You are not logged in.
EI KIINNOSTA
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Radioheadin limited edition 180 gramman vinyylisinglet nyt erittäin rajoitetun ajan vain 4,90/kpl!
Nopeille! Ei varauksia! Ei jälleenmyyjille! Tarjous voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää
Offline
180 grammaa? Kahen kilon.
Offline
uudessa levyssä vaikuttais olevan jo kansitaiteen teko menossa
Offline
Viimeaikaisten postausten innoittamana luotaan hivenen Radiohead-makuani kronologisesti:
Cathi777:n linjoilla sen verran että Pablo Honey ei missään nimessä kannata sivuuttaa, joskin yhtye etsiskeli itseään vielä tällä levyllä, esim. "Anyone can play guitar" -biisiin olisi varmasti tehty toisenlainen kertsi mikäli kappaletta olisi rakennettu äänitettäväksi vaikkapa vuonna 1997. Mutta, "You", "Creep", "Ripcord", "Vegetable" ja "Blow out" - hyviä biisiä kerrassaan.
Rosoinen ja omaperäinen itseilmaisu nosti päätään seuraavalla albumilla "The Bends". Hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus, pitäen sisällään muutaman helmen, "Fake Plastic Trees", "Just", "My Iron Lung", "Bullet proof...i wish i was" ja "Street Spirit fade out). Progressiivisuudesta kielii My Iron Lungin poikkeuksellinen muoto (ei varsinaista kertosäettä mutta toistuvat teemat) sekä Street Spiritin ajoittain kontrapunktiikkaa lähentelevä surumielinen sävelkerronta.
Selloa ja sähkökitaraa yhdistelevä ylpeä riffi käynnistää Ok Computer -albumin. Hyvinkin edellisen albumin Planet Telex -kappaletta muistuttava Airbag ottaa uuden suunnan Radioheadin tuotannossa viimeistään väliosassa jossa Jonny Greenwoodin kitarointi ottaa lyhyen mutta merkittävän osan. Puhumattakaan loopeista, rytmikäsittelystä, ja syntikoista Paranoid Android seuraavana luo murheellisen tunnelman unettoman yöstä, jota hekumoiva ahdistus paikon keskeyttelee. Radiohead ymmärtää että hyvän sävellyksen ja sanoituksen päälle hyvä sovitus luo painavan merkityksensä, se käsitys on melko lähellä huippuansa tämän kappaleen kohdalla. Jäljelläolevista kappaleistakin saisin miltei romaanin aikaan mutta sen synty jääköön, todettakoon vain että No surprises on yksi näteimmistä kehtolauluista (toki vain musiikkinsa puolesta), ja että Let down on krapulainen, lentokentälle sijoittuva tunnelmakatsaus, olen varma siitä. Karma Police on puolestaan upeasti sovitettu kappale johon olin mielessäni säveltänyt väliosan, nythän siinä vain äkillisesti siirrytään codaan
Poikkeuksellista että viime vuosien kohutuin yhtye julkaisee levyn ilman singlejulkaisua, Kid A on valmis ihmisten korville ja mielenterveydelle. Avausraita Everything in its right place sotkee monen pasmat ja levy lentää naapurin pihalle. Seuraavana seuraava nimiraita ei juuri helpotusta tuo, metron äänilinjan aukaisulooppia lähinnä muistuttava sävelkuvio helähtää lämpimänä korville. Ja juuri sen taviskuuntelijan mielestä biisissä ei muuta ole. Niinpä, älkää suositelko tätä albumia heille jotka eivät ole draaman kaaresta kuulleetkaan. Tämä albumi kun onkin Radioheadin paras albumikokonaisuus, vahvimmat yksittäiset biisit löytyvät Ok Computerilta, mutta tässä draaman kaari Optimistic on myöhemmin coveroitu Hansonien toimesta, kovin vaikeaa musiikkia coveroivat! eiku
Thom Yorke tietänee minua paremmin miltä tuntuu olla pakattu kuin tonnikala peltiseen purkkiin. Ehkä Thom kuvastaa otsakkeella miltä tuntuu olla purkitettu purkkiin jonka kyljessä lukee hullu. Eipä se, samaan olen minäkin törmännyt, purkin sisä -ja ulkopuolella. Kid A:n jälkihehkuissa syntynyt Amnesiac ansaitsee suuret sanansa sekin. You and whose army?, Knives out sekä eritoten The Pyramid Song paikallistaan Radioheadin sellaisena kuin Radiohead on opittu tuntemaan. Lentoon ei lähdetä mutta maanpäällisiä iloja harrastetaan.
Hail to the Thief. Nyt on vähän draaman kaari hakusessa. 2+2=5 on erinomainen avaaja mutta luo kysymyksiä onko tämä kida:mpi vaiko kompuutterimpi? Biisit ovat ammatti-ihmisten jälkeä, mutta magiikka loistaa poissaolollaan. Sail to the Moon, Where i end and you begin, There, there ja Scatterbrain luovat lämpöä helteiseenkin kesäpäivään.
Sateenkaarissa on tulevaisuutta mutta ei elinikää, tokaisi kerran eräs visionääri Sikille. In Rainbows -albumissa on tulevaisuutta ja elinikää. Muodoista sen vapaampi 15 step on ryhdikkäin avaaja levylle sitten Airbagin. Elektroni-yhtyeen demokokooma sähköisellä tekotaiteellisuudella? Apua mies. Radiohead on edelleen kovin vähän julkaissut yhtye ollakseen niin merkittävä, siksi yhtyeen julkaisuja ja muita edesottamuksia seurataan kuin hai laivaa. In Rainbows myy itselle sen idean että Radiohead on antanut kokemuksia ja elämyksiä yhden keskiverron musiikkia luovan sukupolven edestä, ja oppipoikia seuraa, ja inspiroituneita sellaisia.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
En jaksanu lukea
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Viimeaikaisten postausten innoittamana luotaan hivenen Radiohead-makuani kronologisesti:
Cathi777:n linjoilla sen verran että Pablo Honey ei missään nimessä kannata sivuuttaa, joskin yhtye etsiskeli itseään vielä tällä levyllä, esim. "Anyone can play guitar" -biisiin olisi varmasti tehty toisenlainen kertsi mikäli kappaletta olisi rakennettu äänitettäväksi vaikkapa vuonna 1997. Mutta, "You", "Creep", "Ripcord", "Vegetable" ja "Blow out" - hyviä biisiä kerrassaan.
Rosoinen ja omaperäinen itseilmaisu nosti päätään seuraavalla albumilla "The Bends". Hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus, pitäen sisällään muutaman helmen, "Fake Plastic Trees", "Just", "My Iron Lung", "Bullet proof...i wish i was" ja "Street Spirit fade out). Progressiivisuudesta kielii My Iron Lungin poikkeuksellinen muoto (ei varsinaista kertosäettä mutta toistuvat teemat) sekä Street Spiritin ajoittain kontrapunktiikkaa lähentelevä surumielinen sävelkerronta.
Selloa ja sähkökitaraa yhdistelevä ylpeä riffi käynnistää Ok Computer -albumin. Hyvinkin edellisen albumin Planet Telex -kappaletta muistuttava Airbag ottaa uuden suunnan Radioheadin tuotannossa viimeistään väliosassa jossa Jonny Greenwoodin kitarointi ottaa lyhyen mutta merkittävän osan. Puhumattakaan loopeista, rytmikäsittelystä, ja syntikoista Paranoid Android seuraavana luo murheellisen tunnelman unettoman yöstä, jota hekumoiva ahdistus paikon keskeyttelee. Radiohead ymmärtää että hyvän sävellyksen ja sanoituksen päälle hyvä sovitus luo painavan merkityksensä, se käsitys on melko lähellä huippuansa tämän kappaleen kohdalla. Jäljelläolevista kappaleistakin saisin miltei romaanin aikaan mutta sen synty jääköön, todettakoon vain että No surprises on yksi näteimmistä kehtolauluista (toki vain musiikkinsa puolesta), ja että Let down on krapulainen, lentokentälle sijoittuva tunnelmakatsaus, olen varma siitä. Karma Police on puolestaan upeasti sovitettu kappale johon olin mielessäni säveltänyt väliosan, nythän siinä vain äkillisesti siirrytään codaan
Poikkeuksellista että viime vuosien kohutuin yhtye julkaisee levyn ilman singlejulkaisua, Kid A on valmis ihmisten korville ja mielenterveydelle. Avausraita Everything in its right place sotkee monen pasmat ja levy lentää naapurin pihalle. Seuraavana seuraava nimiraita ei juuri helpotusta tuo, metron äänilinjan aukaisulooppia lähinnä muistuttava sävelkuvio helähtää lämpimänä korville. Ja juuri sen taviskuuntelijan mielestä biisissä ei muuta ole. Niinpä, älkää suositelko tätä albumia heille jotka eivät ole draaman kaaresta kuulleetkaan. Tämä albumi kun onkin Radioheadin paras albumikokonaisuus, vahvimmat yksittäiset biisit löytyvät Ok Computerilta, mutta tässä draaman kaari Optimistic on myöhemmin coveroitu Hansonien toimesta, kovin vaikeaa musiikkia coveroivat! eiku
Thom Yorke tietänee minua paremmin miltä tuntuu olla pakattu kuin tonnikala peltiseen purkkiin. Ehkä Thom kuvastaa otsakkeella miltä tuntuu olla purkitettu purkkiin jonka kyljessä lukee hullu. Eipä se, samaan olen minäkin törmännyt, purkin sisä -ja ulkopuolella. Kid A:n jälkihehkuissa syntynyt Amnesiac ansaitsee suuret sanansa sekin. You and whose army?, Knives out sekä eritoten The Pyramid Song paikallistaan Radioheadin sellaisena kuin Radiohead on opittu tuntemaan. Lentoon ei lähdetä mutta maanpäällisiä iloja harrastetaan.
Hail to the Thief. Nyt on vähän draaman kaari hakusessa. 2+2=5 on erinomainen avaaja mutta luo kysymyksiä onko tämä kida:mpi vaiko kompuutterimpi? Biisit ovat ammatti-ihmisten jälkeä, mutta magiikka loistaa poissaolollaan. Sail to the Moon, Where i end and you begin, There, there ja Scatterbrain luovat lämpöä helteiseenkin kesäpäivään.
Sateenkaarissa on tulevaisuutta mutta ei elinikää, tokaisi kerran eräs visionääri Sikille. In Rainbows -albumissa on tulevaisuutta ja elinikää. Muodoista sen vapaampi 15 step on ryhdikkäin avaaja levylle sitten Airbagin. Elektroni-yhtyeen demokokooma sähköisellä tekotaiteellisuudella? Apua mies. Radiohead on edelleen kovin vähän julkaissut yhtye ollakseen niin merkittävä, siksi yhtyeen julkaisuja ja muita edesottamuksia seurataan kuin hai laivaa. In Rainbows myy itselle sen idean että Radiohead on antanut kokemuksia ja elämyksiä yhden keskiverron musiikkia luovan sukupolven edestä, ja oppipoikia seuraa, ja inspiroituneita sellaisia.
huh olis varmaan tosi köyhää jos näitäkään ei olis sillon teininä 'hokannu'. AInut bändi, johon en oo vielä kertaakaan kyllästynyt.
yhteislauluujeeeh
mut kyl tulee hyvä fiilis
Last edited by Napalmipää (17.07.2010 23:48)
-
Offline
Viimeaikaisten postausten innoittamana luotaan hivenen Radiohead-makuani kronologisesti:
Cathi777:n linjoilla sen verran että Pablo Honey ei missään nimessä kannata sivuuttaa, joskin yhtye etsiskeli itseään vielä tällä levyllä, esim. "Anyone can play guitar" -biisiin olisi varmasti tehty toisenlainen kertsi mikäli kappaletta olisi rakennettu äänitettäväksi vaikkapa vuonna 1997. Mutta, "You", "Creep", "Ripcord", "Vegetable" ja "Blow out" - hyviä biisiä kerrassaan.
Rosoinen ja omaperäinen itseilmaisu nosti päätään seuraavalla albumilla "The Bends". Hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus, pitäen sisällään muutaman helmen, "Fake Plastic Trees", "Just", "My Iron Lung", "Bullet proof...i wish i was" ja "Street Spirit fade out). Progressiivisuudesta kielii My Iron Lungin poikkeuksellinen muoto (ei varsinaista kertosäettä mutta toistuvat teemat) sekä Street Spiritin ajoittain kontrapunktiikkaa lähentelevä surumielinen sävelkerronta.
Selloa ja sähkökitaraa yhdistelevä ylpeä riffi käynnistää Ok Computer -albumin. Hyvinkin edellisen albumin Planet Telex -kappaletta muistuttava Airbag ottaa uuden suunnan Radioheadin tuotannossa viimeistään väliosassa jossa Jonny Greenwoodin kitarointi ottaa lyhyen mutta merkittävän osan. Puhumattakaan loopeista, rytmikäsittelystä, ja syntikoista Paranoid Android seuraavana luo murheellisen tunnelman unettoman yöstä, jota hekumoiva ahdistus paikon keskeyttelee. Radiohead ymmärtää että hyvän sävellyksen ja sanoituksen päälle hyvä sovitus luo painavan merkityksensä, se käsitys on melko lähellä huippuansa tämän kappaleen kohdalla. Jäljelläolevista kappaleistakin saisin miltei romaanin aikaan mutta sen synty jääköön, todettakoon vain että No surprises on yksi näteimmistä kehtolauluista (toki vain musiikkinsa puolesta), ja että Let down on krapulainen, lentokentälle sijoittuva tunnelmakatsaus, olen varma siitä. Karma Police on puolestaan upeasti sovitettu kappale johon olin mielessäni säveltänyt väliosan, nythän siinä vain äkillisesti siirrytään codaan
Poikkeuksellista että viime vuosien kohutuin yhtye julkaisee levyn ilman singlejulkaisua, Kid A on valmis ihmisten korville ja mielenterveydelle. Avausraita Everything in its right place sotkee monen pasmat ja levy lentää naapurin pihalle. Seuraavana seuraava nimiraita ei juuri helpotusta tuo, metron äänilinjan aukaisulooppia lähinnä muistuttava sävelkuvio helähtää lämpimänä korville. Ja juuri sen taviskuuntelijan mielestä biisissä ei muuta ole. Niinpä, älkää suositelko tätä albumia heille jotka eivät ole draaman kaaresta kuulleetkaan. Tämä albumi kun onkin Radioheadin paras albumikokonaisuus, vahvimmat yksittäiset biisit löytyvät Ok Computerilta, mutta tässä draaman kaari Optimistic on myöhemmin coveroitu Hansonien toimesta, kovin vaikeaa musiikkia coveroivat! eiku
Thom Yorke tietänee minua paremmin miltä tuntuu olla pakattu kuin tonnikala peltiseen purkkiin. Ehkä Thom kuvastaa otsakkeella miltä tuntuu olla purkitettu purkkiin jonka kyljessä lukee hullu. Eipä se, samaan olen minäkin törmännyt, purkin sisä -ja ulkopuolella. Kid A:n jälkihehkuissa syntynyt Amnesiac ansaitsee suuret sanansa sekin. You and whose army?, Knives out sekä eritoten The Pyramid Song paikallistaan Radioheadin sellaisena kuin Radiohead on opittu tuntemaan. Lentoon ei lähdetä mutta maanpäällisiä iloja harrastetaan.
Hail to the Thief. Nyt on vähän draaman kaari hakusessa. 2+2=5 on erinomainen avaaja mutta luo kysymyksiä onko tämä kida:mpi vaiko kompuutterimpi? Biisit ovat ammatti-ihmisten jälkeä, mutta magiikka loistaa poissaolollaan. Sail to the Moon, Where i end and you begin, There, there ja Scatterbrain luovat lämpöä helteiseenkin kesäpäivään.
Sateenkaarissa on tulevaisuutta mutta ei elinikää, tokaisi kerran eräs visionääri Sikille. In Rainbows -albumissa on tulevaisuutta ja elinikää. Muodoista sen vapaampi 15 step on ryhdikkäin avaaja levylle sitten Airbagin. Elektroni-yhtyeen demokokooma sähköisellä tekotaiteellisuudella? Apua mies. Radiohead on edelleen kovin vähän julkaissut yhtye ollakseen niin merkittävä, siksi yhtyeen julkaisuja ja muita edesottamuksia seurataan kuin hai laivaa. In Rainbows myy itselle sen idean että Radiohead on antanut kokemuksia ja elämyksiä yhden keskiverron musiikkia luovan sukupolven edestä, ja oppipoikia seuraa, ja inspiroituneita sellaisia.
Terve, olen muusikoiden.net -sivustolta peräisin oleva Siki-Siki, ja lainasit tekstini sellaisenaan tuohon Radiohead-topicciin ja vähän jäi sellainen käsitys että olisit ominut sen omiin nimiisi. Tästä tosin riitelee jo kirjoituksen alku jossa mainitaan m.netin käyttäjä Cathi, jota ei tällä sivustolla (ainakaan tuolla nikillä) esiinny. Ja toki tekstissä myös mainitsen itseni (nikiltäni). Eli jos nimesi ei satu olemaan Siki niin olet hapokkaassa kusessa jos tarkoituksesi oli omia tekstini omiin nimiisi. Jos taas hetken mielijohteesta mielit lainata tälle palstalle laadukkaan(?) kirjoituksen niin olet yhtä lailla jojossa kun et lupaa kysynyt vaikka samaa palstaa selvästi myös tutkailemme. Eli jos sen suuremmasta kusesta haluat pois pyrkiä niin lisää lainaamaasi tekstiin lainausmerkit jos taitosi vain suinkin riittävät siihen.
Last edited by Neuvostoliitto (12.08.2010 14:58)
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
en tiedä onko mielenhäiriö mutta olen suunnitellut että vopis joskus ostaa ton kid a:n jos halvalla näkis, en musita oonko koskaan edes kuunnellu levyä lävitse mut semisti kiinnostaa
Offline
Terve, olen muusikoiden.net -sivustolta peräisin oleva Siki-Siki
signaturematskua
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
muusikoiden.net ei petä!
bzort glorf bööth
Offline
Joku janteri muusikoiden-netistä wrote:Eli jos nimesi ei satu olemaan Siki niin olet hapokkaassa kusessa jos tarkoituksesi oli omia tekstini omiin nimiisi. Jos taas hetken mielijohteesta mielit lainata tälle palstalle laadukkaan(?) kirjoituksen niin olet yhtä lailla jojossa kun et lupaa kysynyt vaikka samaa palstaa selvästi myös tutkailemme.
Joko haastemies on käynyt ovella?
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Ei oo, laadukas(?) sähköpostinikin arpoi Siki-Sikin viestin suoraan roskakoriin.
Tuli jojottelusta mieleen Tuomas Haapmanin prätkäjengi
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Uus Radiohead-single taidettiin julkasta viime viikonloppuna Assemblyssä:
Älä päästä painiks sitä
Offline
olipas kammottavat "rummut" tuossa
Offline
Offline
The Social Networkin traileria katsellessa tuli taas mieleen, että haista ydinaukio kakka. Onhan tää nyt ihan vitun hyvä biisi
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
hyvä biisihän tuo
Offline
bzort glorf bööth
Offline
Traileria katsellessa tuli ydinaukio mieleen, biisi tais olla ihan erillinen huomio.
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
Offline
Ei kyllä mä muistelin et Creepiä joskus ydäri haukkunut, mutta vopite olla että oonpi väärässä.
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
no eipä tuo mikään suosikkibiisi ole. hyvä toki silti.
Offline
Vuoden nuori muotoilija.
Offline
onpas siinä vedetty mutkat suoriksi tuon rytmin kanssa. alkuperäisessä onkin yksi ärsyttävimmistä synkopaatioista koskaan.
Offline
kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
Offline
kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
Paras tai toiseksi paras Radiohead-levy. Amnesiac tuntuu joskus paremmalta.
Vuoden nuori muotoilija.
Offline
kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
jopas nyt. muistan kyllä sen päivän, kävin aamupäivällä tekemässä lukion ihan viimeisen tentin, tais olla psykaa, sit kaupungille ILR:n kans, jokaisessa levypuodissa soi Kid A. tuli kuultua varmaan jokainen biisi sillä kierroksella. stadissa oli todella kuuma, tarkeni t-paidassa ja farkkutakissa, hot rail.
Last edited by yrr (02.10.2010 13:41)
Offline
ydinaukio wrote:kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
jopas nyt. muistan kyllä sen päivän, stadissa oli todella kuuma, tarkeni t-paidassa ja farkkutakissa, jokaisessa levypuodissa soi Kid A.
Jedin paluu oli just tullut eläviin kuviin, pojankoltiaiset pihisteli markan toffeeomenoita ja paidat oli maalitolppina.
Vuoden nuori muotoilija.
Offline
ydinaukio wrote:kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
sit kaupungille ILR:n kans
Ja ILR poltti henkilökohtaisen lomapäivän pelkästään tuon takia.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline