You are not logged in.
Arvo Pärtin Tabula Rasa on maailman kaunein levy ja György Ligetin Aventuresit on maailman pelottavimpia. Tässä saa myös keskustella Stockhausenista, Philip Glassista ja vaikka BEETHOOOVENISTA. Saa myös tehä omia topikkeja.
jpp
Stockhausenin ohella Edgar Varesea ja Luc Ferraria pitäisi kuunnella LISÄÄ. vanhaa avantgardeklassista, elektroniikkaa ja omapäistä Taidetta
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Arvo Pärt on hieno säveltäjä. Minulle tulee mieleen post-rockin sävelkulut joistakin hänen teoksistaan. Esim. Arbos on vaikuttavimpia biisejä mitä on. Pitäisi kuunnella enemmän kokonaisia levyjä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Arvo Pärt on ehkä ainoa konserttimusiikin nykysäveltäjistä mihin olen rakastunut. Arbos on niin hieno.
Offline
Stockhausenilta mulla on Kontakte, en väitä ns. ymmärtäväni mutta mielenkiintoisia äänimaisemia kyllä. Sama pätee Steve Reichin Drummingiin, jota kuunnella liukuu helposti jonkinmoiseen transsiin. Brian Enon ja Robert Frippin (no pussyfooting) mennee myös tälle osastolle...
This must be what jail / I will scratch
Offline
Meinasin jo kauan sitten perustaa tämän topicin nimellä "länsimainen taidemusiikki" Mutta mistähän sitä nyt ensimmäisenä alkaisi kezkystelemään...
Itselleni tärkein säveltäjä on Dmitri Sostakovits (en jaksa taiteilla suhuässiä). Sellokonsertot, viulukonsertot, 15 upeaa jousikvartettoa. Noista viidestätoista vasta kaksi olemme omien kvartettien kanssa soittaneet ja kolmatta puuhataan parasta aikaa. Tulkaa sit kuuntelemaan konserttia... Mutta puuhastelua noiden parissa siis riittää onneksi vielä moneksi vuodeksi. Jos haluaa tutustua säveltäjään, niin suosittelen kahdeksatta jousikvartettoa. Sosta eli aika vaikeaa elämää Neuvostoliitossa, mikä kuuluu myös hänen sävellyksissään, ja tuo kasi on ehkä jotenkin eniten tunteisiin vetoava. Harmoniat ovat välillä silkkaa jatsia menevämmissä osissa, mutta menevät sen verran nopeasti kuunnellessa ohi, ettei välttämättä ehdi huomatakaan.
Sitten toinen josta joku toivottavasti tietää jotain, itse en vielä oikein mitään. Musahissan tunnilla kuunneltiin säveltäjää nimeltä György Kurtag. Olen siis yhden kappaleen vasta kuullut, mutta kuulosti aivan mahtavalta. Kuulemma hyvin arvostettu nykysäveltäjä Unkarissa. Haluaisin kuulla lisää, mutta en ole muistanut hommata levyjä. Kertokaa joku jos osaatte suositella jotain!
Ja on se BEETHOVENKI tehny aika mahtavaa musiikkia. Esimerkiksi yhden maailman hienoimmista viulukonsertoista.
Offline
Gayorgyista tuli mieleen, että Ligetin Requiem (1963-65) on aika helvetin pelottava teos
This must be what jail / I will scratch
Offline
Joo se varsinkin! Ei meinannu pimeellä uskaltaa kuunnella.
Offline
Tuli vielä mieleen Arvo Pärt & postrock-vertauksista, että myös Dvorak on säveltäjänä mieleinen juuri samojen asioiden takia. Tyyli nyt ei ole näillä ihan samanlaista, mutta saa aikaan samankaltaisia tuntemuksia.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Oho, olihan Ligeti mainittu jo avausviestissä
This must be what jail / I will scratch
Offline
Joo ja tota requiemia taisin nimenomaan tarkoittaa maailman pelottavimmalla levyllä... Nimimuistilleni
Offline
Tulkaa sit kuuntelemaan konserttia..
Lähetä sitten kutsu
Offline
Juu ja haltuun kandee ottaa ehdottomasti myös Stravinskin Kevätuhri eli Rite Of Spring eli Le Sacré Du Printemps, jota voisi pitää jotakuinkin kaiken modernin musan alkuräjähdyksenä (vuonna 1914).
Se ei silti ole nykykorville mikään ylihilseen menevä käsitetaiteellinen kokeilu, vaan vähänniinku klasaria deepturtle/sonicyouth/kingcrimson -vaihteella. Eli raisuimmillaan tosi kovaa tykitystä ja koko ajan jännittävää.
Offline
[quote:ed806700e1="harry-irene"]Juu ja haltuun kandee ottaa ehdottomasti myös Stravinskin Kevätuhri eli Rite Of Spring eli Le Sacré Du Printemps, jota voisi pitää jotakuinkin kaiken modernin musan alkuräjähdyksenä (vuonna 1914).
Se ei silti ole nykykorville mikään ylihilseen menevä käsitetaiteellinen kokeilu, vaan vähänniinku klasaria deepturtle/sonicyouth/kingcrimson -vaihteella. Eli raisuimmillaan tosi kovaa tykitystä ja koko ajan jännittävää.[/quote:ed806700e1]
Kevätuhrin kantaesityksestä tuli muuten aika suuri skandaali. Ihmiset buuasivat ja lähtivät kesken pois. Nykyään ei kuulosta mitenkään erityisen modernilta, mutta rytmiikka ihan mahtavaa.
Stravinskyn Tulilintu on muuten myös hienointa musiikkia, mitä on. Oli aika mahtava konserttikokemus, kun käytiin Lontoossa kuuntelemassa kun Saraste johti. Tulilintu on oikeastaan aika helposti lähestyttävää, kaiken uuden seassa on myös yksinkertaisia melodioita ja hyvää menoa.
Suosittelin jo joskus aiemmin jollekin (foomaalle?) Debussyn La Mer -kappaletta. Minä ainakin jostain syystä kuulen impressionismin ja Stereolabin välillä selviä yhteyksiä.
Offline
Kevätuhrin kantaesityksestä tuli muuten aika suuri skandaali. Ihmiset buuasivat ja lähtivät kesken pois. Nykyään ei kuulosta mitenkään erityisen modernilta, mutta rytmiikka ihan mahtavaa.
Juu tai siis se skandaali taisi liittyä pikemminkin siihen varsinaiseen balettiesitykseen, jossa neitsyitä uhrattiin ja normaalin sipsuttelun sijasta paiskottiin menemään "vulgääristi" tasajalkaa jne.
Lisäksi on esitetty teorioita notta suuri osa reaktiosta olisi ollut tehokkaan managerin masinoimaa.
Offline
eikös alice coltrane oo tehny version kevätuhrista? mulla on "alkuperäinen" lp:nä mut en oo vielä ehtiny kuunteleen, pitäis.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Tuosta Kevätuhrista vielä... Musiikinhistorian tunnilla on ainakin annettu ymmärtää, että skandaali johtui nimenomaan uudenlaisesta "järjettömästä" rytminkäytöstä. Se yhdistettynä erikoisiin, vääntelehtiviin tanssiliikkeisiin olisi ollut liikaa katsojille. Mutta voi hyvinkin olla että musiikinhistorianopettajamme on halunnut tuoda nimenomaan tuota musiikkipuolta esille luennoidessaan aiheesta, ja itse en ole sen enempää jaksanut ottaa selvää. Kannattaa kuunnella joka tapauksessa!
Offline
Alice Coltranen Kevätuhria löytyy Eternity-levyltä. "Spring Rounds from Rite of Springs" on kappaleen nimi, ja tuota levyä sai jokin aika sitten halavalla anttilasta Warner Bros. Masters -digipakkina. Aika hurjankuuloista vääntöä, jos oikein muistan.
Offline
Alice Coltranen Kevätuhria löytyy Eternity-levyltä. "Spring Rounds from Rite of Springs" on kappaleen nimi, ja tuota levyä sai jokin aika sitten halavalla anttilasta Warner Bros. Masters -digipakkina. Aika hurjankuuloista vääntöä, jos oikein muistan.
jees, mulla on siitä cdr-kopsu, harmi kun jäi oikea versio ostamatta, ei taida enää löytyä...
niin ja tervetuloa foorumille, moskiitto!
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
[quote:bd293f47b0="vforss"]Alice Coltranen Kevätuhria löytyy Eternity-levyltä. "Spring Rounds from Rite of Springs" on kappaleen nimi, ja tuota levyä sai jokin aika sitten halavalla anttilasta Warner Bros. Masters -digipakkina. Aika hurjankuuloista vääntöä, jos oikein muistan.[/quote:bd293f47b0]
jees, mulla on siitä cdr-kopsu, harmi kun jäi oikea versio ostamatta, ei taida enää löytyä...
niin ja tervetuloa foorumille, moskiitto!
Tattis. Kuuntelin yöllä tota A. Coltranen kevätuhria pitkästä aikaa, eikä se kyllä niin hurja ollutkaan kuin muistelin. Aika streittiä loppujen lopuksi. Mutta muuten tolla levyllä on kyllä ajoittain aika päätöntä urkumeininkiä.
Noita Warner Bros. Masters -halpiksia on muuten ainakin täällä turuus kyllä divareissa pyörinyt jonkin verran edelleen.
Offline
Noita Warner Bros. Masters -halpiksia on muuten ainakin täällä turuus kyllä divareissa pyörinyt jonkin verran edelleen.
joo ei nyt hirveätä alice-innostusta ole ollut viime aikoina, mutta jos se taas iskee niin pitää tutkailla tilannetta. hyvä levy tuo muistaakseni oli.
koskahan ehtis kuunnella sen "oikean" version, tais olla joku deutsche grammofon -julkaisu...
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Jaa, kai täällä voi keskustella elektronisesta modernista musiikista tyyliin... vaikka Klaus Schulze (oikeinkirjoitus)?
Eipä minulla tosin ole siitä paljoa sanottavaa. Se enemmänkin vain on, ikäänkuin.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Olipa turha spämmi
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
"Jaa, kai täällä voi keskustella elektronisesta modernista musiikista"
jpp tottakai.
(vielä turhempi spämmi)
Miul ois mahdollisuus nähdä Diamanda Galás ystävänpäivänä, en tiiä pitäiskö varata lippu vai ei... Onko kellään tietoo missä "vireessä" tyyppi on? Ainakin All Tomorrow's Partiesissa näyttää esiintyvän joulukuussa. Hmmm. $20 ei ehkä olisi liian paha. Sillä on kaksi keikkaa peräkkäin, toinen 7.30pm ja toinen 1030pm. Pelottaa. Olis kyl aika paukku, mut kai siellä on jotain muutakin sillo ni ei uskalla varailla liikoja...
Offline
Muistelin perustaneeni Diamandalle topikin, mutta sehän olikin edellisellä foorumilla. En tiedä nykykunnosta, viimeisin omistamani/kuulemani äänitekin on 14 vuoden takaa...
This must be what jail / I will scratch
Offline
Ainakin toissa vuonna julkaistut Defixiones, Will and Testament ja Serpenta Canta on molemmat pirun kovia minusta. Serpenta Cantalla on vanhoja bluesklassikkoja ja sen sellaisia Diamandan esittämänä; Defixiones on vaikeempi ja kokeellisempi. Siinä on kansanmurhateemaisia tekstejä Diamandan säveltäminä. Mm. Paul Celanin hieno Kuolemanfuuga saksaksi "laulettuna". Menisin ehdottomasti itse katsomaan, jos olisi tilaisuus.
Offline
ehdottomasti paikalle leposi! galasin kuuleminen keikalla olisi kyllä mahtava tilaisuus......
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Mua on lähiaikoina taas kiinnostanut kotimainen H.O. Donnerin kautt-aikaiset touhut. Itse mies tunnustaa "omiksi levyikseen" vain kaksi Love Records -tuotosta; mainio 'En soisi sen päättyvän' sekä yhdessä Juhani Aaltosen kanssa tehty 'Strings' (jota en oo tainnutkaan kuulla), mutta varsin paljon matskua (kuoro/jazz/teatteri)sävellyksiä tulee vastaan eri yhteyksissä. Esim. Risto Jarvan '70-futuristisessa (ja minusta 'Venus in Furs' -filmatisoinnin mieleen tuovassa) 'Ruusujen aika' -elokuvassa liikutaan freefolk-hälinääkin muistuttavilla alueilla.
Mielenkiintoa herättää osakseen tämän omanlaatuisen ja samalla edistyksellisen artistin tie (aina Teoston johtoon saakka).
wen deli skit matta clarke hör du
Offline
En soisi sen päättyvän on kyllä ihanan kukkainen levy. Parhuutta siis!
Offline