You are not logged in.
barton_funk wrote:Bono on maailman rikkain rokkari
Eipäs ole.
Noh tästä näyttää olevan hieman eri tietoja. Joka tapauksessa hyvin rikas.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Online
A U2Charist (also spelled eU2charist or U2 Eucharist) is a communion service, or Eucharist, accompanied by U2 songs in lieu of traditional hymns and sometimes as part or all of the service music. The music can be played from a CD or, in less common cases, performed by a live band.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Online
Offline
Edge fell off the edge
Last edited by turston (15.05.2015 12:07)
ei muuta kuin voidetta rakoon ja ruuvi kiinni!
Offline
livin' on the edge
Tiedon tasta jo aiemmin eraan tunnetun taikurin vaimon kautta, mutta nyt tiedan paljon enemman.
Naytta sikta etta arabut tuesivat mita ouhuivat kun ne lupas ottaa maailman yli muuttamalla joka paikkaan ja lisaantynalla ottavat yli.
Offline
Offline
Offline
Dublin oli 1960-luvulla synkkä paikka. Ihmisillä oli tuskin varaa ruokaan saati vaatteisiin.
Lapset varttuivat kaduilla, asfalttiviidakon lait kantapään kautta oppien.
Moni ketterä pikkupoika tuli jo tuolloin piirtäneeksi tulevaisuutensa suuntaviivat. Mikä alkoi omenan tai sukkaparin anastamisesta, päättyi yleensä väkivaltaan, rikollisuuteen ja katkeraan elämään telkien takana tai kuuden jalan syvyydessä.
Rikollisuus veti puoleensa myös nuorta Paul Hewsonia.
Paul oli erityisen taitava anastamaan erilaisia kankaita. Oli kyse sitten puuvillasta, pellavasta, hampusta, akryylistä tai silkistä, kankaanpalat katosivat kuin taikaiskusta kauppiaiden silmien ulottumattomiin aina, kun nuoriherra Hewson oli lähistöllä.
Näistä kankaista Paulin äiti valmisti mitä mielikuvituksellisimpia vaatteita, joita Paul vuosia myöhemmin U2-yhtyeen keulakuvana maailman suurimmilla esiintymislavoilla kekkuloidessaan esitteli.
Niin, Paul Hewsonista tuskin olisi tullut Bonoa tai ylipäänsä rockmuusikkoa, ellei hänen äitinsä olisi vuonna 1974 traagisesti kuollut.
Juuri äidin kuolema ja tämän jälkeensä jättämät luomukset Rattle and Hum -ajan nahkaliiveistä Mr. MacPhiston kultaiseen pukuun toimivat lopullisena kimmokkeena irlantilaisnuorukaisen siirtymisessä rockmuusikon epävarmalle uralle.
* *
Kuten hyvin tunnettua, 1970-luvulla asiansa osaavia rockmuusikoita ei vielä kasvanut jokaisen puun oksilla. Salskeita ja rytmitajuisia nuorukaisia löytyi lähinnä urheilukentiltä ja jumppasaleista, joista niitä etsittiinkin kissojen ja aivan kirjaimellisesti koirien kera.
Susikoira Roi, joka asusteli noihin aikoihin Dublinin Milltownissa, oli tässä puuhassa yksi lahjakkaimmista. Hän oli löytänyt tai haistanut soittajia jo useille maan menestyneimmistä rockyhtyeistä. Esimerkiksi Themin basistin Alan Hendersonin hän oli löytänyt judotatamilta ja folkyhtye Planxtyn laulaja-kitaristin Christy Mooren seiväshyppypaikan läheisyydestä.
Anna rockin pelastaa sinut urheilulta, oli Roin vakiofraasi, kun hän maanitteli nuorukaisia luopumaan unelmistaan fyysisten pyrintöjen saralla.
Harva tietää, että oli olemassa yksi urheilulaji, jonka harrastajien joukosta löytyi poikkeuksellisen paljon omaperäisiä kitaristeja. Laji oli jääpallo, jota englantilaiset kutsuvat yksinkertaisesti nimellä bandy (lausutaan bändi).
Ei olekaan sattumaa, että rockmusiikin piirissä yhtyeitä alettiin kutsua nimenomaan bändeiksi niin paljon entisiä jääpalloilijoita nähtiin esiintymislavoilla kitarankauloja kurittamassa.
* *
Rockmusiikkiin rakastunut Bono päätti vihdoin vuonna 1976, että hän haluaa itselleen bändin. Alku olikin lupaava: hän löysi nuoren Larry Mullenin paikallisen käsipallojoukkueen harjoituksista ja Adam Claytonista hän sai vinkin skeleton-kelkkailua harrastavalta serkkupojaltaan.
Bändi alkoi jo näyttää hyvältä, mutta yhtä puuttui. Kitaristit olivat kiven alla, eikä sellaista löytynyt sieltäkään.
Bono oli kuullut Roin poikkeuksellisista kyvyistä ja päätti etsiä tämän käsiinsä. Bono tavoittikin susikoiran Sussex Roadilla sijaitsevasta Mespilin uimahallista, jossa tämä oli seuraamassa alle 12-vuotiaiden poikien 400 metrin sekauintiviestiä (tarkemmin ottaen tarkkailemassa Colm Ó Cíosóig -nimistä poikaa, jolle löysikin myöhemmin paikan My Bloody Valentinen rumpalina).
Roi otti Bonon lämpimästä vastaan ja kuunteli, mitä nuorella muusikonalulla oli sydämellään. Hän esitti Bonolle useita detaljitason kysymyksiä muun muassa siitä, minkälaista kitaristia tämä etsi, mitä luonteenpiirteitä toivoisi tällä olevan ja minkä tyylilajin musiikkia suunnitteli tämän kanssa tekevänsä.
Bono vastasi niin rehellisesti kuin osasi ja näkikin suureksi riemukseen vertauskuvallisen lampun syttyvän Roin pään yläpuolella.
Susikoira oli hiljattain kuullut Pohjois-Euroopan kontaktiensa kautta maaliahneesta laitahyökkääjästä, joka jääpalloili Lappeenrannan Veiterän joukkueessa. Tämä nuorukainen, Taavetti Iivanainen nimeltään, vaikutti Roin arvion mukaan juuri oikean tyyppiseltä jääpalloilijalta loihtimaan kristallinkirkkaita, mutta tarvittaessa eteerisen ambientmaisia melodiakuvioita suoraviivaiseen, joskin rytmisesti monipuoliseen post-punk-musiikkiin.
En pysty itse matkustamaan Suomeen, mutta opetan sinulla kaiken, mitä sinun täytyy tietää jääpalloilun ja sähkökitaran soittamisen välisistä korrelaatioista, Roi sanoi.
Mutta varoitan: sinun pitää matkustaa Suomeen peitenimellä ja väärillä papereilla. Maan jääpalloliitto hyväksyy akkreditointipyynnöt A-junioreiden otteluihin vain Kansainvälisen Rockmanagerien Liiton IRMU:n jäseniltä, joten joudut esiintymään minuna.
Seuraavana päivänä Bono löysi postilaatikostaan kirjekuoren, joka sisälsi Susikoira Roin nimellä ja kuvalla varustetun laminoidun Bandy Pro -passin sekä pääsylipun Lappeenrannan Veiterän ja Veitsiluodon Vastuksen väliseen jääpallon SM-sarjan kamppailuun. Suunnitelma alkoi kypsyä.
* *
Bono opiskeli jääpallon säännöt etu- ja takaperin, kuunteli ahnaasti kaiken mitä Roilla oli kerrottavanaan. Hän tuijotti tuntikausia heikkolaatuisia, salamyhkäisesti haltuunsa saamiaan kaitafilmejä, joissa nuoret suomalaisjääpalloilijat jahtasivat tuskin havaittavissa olevaa appelsiinia Kimpisen Kisapuiston tekojääradalla tuiskuavan lumen keskellä.
Bono vakuuttui välittömästi pitkänhuiskean, vasta 15-vuotiaan Taavetti Iivanaisen taidoista. Samalla syntyi päätös: hän lähtisi kuin lähtisikin Lappeenrantaan, sillä Iivanaisen tasoista kitaristia hän ei Dublinin pallokentiltä kuunaan löytäisi.
* *
Bono otti lennon Lappeenrantaan, tilasi lentokentältä taksin kaupungin keskustaan, hankki huoneen Kaupunginlahden rannan kylpylähotellista, haukkasi häthätää oopperaleivän Kasinon ravintolassa ja oli jo lähdössä Kimpisen urheilukeskusta kohti, kunnes tajusi kauhukseen, ettei näytä lainkaan samalta kuin Susikoira Roi kaulallaan roikkuvan VIP-passin kuvassa.
On kuin salama olisi iskenyt Bonoon hän tiesi välittömästi, mitä tehdä. Turhaan ei hän ollut hionut näpistystaitojaan Dublinin kangaskauppojen hyllyköiden välissä 1960-luvulla sillä nyt hänen oli rahattomana (kaikki rahat olivat menneet oopperaleipään, josta edellä kirjoitin) suorastaan pakko turvatua varkaan taitoihinsa pystyäkseen hankkimaan itselleen tarvittavaa naamiointivälineistöä!
Sijaiskärsijäksi joutui samana vuonna Lappeenrannan keskustaan perustettu käsityöalan erikoisliike Karjalan Kangas ja Ompelukone.
Bono loikki Valtakadulle ja luikahti muina miehinä liikkeen ovista sisään.
Eikä tarvittu kuin yksi siro ranteenheilautus, niin johan oli Bonon hihan kätköihin livahtanut susikoiran turkin sävyinen velour-huivi!
Bono ryntäsi ulos kaupasta, pysäytti puoliväkisin ohi kiitävän taksin (hänellä oli sittenkin rahaa, huivin hankkiminen epärehellisin keinoin ei siis olisi ollutkaan välttämätöntä!) ja ehti kuin ehtikin Kimpiselle juuri ennen Veiterän ja Vastuksen kamppailun alkamista.
Bono huokaisi hyvään, solmi huivin kasvojensa eteen, kiristi sen niin tiukalle kuin pystyi, haukkasi VIP-passin hampaisiinsa, asettui nelinkontin ja lähti jolkottamaan kohti sisäänkäyntiä susikoiramaisesti ulvoen.
Ja täydestähän se meni.
* *
Ottelu oli Veiterän täydellistä dominointia. Vastus kaatui lukemin 82, ja vasenta laitaa viilettänyt Taavetti Iivanainen oli kahden maalin ja kolmen maalisyötön myötä yksi kotijoukkueen ehdottomista sankareista.
Kun yleisö hiljakseen poistui Kimpiseltä, Bono nelisti kenenkään huomaamatta Veiterän pukukoppien nurkille odottelemaan Iivanaista. Viimeistenkin järjestysmiesten liuettua paikalta hän uskalsi vihdoin riisua velour-huivinsa ja nousi takajaloilleen.
Ja samassa Iivanainen ilmestyikin.
Hei! Mä oon Bo
siis Roi. Hyvin pelasit, Bono änkytti.
Kiitos, ystävällinen karjalaispoika hymyili posket punaisina.
Bono päätti mennä suoraan asiaan.
Osaatko soittaa kitaraa, hän kysyi.
Uskoisitko kykeneväsi luomaan kuusikielisellä instrumentilla suoraviivaisuudessaan sirkkelinteräviä melodiakulkuja ja toisaalta luomaan impressionistisia ambient-äänimaisemia laveammalla pensselillä maalaillen? Osaatko nakuuttaa kieliä sillee minimalistisen kivasti?
Iivanainen mykistyi. Aivan kuin hän olisi odottanut tätä kysymystä koko ikänsä eikä kuitenkaan olisi.
Eh
no, j-joo. M-utta mie oon kyllä tottunut käsittelemään enemmän tätä käyrälapaista, hän ähisi vahvasti teipattua Sirius-mailaansa esitellen.
Bono oli kuitenkin oppinut maanittelun taidon parhaalta mahdolliselta opettajalta, Susikoira Roilta: Anna rockin pelastaa sinut urheilulta, hän sanoi niin painokkaasti kuin osasi.
Ja katso: Taavetti taipui Bonon tahtoon. Bändi, joka olisi seuraavalla vuosikymmenellä valloittava maailman U2-nimisenä, oli nyt valmis.
* *
Bono ja Taavetti lensivät Dubliniin jo seuraavana iltana. He katselivat mietteliäinä tummenevaa sinitaivasta Finnair Sud SE-210 Caravelle 10B3 Super B:n pienistä ikkuinoista koneen lentäessä rauhallisesti Pohjanlahden yllä.
Taavetti, Bono aloitti.
Sä et voi enää olla Taavetti Iivanainen. Tästedes sun nimesi on
David Evans. David Howell Evans.
Taavetti mietti hetken ja nyökkäsi.
Taavetti on siis David ja Iivanainen on Evans, sen mä tajuan. Mutta mistä se Howell tulee, hän kysyi.
Bono ei sanonut mitään. Hymyili vain ovelasti.
Vasta myöhemmin 1990-luvulla, U2:n historiaa luotaavassa dokumenttisarjassa Life Behind the Welding Glasses: Lets Have a Drink With Bono on the Patio laulaja paljasti patiolla hitsauslasit päässä drinkkiä siemaillessaan halunneensa kunnioittaa Howell-sanalla Susikoira Roita.
Howell was actually a reference to howling. That was a little nod to Rois direction
You know, the way the dog used to howl all the time, Bono kertoi patiolla hitsauslasit päässä toista drinkkiä siemaillessaan.
* *
Lappeenrantalainen jääpalloyhteisö tyrmistyi maalitykkinsä Taavetti Iivanaisen lokakuussa 1976 tapahtuneesta loikkauksesta Irlantiin.
Myrsky vesilasissa kuitenkin laantui pian, olihan Veiterän pelaajia värvätty kansainvälisiin rockyhtyeisiin aiemminkin.
Maalivahti Nuutti Holttisesta oli tullut Sladen Noddy Holder, puolustaja Lauri Karhusesta Graham Central Stationin Larry Graham ja pelintekijänä ansioituneesta Mikael Rottamäestä saksalaisen NEU!-yhtyeen legendaarinen Michael Rother.
Ilmiö oli Veiterän kohdalla niin yleinen, että suomalainen urheilumedia oli alkanut säännönmukaisesti käyttää termiä veiteröiminen viitatessaan lahjakkaiden jääpalloilijanuorukaisten joukkopakoon kansainvälisille rock-areenoille.
Etelä-Saimaa-lehti otsikoi Iivanais-juttunsa leikkisästi:
Kuulu rockmanageri kaappasi maalitykin Roi vei terän Veiterän.
Juttua ihmeteltiin myös Dublinissa, Etelä-Saimaa toisessa ja EnglantiSuomiEnglanti-sanakirja toisessä kädessä:
Roi took
the edge
off Veiterä, Bono tapaili.
The Edge! From now on thats what well call you, my friend!
* *
Vasta vuosia myöhemmin Lappeenrannan Veiterän entiselle puheenjohtajalle Rauno Penttiselle selvisi, ettei lokakuussa 1976 laminaattipassi hampaissaan ulvonut VIP-vieras ollutkaan Susikoira Roi vaan huivikasvoinen Paul Bono Hewson.
Koska U2 oli jo siihen mennessä noussut maailman suurimpien rockyhtyeiden joukkoon, alkoi lehdistö selvittää Bonon lyhyen Lappeenrannan-visiitin tapahtumia ennen näkemättömällä innokkuudella.
Niinpä myös Karjalan Kangas ja Ompelukone -liikkeestä salaperäisesti kadonneen velour-huivin mysteeri saatiin selvitettyä ja nivottua pysyväksi osaksi eteläkarjalaista tarinaperinnettä.
Yrityksen perustaneella Hannu Erjansalolla olikin myöhemmin tapanaan tokaista:
Harva pelurin veiteröi niin kuin velourin peite-Roi.
Offline
yks yö näin unta jossa mun päässä soi U2:n biisi jonka kertosäkeessä laulettiin I'M THE MEDICINE FOR THE GAY
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
On April 30, 2016, U2 guitarist The Edge became the first rock star to play the Sistine Chapel
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Kuuntelen ekaa kertaa mitään U2:n albumia. Joshua Treeh on itse asiassa ihan hyvän kuuloinen.
U2s The Joshua Tree Is 30: We Ranked Its Tracks Worst To Best
itsehän sain tuon muistaakseni synttärilahjaksi ihan tuoreeltaan, enpä ole kyllä tainnut kokonaan läpi kuunnella varmaan 25 vuoteen. jotenkin bonon vokaalit on aina rassanneet, vaikka muutenhan noilla on ollut ihan ok matskua.
Offline
tämä menisi ehkä huumetopsuun mutta pannan tänne:
Pahinta oli, että menin saman tien nukkumaan. Olin yksin pimeässä huoneessa ja katselin päässäni näkyviä ilotulituksia. Yhtäkkiä aloin ymmärtämään universumin salaisuudet. Tajusin, etten tule muistamaan näitä huomenna, joten minun pitää äänittää ne heti talteen, hän kertoi.
Lähdin ryömien hakemaan walkman-äänitintäni, se kesti varmaan 25 minuuttia, pääsin takaisin sängylle, ja käytin toiset 25 minuuttia walkmanin punaisen äänitysvalon tuijottamiseen.
The Edge äänitti C90-kasettinsa täyteen kaikkia tärkeimpiä universumin salaisuuksia. Muistettuaan aamulla nauhansa hän kuunteli sen heti.
Olin puhunut nauhurin väärään kohtaan, joten ääni oli pelkkää muminaa. Yhdestäkään sanasta ei saanut selvää. Miettikää, maailman salaisuudet olivat noin lähellä selvitä.
Offline
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Offline
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
www.thesun.ie/tvandshowbiz/3281737/echo-bunnymen-u2-bono-feud/amp/
Last edited by salamander (27.10.2018 21:18)
Offline
joku muistutti tämän mieleeni, voi
kuulostaa ihan joltain stephen millerin kirjoittamalta trumpin lausumalta tekstiltä
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Fanit kaivoivat esiin kaksi julkaisematonta U2-kappaletta neljänkymmenen vuoden takaa
In Your Hand ja Concentration Cramp
Offline
Offline
Aika sairasta lisätä ihmisten kärsimystä tällaisessa tilanteessa
Last edited by jookcha (18.03.2020 15:19)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
KIITOS BONO! KIITOS!
Tuanoi saatana.
Offline
Bono 60 v.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Kuuntelen Passengersin (U2+Eno) ainoaa levyä. Olen kuullut tämän joskus aikoja sitten enkä oikein muista, mitä ajattelin siitä silloin. Nyt se kuulostaa oikein hyvältä. Kaikki on niin äärimmäisen 90-lukulaista, että kymmenen vuotta sitten se olisi saattanut tuntua sietämättömällä tavalla omaan aikaansa jämähtäneeltä. Ja tietystihän U2:ta on jo pitkään kuulunut inhota. Mutta eiköhän siihenkin ole muutos tulossa. Itse siis pidän U2:lta vain joistakin yksittäisistä jutuista. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun kuuntelemaan Achtung Babyn ja Zooropan pitkästä aikaa.
Offline
vittu se bono o huano
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
U2bi
Tuanoi saatana.
Offline
hitto tää on kova. siis ihan HELVETIN KOVA. pari viikkoa nyt tullu fiilisteltyä. pakko kuunnella vähintään viis kertaa putkeen aina kun tän laittaa soimaan. tulee kauhee hinku päästä stadionkeikalle hoilaamaan tätä kädet ilmassa.
Waves of regret and waves of joy
I reached out for the one I tried to destroy
You, you said you'd wait
'Til the end of the world
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Offline