi puhua. Folkhälsänin tuoma välineen vaikutuksen voin kyllä ihan omastakin kokemuksesta huomata. esim. netin käyttö vaikuttaa kyllä muistiin. Kun kaiken voi tarkistaa, niin tiettyjä asioita ei edes yritä muistaa.
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Ite oon kyllä jatkuvasti pyrkinyt siihen etenkin elokuvia kulutettaessa, etten jumiudu mihinkään "tän tyyppinen elokuva no mun elokuva", vaan yritän jatkuvasti etsiä jotain uutta ja edes osittain kyetä johonkin kaikkiruokaisuuteen. Ehkä se sitten on osa identiteettiä, että pitää jostain välineestä sinänsä, mutta luulin, että tässä keskustelussa oli pikemminkin puhe sisällöistä. Niiden vaikutukset on must jotenkin liian kaaottisia, että niistä pystyisi puhua. Folkhälsänin tuoma välineen vaikutuksen voin kyllä ihan omastakin kokemuksesta huomata. esim. netin käyttö vaikuttaa kyllä muistiin. Kun kaiken voi tarkistaa, niin tiettyjä asioita ei edes yritä muistaa.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Mulla raja menee aika tarkkaan siinä, että mikä ahdistaa, sitä en kuuntele. Charles Mansonia en pysty, liian karmivaa. Saakohan se edelleen jotain masseja niistä levyistä? Whitepower-musa aiheuttaisi varmasti kans huonoja viboja, vaan eipä kyllä todella kiinnostakaan lainkaan. Pedari juttujen aikaan Jacksonia en pystyny kuuntelemaan. Mun on ihan turha ruveta järkeistämään näitä juttuja, sehän olis loputon suo jos rupeis kaikkien muusikoiden taustat veivaamaan läpi, varsinkin kun en osaa päättää mikä on liian arvelluttavaa ja mikä ei. Fiiliksellä mennään siis. En osaa ottaa niin perussovinistisia räp-lyriikoita enkä örppähevin kirvesmurhia (vaikken jälkimmäistä lajia kuuntelekaan). Molemmista löytyy tietty ne liian pahasti oman genrensä karikatyyreihin uponneet tyypit, mutta eiköhän suurin osa elä melko tavallista elämää (tai no, miten tavallista se sitten on jos on vitusti massia, mut JUU NOU VAT AI MIIN).
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
jostain syystä mua ei charles manson häiritse, toisaalta eihän se laula mistään tappamisista vaan tekee/teki herkkiä ja kauniita biisejä. kirkonpolttohevistä en oikein diggaa, mut toisaalta eihän siitä örinästä saa muutenkaan mitään selvää. noisepuolellakin taitaa olla kaikenlaista epämääräistä ainesta, natseja ja tämmösiä, mut minkäs teet. harvemmin kyl tulee sellaisesta muutenkaan sen kummemmin innostuttua ja tosiaan ei sitä kaikkia taustoja jaksa penkoa.
Online
Vielä tosta voiko maailmaa (tai ihmistä) muuttaa musiikilla. Kaipa se on niin, että enimmäkset ihmiset kiinnostuu sellasesta lyriikoista, jotka puhuttelee jollain tasolla valmiiksi. Eiköhän natsit löydä musiikkinsa, tuskin se toisinpäin menee. Joskus huolettaa vähän, et miten just räp-lyriikat vaikuttaa penskoihin, mut ehkä ne pikku-Bloodsit on jo ollut matkalla siihen suuntaan. Kai se musiikki on vaikuttanu ja antaa mallia, mutta tuskin samoista tyypeistä mitään maailmaa syleileviä hippejä olis tullu jos joku olis lukinnu komeroon Donovanin kanssa. Kyllä luulen, että enemmän musiikki heijastaa ympärillä olevaa kuin muuttaa sitä. Mille nyt milloinkin on tilausta. Ja jos miettii, niin musiikki on vahvasti yhteydessä eri nuorisokulttuureihin (hipit, punkkari, hopparit jne). No toisaalta, toimiihan musa sillon äänitorvena, millä tavotetaan lisää jengiä, mutta edelleen tavotetaan niitä jotka on jo asiasta kiinnostuneita tai potentiaalisia siitä kiinnostumaan. Isommassa mittakaavassahan kaikki kumminkin vaikuttaa kaikkeen. Miten mimmit ketkuttaa persettä musavideoissa uppoaa aika hyvin teineille. Sehän on kierre, muksut omaksuu sen mitä media lähettää ja media lähettää sitä mikä on ympäröivä meininki. Ja muksut on se ympäröivä meininki. No ja muut toki myös. Mua todella kammottaa välillä se naiskuva mitä tarjotaan ja ihan todella pelkään, että se tulee muuttumaan melko radikaalisti kun sukupolvi vaihtuu. (tää nyt ei ihan suoranaisesti liity enää musiikkiin, mutta musiikkivideoihin kumminkin, joten tilitän nyt tämän) Muutama kesä sitten kaksi mun varhaisteiniä serkkua teki mökillä musavideon. Liikkuvaa kuvaa siis ja joku hittibiisi siihen päälle. Poika kuvasi tyttöä. Siitä tuli tosi hieno, tyttö veti bikinit päällä ja pomppi ja tanssi ja juoksenteli. Se tanssiminen oli suoraan imitoitu MTV:n videoista. Tuli kovin ristiriitaset fiilikset, kun selkeesti näki, että niillä oli tosi hauskaa, mutta samalla tuntu sopimattomalta, että sen ikänen tyttö pyörittelee pyllyä samalla tavalla ku joku hiton Pussycat Dolls. Välillä ahdistun aika tavalla, kun erehdyn miettimään näitä asioita. Huolehdinko sittenkin turhaan, ainahan lapsille on tarjottu "täydellistä" naiskuvaa?
Meni vähän aivopiereskelyn puolelle, en jaksa edes lukea läpi.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Vielä tosta voiko maailmaa (tai ihmistä) muuttaa musiikilla. Kaipa se on niin, että enimmäkset ihmiset kiinnostuu sellasesta lyriikoista, jotka puhuttelee jollain tasolla valmiiksi. Eiköhän natsit löydä musiikkinsa, tuskin se toisinpäin menee. Joskus huolettaa vähän, et miten just räp-lyriikat vaikuttaa penskoihin, mut ehkä ne pikku-Bloodsit on jo ollut matkalla siihen suuntaan. Kai se musiikki on vaikuttanu ja antaa mallia, mutta tuskin samoista tyypeistä mitään maailmaa syleileviä hippejä olis tullu jos joku olis lukinnu komeroon Donovanin kanssa. Kyllä luulen, että enemmän musiikki heijastaa ympärillä olevaa kuin muuttaa sitä. Mille nyt milloinkin on tilausta. Ja jos miettii, niin musiikki on vahvasti yhteydessä eri nuorisokulttuureihin (hipit, punkkari, hopparit jne). No toisaalta, toimiihan musa sillon äänitorvena, millä tavotetaan lisää jengiä, mutta edelleen tavotetaan niitä jotka on jo asiasta kiinnostuneita tai potentiaalisia siitä kiinnostumaan. Isommassa mittakaavassahan kaikki kumminkin vaikuttaa kaikkeen. Miten mimmit ketkuttaa persettä musavideoissa uppoaa aika hyvin teineille. Sehän on kierre, muksut omaksuu sen mitä media lähettää ja media lähettää sitä mikä on ympäröivä meininki. Ja muksut on se ympäröivä meininki. No ja muut toki myös. Mua todella kammottaa välillä se naiskuva mitä tarjotaan ja ihan todella pelkään, että se tulee muuttumaan melko radikaalisti kun sukupolvi vaihtuu. (tää nyt ei ihan suoranaisesti liity enää musiikkiin, mutta musiikkivideoihin kumminkin, joten tilitän nyt tämän) Muutama kesä sitten kaksi mun varhaisteiniä serkkua teki mökillä musavideon. Liikkuvaa kuvaa siis ja joku hittibiisi siihen päälle. Poika kuvasi tyttöä. Siitä tuli tosi hieno, tyttö veti bikinit päällä ja pomppi ja tanssi ja juoksenteli. Se tanssiminen oli suoraan imitoitu MTV:n videoista. Tuli kovin ristiriitaset fiilikset, kun selkeesti näki, että niillä oli tosi hauskaa, mutta samalla tuntu sopimattomalta, että sen ikänen tyttö pyörittelee pyllyä samalla tavalla ku joku hiton Pussycat Dolls. Välillä ahdistun aika tavalla, kun erehdyn miettimään näitä asioita. Huolehdinko sittenkin turhaan, ainahan lapsille on tarjottu "täydellistä" naiskuvaa?
