You are not logged in.
En soisi sen päättyvän on kyllä ihanan kukkainen levy. Parhuutta siis!
smaa
mutta onko "se" taidetta?
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
[quote:9907123c22="leposi"]En soisi sen päättyvän on kyllä ihanan kukkainen levy. Parhuutta siis![/quote:9907123c22]
smaa
mutta onko "se" taidetta?
No eikö runous ole enemmän taidetta kuin pop-musiikkia?
Offline
No eikö runous ole enemmän taidetta kuin pop-musiikkia?
joo, mietin vaan että onko taidemusiikki-topic tälle ihan paras... mulle tuli tosta levystä ekaksi mieleen ultra bra kun sen kirjastosta joskus lainailin (mutta tämä siis positiivisena, ultra bra rulettaa!)
saako tota muuten jostain ostettua, en oo nähnyt enkä oikein kyllä etsinytkään, cdr-kopsua vain kuuntelen.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
[quote:ef667e546d="leposi"]No eikö runous ole enemmän taidetta kuin pop-musiikkia?[/quote:ef667e546d]
joo, mietin vaan että onko taidemusiikki-topic tälle ihan paras... mulle tuli tosta levystä ekaksi mieleen ultra bra kun sen kirjastosta joskus lainailin (mutta tämä siis positiivisena, ultra bra rulettaa!)
saako tota muuten jostain ostettua, en oo nähnyt enkä oikein kyllä etsinytkään, cdr-kopsua vain kuuntelen.
Ultra Bra tosiaan roks. Hitto kun näin ne vaan kerran livenä. Mut sillo kyllä pojat soittivat alasti.
Kyllähän tota levyä on pyörinyt silmissä. En vaan muista missä... Ei ehkä nyt ihan vähään aikaan, mutta vuosi sitten näin sitä monessa paikassa.
Offline
[quote:94f481ac23="leposi"]No eikö runous ole enemmän taidetta kuin pop-musiikkia?[/quote:94f481ac23]
joo, mietin vaan että onko taidemusiikki-topic tälle ihan paras... mulle tuli tosta levystä ekaksi mieleen ultra bra kun sen kirjastosta joskus lainailin ...
Tää on tietty aina vähän epämääräistä, mutta itse näen kaiken mielenkiintoisen taiteellisena ekspressiona, ja mieltäisin taiteeksi sen, jossa mikään muu arvo ei ylitä tätä 'pyrkimystä' (Popin siten taideteolliseksi käyttökulttuuriksi).
Jos nimenomaan tuota levyä tarkastellaan, voi pohtia mistä suunnasta muodollisia vaikutteita siihen aikaan on ollut ammennettavissa (taistolaisestetiikka?) ja missä suhteessa.
En muista nähneeni tuota oikein missään myynnissä, lainasin kirjastosta..
wen deli skit matta clarke hör du
Offline
>
Mua on lähiaikoina taas kiinnostanut kotimainen H.O. >Donnerin kautt-aikaiset touhut. .... mutta varsin paljon matskua
>(kuoro/jazz/teatteri)sävellyksiä tulee vastaan eri yhteyksissä.jebular,
kun aikanani jaksoin vielä etsiä oikeasti hurjaa ja tulista suomalaista free jazzia (ei siis tätä eero koivistoinen, heikki sarmanto yms. fuusiompaa osastoa eikä myöskään vesalan orkerstroidumpaa sound&fury-freetä vaan sellaista mahtawaa pienen kokoonpanon kipakkaa kaahailua) menneiltä vuosikymmeniltä niin kyllä juuri herra donnerin jazz-musat eino ruutsalon leffoihin (jotka ovat myös aivan hillitöntä materiaalia) olivat ihan suvereenisti parasta mitä löytyi. en ole vastaavaa suomijazzia kuullutkaan. uudelleenjulkaisua (tai ensijulkaisua levymuodossa) huutavaa materiaalia, jota niin masentavan paljon tuolla jossakin pölyttyy.
>Mielenkiintoa herättää osakseen tämän omanlaatuisen ja samalla >edistyksellisen artistin tie (aina Teoston johtoon saakka). /quote]
vähän niinko pekka ruuska?
arsyharju
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Aikamme kamarimusiikkia 13.-17.2.2006
Aikamme kamarimusiikkia -viikko järjestetään jo yhdeksättätoista kertaa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Ohjelmistossa on uusinta musiikkia niin Venäjältä kuin kaukoidästäkin, tiukkaa modernismia sekä jo klassikoiksi muodostuneita teoksia.
Uusi suomalainen musiikki on tuttuun tapaan vahvasti esillä ja kantaesityksiä on tällä kertaa peräti toistakymmentä. Kantaesityksiä kuullaan muun muassa säveltäjiltä Riikka Talvitie, Timothy Page, Ville Raasakka ja Harri Ahmas. Vierailijoita saamme Oulusta, Porista sekä Saksasta, Italiasta ja Kuubasta.
Toivomme yleisön löytävän jälleen runsaslukuisena Aikamme kamarimusiikkia -viikon ja viihtyvän sen tilaisuuksien avoimessa ja luovassa ilmapiirissä. Tapahtumien mielenkiintoisuuden, laadun ja viihtyvyyden eteen tulevat vastaavat opettajat Juan Antonio Muro ja Keijo Aho sekä noin sata viikolla esiintyvää Stadian opiskelijaa tekemään kaikkensa. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan!
Liput
Viikkolippu 15/10 (sisältää kaikki konsertit) Lippupisteestä
Maanantaina 13.2. klo 14 on konsertti "Neljällä kädellä ja viidellä jousella", jossa kuullaan mun iskän sävellyksiä ja jossa itsekin soitan. Hyviä biisejä tiedossa. Tervetuloa!
Offline
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MOZART MYÖHÄSSÄ!
Tänään syndejen kunniaksi soitettiin orkesterin kanssa A-duuriviulukonserttoa, kivaa oli.
Offline
[quote:0e03053b00="anzut"]HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MOZART MYÖHÄSSÄ!
Tänään syndejen kunniaksi soitettiin orkesterin kanssa A-duuriviulukonserttoa, kivaa oli.[/quote:0e03053b00]
minä taas hetken seurasin sibisnuorten viritelmiä, vaikken oikein Mozartin svengistä tykkääkään
Tuli vaan mieleen, käsitelläänkö tässä nimenomaan taidemusiikkia määritelmien mukaisena sävellettynä konserttimusiikkina, eli pitäiskö nyky/tulevaisuus/taide/impro/uuskansan/ooooooo musiikille olla eri yleishöpinäotsikko?
Kuulohavaintoja kanteleheppu Martti Pokelan sävellyksistä?
Eiköhän se selviä viestiketjua lukemalla. Tosiaan, enimmäkseen täällä on klasarista höpisty, mutta myös muista aiheista. Ehkä oma topicci kaikenlaiselle marginaalihäröilylle voisi olla paikallaan, ja tämä voisi olla vaikka klassinen musiikki -späm.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
ostin just liput seuraaviin
[quote:9785076b28]
Saturday 18.2.
Part 1: 1pm-2.30pm, Main Hall
Crash Ensemble
Alan Pierson conductor
Steve Reich It's Gonna Rain (1965)
Jennifer Walshe The Procedure for Smoothing Air (world première - RTÉ commission)
Philip Glass Two Pages for Steve Reich (1968)
Steve Reich Pendulum Music (1968)
Steve Reich Four Organs (1970)
Part 2: 3pm-5pm, Main Hall
Crash Ensemble
Alan Pierson conductor
Louis Andriessen Workers Union (1975)
James Tenney Having Never Written a Note for Percussion (1971)
Simon OConnor The Paradise Part III (world première - RTÉ commission)
Steve Reich Vermont Counterpoint (1982)
Steve Reich Music for Mallet Instruments, Voices and Organ (1973)
Part 3: 6pm-7pm, Main Hall
Steve Reich Duet (1993)
Arvo Pärt Fratres for String Orchestra and Percussion (1977 / 1991)
Igor Stravinsky Concerto in E flat (Dumbarton Oaks) (1938)
John Adams Common Tones in Simple Time (1979)
Christopher Austin conductor
Sunday 19.2.
National Chamber Choir
with Ensemble Modern
National Concert Hall, 5pm
Steve Reich Know What Is Above You (1999)
Pérotin Viderunt omnes (12th century)
Arvo Pärt Summa for mixed choir or soloists (SATB) a cappella (1977)
Guillaume de Machaut Messe de Notre Dame (Kyrie & Gloria )
Steve Reich Drumming, Part I (1970-1971)
Steve Reich Proverb (1995)
Celso Antunes conductor[/quote:9785076b28]
Onkohan niillä tarpeeksi lattea vitun hienoissa kupeissa ja oikeen sävyn punasia mattoja ettei vaan taide-elämyksen kokonaisvaltaisuus jää niistä kiinni
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ei oo näkyny rotseja Aikamme kamarimusiikkia -konserteissa. Vielä ehtii korjata, tosin meidän konsertti meni jo! Sisään pääsee varmaan ilmaiseksi kävelemällä kasuaalisti lipunmyyjän ohi.
Offline
[quote:a1d7b717f1="anzut"]
Sitten toinen josta joku toivottavasti tietää jotain, itse en vielä oikein mitään. Musahissan tunnilla kuunneltiin säveltäjää nimeltä György Kurtag. Olen siis yhden kappaleen vasta kuullut, mutta kuulosti aivan mahtavalta. Kuulemma hyvin arvostettu nykysäveltäjä Unkarissa. Haluaisin kuulla lisää, mutta en ole muistanut hommata levyjä. Kertokaa joku jos osaatte suositella jotain![/quote:a1d7b717f1]
Olen nyt tuon musahissan tunnin jälkeen kuullut Kurtagia kahdessa esityksessä ja molemmat kappaleet olivat ylimodernia plimplomkrääks-paskaa. Se yksi orkesteribiisi oli vaan niin hieno, että elättelen yhä toivoa että tää vois olla hyvä säveltäjä.
Offline
Eilisiltana töissä käyrätorvisti Radovan Vlatkovic kaiken Mozart-humpan jälkeen repäs ja soitti encorena pätkän Messiaenin Des canyons aux etoilesista. Enpäs tienny että siitäkin pillistä saa niin hienon valikoiman ääniä, viserrystä ja skronkia ja tiesmitä.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Klasari tekee kuolemaa jne.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
löysin juuri kari tapion
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Oon uuden musiikin erikoiskurssilla koulussa, mikä tarkoittaa että Stadia kustantaa katsomaan kaikenlaisia nykytaiteen jutskia!
Oltiin eilen katsomassa Heiniön Käärmeen hetki oopperassa. Musiikki oli hienoa (laulu ehkä vähän pilasi... en ole mikään klassisen laulumusiikin suurin ystävä), lavasteet ja muutenkin visuaalinen puoli aivan mahtavasti toteutettu.
Kestoa olisi voinut lyhentää tunnilla (oopperan kokonaiskesto taisi olla 3 tuntia 15 minuuttia), alkupuolisko tuntui tosi raskaalta kun koko ajan vatvottiin ja käsiteltiin raskaita asioita ja librettokin oli melkoisen hankala. Kielikuvia ja aforismeja vilisi jatkuvasti...
Heiniö oli kertonut kuulemma jossain haastattelussaan, että oli pyritty mahdollisimman elokuvamaiseen ilmaisuun ja että tämä olisi oopperan suuntaus tulevaisuudessakin. En tiiä sitten.
Offline
oliko muuten kukaan kuuntelemassa niitä taannoisia steve reich -konsertteja? laatu?
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Taidemusiikki on kyllä paras termi, kuten myös LUSESin suosima
vakava musiikki.
John Tilbury oli 60-luvulla vahvasti kiinni brittein
poliittisesti latautuneissa musasotkuissa ja impro-skenessä, yhdessä Cornelius
Cardew'n kanssa. Cardew oli mahtava mies, jonka Stockhausen serves imperialism sisältää kirkasotsaisuudestaan huolimatta tai
ehkä just sen takia aivan todella osuvia ajatuksia.
Tilburyn statement on sen sijaan täällä.
Miesten tiet kohtaavat myös painetussa muodossa, sillä Tilbury kirjoitti kaveristaan kirjan. Sain vasta nyt tilattua tuon opuksen, vaikka se on pyörinyt mielessä ties kuinka kauan.
Tilbury tunnetaan pianistina erityisesti Feldman-tulkkina. Pari vuotta sitten ilmestynyt Skempton: Well, well Cornelius jossa John soittaa, on aikamoista juhlaa jos tykkää vaikka (vähän kaukaa haettuja mutta) Les Six -ryhmästä, Satiesta tai, no, tonaalisesta pianomusasta joka ei tavoittele taivaita. Tulee myös vähän Wim Mertens mieleen siitä tavasta jolla Skempton tekee musaansa niin pokalla ja vastoin klasarin esteettisiä standardeja. Noh tää nyt oli hajaheitto mut enpä nyt yritäkään kirjoittaa mitään kattavaa esittelyä
Tilburystä vaan tarjota satunnaisia mielenkiintoisia nostoja miehen huimasta öövristä.
Herkkis tonaalinen pianokama on aika vaikea laji, jolle on helppo naureskella että voi onpa kitschiä. Tulee toisaalta Dror Feilerin sanomiset mieleen: jos tehdään kaunista niin sit pitää olla niiiiiin helvetin kaunista ja hunajaista ja tonaalista, ja jos tehdään jotain muuta niin, no....
Uusimmista Tilbury-levyistä mainittakoon vielä Mimeon kanssa tehty platta, missä on mukavan virkeä ilmapiiri
yllä koko keston ajan, jostain syystä ajattelen Autechren uusien levyjen pakottomuutta tai Lappetitesin leikkisyyttä ja rikkaasti kuhisevaa sointia. Elektroniischia exploraatioita, klustereita ja ryöpähdyksiä pianolla, sum summarum kuin äänitystilanteessa painotta hengailua.
Outoa miten Suomessa ei kuule koskaan tällaista rentoutunutta nykymusaa, josta tulee enempi mieleen kaljoittelu & hyvä seura kuin nurkassa nyhväys. No joo tyhmä vastakkainasettelu, ryppyotsaisuushan on mahtavaa myös.
Uusista Tilburyista myös tämä kokis kiinnostaa.
"Kiistattomalta" puolelta voisi mainita nyt vaikkaTilburyn historialliset Cage-tulkinnat impro-legenda ja bändikaveri Keith Rowen kanssa tehty levy ("my first impression on hearing it was closer to OK, so wheres the music" sekä Wolffin Tilbury-sävellykset.
Vielä toinen asiallinen arvio Rowe-Tilburyn Duos for Doris -levystä.
Suomessa vieraillut M. Schmickler on myös työskennellyt Tilburyn kanssa, kadutti kun en tajunnut kysäistä asiasta.
Olispa kiva saada J.T. Suomeen, sanoi haaveilija. Pitänee selvittää josko mies vielä liikkuu Briteistä keikkailemaan.
Last edited by MMM (03.02.2011 14:32)
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Asiantuntevaa tekstiä. Tykkäsin valtavasti Tilburyn kontribuutiosta David Sylvianin Manafon -albumille, missä vilahtelee myös paljon muita improv legendoja. Mistä kannattaisi herran kohdalla aloittaa?
Offline
Asiantuntevaa tekstiä. Tykkäsin valtavasti Tilburyn kontribuutiosta David Sylvianin Manafon -albumille, missä vilahtelee myös paljon muita improv legendoja. Mistä kannattaisi herran kohdalla aloittaa?
Kiitos, mutta en ole kompletisti, enkä varsinkaan asiantuntija, joten vaikea sanoa mitkä olisi parhaat Tilburyn kulmakivet: ehkä mainitsemani Cage-sonaatit, joku levy jossa sivutaan ns populaarin ilmaisun ja taidemusan jännitteitä (Dave Smith first piano concert tai yllä mainittu Howard Skemptonin levy). tässä kirjoitetaan musta ihan asiallisesti Skemptonista säveltäjänä ja vähän muutenkin tosta poppoosta, ohimennen, mut kuitenkin, ja biisit vielä latauslinkkien kera.
Sit tohon päälle joku eai (electro-acoustic improvisation lol)-levy, vaikka nyt mimeo & tilbury, niin eiköhän siitä jo ideaa saa.
Kantsii lukee joktap toi Cardew'n essee ja Tilburyn manifesti niin pääseen aikalaisviboihin.
Tätä haastattelua aloin just ite lukea kun nyt aiheeseen palasin.
Last edited by MMM (03.02.2011 15:11)
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Tätä haastattelua aloin just ite lukea kun nyt aiheeseen palasin.
ihan helvetin hyvä haastis, suosittelen jos "miten hommat toimii & mikä fiilis" -puoli sävellysten esittämisen ja improvisaation suhteen kiehtoo.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Tässähän asia on ilmaistu oikein tehokkaasti.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Puolalainen säveltäjä-kapellimestari Krzysztof Penderecki johtaa 15. 6. Avanti-kamariorkesteria Naantalin musiikkijuhlilla, joita vietetään 7.19. 6. Penderecki on säännöllinen vieras sellotaiteilija Arto Noraksen johtamalla festivaalilla.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Offline
Klassisesta minimalismista Nico Muhly on perinyt musiikkiinsa vähintäänkin häivähdyksen tauotonta, vaiheenkäännöllä manipuloitua pulssia. Sen ympärillä sykekuviot, sointivärit, pitkät linjat ja tekstuurivaihtelut pitävät huolen perinteisistä hyveistä, kuten rytmistä, kontrapunktista ja melodioista.
Eihän tossa oo mitään järkee, tuommosen sietääkin tuhota
Offline
niijust. LOL
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Nyt oon työmusiikkina luurit päässä kuunnellut Brahmsin saksalaista sielunmessua. Onhan tää ihanaa,
ku kaikkee löytyy, varsinkin junamatkoilla pystyy täysin keskittymään vaikkapa kirjoittamiseen. Aika paljon
just tällästä kamaa tulee käytettyä tähän tarkoitukseen, toimii mainiosti. Joku turhan herkkä sonaattikama
tai solistinen matsku alkaa viemään liikaa, mut isoissa, mammutti-nimien (no nää Brahms, Mozart, Mahler, Wagner etc)
orkesteriteoksissa tapahtuu sen verran paljon että huomio ei siirry kuin hetkittäisesti täysin musiikkiin. Toki
himassa tulee kuunneltua hyvinkin keskittyneesti samaa kamaa, mut toimii tosiaan ihmeen hyvin työ-fokusta/ajattelua jesaavana
juttuna. Lähinnä kyl kuuntelen ennen 60-lukua äänitettyjä versioita, 40-50 -luvun äänitysten sointi miellyttää kovasti.
Sit nykärimmässä kamassa taas digggaa nykärimpää ja supertarkkaa äänikuvaa.
ooppera on ihanaa, pitäis taas syssyllä ehtiä Helsingissä käydä.
Sit lopuksi vielä Turun Musajuhlilta pari poimintaa.
Tää Samppalinnan maanalaisissa luolissa pyöriminen ti 16.8. voi olla aika siistiä.
Turun linnaan sijoitetun oopperan jutun ajattelin käydä tsekkaamassa.
Törkee kokoonpano torstaina klo 23 Tuomiokirkossa ja Bachin kantaatteja, morjes.
Last edited by MMM (14.08.2011 15:30)
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline