Radiohead

bernardblack · 05.07.2010 22:40

EI KIINNOSTA

psykokarkki · 08.07.2010 13:19

Radioheadin limited edition 180 gramman vinyylisinglet nyt erittäin rajoitetun ajan vain 4,90/kpl!
Nopeille! Ei varauksia! Ei jälleenmyyjille! Tarjous voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää

snore

greenie · 08.07.2010 13:21

180 grammaa? Kahen kilon.

ydis · 08.07.2010 13:34

uudessa levyssä vaikuttais olevan jo kansitaiteen teko menossa icon_surprised

Neuvostoliitto · 16.07.2010 12:37

Viimeaikaisten postausten innoittamana luotaan hivenen Radiohead-makuani kronologisesti:

Cathi777:n linjoilla sen verran että Pablo Honey ei missään nimessä kannata sivuuttaa, joskin yhtye etsiskeli itseään vielä tällä levyllä, esim. "Anyone can play guitar" -biisiin olisi varmasti tehty toisenlainen kertsi mikäli kappaletta olisi rakennettu äänitettäväksi vaikkapa vuonna 1997. Mutta, "You", "Creep", "Ripcord", "Vegetable" ja "Blow out" - hyviä biisiä kerrassaan.

Rosoinen ja omaperäinen itseilmaisu nosti päätään seuraavalla albumilla "The Bends". Hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus, pitäen sisällään muutaman helmen, "Fake Plastic Trees", "Just", "My Iron Lung", "Bullet proof...i wish i was" ja "Street Spirit fade out). Progressiivisuudesta kielii My Iron Lungin poikkeuksellinen muoto (ei varsinaista kertosäettä mutta toistuvat teemat) sekä Street Spiritin ajoittain kontrapunktiikkaa lähentelevä surumielinen sävelkerronta.

Selloa ja sähkökitaraa yhdistelevä ylpeä riffi käynnistää Ok Computer -albumin. Hyvinkin edellisen albumin Planet Telex -kappaletta muistuttava Airbag ottaa uuden suunnan Radioheadin tuotannossa viimeistään väliosassa jossa Jonny Greenwoodin kitarointi ottaa lyhyen mutta merkittävän osan. Puhumattakaan loopeista, rytmikäsittelystä, ja syntikoista Paranoid Android seuraavana luo murheellisen tunnelman unettoman yöstä, jota hekumoiva ahdistus paikon keskeyttelee. Radiohead ymmärtää että hyvän sävellyksen ja sanoituksen päälle hyvä sovitus luo painavan merkityksensä, se käsitys on melko lähellä huippuansa tämän kappaleen kohdalla. Jäljelläolevista kappaleistakin saisin miltei romaanin aikaan mutta sen synty jääköön, todettakoon vain että No surprises on yksi näteimmistä kehtolauluista (toki vain musiikkinsa puolesta), ja että Let down on krapulainen, lentokentälle sijoittuva tunnelmakatsaus, olen varma siitä. Karma Police on puolestaan upeasti sovitettu kappale johon olin mielessäni säveltänyt väliosan, nythän siinä vain äkillisesti siirrytään codaan icon_razz

Poikkeuksellista että viime vuosien kohutuin yhtye julkaisee levyn ilman singlejulkaisua, Kid A on valmis ihmisten korville ja mielenterveydelle. Avausraita Everything in its right place sotkee monen pasmat ja levy lentää naapurin pihalle. Seuraavana seuraava nimiraita ei juuri helpotusta tuo, metron äänilinjan aukaisulooppia lähinnä muistuttava sävelkuvio helähtää lämpimänä korville. Ja juuri sen taviskuuntelijan mielestä biisissä ei muuta ole. Niinpä, älkää suositelko tätä albumia heille jotka eivät ole draaman kaaresta kuulleetkaan. Tämä albumi kun onkin Radioheadin paras albumikokonaisuus, vahvimmat yksittäiset biisit löytyvät Ok Computerilta, mutta tässä draaman kaari Optimistic on myöhemmin coveroitu Hansonien toimesta, kovin vaikeaa musiikkia coveroivat! eiku

Thom Yorke tietänee minua paremmin miltä tuntuu olla pakattu kuin tonnikala peltiseen purkkiin. Ehkä Thom kuvastaa otsakkeella miltä tuntuu olla purkitettu purkkiin jonka kyljessä lukee hullu. Eipä se, samaan olen minäkin törmännyt, purkin sisä -ja ulkopuolella. Kid A:n jälkihehkuissa syntynyt Amnesiac ansaitsee suuret sanansa sekin. You and whose army?, Knives out sekä eritoten The Pyramid Song paikallistaan Radioheadin sellaisena kuin Radiohead on opittu tuntemaan. Lentoon ei lähdetä mutta maanpäällisiä iloja harrastetaan.

Hail to the Thief. Nyt on vähän draaman kaari hakusessa. 2+2=5 on erinomainen avaaja mutta luo kysymyksiä onko tämä kida:mpi vaiko kompuutterimpi? Biisit ovat ammatti-ihmisten jälkeä, mutta magiikka loistaa poissaolollaan. Sail to the Moon, Where i end and you begin, There, there ja Scatterbrain luovat lämpöä helteiseenkin kesäpäivään.

Sateenkaarissa on tulevaisuutta mutta ei elinikää, tokaisi kerran eräs visionääri Sikille. In Rainbows -albumissa on tulevaisuutta ja elinikää. Muodoista sen vapaampi 15 step on ryhdikkäin avaaja levylle sitten Airbagin. Elektroni-yhtyeen demokokooma sähköisellä tekotaiteellisuudella? Apua mies. Radiohead on edelleen kovin vähän julkaissut yhtye ollakseen niin merkittävä, siksi yhtyeen julkaisuja ja muita edesottamuksia seurataan kuin hai laivaa. In Rainbows myy itselle sen idean että Radiohead on antanut kokemuksia ja elämyksiä yhden keskiverron musiikkia luovan sukupolven edestä, ja oppipoikia seuraa, ja inspiroituneita sellaisia.

börjeslandet · 16.07.2010 12:58

En jaksanu lukea icon_sad

Napalmipää · 17.07.2010 23:14

Neuvostoliitto wrote:

Viimeaikaisten postausten innoittamana luotaan hivenen Radiohead-makuani kronologisesti:
Cathi777:n linjoilla sen verran että Pablo Honey ei missään nimessä kannata sivuuttaa, joskin yhtye etsiskeli itseään vielä tällä levyllä, esim. "Anyone can play guitar" -biisiin olisi varmasti tehty toisenlainen kertsi mikäli kappaletta olisi rakennettu äänitettäväksi vaikkapa vuonna 1997. Mutta, "You", "Creep", "Ripcord", "Vegetable" ja "Blow out" - hyviä biisiä kerrassaan.
Rosoinen ja omaperäinen itseilmaisu nosti päätään seuraavalla albumilla "The Bends". Hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus, pitäen sisällään muutaman helmen, "Fake Plastic Trees", "Just", "My Iron Lung", "Bullet proof...i wish i was" ja "Street Spirit fade out). Progressiivisuudesta kielii My Iron Lungin poikkeuksellinen muoto (ei varsinaista kertosäettä mutta toistuvat teemat) sekä Street Spiritin ajoittain kontrapunktiikkaa lähentelevä surumielinen sävelkerronta.
Selloa ja sähkökitaraa yhdistelevä ylpeä riffi käynnistää Ok Computer -albumin. Hyvinkin edellisen albumin Planet Telex -kappaletta muistuttava Airbag ottaa uuden suunnan Radioheadin tuotannossa viimeistään väliosassa jossa Jonny Greenwoodin kitarointi ottaa lyhyen mutta merkittävän osan. Puhumattakaan loopeista, rytmikäsittelystä, ja syntikoista Paranoid Android seuraavana luo murheellisen tunnelman unettoman yöstä, jota hekumoiva ahdistus paikon keskeyttelee. Radiohead ymmärtää että hyvän sävellyksen ja sanoituksen päälle hyvä sovitus luo painavan merkityksensä, se käsitys on melko lähellä huippuansa tämän kappaleen kohdalla. Jäljelläolevista kappaleistakin saisin miltei romaanin aikaan mutta sen synty jääköön, todettakoon vain että No surprises on yksi näteimmistä kehtolauluista (toki vain musiikkinsa puolesta), ja että Let down on krapulainen, lentokentälle sijoittuva tunnelmakatsaus, olen varma siitä. Karma Police on puolestaan upeasti sovitettu kappale johon olin mielessäni säveltänyt väliosan, nythän siinä vain äkillisesti siirrytään codaan
Poikkeuksellista että viime vuosien kohutuin yhtye julkaisee levyn ilman singlejulkaisua, Kid A on valmis ihmisten korville ja mielenterveydelle. Avausraita Everything in its right place sotkee monen pasmat ja levy lentää naapurin pihalle. Seuraavana seuraava nimiraita ei juuri helpotusta tuo, metron äänilinjan aukaisulooppia lähinnä muistuttava sävelkuvio helähtää lämpimänä korville. Ja juuri sen taviskuuntelijan mielestä biisissä ei muuta ole. Niinpä, älkää suositelko tätä albumia heille jotka eivät ole draaman kaaresta kuulleetkaan. Tämä albumi kun onkin Radioheadin paras albumikokonaisuus, vahvimmat yksittäiset biisit löytyvät Ok Computerilta, mutta tässä draaman kaari Optimistic on myöhemmin coveroitu Hansonien toimesta, kovin vaikeaa musiikkia coveroivat! eiku
Thom Yorke tietänee minua paremmin miltä tuntuu olla pakattu kuin tonnikala peltiseen purkkiin. Ehkä Thom kuvastaa otsakkeella miltä tuntuu olla purkitettu purkkiin jonka kyljessä lukee hullu. Eipä se, samaan olen minäkin törmännyt, purkin sisä -ja ulkopuolella. Kid A:n jälkihehkuissa syntynyt Amnesiac ansaitsee suuret sanansa sekin. You and whose army?, Knives out sekä eritoten The Pyramid Song paikallistaan Radioheadin sellaisena kuin Radiohead on opittu tuntemaan. Lentoon ei lähdetä mutta maanpäällisiä iloja harrastetaan.
Hail to the Thief. Nyt on vähän draaman kaari hakusessa. 2+2=5 on erinomainen avaaja mutta luo kysymyksiä onko tämä kida:mpi vaiko kompuutterimpi? Biisit ovat ammatti-ihmisten jälkeä, mutta magiikka loistaa poissaolollaan. Sail to the Moon, Where i end and you begin, There, there ja Scatterbrain luovat lämpöä helteiseenkin kesäpäivään.
Sateenkaarissa on tulevaisuutta mutta ei elinikää, tokaisi kerran eräs visionääri Sikille. In Rainbows -albumissa on tulevaisuutta ja elinikää. Muodoista sen vapaampi 15 step on ryhdikkäin avaaja levylle sitten Airbagin. Elektroni-yhtyeen demokokooma sähköisellä tekotaiteellisuudella? Apua mies. Radiohead on edelleen kovin vähän julkaissut yhtye ollakseen niin merkittävä, siksi yhtyeen julkaisuja ja muita edesottamuksia seurataan kuin hai laivaa. In Rainbows myy itselle sen idean että Radiohead on antanut kokemuksia ja elämyksiä yhden keskiverron musiikkia luovan sukupolven edestä, ja oppipoikia seuraa, ja inspiroituneita sellaisia.

peuk

huh olis varmaan tosi köyhää jos näitäkään ei olis sillon teininä 'hokannu'. AInut bändi, johon en oo vielä kertaakaan kyllästynyt.

yhteislauluujeeeh

mut kyl tulee hyvä fiilis

Last edited by Napalmipää (17.07.2010 23:48)

Neuvostoliitto · 12.08.2010 14:52

Joku janteri muusikoiden-netistä wrote:

Viimeaikaisten postausten innoittamana luotaan hivenen Radiohead-makuani kronologisesti:
Cathi777:n linjoilla sen verran että Pablo Honey ei missään nimessä kannata sivuuttaa, joskin yhtye etsiskeli itseään vielä tällä levyllä, esim. "Anyone can play guitar" -biisiin olisi varmasti tehty toisenlainen kertsi mikäli kappaletta olisi rakennettu äänitettäväksi vaikkapa vuonna 1997. Mutta, "You", "Creep", "Ripcord", "Vegetable" ja "Blow out" - hyviä biisiä kerrassaan.
Rosoinen ja omaperäinen itseilmaisu nosti päätään seuraavalla albumilla "The Bends". Hallittu ja tasapainoinen kokonaisuus, pitäen sisällään muutaman helmen, "Fake Plastic Trees", "Just", "My Iron Lung", "Bullet proof...i wish i was" ja "Street Spirit fade out). Progressiivisuudesta kielii My Iron Lungin poikkeuksellinen muoto (ei varsinaista kertosäettä mutta toistuvat teemat) sekä Street Spiritin ajoittain kontrapunktiikkaa lähentelevä surumielinen sävelkerronta.
Selloa ja sähkökitaraa yhdistelevä ylpeä riffi käynnistää Ok Computer -albumin. Hyvinkin edellisen albumin Planet Telex -kappaletta muistuttava Airbag ottaa uuden suunnan Radioheadin tuotannossa viimeistään väliosassa jossa Jonny Greenwoodin kitarointi ottaa lyhyen mutta merkittävän osan. Puhumattakaan loopeista, rytmikäsittelystä, ja syntikoista Paranoid Android seuraavana luo murheellisen tunnelman unettoman yöstä, jota hekumoiva ahdistus paikon keskeyttelee. Radiohead ymmärtää että hyvän sävellyksen ja sanoituksen päälle hyvä sovitus luo painavan merkityksensä, se käsitys on melko lähellä huippuansa tämän kappaleen kohdalla. Jäljelläolevista kappaleistakin saisin miltei romaanin aikaan mutta sen synty jääköön, todettakoon vain että No surprises on yksi näteimmistä kehtolauluista (toki vain musiikkinsa puolesta), ja että Let down on krapulainen, lentokentälle sijoittuva tunnelmakatsaus, olen varma siitä. Karma Police on puolestaan upeasti sovitettu kappale johon olin mielessäni säveltänyt väliosan, nythän siinä vain äkillisesti siirrytään codaan
Poikkeuksellista että viime vuosien kohutuin yhtye julkaisee levyn ilman singlejulkaisua, Kid A on valmis ihmisten korville ja mielenterveydelle. Avausraita Everything in its right place sotkee monen pasmat ja levy lentää naapurin pihalle. Seuraavana seuraava nimiraita ei juuri helpotusta tuo, metron äänilinjan aukaisulooppia lähinnä muistuttava sävelkuvio helähtää lämpimänä korville. Ja juuri sen taviskuuntelijan mielestä biisissä ei muuta ole. Niinpä, älkää suositelko tätä albumia heille jotka eivät ole draaman kaaresta kuulleetkaan. Tämä albumi kun onkin Radioheadin paras albumikokonaisuus, vahvimmat yksittäiset biisit löytyvät Ok Computerilta, mutta tässä draaman kaari Optimistic on myöhemmin coveroitu Hansonien toimesta, kovin vaikeaa musiikkia coveroivat! eiku
Thom Yorke tietänee minua paremmin miltä tuntuu olla pakattu kuin tonnikala peltiseen purkkiin. Ehkä Thom kuvastaa otsakkeella miltä tuntuu olla purkitettu purkkiin jonka kyljessä lukee hullu. Eipä se, samaan olen minäkin törmännyt, purkin sisä -ja ulkopuolella. Kid A:n jälkihehkuissa syntynyt Amnesiac ansaitsee suuret sanansa sekin. You and whose army?, Knives out sekä eritoten The Pyramid Song paikallistaan Radioheadin sellaisena kuin Radiohead on opittu tuntemaan. Lentoon ei lähdetä mutta maanpäällisiä iloja harrastetaan.
Hail to the Thief. Nyt on vähän draaman kaari hakusessa. 2+2=5 on erinomainen avaaja mutta luo kysymyksiä onko tämä kida:mpi vaiko kompuutterimpi? Biisit ovat ammatti-ihmisten jälkeä, mutta magiikka loistaa poissaolollaan. Sail to the Moon, Where i end and you begin, There, there ja Scatterbrain luovat lämpöä helteiseenkin kesäpäivään.
Sateenkaarissa on tulevaisuutta mutta ei elinikää, tokaisi kerran eräs visionääri Sikille. In Rainbows -albumissa on tulevaisuutta ja elinikää. Muodoista sen vapaampi 15 step on ryhdikkäin avaaja levylle sitten Airbagin. Elektroni-yhtyeen demokokooma sähköisellä tekotaiteellisuudella? Apua mies. Radiohead on edelleen kovin vähän julkaissut yhtye ollakseen niin merkittävä, siksi yhtyeen julkaisuja ja muita edesottamuksia seurataan kuin hai laivaa. In Rainbows myy itselle sen idean että Radiohead on antanut kokemuksia ja elämyksiä yhden keskiverron musiikkia luovan sukupolven edestä, ja oppipoikia seuraa, ja inspiroituneita sellaisia.

Joku janteri muusikoiden-netistä wrote:

Terve, olen muusikoiden.net -sivustolta peräisin oleva Siki-Siki, ja lainasit tekstini sellaisenaan tuohon Radiohead-topicciin ja vähän jäi sellainen käsitys että olisit ominut sen omiin nimiisi. Tästä tosin riitelee jo kirjoituksen alku jossa mainitaan m.netin käyttäjä Cathi, jota ei tällä sivustolla (ainakaan tuolla nikillä) esiinny. Ja toki tekstissä myös mainitsen itseni (nikiltäni). Eli jos nimesi ei satu olemaan Siki niin olet hapokkaassa kusessa jos tarkoituksesi oli omia tekstini omiin nimiisi. Jos taas hetken mielijohteesta mielit lainata tälle palstalle laadukkaan(?) kirjoituksen niin olet yhtä lailla jojossa kun et lupaa kysynyt vaikka samaa palstaa selvästi myös tutkailemme. Eli jos sen suuremmasta kusesta haluat pois pyrkiä niin lisää lainaamaasi tekstiin lainausmerkit jos taitosi vain suinkin riittävät siihen.

piano

Last edited by Neuvostoliitto (12.08.2010 14:58)

psykokarkki · 12.08.2010 15:18

biggrin tongue

en tiedä onko mielenhäiriö mutta olen suunnitellut että vopis joskus ostaa ton kid a:n jos halvalla näkis, en musita oonko koskaan edes kuunnellu levyä lävitse mut semisti kiinnostaa icon_lol

Moronica · 12.08.2010 15:25

biggrin

Terve, olen muusikoiden.net -sivustolta peräisin oleva Siki-Siki

signaturematskua

hiirimattona · 12.08.2010 15:32

muusikoiden.net ei petä! biggrin

Moronica · 12.08.2010 16:01

Neuvostoliitto wrote:

Joku janteri muusikoiden-netistä wrote:
Eli jos nimesi ei satu olemaan Siki niin olet hapokkaassa kusessa jos tarkoituksesi oli omia tekstini omiin nimiisi. Jos taas hetken mielijohteesta mielit lainata tälle palstalle laadukkaan(?) kirjoituksen niin olet yhtä lailla jojossa kun et lupaa kysynyt vaikka samaa palstaa selvästi myös tutkailemme.

Joko haastemies on käynyt ovella?

Neuvostoliitto · 12.08.2010 16:14

Ei oo, laadukas(?) sähköpostinikin arpoi Siki-Sikin viestin suoraan roskakoriin.

Tuli jojottelusta mieleen Tuomas Haapmanin prätkäjengi peuk

ILR · 12.08.2010 17:49

Uus Radiohead-single taidettiin julkasta viime viikonloppuna Assemblyssä:

ydis · 12.08.2010 22:26

olipas kammottavat "rummut" tuossa yyhhhh

ydis · 16.08.2010 22:57

http://www.rollingstone.com/music/news/17386/118716

börjeslandet · 23.08.2010 16:17

The Social Networkin traileria katsellessa tuli taas mieleen, että haista ydinaukio kakka. Onhan tää nyt ihan vitun hyvä biisi

ydis · 23.08.2010 16:19

confused_new

hyvä biisihän tuo

hiirimattona · 23.08.2010 19:12

icon_razz

suomenajokoira · 23.08.2010 20:07

Traileria katsellessa tuli ydinaukio mieleen, biisi tais olla ihan erillinen huomio.

ydis · 23.08.2010 21:49

confused_new

börjeslandet · 23.08.2010 23:31

Ei kyllä mä muistelin et Creepiä joskus ydäri haukkunut, mutta vopite olla että oonpi väärässä.

ydis · 24.08.2010 00:28

no eipä tuo mikään suosikkibiisi ole. hyvä toki silti.

Folkhälsan · 27.08.2010 12:23

ydis · 27.08.2010 12:45

onpas siinä vedetty mutkat suoriksi tuon rytmin kanssa. alkuperäisessä onkin yksi ärsyttävimmistä synkopaatioista koskaan.

ydis · 02.10.2010 12:21

kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:

Folkhälsan · 02.10.2010 13:22

ydinaukio wrote:

kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:

bileet

Paras tai toiseksi paras Radiohead-levy. Amnesiac tuntuu joskus paremmalta.

yrr · 02.10.2010 13:34

ydinaukio wrote:

kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:

jopas nyt. muistan kyllä sen päivän, kävin aamupäivällä tekemässä lukion ihan viimeisen tentin, tais olla psykaa, sit kaupungille ILR:n kans, jokaisessa levypuodissa soi Kid A. tuli kuultua varmaan jokainen biisi sillä kierroksella. stadissa oli todella kuuma, tarkeni t-paidassa ja farkkutakissa, hot rail.

Last edited by yrr (02.10.2010 13:41)

Folkhälsan · 02.10.2010 13:37

yrr wrote:

ydinaukio wrote:
kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
jopas nyt. muistan kyllä sen päivän, stadissa oli todella kuuma, tarkeni t-paidassa ja farkkutakissa, jokaisessa levypuodissa soi Kid A.

Jedin paluu oli just tullut eläviin kuviin, pojankoltiaiset pihisteli markan toffeeomenoita ja paidat oli maalitolppina.

Bedderi · 02.10.2010 14:57

yrr wrote:

ydinaukio wrote:
kid a:n 10-vuotissynttärit tänään :pint:
sit kaupungille ILR:n kans

Ja ILR poltti henkilökohtaisen lomapäivän pelkästään tuon takia. icon_surprised

Street Spirit Sr.

#601 05.07.2010 22:40

Re: Radiohead

#602 08.07.2010 13:19

Re: Radiohead

#603 08.07.2010 13:21

Re: Radiohead

#604 08.07.2010 13:34

Re: Radiohead

#605 16.07.2010 12:37

Re: Radiohead

#606 16.07.2010 12:58

Re: Radiohead

#607 17.07.2010 23:14

Re: Radiohead

#608 12.08.2010 14:52

Re: Radiohead

#609 12.08.2010 15:18

Re: Radiohead

#610 12.08.2010 15:25

Re: Radiohead

#611 12.08.2010 15:32

Re: Radiohead

#612 12.08.2010 16:01

Re: Radiohead

#613 12.08.2010 16:14

Re: Radiohead

#614 12.08.2010 17:49

Re: Radiohead

#615 12.08.2010 22:26

Re: Radiohead

#616 16.08.2010 22:57

Re: Radiohead

#617 23.08.2010 16:17

Re: Radiohead

#618 23.08.2010 16:19

Re: Radiohead

#619 23.08.2010 19:12

Re: Radiohead

#620 23.08.2010 20:07

Re: Radiohead

#621 23.08.2010 21:49

Re: Radiohead

#622 23.08.2010 23:31

Re: Radiohead

#623 24.08.2010 00:28

Re: Radiohead

#624 27.08.2010 12:23

Re: Radiohead

#625 27.08.2010 12:45

Re: Radiohead

#626 02.10.2010 12:21

Re: Radiohead

#627 02.10.2010 13:22

Re: Radiohead

#628 02.10.2010 13:34

Re: Radiohead

#629 02.10.2010 13:37

Re: Radiohead

#630 02.10.2010 14:57

Re: Radiohead

Board footer