Meni vähän aivopiereskelyn puolelle, en jaksa edes lukea läpi.
*
Minusta tuo oli oikein hyvää pohdiskelua. Jos nyt omaa musiikinkuuntelua miettii niin kyllähän joku Manic Street Preachers on loppujen lopuksi vaikuttanut aika paljon ajatuksiin. Ei suoraan niin, että nyt kun ne laulaa siitä kun walesilainen maanviljelijä lähtee Espanjaan ampumaan natseja niin mäkin teen niin, mutta tulihan niistä asioista otettua itse selvää. Voi toki olla, että niin olisi käynyt joka tapauksessa myöhemminkin. Mulle on henkilökohtaisesti merkitystä sillä mitä musiikki edustaa ja minkälaista maailmankuvaa se edustaa. Ymmärrän, että voi laulaa tappamisesta ja raiskauksista ilman, että kannattaa niitä asioita, mutta kyllä teineihin vaikuttaa aivan varmasti jos populaarikulttuurissa noita asioista glorifioidaan. En myöskään mielelläni kuuntele musiikkia, jonka tekijöitä pidän jotenkin arveluttavina. Paljon mieluummin minä kuuntelen Neil Youngia kuin Morriseyta, Klamydiasta puhumattakaan. Jotenkin myös mietityttää, että miten nuo Pilkeen mainitsemant jutut vaikuttavat nuoriin. Onhan sitä täydellistä naiskuvaa varmaan tarjottu tosiaan aina, mutta kai jokainen sukupolvi sitten miettii näitä juttuja, että miten tämä nykyinen maailman meno heijastuu tuleviin sukupolviin tai jotain. Hyvä ketju joka tapauksessa ja hienoa keskustelua
Last edited by Alxity (06.09.2011 08:51)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
En juurikaan vaivaa päätäni näillä asioilla
Miksei pitäisi nauraa? Vittu tässä mitään diplomaatteja olla.
Offline
Vaivaan päätäni näillä asioilla mut en just nyt jaksa alkaa kirjoittaa. Hyvä ketju.
LOPPUUN PAKOLLINEN
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
No jos jotenkin saa eristettyä "hiphop-lyriikoiden vaikutuksen" niin en tiijä miten se sitten tapahtuis?
Ei toki mitenkään.
Enkä todellakaan käsitä ajattelutapaa, "ei niin väliä koska ennemmin oisin huolissani jutusta y".
No okei, teeskennellään, että olisin asiasta huolestunut. Mitä asialle voi tehdä? Kirjottaa Intternettiin, että olen eri mieltä ja huolissani tai jättää ostamatta joitain levyjä lyriikkojen takia. Joo, pienistä pisaroista kasvaa meri. Se, että asialle näkee varsin pienen painoarvon, niin ei tarkoita, etteikö sillä olis mitään väliä. Jos hiphopin globaali kieli olisi suomi, niin asia olisi toki hieman eri. Tai jos olisin jenkki, niin saattaisin nähdä asian eri tavoin. Omien havaintojeni mukaan, jos kieli ei ole oma äidinkieli, niin sille annetaan musiikissa varsin pieni painoarvo. Myönnettäköön, että ajattelin asiaa lähinnä suomalaisesta näkökulmasta enkä niinkään siten, että paljonko esim. hiphopin jotkut tietyt asenteet vaikuttaa jenkkilässä.
Tätähän mentaliteettia on nää hesarin keskustelupalstat täynnä..."miksi välittää jostain pikku ihmisoikeusrikoksista jossain kun muualla ihmiset kuolee nälkään". Eri skaala ja eri meininki, mut sama looginen rakenne.
Eri skaala ja eri meininki, se on aika olennainen ero. Ja kyllä se priorisointi on joskus ihan järkevääkin, kun sitä energiaa ja resursseja on ihmisellä kuitenkin rajallisesti.
Vähän samaa mieltä kuin Pilke, että ehkä ne lyriikat vaikuttaa sillon, jos on jo valmiiks vähän siihen suuntaan orientoitunut. Mä voin kyllä ihan rehellisesti myöntää, että punk- ja hc-musiikin kuuntelu on vaikuttanut aika paljonkin meikän näkemykseen maailmasta, mutta oon aika varma, että oisin ottanut ne samat vaikutteet sitten eri lähteistä, jos se musa olis ollut eri sillon nuorena. Joskin voi olla, että olisin lopettanut tehomaatalouden tukemisen hieman myöhempään ilman kyseisiä musiikkityylejä.
Offline
Sanonpa vielä uusiksi, että itse uskon musiikin vaikutuksen olevan jossakin ihan muualla kuin lyriikoissa.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Odotin mainintaa Lady GaGa:n liha-asusta, mut ei ollut kertaakaan. Ällötys, mutta mistä sen tietää onko se tempaus käännyttänyt nuoria tyttöjä kasvisruokavalion pariin tai vaikuttanut jollain toisella tapaa.
Rasismi- ja sovinismiläpät ei pahemmin jaksa lämmittää. Toisaalta en koe mitään ongelmia nauttia Burzumin musiikista, mutta siinä ei tosin lauletakaan mistään jutkujen tappamisesta. Taide ja taiteilija yksityishenkilönä erikseen. Toisessa ääripäässä sitten Jeff Mangumin julistus King of Carrot Flowersissa, joka nostaa itsellä hiuskarvat pystyyn rehellisyydellään ja avoimuudellaan, mutta on toisille ihmisille hankala pala, kristinuskon vastustaminen kun on edelleen muodissa.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Offline
Mistä toi King of Carrot Flowers sitten oikeastaan kertoo? Jeffin sekavasta lapsuudesta ja uskoontulemisesta? En oo tulkinnu noita sanoja sen diipimmin, mutta äsken lukasin läpi.
Viittasin lähinnä siihen "I love you jesus christ"-kohtaan. Tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön vedenjakaja tolla levyllä. Zori epäselvyys.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Jaa sen takia sen musa on sitten niin tylsää että se on joku heesus hotor! Tulipa sekin selväksi
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Junkieman wrote:Mistä toi King of Carrot Flowers sitten oikeastaan kertoo? Jeffin sekavasta lapsuudesta ja uskoontulemisesta? En oo tulkinnu noita sanoja sen diipimmin, mutta äsken lukasin läpi.
Viittasin lähinnä siihen "I love you jesus christ"-kohtaan. Tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön vedenjakaja tolla levyllä. Zori epäselvyys.
Siis kenelle monille? Mitä nyt vittua? Missä näitä ihmisiä oikein asustaa? En tajuu. Kristinuskosta ilmiönä voi toki olla montaa mieltä ja kirkkojen vaikutuksesta yhteiskuntaan/maailmaan, mutta mä en kyllä ymmärrä, että minkä takia jonkun ihmisen henkilökohtainen usko on jollekin ongelma.
Offline
rc-lungen wrote:Junkieman wrote:Mistä toi King of Carrot Flowers sitten oikeastaan kertoo? Jeffin sekavasta lapsuudesta ja uskoontulemisesta? En oo tulkinnu noita sanoja sen diipimmin, mutta äsken lukasin läpi.
