You are not logged in.
Onneksi omistan nuo kaikki jo orkkiksina (tai no Zuma vain cd:llä mut kelvatkoon näin)
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Offline
Tää muuten lykättiin marraskuulle.
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Tämmöstä tulossa. Levy näyttäis ilmestyvän 27.5.
The only one who could ever reach me was the son of a pizza man
Offline
Oikein hyvä.
bzort glorf bööth
Offline
Oli kyllä. Ostoslistalle menee.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Pistin lolloldeluxeversion hankintaan.
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Pistin lolloldeluxeversion hankintaan.
Sama pari päivää sit.
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
3.8. näköjään Tukholmassa. Music and Arts Olishan tuolla muutakin jännää
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
3.8. näköjään Tukholmassa. Music and Arts Olishan tuolla muutakin jännää
Jippu hankittu.
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Jippu hankittu.
Sama
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Offline
Todellista lo-fi meninkiä tuo A Letter Home. Tällä hetkellä parhaimmilta kuulostavat Changes, Needle of Death ja My Hometown. Viimeksimainitun sanoihin en ollut Brucen versiossa kiinnittänyt niin paljoa huomiota kuin tässä riisutummassa. Ei tämä nyt Youngin parhaisiin levyihin taida kuulua, mutta hyvä levy taas kerran joka tapauksessa.
Psychedelic Pillistä sen sijaan tykkään edelleen aivan älyttömästi. Oikeastaan vain nimibiisi erottuu vähän heikompana kokonaisuudesta. Walk Like A Giant on yksi Youngin parhaita biisejä koskaan. Mahtava ja koskettava ikääntyneen hipin huuto kaatuneiden nuoruuden haaveiden perään. Menee aina kylmät väreet kun Young laulaa: "I used to walk like a giant on the land / Now I feel like a leaf floating in a stream" ja sitten vielä "But then the weather changed / And the white got stained / And it fell apart / And it breaks my heart / To think about how close we came".
Olen innoissani siitä, että jos nyt Crazy Horsen jäsenet (ja minä) kestävät niin pääsen vielä ainakin kertaalleen näkemään tämän kokoonpanon livenä. Nythän taitaa muuten taas olla Year Of The Horse
Americanakin on muuten selvästi mainettaan parempi. Oh Susannah, Clementine, Tom Dula, Travel On, Jesus' Chariot ja Wayfarin Stranger ovat viiden tähden tulkintoja ja eivät nuo muutkaan kauas jää. Jotenkin tykkään myös siitä, että Youngilla on ollut pokkaa laittaa God Save the Queen tuonne levyn loppuun tällaiselle levylle.
Aina kun maailma vituttaa niin ei tartte kun pistää joku Youngin levy soimaan niin ei vituta enää niin paljoa
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Tämmöstä tullut:
CSNY 1974
Track Listings for the following configurations:
3CD/ Bonus DVD OR Pure Audio Blu-Ray / Bonus DVD
Disc One -- First Set
1. "Love The One Youre With"
2. "Wooden Ships"
3. "Immigration Man"
4. "Helpless"
5. "Carry Me"
6. "Johnnys Garden"
7. "Traces"
8. "Grave Concern"
9. "On The Beach"
10. "Black Queen"
11. "Almost Cut My Hair"
Disc Two -- Second Set
1. "Change Partners"
2. "The Lee Shore"
3. "Only Love Can Break Your Heart"
4. "Our House"
5. "Fieldworker"
6. "Guinevere"
7. "Time After Time"
8. "Prison Song"
9. "Long May You Run"
10. "Goodbye Dick"
11. "Mellow My Mind"
12. "Old Man"
13. "Word Game"
14. "Myth Of Sisyphus"
15. "Blackbird"
16. "Love Art Blues"
17. "Hawaiian Sunrise"
18. "Teach Your Children"
19. "Suite: Judy Blue Eyes"
Disc Three -- Third Set
1. "Déjà Vu"
2. "My Angel"
3. "Pre-Road Downs"
4. "Dont Be Denied"
5. "Revolution Blues"
6. "Military Madness"
7. "Long Time Gone"
8. "Pushed It Over The End"
9. "Chicago"
10. "Ohio"
Bonus DVD
1. "Only Love Can Break Your Heart"
2. "Almost Cut My Hair"
3. "Grave Concern"
4. "Old Man"
5. "Johnnys Garden"
6. "Our House"
7. "Déjà Vu"
8. "Pushed It Over The End"
Erityisesti nuo Youngin biisit kiinnostavat ja onhan tätä jo kehuttu. Muutama sellainekin Youngin biisi tuolla näyttäisi mukana olevan, jota ei muualla ole taidettu julkaistu. Ainakin Goodbye Dick, Love Art Blues ja Hawaiian Sunrise. Kaksi viimeistä ovat vissiin julkaisemattoman Homegrownin biisejä... Ehkä sekin näkee Archives vol 2:lla päivänvalon...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Aina kun maailma vituttaa niin ei tartte kun pistää joku Youngin levy soimaan niin ei vituta enää niin paljoa
Maailman oikein mielipide :salut:
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Kaivoin juhannuksen jälkeen esiin Shakeyn ja yhtä hyvä on kuin edellisillä kerroilla.
bzort glorf bööth
Offline
Taisin jossain muussa keskustelussa kirjoittaa suhteestani Neil Youngiin.
Trans on yksi kaikkien aikojen lempilevyistäni. Ennen kaikkea ne Kraftwerk-biisit, mutta myös ne rockimmat. Siis myös Like an Inca, joka ilmeisesti ei oikein kelpaa kaikille niillekään, jotka muuten pitävät tästä levystä.
Transia lukuun ottamatta kuitenkin kuuntelen Neil Youngia harvoin. Harvest on minusta aika hyvä levy. Crazy Horsea en yleisesti ottaen jaksa, vaikka joskus taisin jollain tavalla pitää Sleeps with Angels -levystä.
Heinähattukantrilevy Old Ways taisi olla aika kiva. Koska pidän siitä ja Transista, minun luultavasti kuuluisi pitää myös niiden välissä ilmestyneestä Everybody's Rockin' -levystä. Kuuntelin sen kerran ja minusta se oli tylsä ja lievästi ällöttävä.
Trans-faneille suositellaan Landing on Wateria. Olen kuullut sen vain kerran enkä pitänyt sen kasarisynasoundeista. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa kuuntelen sen uudestaan. Toinen Trans-faneille suositeltu levy on Re-ac-tor. Senkin olen kuullut vain kerran. Muistan siitä vain yhden todella typerän biisin, jossa laulettiin kymmenen minuutin ajan perunamuusista.
Offline
Taisin jossain muussa keskustelussa kirjoittaa suhteestani Neil Youngiin.
Trans on yksi kaikkien aikojen lempilevyistäni. Ennen kaikkea ne Kraftwerk-biisit, mutta myös ne rockimmat. Siis myös Like an Inca, joka ilmeisesti ei oikein kelpaa kaikille niillekään, jotka muuten pitävät tästä levystä.
Transia lukuun ottamatta kuitenkin kuuntelen Neil Youngia harvoin. Harvest on minusta aika hyvä levy. Crazy Horsea en yleisesti ottaen jaksa, vaikka joskus taisin jollain tavalla pitää Sleeps with Angels -levystä.
Heinähattukantrilevy Old Ways taisi olla aika kiva. Koska pidän siitä ja Transista, minun luultavasti kuuluisi pitää myös niiden välissä ilmestyneestä Everybody's Rockin' -levystä. Kuuntelin sen kerran ja minusta se oli tylsä ja lievästi ällöttävä.
Trans-faneille suositellaan Landing on Wateria. Olen kuullut sen vain kerran enkä pitänyt sen kasarisynasoundeista. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa kuuntelen sen uudestaan. Toinen Trans-faneille suositeltu levy on Re-ac-tor. Senkin olen kuullut vain kerran. Muistan siitä vain yhden todella typerän biisin, jossa laulettiin kymmenen minuutin ajan perunamuusista.
Trans on hyvä, mutta aika erilainen kuin muu Youngin tuotanto. Everybody's Rockin' taisi kyllä jopa Youngin itsensä mielestä olla ainakin osittain vittuilua Geffenille. Muutenkin nuo Youngin kasarilevyt ovat kaikki keskenään aika erilaisia. Re-ac-torin perunamuusibiisi on T-Bone. Ei taida kuulua Youngin parhaimpiin sanoituksiin.
Jos Trans ja Harvest miellyttävät niin suosittelisin testaamaan A Treasuren ja Lucky Thirteen-kokoelman. Comes a Timeakin kannattaa varmaan kokeilla. Ja miksei Silver & Goldia ja Harvest Moonia.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Alxity wrote:Aina kun maailma vituttaa niin ei tartte kun pistää joku Youngin levy soimaan niin ei vituta enää niin paljoa
Maailman oikein mielipide :salut:
tämä
pääsispä vielä joskus näkemään.
I love you Neil Young in a bromance way!!!
myös tämä
Last edited by ydinaukio (16.07.2014 17:41)
Offline
pääsispä vielä joskus näkemään.
Sama. Eiku 3.8. pääsenkin jos vaan kaikki menee suunnitellusti.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kas niin. Nyt on mötkö nimeltä CSNY 1974 kuunneltu. Yllättävän hyvää menoa kauttaaltaan, vaikka Youngin osuuksienhan takia minä tuon oikeasti hankin. Levyn kiinnostavinta antia ovat mielestäni myöhemmin On The Beachille, Time Fades Awaylle ja Tonight's The Nightille päätyneet biisit, joiden liveversioita ei liiemmin ole aiemmilla virallisilla levyillä ollut. Näistä ehkä parhaaksi nousee On the Beach, johon Stillsin blues-kitarointikin tuntuu yllättävän hyvin sopivan. Muutenkin yllättävänkin tunnelmallinen ja hyvä versio. Pahimmillaan Crosby, Nash ja etenkin Stills onnistuvat muuttamaan Youngin biisit yllättävänkin hengettömiksi, ikäänkuin liian ammattimaisiksi suorituksiksi, mutta tällä levyllä en moiseen huomannut juuri törmääväni. Vaikkei Stillsin kitarointi miellytäkään omaa korvaani juurikaan niin tällä levyllä mies tuntuu olevan vedossa. Seuraavana kuultava Black Queen on juuri sellaista bluesia, mitä jaksaa kuunnella. Mielleyhtymiä tulee jopa Led Zeppelinin ja White Stripesin suuntaan. Varmaankin paras Stillsin biisi, jonka olen kuullut. Toki toista kitaraa soittaa Young. Ekalta levyltä löytyy myös Helpless, joka ei hirveästi taida studioversiosta poiketa ja Traces, jota en ollut aiemmin kuullutkaan. Homegrownille tuonkin piti alunperin ilmeisesti päätyä.
Toinen levy esittelee akustista settiä ja Youngilta kuullaan useampikin biisi. Only Love Can Break Your Heart on ihan hyvä versio. Long May You Run jaksaa aina hymyilyttää. Hippibändi laulamassa balladia Youngin vanhalle autolle. Goodbye Dick on lyhyt Nixonin lähtöhöpsöttely. Mellow My Mind ja Old Man ovat sitten ehkä akustisen setin parhaimmistoa. Love Art Blues ja Hawaiian Sunrise ovat ilmeisesti myös Homegrownin ylijäämää ja eivät ehkä sanoituksellisesti kaikkein parasta Youngia.
Kolmannella levyllä Young pistääkin sitten pöytään kaksi kovaa korttia: Don't Be Deniedin ja Revolution Bluesin. Ensinmainittua ei olla koskaan aiemmin taidettu cd:llä virallisesti minään versiona julkaistakaan. Pushed It Over the End oli myös minulle vieras biisi, enkä nyt kyllä muista siitä edes juuri mitään. Ohio päättää levyn ja toimii livenä hyvin, mutta vieläkin tulisempi versio löytyy muistaakseni edelleenkin vain vinyylinä julkaistulta Journey Throught The Pastilta.
Mielenkiintoinen boksi joka tapauksessa ja eiköhän noista muunkin bändin biisejä tule tässä vielä tarkemmin joskus kuunneltua. Mutta nyt tässä ehkä jo uskaltaa kääntää ajatukset sunnuntaihin ja Youngiin ja Crazy Horseen.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
No nyt on Neil taas nähty.
Ensimmäinen yllätys oli se, ettei lavalle astellutkaan Crazy Horse kokonaisuudessaan vaan bassossa näytti olevan mm. Living With Warilla ja 2008-kiertueella soittellut Rick Rosas. Poncho ja Molina olivat kuitenkin mukana, mutta lavalla oli lisäksi kaksi naista stemmoja laulamassa. Neil ei asiaa mitenkään kommentoinut, mutta myöhemmin google kertoi, että Talbot oli saanut lievän aivoinfarktin ja oli siitä toipumassa. Eipä siis tullut enää "klassista" Horsea nähtyä kokonaisuudessaan, mutta hyvä meno Youngilla ja Poncholla tuntui ainakin olevan. Young vaikutti ehkä hiukan laihtuneen ja oli muutenkin kohtuullisen nuorekkaan ja hymyilevän oloinen mustassa Earth-paidassaan ja mustassa hatussaan.
Keikka alkoi Love And Only Lovella, jossa kuultiin jo melkoista kitarajamittelua. Toisena biisenä tuli levyversiota huomattavasti hitaampi ja laahaavampi Powderfinger. Psychedelic Pilliltä ei enää kuultu kuin nimibiisi ja Youngin sävelkynä on ilmeisesti jälleen alkanut sykkiä tuottoisasti. Keikalla kuultiin ainakin kaksi uutta biisiä ja jokunen vanhakin oli saanut uusia säkeistöjä. Teemoina esiin nousi rakkaus, sota ja luonnonsuojelu. Erityisesti Young tuntui olevan viimeaikaista liuskeöljybuumia vastaan. Jos vuosi sitten Berliinissä nähtiin todellinen Crazy Horse-2013-keikka niin nyt mukana oli biisejä myös muilta levyiltä. Like A Hurricanea erheellisesti ennakoinut syntikka otettiin käyttöön ja keikan alkupuolella Living With Warilla. Young soitti biisin torvijuttuja huuliharpullaan. Biisin jälkeen Young kuittaili yleisölle jotain siitä, ettei syntikkaa enää tarvita keikan lopettamiseen, koska bändi on kehittynyt. Muutoinkin uusien biisien soittaminen tuntui olevan tärkeää ja sen verran hyviltä ne kuulostivatkin että toivoisin bändin menevän kohtapuolin studioon. Keikan pisin jamittelu kuultiin Love to Burnilla. Akustisina välipaloina tarjoiltiin Dylan-koveri Blowin In The Wind ja Heart Of Gold. Cortez The Killer oli myös löytänyt tällä kertaa paikkansa setissä. Varsinaisen setin lopuksi yleisö sai äänestää biisiä ja pitkän neuvonpidon (jossa neuvoa kysyttiin myös puiselta inkkaritoteemilta) voittajaksi arvottiin Rockin In The Free World, josta kuultiin upea versio, joka päättyi siihen, että Poncho katkaisi kitarastaan kielen, joka innosti Youngin repimään kitaransa kielet poikki. Tästä huolimatta kertosäe vedettiin vielä kertaalleen. Keikka päättyi illaan teemaan sopien uuteen biisin, joka rokkasi oikein mallikkaasti.
Kaiken kaikkiaan mukavan erilainen keikka kuin viime vuonna ja jos Young näin kovassa iskussa pysyy niin mieluusti vieläkin livenä näkisin.
Last edited by Alxity (05.08.2014 11:37)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
mustassa Earth-paidassaan
Offline
No nyt on Neil taas nähty.
Missä?
En tunne asiaa, mistä on kysymys, mutta täysi, sataprosenttinen tuki. Olen sen sillä tasolla käynyt läpi.
Offline
Alxity wrote:mustassa Earth-paidassaan
Niin kyseessä ei varmaankaan ollut kyseisen bändin t-paita vaan uusi Youngin kiertuepaita.
Tukholmassa kävin Youngin katsomassa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Nyt kun tuo settilista on tullut nettiin niin eihän ne kaikki uudeksi luulemani biisit uusia olleetkaan. Name of Love on näköjään CNS&Y:n American Dreamilla ja tutulta kuulostanut Days That Used To Be Ragger Glorylla. Pari uutta biisiä taidettiin kuitenkin kuulla: Standing in the Light of Love ja Who's Gonna Stand Up and Save the Earth.
EDIT: niin ja Barstool Blues kuultiin myös noista vanhoista biiseistä. Studioversiosta en niin tykkää, mutta livenä oli kova. Down By The Riveria, Greendalen Be The Rainia ja Are You Passionaten ainoaa helmeä Goin' Homea ovat näköjään ajoittain myös soitelleet. Mielenkiintoinen settilista kaiken kaikkiaan.
Last edited by Alxity (07.08.2014 19:25)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
on kyllä loistava paketti tämä csny:n live 1974. revolution bluesista paras versio koskaan? myös on the beachin raskaampi ote ja stills, joka tuntuu välillä yrittävän pilata tuon mestariteoksen vingutuksellaan, toimii hemmetin hyvin. akustinen osio ei toki nouse lähellekään 4-way streetin maagisuutta.
Offline
on kyllä loistava paketti tämä csny:n live 1974. revolution bluesista paras versio koskaan? myös on the beachin raskaampi ote ja stills, joka tuntuu välillä yrittävän pilata tuon mestariteoksen vingutuksellaan, toimii hemmetin hyvin.
Täysin oikea mielipide
EDIT: Tuo muuten onkin varmaan ainoa kerta kun olen Stillsin vingutuksesta tykännyt
Last edited by Alxity (12.08.2014 19:17)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Offline
Oho, jo on aikoihin eletty.
Neil Young Files for Divorce From Pegi Young, Wife of 36 Years
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline