You are not logged in.
Sinäkin...juuttukseni
eiku menikö
uuttu (siis vittu?) ruuttukseni?
Onpa tyhmä juttu.
Last edited by Kiiminkijoen rantatörmä (11.09.2020 02:21)
Offline
"Ulvis" on kyllä sitten melkoinen takinkääntäjä tai muuten vaan semmoinen nassukka että panee meitä kaikkia halvalla ja nauraa partaansa koneen ääressä.
Ja älkää ottako kaikkea tuosta viestistä ihan kirjaimellisesti...
Offline
Offline
Achtung Baby on mielestäni todella hyvä levy, ainoa jota jaksaa vieläkin (kolmetoista vuotta fanittamisen jälkeen). Myös Zooropalla on omat, aliarvostetut (ja toki myös kiusalliset) hetkensä.
Olen aina ollut salaa Bonon puolella. Kukaan ei voisi olla helpompi kohde laiskista laiskimmalle paskanheitolle...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Niin, ei rokkitähteyteen ole koskaan kuulunut mauton tyylitajunpuutos. Totta, vain Bono lipsuu.
Entäs Elton John tai Mikko Alatalo?
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
ainoo levy jonka noilta haluisin on celebration / trash trampoline & the party girl -sinkku, mut taitaa olla liian kallis. muistelen et se b-puoli oli sika hyvä.
näil on kans hyvä gary glitter -coveri, tosin se on mun päässä paljon parempi mitä oikeesti.
ja sit bonolla on maailman paskin ääni.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Jaahas, blgr postaillut tänne ihan ympäripäissään.
Offline
Musta U2 on hieno bändi. Pono on samalla myös humoristi, kantsii tsekata vähän tarkemmin. U2:lla on monta hienoa levyä mutta kaks klassikkoa eli War ja Achtung Baby. En tykkää hirveesti Joshua Treestä enkä Zooropasta. Zooropa on huono yritelmä tehdä uus Actung ja Joshua on taas melko amerikkalainen levy irlantilaiselta bändiltä, sydän on pois jne.
Musta on aika kivaa että Bono yrittää tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Mä ostan siks aina kaikki uudet U2-tuotteet mutta myös siks jotta voisin tuol kadulla sanoo greenpeace etsetera-tyypeille et sori en anna rahaa mut ostan kaiken mitä Bono julkaisee.
Bonolla on todella suuri ääni ja se on tosi mahtava laulaja. Se osaa oikeasti LAULAULAULAULAA.
U2:lla on aina paikka mun sydämessäni.
laddism begins at home
Offline
Pono on samalla myös humoristi
Ai silleen samaan tapaan väärinymmärretty kuin Morrissey?
Bobo on kieltämättä aika vastenmielinen hahmo. Aika suureksi osaksi siksi en ole kuullut yhtään U2-levyä. Kaipa niitä joskus voisi kokeilla, ainakin Joshua Treen, Achtung Babyn ja jotain niitä alkupään levyjäkin kai. Saisipa ainakin kunnollisemman kuvan bändistä.
Offline
Iso blgr:lle siitä, että uskalsi puolustaa tätä kaikkien foorumisten kollektiivisen inhon kohdetta. Vaikka eihän U2 tietysti kovin indieuskottava olekaan...
Itse bändistä en osaa sanoa paljoa muuta kuin, että en ole juurikaan sitä kuunnellut. Luultavasti osaksi sen vuoksi, että U2 on aika perusteellisesti haukuttu maanrakoon tämän foorumin edeltäjällä. Warin omistin joskus ja olihan sillä hyviä biisejä, mutta myin sen silti pois... Hieman kaduttaa.
Bonosta en nyt muuta sano, kuin että paremman asian puolesta mies ainakin kampanjoi kuin moni muu kuuluisuus. Ja luultavasti myös paremmin tuloksin.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kerronpa ihan huvikseni, että meidän 6. luokan opettaja oli maailman suurin U2-fani. Silloin aikoinaan kun U2 oli Suomessa keikalla, se opettaja teki Saulit eli kiipes sähkötolppaan keikan aikana, että näkis paremmin.
...musiikista en tiedä muuta kuin hittibiisit eikä juuri kiinnostakaan tietää.
Offline
"teki saulit", hauska vertaus vakavasta tapauksesta.
Live At Red Rock on hyvä, Sunday Bloody Sunday laittaa aina marssimaan paikallaan kun neula saavuttaa rumpukompin. Molemmat kokoelmat omistan kanssa mutta eihän tämä nyt kuitenkaan mikään iso juttu ole henkilökohtaisesti. Siltikin tiettyihin mielentiloihin.
"Dodii, tulihan se natsikortti sieltä, aina se tulee jossain vaiheessa.
No kuule, mulla on niitä koko pakka.
Ja nainen: mä olen pasianssin ystävä!"
Offline
Mä olin kattomassa näitä silloin 96 vai 97 olympiastadionilla. Olin silloin jotain kolmetoista.. Ihan makee show mutta sen jälkeen en oo juurikaan kiinnittäny huomiota bändiin. Ehkä U2 -kiintiö tuli kerralla täyteen tossa yhessä megaspektaakkelissa.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Uuh... no, Boy on hyvä levy ja One taisi soida perjantaina päässä jonkin aikaa, mistähän lie johtui
This must be what jail / I will scratch
Offline
Tätä yhtyettä tuli kuunneltua paljon vielä kansakouluaikoina, vaan sitten kiinnostus jäi kun löytyi parempia. War on hyvä levy, ja muutenkin ne aikaisemmat ovat ihan toimivia, kun bändin ego ei ollut kasvanut vielä maailman-rock-musiikkia soittavaksi hirmuliskoksi. Joshua Treellä tämä ongelma on jo, mutta ilmeisesti nostalgian voimalla pidän siitäkin levystä yhä. Achtung Babya en ollut kuullut vuosiin, mutta kun hiljattain soitin topicin innoittamana sitä hetken matkaa, tuli inhoreaktio, ja levy oli nopeasti poistettava soittimesta.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Harmittaa vähän kun en ole tutustunut kovinkaan hyvin U2:n tuotantoon. Omistan vasta vain tokan levyn aikaista kamaa ja olen varma jo pelkästään noiden kokoelmien perusteella, että bändillä olisi muillakin levyillään paljon tarjottavaa.
Ehkäpä orastavan Echo & The Bunnymen innostukseni jälkeen siirryn tälle saralle.
blgr:n kanssa täysin samoilla linjoilla tuosta, että tätä nykyä ainakin itse pyrin antamaan bändille/artistille mahdollisuuden oli sen indieuskottavuuskertoimet mitkä tahansa. Miten muut tämän asian kohtaavat, on lopulta aivan sama. Ihmettelyäni se ei tosin estä.
Ymmärrän hyvin sen, että jotkin nimeltämainitsemattomat sosiaaliset yhteisöt lähentyvät tosiaan ja yhtenäistyvät kokonaisuutena hyvien yhteisten juttujen johdosta. Samojen juttujen aito diggailu varmasti on parasta tässä suhteessa. Näitä vastakkaisia reaktioita, perusteitta tai ilman konstruoituja, en sitten aivan täysin ymmärrä. Miksi niille on tarvetta? Eikö ne hyvät kokemukset riitä? Eikö hyvät bändit ole hyviä ilman "inhottavien" bändien jatkuvaa lietsomista? Lopulta: eikö hyvät jutut lopulta olekaan itsessään tarpeeksi vahvoja pitämään siteitä johonkin olemattomaan yllä?
"Every second counts
When I am with you
I think you are a pig
You should be in a zoo"
- Bernard Sumner
Offline
Mielestäni Achtung Baby on edelleen loistava levy, joka kuullostaa 15 vuoden ikäisenäkin yllättävän raikkaalta. Achtung Baby allekirjoittaneelle yksi 90-luvun merkkiteoksia, jonka suuruus ei perustu vain raa'asti musiikkiin, vaan myös omiin hienoihin muistoihin tuolta ajalta.
Siitä vanhemmat U2 levyt eivät ole ylittäneet levyn hankinta kynnystä, vaikka onhan siellä tukku loistavia biisejä ja ainakin The Joshua Tree on hitteineen ihan kelpo levykin. "Uudemmista" olen kuullut vain Zoon ja Popin, ja ne ovat suorastaan huonoja. Ai niin, onhan minulla Rattle and Hum vinyyli. Tosin en ole sitä ainakaan tällä vuosikymmenellä kuunnellut - hyvä jos edes viime.
Ja Bonohan on Bono vaikka voissa paistaisi ja kyllähän maailmaan (valitettavasti) aina yksi bono mahtuu. Pitäähän meillä olla nyt ainakin yksi kollektiivisen vihaamisen kohde!
späm
BTW
Achtung Baby ja Loveless ilmestyi samana vuonna - hämmentävää, joku voisi sanoa.
Edit: kirotusvire
'...They Don't Sleep Anymore on the Beach..."
Offline
Näitä vastakkaisia reaktioita, perusteitta tai ilman konstruoituja, en sitten aivan täysin ymmärrä. Miksi niille on tarvetta? Eikö ne hyvät kokemukset riitä? Eikö hyvät bändit ole hyviä ilman "inhottavien" bändien jatkuvaa lietsomista?
ottamatta kantaa sen kummemmin tähän syvällisempään filosofiseen kysymykseen (kyllä, valittaminen on aina helpompaa) sanon vain omakohtaisesti että bonon ääni on mun korvissani ihan sietämättömän kuuloista. muuten tykkään joistain vanhemmista jutuista, löytyyhän hyllystäkin muutama näiden levy. silti tykkäsin aina enempi simple mindsistä, jotka välillä (80-luvun puoliväli?) oli aika samankuuloisia mutta erotuksena jim kerr on (tai ainakin oli, en ole kuullut uutta tuotantoa lähes 20 vuoteen) loistava laulaja jolla on ihan sikahyvä ääni.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Ymmärrän hyvin sen, että jotkin nimeltämainitsemattomat sosiaaliset yhteisöt lähentyvät tosiaan ja yhtenäistyvät kokonaisuutena hyvien yhteisten juttujen johdosta. Samojen juttujen aito diggailu varmasti on parasta tässä suhteessa. Näitä vastakkaisia reaktioita, perusteitta tai ilman konstruoituja, en sitten aivan täysin ymmärrä. Miksi niille on tarvetta? Eikö ne hyvät kokemukset riitä? Eikö hyvät bändit ole hyviä ilman "inhottavien" bändien jatkuvaa lietsomista? Lopulta: eikö hyvät jutut lopulta olekaan itsessään tarpeeksi vahvoja pitämään siteitä johonkin olemattomaan yllä?
Kun suhtautuu intohimoisesti johonkin alaan - olkoon se sitten musiikki, maalaus, tai kivet - syntyy mielipiteitä. Näitä mielipiteitä kun sitten peilaa muihin mielipiteisiin ja vallitseviin virtauksiin alalla, mielipiteet kärjistyvät ja saattaa syntyä tarvetta perustella omia mielipiteitään ja näin eespäin.
Joka tapauksessa - eksistentialistinen nuorimies katsoo, että maailmassa ei ole kaikki kohdillaan, ja hämmästelee kuinka paska velloo ja omat suosikit pärisevät marginaalissa. Sillä omien kokemuksien pohjalta arvostusta ansaitsisivat aivan toiset tahot kuin bluntin jamesit ja se tyyppi joka kirjottaa ihan vitun tyhmiä juttuja sitilehteen. Päätä alkaa kuumottaa, ja mielipiteen purkautuminen tapahtuu välillä pikaisena älähdyksenä, välillä sitä sitten yltyy perustelemaan pitemminkin - riippuu yleensä, missä mudossa mielipiteensä aikoo julkaista. Irkissä älähdellään, foorumeilla yleensä myös (usein foorumisurffailu on vain osa sen hetkistä ajanvietettä, samalla tehdään duunia, opiskelujuttuja, muokataan foorumistien päitä tunnettujen näyttelijöiden ja bodaajien vartaloihin jne) sanat pysyvät vähäisinä. Joskus saattaa tulla tarvetta perustella kantaansa - silloin laaditaan syvällisempi selostus vaikkapa manifestiksi paikallisen kuppilan seinälle.
Kaikesta ympäröivästä saa irti positiivisia sekä negatiivisia kokemuksia - miksi rajoittua ulosannissaan vain positiiviseen? Ainakin oma arkitodellisuuteni rakentuu hyvin pitkälle negatiivisesti koetuista (mutta ei ahdistavista, toki näitten asioiden kanssa oppii elämään) elämyksistä, etenkin taiteen/viihteen alalla, näistä kertomalla ilmaisen juurikin sitä kokemaa todellisuuttani.
Itse en esimerkiksi pidä U2:sen musiikista - kävellessäni kaupungilla, kuullessani musiikkia kaupassa, jos seurassani on joku muu, mainitsen inhoni ehkä sanalla tai parilla. Näin kalloni sisään ei muodostu punaista bonon muotoista pattia joka purkautuisi yht'äkkiä väkivaltaisesti u2-stetsonipäiden keskellä irkkuturistilauman keskellä jonain lauantaina.
Enkä näe myöskään tarpeelliseksi luokitella tätä enkä muita bändejä mihinkään trendi- tai uskottavuuskategorioihin. Nämä kategoriat taitavat tulla sieltä, missä vallitsee sisäinen pakko osoittaa olevansa Oman Tien Kulkija. Miksi sellaista pitäisi osoittaa? Itse minä tieni valitsen, mutta tiedän että kukaan ei ole saari. Paitsi Jarmo Saari.
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Miten sinä voit oman tiesi valita, kun tiet noin pääpiirteittäin taitavat olla muiden suunnittelemia ja rakentamia?
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Polun voi päivittäin tallomalla saada aikaan itsekin. Tämän jälkeen voi, riippuen itselle valehtelun ja oman itselle valehtelun todeksi uskomisen onnistumisesta, yrittää vakuuttaa että tämä on tie. Ensin sopii tietty tarkastella, onko tien ja polun määrittelyiden eroavaisuuksilla tämän asian kannalta merkitystä.
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Polun voi päivittäin tallomalla saada aikaan itsekin. Tämän jälkeen voi, riippuen itselle valehtelun ja oman itselle valehtelun todeksi uskomisen onnistumisesta, yrittää vakuuttaa että tämä on tie. Ensin sopii tietty tarkastella, onko tien ja polun määrittelyiden eroavaisuuksilla tämän asian kannalta merkitystä.
Ei polku tuo johda mihinkään, ei ainakaan mihinkään millä on tekemistä tien kanssa.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Kuka plagioi minua?
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Minuapas! Mikäli Aliaksesta oli kyse.
This must be what jail / I will scratch
Offline
HÄLYTYS!!!
Yle Live: U2-konsertti Chicagosta
TV2 klo 23.00
TV2 keskiviikkona, 25.1.2006
U2-KONSERTTI CHICAGOSTA
Toukokuussa 2005 taltioitu keikka Vertigo-kiertueelta
Kakkoset kohtaavat keskiviikko-illan päätteeksi, kun TV2 esittää 85 minuutin tiivistunnelmaisen konserttikoosteen U2:n viimeisimmältä maailmankiertueelta. Bono, The Edge, Adam Clayton ja Larry Mullen jr. soittivat viime vuoden toukokuussa neljä keikkaa Chicagon United Centerissä. Taltioinnin on ohjannut useita aiempiakin U2-keikkoja kuvannut Hamish Hamilton.
29 vuotta samalla kokoonpanolla yhdessä, 16 Grammya, lähes 200 miljoonaa myytyä levyä. Huikeita lukuja, mutta vielä numeroitakin tärkeämpää on se yhteys, jonka U2 on onnistunut yleisöönsä säilyttämään. Bändi selvisi jopa 90-luvun hullujen vuosien Popmart-kiertueesta, jolla postmoderni ironia karkasi sen käsistä kiusallisella tavalla. Myös Bonon maailmanparannusinnolle on vinoiltu, jopa epäilty sen aitoutta, mutta useisiin muihin stadionluokan viihdyttäjiin verrattuna U2 on silti edelleen intiimi, koskettava, rohkeakin.
Omaan luokkaansa irlantilaisjätin nostaa kuitenkin ylivertainen kappalemateriaali, jonka tahdissa on rakastuttu ja rakastettu Suomessakin. Chicagon konsertissa kuullaan niin uusimman "How To Dismantle An Atomic Bomb" -albumin avainraitoja kuin vakiintuneita klassikoitakin ("New Year's Day", "Pride", "Where The Streets Have No Name", "One"). Setissä on mukana myös muutama harvemmin kuultu varhainen kappale kuten "An Cat Dubh" ja "Into The Heart".
This must be what jail / I will scratch
Offline