You are not logged in.
Offline
Olen tässä yrittänyt kuunnella jotain 50-luvun klassikoksi julistettuja jazz-levyjä. Louis Armstrongin Plays W.C. Handy yllätti erittäin positiivisesti. Vinkkejä otetaan vastan jos jollain on suositella jotain hyvää. Cannonball Adderlysta (Things Are Getting Better ja Something Else) en ole jostain syystä ainakaan vielä osannut innostua, mutta Dave Brubeck Quartetin Time Out miellytti korvaa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
En oo Mahavishnua koskaan kuunnellu, ja kuvittelin sen olevan törkeämpää kikkailua, mutta tätä oon diggaillu kovasti:
Tossahan on ihan kunnon poljento käynnissä; väillä aika progehtava meininki kans. Varmaan pitää tota alkupään matskua tarkastella enemmänkin.
Offline
Ai saatana mikä groove päällä tossa 42 min kohdalla lähtevässä biisissä.
Last edited by Phlegm (21.06.2013 00:27)
Offline
Ihan vaan mielenkiinnon vuoks kysyn, että tietääkö joku tän ja mitä mieltä:
http://www.discogs.com/Awakening-Mirage/master/197952
Oon joskus summamutikasa ostanu jostain kirpparilta halavalla originaalin ja näkyy olevan suht hinnoissaan
Offline
Turkulainen Svart Records jatkaa tammikuussa ansiokasta uusiojulkaisujen sarjaansa.
Love Recordsin jälkeen luvassa on tuhti annos kotimaisia jazz-levytyksiä 70-luvun puolelta.
Ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvät seuraavat vinyyliformaatissa julkaistavat uusintajulkaisut:
-Eero Koivistoinen Valtakunta
-Eero Koivistoinen For Children
-Eero Koivistoinen Odysseus
-Esa Helasvuo ThinkTankFunk
-Soulset/Edward Vesala Jazz band Nykysuomalaista Contemporary Finnish
-Unisono
-Edward Vesala Trio Nana
-Eero Koivistoinen & Co 3rd version
-Eero Koivistoinen Music Society Wahoo!
-Esko Linnavalli Sextet Finnish Design
-Jukka Linkola Banana
-Juhani Aaltonen & Otto Donner Strings
-Juhani Aaltonen Etiquette
-Mike Koskinen Sunwebs
-Nono Söderberg Nono
-Make Lievonen
-Eero Koivistoinen The Front Is Breaking
-Eero Koivistoinen Labyrinth
-Harvest Flyin High, Runnin Fast
-Matti Oiling Happy Jazz Band
-Jupu Group Ahmoo
-Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble The Helsinki Tapes 1-3
VALTAKUNTA!
Jazz-diggarit, suositelkaa myös muuta tolta listalta, en aio ostaa kaikkia (ja toki joitain oon kuullutkin).
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Eniten kiinnostavat näistä vapaampi jatsi ja varhaisempi rokin kanssa flirttailu, eli Vesalan ja Koivistoisen tekemiset. Ja erityisesti ennen julkaisemattomat Sarmanto-taltioinnit. Vaikka kokoonpano onkin noilla pienempi, niin löytyisipä lisää jotain tämänhenkistä:
Mike Koskisen levyä voin kyllä suositella, hyvää boppia. Oilingin Happy Jazz Band taas on noita muita rehellisemmin rytmikäs funkjazz-levy, ja ihan hyvä sellainen.
Juhani Aaltosen hommissa on ollut omaan makuun liikaa sellaista kamarijatsin vikaa, mutta pitääpä kokeilla taas, josko sellaiseen olisi jo kypsynyt.
Suurin osa osa lopuista menee omaan makuun vähän liikaa ja väärällä tavalla fuusion puolelle. Nonon levyä en ole kuullut, liekkö sekin samaa sarjaa.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Näemmä Sarmannon levytykset onkin 70-luvun alulta, eli varmaanki enemmän linjassa Like a Fragonard-levyn kanssa. Kiinnostus ei silti vähene.
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Jatkan vaikka täällä höpisemistä, kun kerran pääsin suomijazz-ketjussa alkuun. Tänä vuonna on tullut paremmin tutuksi sellaiset nimet kuin Pharoah Sanders ja Sun Ra ja jotkut Milesin levyt alkanut kuulostaa hyvältä myös. Noitten diskografiat on vaan niin mittavia, että haltuun ottaminen kestää, mutta mihinkäs tässä kiire. Fuusiojuttuja kuten Return to Forever ja Brand X, Pekka Pohjola on kyllä tullut kuunneltua jo pidempään. Joitakin isoja nimiä (Coltrane, Monk jne.) tulee ajoittain testailtuja mutta lopullinen ymmärtäminen antaa vielä odottaa itseään.
Oikeastaan ainoa radio-ohjelma jota suht säännöllisesti kuuntelen on Radio Helsingin Jazz kiinnostaa, joka tulee just sopivasti sunnuntain ruoanlaitto aikaan. Puolisokin on alkanut tykkäämään ohjelmasta, vaikka ei muuten mitään haastavampaa musiikkia kuuntele.
Offline
Jatkan vaikka täällä höpisemistä, kun kerran pääsin suomijazz-ketjussa alkuun. Tänä vuonna on tullut paremmin tutuksi sellaiset nimet kuin Pharoah Sanders ja Sun Ra ja jotkut Milesin levyt alkanut kuulostaa hyvältä myös. Noitten diskografiat on vaan niin mittavia, että haltuun ottaminen kestää, mutta mihinkäs tässä kiire. Fuusiojuttuja kuten Return to Forever ja Brand X, Pekka Pohjola on kyllä tullut kuunneltua jo pidempään. Joitakin isoja nimiä (Coltrane, Monk jne.) tulee ajoittain testailtuja mutta lopullinen ymmärtäminen antaa vielä odottaa itseään.
Paappa kuunnellen Charlie Mingusia, esim. Mingus Ah Um, Mingus x 5 tai The Black Saint and the Sinner Lady. KOVAA KAMAA
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Suurista jatsisankareista Miles Davis on edelleen mulle mysteeri, en vaan hiffaa sitä musaa, puhutaan nyt pre-Bitches Brew levyistä. Tiedän et tän avautuminen tulee vielä tapahtumaan ennen pitkää, mutta pitkälle yli 15 vuotta on jo yritetty. Jotkut klassikot (mmm... Kind of Blue, Milestones) on ihan kivoja mutta täts it. Eniten ärsyttää et en osaa yksilöidä yhtään mikä näissä haraa vastaan.
Offline
Suurista jatsisankareista Miles Davis on edelleen mulle mysteeri, en vaan hiffaa sitä musaa, puhutaan nyt pre-Bitches Brew levyistä. Tiedän et tän avautuminen tulee vielä tapahtumaan ennen pitkää, mutta pitkälle yli 15 vuotta on jo yritetty. Jotkut klassikot (mmm... Kind of Blue, Milestones) on ihan kivoja mutta täts it. Eniten ärsyttää et en osaa yksilöidä yhtään mikä näissä haraa vastaan.
Tähän sama. Tosin sillä suht uudella virallisella live-bootlegilla olleet (muistaakseni) Milestonesin biisit kuulostivat kyllä ihan hyviltä...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kind of Blue oli eka vanhemmista jazz-klassikkoista joka mulle putosi, koska se on aika rentoa kuunneltavaa eikä vaadi suurta keskittymistä, mutta tykkään siitä tunnelmasta jonka se luo.
Otin bernardon suosituksista Mingus Ah Umin kuunteluun pari päivää sitten ja se lähti toimimaan samantien. Kiihkeä avausraita varsinkin
Olen myös pyhittänyt näitä joulupyhiä Coltranen A Love Supremen kuunteluun, joka vaatii multa jo tarkempaa keskittymistä, mutta ei sekään niin "vaikea" levy ole kuin muistelin ja muutaman pyörityksen jälkeen ymmärrän paremmin miksi tästä niin paljon mekkalaa pidetään.
En tiedä tulenko ikinä ihan täysillä jazziin hurahtamaan, mutta kyllä tästä tuntuu koko ajan enemmän saavan irti.
Offline
Noi lukemattomat Miles-boxit (bootleg series jne.) ovat tarjonneet paljon hyvää kuultavaa varsinkin 60-luvun lopulta. Näiden laajuuden kautta on löytynyt paljon uusia mukavia hetkiä. Vaikka aika tuore MD at Newport 55-75 on hieno. Varsinaisilla levyillä fonistit jäävät (on jätetty, heh) vähän sivurooliin mun makuun, mut näillä bokseilla koko ryhmä pääsee aika useasti kovaan vauhtiin.
Tämä on Bitches Brewin jälkeistä, mutta alku jaksaa naurattaa aina: https://www.youtube.com/watch?v=pyE2ypmG_Kk
Offline
KOTIJAZZIT HÄMEENLINNASSA
La 6.2. klo 16
Liput 8
LIVE:
Pekka Airaksinen trio
Sami Sippola soolo
Last edited by pihiofötzi (07.01.2016 21:36)
Offline
Tämä on Bitches Brewin jälkeistä, mutta alku jaksaa naurattaa aina: https://www.youtube.com/watch?v=pyE2ypmG_Kk
Aivan loistava esimerkki sähköisestä Milesista eli kurjempaa kuraa saa hakemalla hakea; ei rytmiä, ei melodiaa, ei harmoniaa, pelkkää kitaraegotrippailua ja ponnetonta puhallinsoittoa.
Edellä olevasta voi päätellä minun olevan varsinainen puukorva, kun en ymmärrä Milesin 70-luvun alun neroutta. Olen yrittänyt lähestyä Bitches Brewta erilaisilla tulokulmilla useita kertoja. Itselle mieluisat: jazz, funk, afro, rock eivät toimi. Ehkä pohjaa olisi haettava suunnalta: moderni klasari, performanssi, taiderock. Sinänsä Bitches Brewhan on vain Teo Maceron koostama ja tohtoroima jaminauhakooste.
Jo 70-luvun alussa Milesin opetuslapset tekivät onnistuneempaa musaa. Alkupään Weather Report taiteili ansiokkaasti, Herbie Hancock funkkasi munakkaasti ja Chick Corea kepitti kepeästi. Ei ihme, että Milesin egoon otti kipeesti joutuessaan tuolloin Herbien lämppäriksi.
Stanley Crouch kertoo pasunisti J .J. Johnsonin kysyneen Milesilta tietä maineeseen ja mammonaan ja Miles oli kehottanut hankkimaan pari valkoista pitkätukkakitaristia ja vääntämään nupit kaakkoon. Varsin toimiva konsepti.
En oikeastaan epäile eikö joku voisi saada sähköMilesista aidosti hyvät kiksit. Itellä vaan ei vibraatiolevelit ole oikein kohdanneet Milesin kanssa ja muutun ilkeäksi vastavänkääjäksi.
Offline
ektro/full contact näköjään pistämässä pihalle urban saxin pori jazz 1984 liven. erittäin mielenkiintoinen pläjäys varmasti! onks toi just se keikka mitä lehtisalo aina hehkuttaa haastatteluissa?
In July 1984, the otherworldly entourage of over fifty musicians of Urban Sax swarmed across the coastal town of Pori, Finland, to perform a historic concert at the Pori Jazz Festival. The masked musicians, veiled in space suits and fencing masks, arrived at the scene of the concert in the Central Pori Church by fire engines, forklifts and water buses from all over the town, followed by an ecstatic and bewildered crowd of festival-goers and amazed locals alike. For those present, the explosively apocalyptic spectacle, envisioned by the Urban Sax mastermind Gilbert Artman, completely subverted the conventional notions of what a concert can be, unfolding a total artwork.
The totality and intensity of Urban Sax can be felt on the live recording from the very first menacing sounds of saxophones overtaking the crowd noise. Urban Sax extends and exceeds the bounds of normal reciprocity of a concert by the sheer spontaneity of the crowd response and audience involvement in the spectacle, which gives a curious twist to this particular record: an outraged clergyman is heard ranting in the pulpit like a street preacher, while the saxophone players are being hoisted up in the dome.
The splendour of sound coupled with the haunting quality of the melodic thought of Gilbert Artman is what lifts Urban Sax in heights beyond the reach any hoist, however. It is the hypnotising beauty of their music that eventually makes Urban Sax such an enigmatic apparition among bands. At the same time, Live in Pori 1984 by Urban Sax is probably one of the the finest documents of a recorded culture shock, with repercussions being felt to this day.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
tää on aika hyvä:
Pori Jazz 1976: Eero Koivistoinen Quintet
koivistoinenhan täytti just 70 ja uusintavinyyliä pukkaa svartilta, kannattaiskohan tsekkailla, suosituksia?
Online
En muista mitä kaikkee sieltä oli tulossa, mutta Valtakunta -levyn huolisin jos ois cd:nä
Offline
Online
Pistetään nyt vaikka tänne... Uusimmassa Soundissa oli Verneri Pohjolan haastattelu ja varsin fiksulta tyypiltä vaikuttaa. Harmittaa vähän, että tuli Flow:ssa lähdetty kesken keikan muualle, mutta en vaan saanut ainakaan Bullhornin materiaalista oikein mitään irti. Toki se Girls of Costa Rican Girl From Ipanema-pastissiksi ymmärtämäni juttu toimii jollain tavalla, mutta muuten jätti vähän kylmäksi. Samoin Black Motorin ja Verneri Pohjolan yhteislevy Rubidium ei yllättäen ole suuremmin kolahtanut, vaikka sinällään ihan ok menoa onkin. Minähän en sinällään jazzista yhtään mitään syvällisempää ymmärrä, mutta Motorin livemenosta olen nauttinut.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Online
Turkulainen Svart Records jatkaa tammikuussa ansiokasta uusiojulkaisujen sarjaansa.
Love Recordsin jälkeen luvassa on tuhti annos kotimaisia jazz-levytyksiä 70-luvun puolelta.
Ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvät seuraavat vinyyliformaatissa julkaistavat uusintajulkaisut:
-Eero Koivistoinen Valtakunta
-Eero Koivistoinen For Children
-Eero Koivistoinen Odysseus
-Esa Helasvuo ThinkTankFunk
-Soulset/Edward Vesala Jazz band Nykysuomalaista Contemporary Finnish
-Unisono
-Edward Vesala Trio Nana
-Eero Koivistoinen & Co 3rd version
-Eero Koivistoinen Music Society Wahoo!
-Esko Linnavalli Sextet Finnish Design
-Jukka Linkola Banana
-Juhani Aaltonen & Otto Donner Strings
-Juhani Aaltonen Etiquette
-Mike Koskinen Sunwebs
-Nono Söderberg Nono
-Make Lievonen
-Eero Koivistoinen The Front Is Breaking
-Eero Koivistoinen Labyrinth
-Harvest Flyin High, Runnin Fast
-Matti Oiling Happy Jazz Band
-Jupu Group Ahmoo
-Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble The Helsinki Tapes 1-3
VALTAKUNTA
Jazz-diggarit, suositelkaa myös muuta tolta listalta, en aio ostaa kaikkia (ja toki joitain oon kuullutkin).
No niin, näitähän on jo siis jonkun verran ehtiny kauppoihin asti. Mitä oon ite ehtiny hommailla ja kuunnella, niin Valtakunta oli kyllä ihan odotusten arvoinen, mutta jos jotain tässä erityisesti suosittelisi muillekin niin toi Soulset/Edward Vesala Jazz Band -lätty on kyllä hiton kovaa kamaa. EVJB:n osio on aika pirun hyvää free jazzia, lyyrisemmästä Coltraneilusta avant gardempaan ja leikillisempääkin touhua on, mut siis noin yleensä ottaen siis ihan tommosta 60-luvun amerikkalaista free jazz -tyyliä ja siis hyvää on.
Ja vaikka onkin väärä topikki, niin Soulsetin puolisko on kyllä kanssa hämmentävän hyvä. En oo Soulsettiä pahemmin koskaan kuullut koska eihän ne hirveesti päässeet levyttämäänkään, joten on jäänyt vähän hämäräksi että minkälaista oli niitten meininki, mut siis nyt en enää ihmettele niiden mainetta. Ei silleen ihan heti ehkä uskois tätä kuunnellessa että on Suomessa 60-luvulla äänitetty. Saksalan laulu on toki yleensäkin semmonen "acquired taste" eikä minusta oikein kyllä sovi tämmöseen musaan, mut siis soitto on kyllä kovasti makiaa soul/funk-tykittelyä.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
jos jotain tässä erityisesti suosittelisi muillekin niin toi Soulset/Edward Vesala Jazz Band -lätty on kyllä hiton kovaa kamaa. EVJB:n osio on aika pirun hyvää free jazzia, lyyrisemmästä Coltraneilusta avant gardempaan ja leikillisempääkin touhua on, mut siis noin yleensä ottaen siis ihan tommosta 60-luvun amerikkalaista free jazz -tyyliä ja siis hyvää on.
Ja vaikka onkin väärä topikki, niin Soulsetin puolisko on kyllä kanssa hämmentävän hyvä. En oo Soulsettiä pahemmin koskaan kuullut koska eihän ne hirveesti päässeet levyttämäänkään, joten on jäänyt vähän hämäräksi että minkälaista oli niitten meininki, mut siis nyt en enää ihmettele niiden mainetta. Ei silleen ihan heti ehkä uskois tätä kuunnellessa että on Suomessa 60-luvulla äänitetty. Saksalan laulu on toki yleensäkin semmonen "acquired taste" eikä minusta oikein kyllä sovi tämmöseen musaan, mut siis soitto on kyllä kovasti makiaa soul/funk-tykittelyä.
Kiitos vinkistä. Pitääpä käydä maanantaina poimimassa tuo kaupasta. Kuulostaa nimittäin sellaiselta setiltä, josta luultavasti itsekin tykkään ja kun ei aika riitä kaiken kuunteluun niin tällaisille vinkeille
Last edited by Alxity (13.02.2016 21:52)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Pari soolojatsia:
Offline
mites se brötzmann leigh helsingissä ja tampereella meni? ei näy videoitakaan youtubessa, ja se airaksinen partinen pekkola nousiainen systeemikin kiinnostais kuulla tälläisenä ei-paikalle selvinneenä...
Offline
bernardblack wrote:Turkulainen Svart Records jatkaa tammikuussa ansiokasta uusiojulkaisujen sarjaansa.
Love Recordsin jälkeen luvassa on tuhti annos kotimaisia jazz-levytyksiä 70-luvun puolelta.
Ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvät seuraavat vinyyliformaatissa julkaistavat uusintajulkaisut:
-Eero Koivistoinen Valtakunta
-Eero Koivistoinen For Children
-Eero Koivistoinen Odysseus
-Esa Helasvuo ThinkTankFunk
-Soulset/Edward Vesala Jazz band Nykysuomalaista Contemporary Finnish
-Unisono
-Edward Vesala Trio Nana
-Eero Koivistoinen & Co 3rd version
-Eero Koivistoinen Music Society Wahoo!
-Esko Linnavalli Sextet Finnish Design
-Jukka Linkola Banana
-Juhani Aaltonen & Otto Donner Strings
-Juhani Aaltonen Etiquette
-Mike Koskinen Sunwebs
-Nono Söderberg Nono
-Make Lievonen
-Eero Koivistoinen The Front Is Breaking
-Eero Koivistoinen Labyrinth
-Harvest Flyin High, Runnin Fast
-Matti Oiling Happy Jazz Band
-Jupu Group Ahmoo
-Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble The Helsinki Tapes 1-3
VALTAKUNTA
Jazz-diggarit, suositelkaa myös muuta tolta listalta, en aio ostaa kaikkia (ja toki joitain oon kuullutkin).
No niin, näitähän on jo siis jonkun verran ehtiny kauppoihin asti. Mitä oon ite ehtiny hommailla ja kuunnella, niin Valtakunta oli kyllä ihan odotusten arvoinen, mutta jos jotain tässä erityisesti suosittelisi muillekin niin toi Soulset/Edward Vesala Jazz Band -lätty on kyllä hiton kovaa kamaa. EVJB:n osio on aika pirun hyvää free jazzia, lyyrisemmästä Coltraneilusta avant gardempaan ja leikillisempääkin touhua on, mut siis noin yleensä ottaen siis ihan tommosta 60-luvun amerikkalaista free jazz -tyyliä ja siis hyvää on.
Ja vaikka onkin väärä topikki, niin Soulsetin puolisko on kyllä kanssa hämmentävän hyvä. En oo Soulsettiä pahemmin koskaan kuullut koska eihän ne hirveesti päässeet levyttämäänkään, joten on jäänyt vähän hämäräksi että minkälaista oli niitten meininki, mut siis nyt en enää ihmettele niiden mainetta. Ei silleen ihan heti ehkä uskois tätä kuunnellessa että on Suomessa 60-luvulla äänitetty. Saksalan laulu on toki yleensäkin semmonen "acquired taste" eikä minusta oikein kyllä sovi tämmöseen musaan, mut siis soitto on kyllä kovasti makiaa soul/funk-tykittelyä.
Noitten lisäksi pakkohankintana suosittelen Esa Helasvuon Think-Tank-Funkia. Tämä pääsi yllättämään. En tiiä oliko mulla nyt oikein mitään ennakkokäsityksiä tästä, mut ehkä jotain funkahtavaa fuusiota odotin. Sitähän tämä ei ole, ei. Alkuun tulee Univers Zeromaista mustanpuhuvaa barokkiprogea, myöhemmin lisää rock-in-opposition -fiiliksiä, "Song for a Tube" on ikään kuin hiukan suoraviivaisempaa Henry Cow'ta. Siihen väliin sit In a Silent Wayn soundeilla euroimprovänkyröintiä ja simmosta sekä myös tämmöstä. Aika vitun kova levy.
Mitenköhän Helasvuon muut levytykset? Tais tälläkin vuoskymmenellä tulla joku, ketään kuullu?
Last edited by bernardblack (19.02.2016 12:47)
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
mites se brötzmann leigh helsingissä ja tampereella meni? ei näy videoitakaan youtubessa, ja se airaksinen partinen pekkola nousiainen systeemikin kiinnostais kuulla tälläisenä ei-paikalle selvinneenä...
tota joo, ihan kiva veto toi brötz+leigh ja hienoa tietty nähdä tämäkin legenda vihdoinkin livenä. pidemmän päälle kävi hitusen puuduttamaan se pedal steel(?) -näppäily. tuntui että temput oli aika vähissä kun samaa paria sointua hinkattiin ees-taas. ehkä se oli tarkoituskin, en tiijjä. jotenkin odotin myös paljon noisempaa kamaa.
pekkola/partinen/airaksinen lähti aika hitaasti käyntiin ja tais siinä olla laitteidenkin kanssa jotain säätöä. setin loppupuolella tuli oikein kivaa saundia.
yleisöstä bongattu ainakin ismo alanko ja pkn-tyypit
Olipas iso ero Hkin ja Treen keikkojen välillä. Pori jäi näkemättä. Ihan "samaa" musaa molemmissa, mut Tampereella soittivat yhteen ja kokonaisuus oli helkkaristi parempi. Edelleen tosi outo ja aika vaikea paketti, mutta tavallaan tykkäsin, ettei Leigh soita samaa tykitystä mitä esim. Corsanon kanssa on painanut menemään. Vaikka just sitä olisin välillä kaivannutkin.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
ZZ AbbA wrote:mites se brötzmann leigh helsingissä ja tampereella meni? ei näy videoitakaan youtubessa, ja se airaksinen partinen pekkola nousiainen systeemikin kiinnostais kuulla tälläisenä ei-paikalle selvinneenä...
jookcha wrote:tota joo, ihan kiva veto toi brötz+leigh ja hienoa tietty nähdä tämäkin legenda vihdoinkin livenä. pidemmän päälle kävi hitusen puuduttamaan se pedal steel(?) -näppäily. tuntui että temput oli aika vähissä kun samaa paria sointua hinkattiin ees-taas. ehkä se oli tarkoituskin, en tiijjä. jotenkin odotin myös paljon noisempaa kamaa.
pekkola/partinen/airaksinen lähti aika hitaasti käyntiin ja tais siinä olla laitteidenkin kanssa jotain säätöä. setin loppupuolella tuli oikein kivaa saundia.
yleisöstä bongattu ainakin ismo alanko ja pkn-tyypit
pihiofötzi wrote:Olipas iso ero Hkin ja Treen keikkojen välillä. Pori jäi näkemättä. Ihan "samaa" musaa molemmissa, mut Tampereella soittivat yhteen ja kokonaisuus oli helkkaristi parempi. Edelleen tosi outo ja aika vaikea paketti, mutta tavallaan tykkäsin, ettei Leigh soita samaa tykitystä mitä esim. Corsanon kanssa on painanut menemään. Vaikka just sitä olisin välillä kaivannutkin.
itehän toki en tiennyt juurikaan mitä odottaa tältä nimenomaiselta combolta, mut ensihämmennyksen jälkeen tykkäsin siitä Leighin monotonisen painostavasta soitosta. Ja toi kokonaisuus oli huomattavasti lyyrisempi ja jotenkin vähemmän fyysinen kuin mitä ennakkoon uumoilin.
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
mites se brötzmann leigh helsingissä ja tampereella meni? ei näy videoitakaan youtubessa, ja se airaksinen partinen pekkola nousiainen systeemikin kiinnostais kuulla tälläisenä ei-paikalle selvinneenä...
tässä hyvä rapsa tampereelta:
Peter Brötzmann & Heather Leigh ja Pekkola & Partinen & Nousiainen Telakalla 18.2.2016
Online