You are not logged in.
mukava kuunnella madcap laughsia viimein omalta vinyyliltä. siitähän tulee syksyllä 25 vuotta kun barrett kolahti ihan totaalisesti, tosin jo vuosi pari aiemmin diggailin, mutta tuolloin yksi kaveri lainasi mulle nuo vinyylit, ja sehän oli menoa. kohta piti ostaa omaksi, tosin sen ajan mukaisesti cd-muodossa, tosin sen tuplalevyn tosiaan joskus hankin, jossa on ne molemmat, mutta nyt on oikeat kannetkin oikeassa koossa. ja musiikki, sehän on parasta mitä koskaan on tehty
mukava myös, että näissä uusissa painoksissa on perinteiset harvest-etiketit, ihan laatutyötä tuntuu muutenkin olevan, suosittelen.
p.s. tätä viestiä kirjoitellessa ehti jo levy loppua, nyt lähti soimaan barrett. please please baby lemonade
Offline
yksinpuhelua jee! mutta kyllä vaan tää toka levy barrett on aivan uskomaton, miten niin paljon juttuja voidaankin ahtaa periaatteessa yksinkertaisiin biiseihin, jotka kuitenkin polveilevat sen verran levottomasti, mutta silti luonnollisesti. waving my arms in the air ja parasta että nää sydin jutut huokuu psykedeliaa, kaikki tietää varmaan sen jonkun nettimeemikuvan missä sanotaan i don't do drugs, i AM drugs, mut siinä pitäis olla syd barrettin kuva. elämää suurempaa musiikkia, johon en kyllästy ikinä. välillä sitä ihan hämmentyy kuinka paljon hyvä musiikki voi vaikuttaa kaikkeen, musiikki on tosiaan parasta huumetta. nimittäin syd barrettin musiikki inhimillistä, koskettavaa, kaunista. ja kauniin väristä, luonnollista. en voi sanoa ehkä objektiivisesti, mutta subjektiivisesti kyllä: syd barrett oli maailman paras artisti ja taiteilija ja biisintekijä ja mitä ikinä, eikä hänen veroistaan ole ennen ollut eikä tule. mutta tämä vain mun mielipiteeni, koska jokaisella on vain ne omat aistinsa käytettävinään
nyt kyl alkaa muutkin aineet pärisemään hemmetti, mut postataas sitli
Offline
An Effervescing Elephant
with tiny eyes and great big trunk
once whispered to the tiny ear
the ear of one inferior
that by next June he'd die, oh yeah!
because the tiger would roam.
The little one said: "Oh my goodness I must stay at home!
and every time I hear a growl
I'll know the tiger's on the prowl
and I'll be really safe, you know
the elephant he told me so."
Everyone was nervy, oh yeah!
and the message was spread
to zebra, mongoose, and the dirty hippopotamus
who wallowed in the mud and chewed
his spicy hippo-plankton food
and tended to ignore the word
preferring to survey a herd
of stupid water bison, oh yeah!
And all the jungle took fright,
and ran around for all the day and the night
but all in vain, because, you see,
the tiger came and said: "Who me?!
You know, I wouldn't hurt not one of you.
I'd much prefer something to chew
and you're all to scant." oh yeah!
He ate the Elephant
Offline
bzort glorf bööth
Offline
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Mulla on Crazy Diamond -boxi, nyt kuuntelen sitä, tai siis The Madcap Laughs soi.
Offline
Teininä kovana Pink Floyd -fanina tuli omaksuttua "Waters-Floyd on kaikki"-asenne, ja Gilmourin johtamat levyt oli hirveää kuraa. Nykyään ei tuo Waters-kausikaan jaksa innostaa, jotenkin niin kovin masentavaa musaa (toki niinhän biisien aiheet just on, mut) ei vaan jaksa kuunnella.
Gilmour osaa vingutella sooloja mut niillä ei rakenneta hyviä biisejä, kuten Momentary Lapse ja Division Bell todistaa. Waters taas sopis ehkä paremmin tekemään musikaaleja tai teatteria, sen rokki on aika väljähtänyttä ja yhdentekevää. Post-Barrett Floydistä ehkä eniten tulee nykyisin sympatiseerattua Wrightia, sen tekemisissä tuntuu olevan eniten sielua (esim "Us and Them"). Parhaimmillaan toi nelikko tais olla kun kaikki pysyi tontillaan, ehkä noin Echoes-biisin ja Darksiden kohdalla.
juuh eli ei Barrettin voittanutta sitte vissii
Offline
Sooloartisteista Barrettin voittanutta ei ole, mutta:
Syditön Floyd > Sydillinen Floyd
bzort glorf bööth
Offline
yksinpuhelua jee! mutta kyllä vaan tää toka levy barrett on aivan uskomaton, miten niin paljon juttuja voidaankin ahtaa periaatteessa yksinkertaisiin biiseihin, jotka kuitenkin polveilevat sen verran levottomasti, mutta silti luonnollisesti. waving my arms in the air ja parasta että nää sydin jutut huokuu psykedeliaa, kaikki tietää varmaan sen jonkun nettimeemikuvan missä sanotaan i don't do drugs, i AM drugs, mut siinä pitäis olla syd barrettin kuva. elämää suurempaa musiikkia, johon en kyllästy ikinä. välillä sitä ihan hämmentyy kuinka paljon hyvä musiikki voi vaikuttaa kaikkeen, musiikki on tosiaan parasta huumetta. nimittäin syd barrettin musiikki inhimillistä, koskettavaa, kaunista. ja kauniin väristä, luonnollista. en voi sanoa ehkä objektiivisesti, mutta subjektiivisesti kyllä: syd barrett oli maailman paras artisti ja taiteilija ja biisintekijä ja mitä ikinä, eikä hänen veroistaan ole ennen ollut eikä tule. mutta tämä vain mun mielipiteeni, koska jokaisella on vain ne omat aistinsa käytettävinään
nyt kyl alkaa muutkin aineet pärisemään hemmetti, mut postataas sitli
Tällasesta avautumisesta tulee itsekin hyvälle tuulelle ja tekee heti mieli kaivaa levyt kuunteluun. Mulle ei vielä täysin ole nuo Barrettin soolot avautunut. Johtuuko harjoituksen puutteesta, väärästä mielentilasta vai mistä lie? Vois kyllä käydä hankkimassa uusintapainosvinyylit, kun näkyvät irtoavan alta kahdenkympin. Tulevan Pink Floyd julkaisun suhteen omat odotukset on aika vähissä, mutta annetaan sedille nyt mahdollisuus kuitenkin.
Offline
Offline
Sooloartisteista Barrettin voittanutta ei ole, JA
Syditön Floyd < Sydillinen Floyd
kirjoitusvirheen korjauksesta ei kestä kiittää.
Offline
Dir. Kevin Whitney, featuring Roger "Syd" Barrett (on the left)
UK: 1969. Silent. Colour. Twin-screen. Running time 22 minutes 34 seconds. Two Super 8 reels comprise the film Psychedelia.Copyright Disclaimer Under Section 107 of the Copyright Act 1976, allowance is made for "fair use" for purposes such as criticism, comment, news reporting, teaching, scholarship, and research. Fair use is a use permitted by copyright statute that might otherwise be infringing. Non-profit, educational or personal use tips the balance in favour of fair use.
Offline
See Emily Play on niin hyvä, että itkettää. Mikään ei ole mitään verrattuna tähän.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Joo, Pilke, se on kans mun suosikkini niistä alkuaikojen höpötyksistä, joille en niin lämpene.
Offline
See Emily Play on niin hyvä, että itkettää. Mikään ei ole mitään verrattuna tähän.
*
onhan se suunnilleen maailman paras biisi
Offline
:peuk:
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Street artist Banksy - who made a BIG splash here in NYC last fall - did this work memorializing both Syd Barrett and Sid Vicious. Big Pistols fan here by the way. Famously, Malcolm McLaren and The Sex Pistols wanted BARRETT to produce their first and only album.
From the streets of London, Syd and Sid.
Offline
kopsataanpa huumetrippi-chätistä asialätinät myös tänne:
en ymmärrä missä kaikki barrett-levyni on, nyt löysin cdr:n hygiy? vol.4 ja laoitoin soimaan en korjaa
on kyllä ihan liian lofi tää beechwoods, mut miettikääpä millanen biisi tää ois voinu olla jos se ois saatu ulos loppuun asti viimeisteltynä
vegetable man where are you?
sila's lang, backing track 5/6/68 ei hemmetti kuinka kauniisti menee nakuttaen
long gone take II
äänet pätkii jostain vuosien takaa
please
i'm only a person
hand hang tall
missme wouldn't you miss metäs on hyvä efekti voi että mikä kaiku
jos olisin tuottaja niin sanoisin
tuokaa mulle puoli tonnia tota kaikua syväjäädytettynä ja rahdatkaa se beringinsalmen yli niin että matka kestää vähintään puoli vuottaettä se kuivuu oikeanlaiseksi
dark globe voi että
miksei kaikki musa tehdä tälleen
just kuutioiks
jotenki sääli kun kuuntelee näitä sydin vikoja äänityksiä vuodelta 74
päänsisällä noi on voinu olla ihan kelpo mantroja, mutta siinä vaiheessa syd oli jo sellaisissa sfääreissä ettei se enää säteillyt näihin taajuuksiin
tulee mieleen hal 9000 ja my mind is going, lopuksi jäi vaan ne pari opittua bluesriffiä
interstellar overdrive
Offline
sila's lang, backing track 5/6/68 ei hemmetti kuinka kauniisti menee nakuttaen
Offline
koska se last minute put together blues band -hässäkkä ilmestyykään? tässä muuten tämä legendaarinen juttu aiheesta:
"I think it was during the Summer of 1985 when we were clearing out the space above the Control Room roof that I came across the Syd Barrett All Stars tape. It was just one among hundreds that were languishing there, pretty much forgotten that Owen Morris and I were sorting through - our task was to phone the bands or record labels concerned and get them either to collect their tapes or allow us to wipe them.
I admit that it was with a trembling hand that I descended the ladder clutching the tape and then threaded it on the Revox. We listened to it once, all the way through, and, though it pains me to say so, it was an absolute load of old shite.
It was awful. Truly. The sound itself was poor and the onstage tuning was non-existent. It was painful to listen to. Stoned, out-of-key noodlings - remarkable only for how dreadful it was. If I remember correctly parts of the Pink Fairies and Hawkwind sets were also on the tape.
What my response would have been had the recording been brilliant, or even good, of course we'll never know (might I have stolen a copy?) but it was clear to me that this could only ever be of historical (or forensic) interest - you'd NEVER want to actually listen to it - so, not having Syd's phone number to hand, I rang EMI.
The very next day a big car swished into the yard and out stepped a suit. I don't remember the gentleman's name - only his suit. He was from EMI and he'd come to listen to the Syd Barrett tape. I explained the history to him, made him coffee and then played him the tape.
He said nothing until the end.
"This recording can add nothing to Syd's legend - it can only detract from it. It must never be made public".
He took the tape away in his big car and, as far as I know, no copies exist."
ja tässä pidempi ja päivitetty sepustus:
Offline
jostain syystä tykkään tästä alternative-versiosta melkeinpä enemmän kuin originaalista:
Offline
01. Things Left Unsaid
02. Its What We Do
03. Ebb And Flow
04. Sum
05. Skins
06. Unsung
07. Anisina
08. The Lost Art of Conversation
09. On Noodle Street
10. Night Light
11. Allons-y (1)
12. Autumn68
13. Allons-y (2)
14. Talkin Hawkin
15. Calling
16. Eyes To Pearls
17. Surfacing
18. Louder Than Words
autumn '68, jatkoa summer '68:lle?
Offline
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Toi levynkansi u giddins
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
muuten ok mut huono fontti, parempi olis ihan ilman mitään tekstejä, tälleen:
Offline
En oo varma odotanko mitenkään innossani. Jotenki tuntuu väärältä. Mutta tuskin ne nyt ihan paskaa julkasee, mutta silti melkein toivon, että se on huono, ettei tartte ostaa
Offline
Hyväksyn ton kannen vain ja ainoastaan jos Kenny G on mukana levyllä ja vetää joka biisissä vähintään yhden (1) saksofonisoolon.
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
01. Things Left Unsaid
02. Its What We Do
03. Ebb And Flow
04. Sum
05. Skins
06. Unsung
07. Anisina
08. The Lost Art of Conversation
09. On Noodle Street
10. Night Light
11. Allons-y (1)
12. Autumn68
13. Allons-y (2)
14. Talkin Hawkin
15. Calling
16. Eyes To Pearls
17. Surfacing
18. Louder Than Words
Miten voi olla nuin paljon biisejä?
Offline