Viittasin lähinnä siihen "I love you jesus christ"-kohtaan. Tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön vedenjakaja tolla levyllä. Zori epäselvyys.
Siis kenelle monille? Mitä nyt vittua? Missä näitä ihmisiä oikein asustaa? En tajuu. Kristinuskosta ilmiönä voi toki olla montaa mieltä ja kirkkojen vaikutuksesta yhteiskuntaan/maailmaan, mutta mä en kyllä ymmärrä, että minkä takia jonkun ihmisen henkilökohtainen usko on jollekin ongelma.
and when Finland play hockey
it strikes that continue my
beer machine and Ukko Metso
Offline
Itelläkin raja menee varmaan noissa whitepower-jutuissa. Ja vaikka black metallia jonkun verran diggailen, niin voin olla ajattelematta esim. Darkthronen ja Burzumin spedeilyjä mutta sitten toisaalta esimerkiks Mardukin Fuck Me Jesuksen kansikuva ja tällaiset sankarit aiheuttavat kuvotusta:
and when Finland play hockey
it strikes that continue my
beer machine and Ukko Metso
Offline
Harvapa taiteilija kun ilman kusipään mainetta on selvinnyt, enkä siis tarkoita nyt välttämättä pelkkiä rasistisia/sovinistisia/mitälie arvomaailmoita, vaan ihan muutenkin käytöstä - esimerkkinä nyt vaikka Miles Davis.
Tää menee aiheen vierestä, mutta osui kuitenkin silmään toi lause
En tiedä mitä Kalossimies tolla täsmälleen tarkoitti, ehkä jotain pop maailman huipulla hengaavia diivoja, mutta voisin silti vastalauseena lonkalta heittää, että millä tahansa kulttuurin alueella työskentelevistä tyypeistä, taiteilijoista, n.90% elää elämänsä kehdosta hautaan hankkimatta itselleen kusipään mainetta. Nää tyypit myös elää elämänsä ihan tavallisen poroporvarillisesti ja hissukseen
Joidenkin kuuluisien ihmisten elämäkerta kirjat ja filmit on sitten usein täynnä höpöhöpö myytinrakennusta jostain ristiriitaisista ja siten jännistä poikkeusyksilöistä
Offline
Mua vaan lähinnä huvitti toi Mardukin kansi, ei kuvottanut. Eihän toi nyt oo ees paha.
No ehkä kuvottaa on väärä sana, mut musta toi on vaa vitun tyhmä kansi.
and when Finland play hockey
it strikes that continue my
beer machine and Ukko Metso
Offline
Tekis mieli alkaa filosofoimaan taiteen merkityksestä noin yleisellä tasolla. Häiritsevyys on tärkeä elementti. Toisaalta musa eroaa muista taiteenlajeista siten, että se on suora ruumiin ja sielun stimulantti, siis aistillinen huume (oman käsitykseni mukaan siis).
Puhtaasti taiteellisista lähtökohdista tehty matsku ei minusta ole arvotettavissa muutoin kuin sisältönsä puolesta. Jos tekijän arvomaailma liitetään kiinteästi sisältöön, niin silloin se tulee osaksi kokonaisuutta.
Sit tietenkin, jos musiikin "taidekäytön" ja "viihdekäytön" haluaa eriyttää, voi tulla erilaisia tulkintoja.
Mutta mä en oikein osaa moralisoida. Jos mietitään joku skenaario että teinipoika kuuntelee jotain pullisteluräppiä ja alkaa kohdella tyttöystäväänsä huonosti, ja sitten muka oma moraali ei antaisi myöten kuunnella samaa räppiä (vaikka se olisi ihan vitun toimivaa räppiä). Jos ite oon ihan liekeissä jos kaljoitellessa pärähtää soimaan vaikka joku ässädässän moving down the motorway / got a whole lotta booze niin mikä mä oon mitään sanomaan. Rattijuopostelu on mun mielestä aivan yhtä perseestä kun tyttöystävän mätkiminen.
Jotenkin olen samoilla linjoilla jonkun aikaisemman kommentoijan kanssa siinä, että lyriikoilla ei tässä yhteydessä ole konkreettista merkitystä. Tai siis, niitä ei voi tulkita itsenäisinä teksteinä, vaan että biisi ja sanoitus muodostavat oman entiteettinsä. Miettikää nyt vaikka kun vappumarssilla rauhanliikkeen lakanoita kantaessa lauletaan täysin palkein "karmiva joskin on puhdistustyömme ihmisen onnen on ehtona se". Ei siinä lauleta niitä konkreettisia sanoja ja niiden merkityksiä mielipiteinä ulos, vaan biisiä, joka on lukemattomien historiallisten kerrostumien ja tulkintojen summa.
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Fräntilä referoi tän keskustelun uusimmassa Suessa lähinnä kopioiden mun argumentteja
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
julkkis!
bzort glorf bööth
Offline
Itelläkin raja menee varmaan noissa whitepower-jutuissa. Ja vaikka black metallia jonkun verran diggailen, niin voin olla ajattelematta esim. Darkthronen ja Burzumin spedeilyjä mutta sitten toisaalta esimerkiks Mardukin Fuck Me Jesuksen kansikuva ja tällaiset sankarit aiheuttavat kuvotusta:
nytkyllä behemothille
täs yllättävän hyvä lainaus vargilta itseltään, kun kerran burzum on useampaan kertaan mainittu tässä topikissa:
VARG VIKERNES: And what is my message? When did Burzum ever address political/racial matters? I dont think Burzum has ever even addressed religious matters, other than describing different European myths. Burzum is not a political or religious band, or even an anti-religious band. Burzum is music; art if you like, and the interpretation of art lies in the eye of the beholder. I might be Nordic, heterosexual and have a Pagan ideology myself, but why would I expect the fans of my music to be just like me?
I am a narrow-minded ultra-conservative anti-religious misanthropic and arrogant bigot, alright, and I have a problem with just about everything and everyone in this world, but I am not demented, and if those who are not like me are able to enjoy my music that is all fine by me. Be a Christian-born black gay feminist converted to Judaism for all I care, or worse; a Muslim. Just stay off my lawn :-)
Oh, and I may add that I have a problem with most Nordic heterosexuals with a Pagan ideology as well.
Last edited by ydinaukio (05.10.2011 11:45)
Offline
julkkis!
Ei tullu krediittiä
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Online
jostain syystä (kieli?) olen joutunut kelaamaan asiaa eniten Ruudolfin kohdalla. tyyppi on periaatteiltaan mitä typerin abortinvastustaja, mutta olen käsitellyt asian ja tullut siihen tulokseen, että olkoon sitten sitä mieltä, diggailen kybällä. tähän vaikuttaa se, että ruudolfin biisit eivät ole koskaan olleet ärsyttävällä tavalla saarnaavia, voin kuunnella hyvillä mielin. onneksi. muuten harmittaisi, on se niin kova.
mainittakoon, että en ole koskaan kuunnellut dr. octagonia, eikä minulla ole mielipidettä hänestä. silti: propsit yhdelle tutulle tyypille, joka primaveran auditorio-jonossa disautti raskaasti foorumisteille artistin typerimpiä läppiä. se jäi ikuisesti mieleeni ja teki vaikutuksen, että respectit vaan jukalle, jos luet tätä
Last edited by Moronica (06.10.2011 22:46)
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
lisättäköön, että jokainen voi varmaan itse kuvitella, miltä tuntuisi kuunnella levyltä itseensä kohdistuvaa VIHAPUHETTA, vaikka valtaosa teistä ei olekaan naisia, homoseksuaalejaa tai mustia.
en tiedä sitten, onko jonkun bratmobilen tms. biiseissä miehiin kohdistuvaa vihaläppää. en ole pahemmin kuunnellut, mutta ystävättäreni määritteli sisällön joskus tällaiseksi.
Last edited by Moronica (06.10.2011 22:47)
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline