You are not logged in.
parhaat biisit mielestäni The Gathering (Elevation-albumilta, on myös maailman paras biisi) ja Let Us Go Into The House of Lord (albumilta Summun, Bukmun, Umuyn)
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
ELEVATION
Offline
ELEVATION
Yhtyeeb oaras leyv horo
Älä päästä painiks sitä
Offline
Sanderskin on muuten Pori Jazzeilla saman päivänä Dylanin kanssa. Vieläkö soittelee vain noita jazz-standardeja?
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Ei näköjään tietoa tai halua jakaa "sitä". Sou not. Tässä juuri kuuntelen Impulsen uusintajulkaisua Village of the Pharoahs/Wisdom Through Music. Aivan tajuttoman hyvä ainakin tämä ekan levyn kolmeosainen nimibiisi. Allmusic tiivistää homman parhaiten: "It's a cosmic, sprawling jam that seems to lead everywhere through Middle Eastern modalities, but is wonderfully accessible".
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Aattelin että toi vois olla huomisen eka keikka joka tarttis nähdä.
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
Ei ole muuta kuulokuvaa tän vuosikymmenen Sandersista ku youtube-videot, niiden perusteella miehellä on ainakin puhallustatsi edelleen ihan kohdillaan, ei missään nimessä kerää mitään eläkeläispisteitä. Toki suht iisiä musaa mutta ovat vetäneet esim Giant Stepsiä varsin pätevästi. Olishan tuo ihan kiva nähä.
Offline
Ei näköjään tietoa tai halua jakaa "sitä". Sou not. Tässä juuri kuuntelen Impulsen uusintajulkaisua Village of the Pharoahs/Wisdom Through Music. Aivan tajuttoman hyvä ainakin tämä ekan levyn kolmeosainen nimibiisi. Allmusic tiivistää homman parhaiten: "It's a cosmic, sprawling jam that seems to lead everywhere through Middle Eastern modalities, but is wonderfully accessible".
onks noi julkaistu viimein uudelleen?
Offline
Aattelin että toi vois olla huomisen eka keikka joka tarttis nähdä.
Itse ajattelin mennä katsomaan jo PRISMaa. John Nemeth kiinnostaa myös jonkin verran.
Ja onhan nuo julkaistu uudelleen. Samalta levyltä löytyvät ja hintakin on Äxässä kohdallaan (9,95 ). Mutta se Tampereen Äxän levy on mun (haen tunnin päästä)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
No nyt on Pharoah koettu. Mitään kovin freetä soitto ei (odotetusti) ollut, mutta kuten joku oli jo luonnehtinutkin niin miehen soitossa on sielua joka nuotissa. Välillä Pharoah istui alas lavan reunaan ja antoi muun bändin jammailla keskenään. Lopussa kuultiin myös miehen laulua, jota kuvaisin jopa sanalla hämmentävä. Mielenkiintoinen ja hyvä keikka, mutta ei kuitenkaan päivän parhaimmistoa.
Last edited by Alxity (19.07.2014 13:29)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Olin siellä minäkin. Innoittuneena kahlasin nettisuota löytääkseni muiden mietteitä. Hesarin Uusitorppa oli tainnut kuunnella keikan teltalla tuopin äärellä, sillä niin yleispätevää huuhailua hänen arvionsa oli. Onneksi törmäsin tähän teitin säikeeseen, jossa on Sandersia kuunneltu enemmänkin.
Ja kuten edellinen kirjoittaja toteaa sielua joka nuotissa. Aivan mahtava tenorisoundi. Tiedä sitten miten se oikein muodostuu? Kropan onteloista, lehdestä, torvesta, tekniikasta? Samoin koko yhtye oli soitti upeasti, erityisesti rumpali Calderazzo ja pianisti Henderson, joka on joskus levyillä sortunut vähän liirumlaarumiin.
Sain juuri edelliselä viikolla Love In Us All-cd:n, jossa To John melkoinen energia/tunnepläjäys. Varhaisemmasta tuotannosta Black Unity ja Thembi ovat suosikkeja. Myöskään ei sovi unohtaa 90-luvun Evidence-levymerkin tuotteita. Siitä esimerkkinä seuraava.
Offline
Myöskään ei sovi unohtaa 90-luvun Evidence-levymerkin tuotteita. Siitä esimerkkinä seuraava.
Tuo Journey to the Onehan on alunperin vuodelta 1980. Vähän rikkonainen kokonaisuus, mutta on sillä hetkensä.
Offline
Tuo Journey to the Onehan on alunperin vuodelta 1980. Vähän rikkonainen kokonaisuus, mutta on sillä hetkensä.
Joo, huomasin itekin kirjoittamisen jälkeen, että äänitykset olivat vuodelta 1979, mutta ajattelin, että kuka huomaa/tietää ja heti napsahti. Olen iloinen, että liikenteessä on muitakin Sanders-faneja ja innostuneena kaivoinkin esille tuota 90-luvun Evidence-tuotantoa.
Rejoice, Heart Is A Melody ja Live ovat hyviä. A Prayer Before Dawn on aika huttua, mutta se tenorisoundi on siinäkin. Sitten olisi Crescent With Love-tupla, jossa standardit saavat aika yllätyksettömät tulkinnat ja aluksi pidin sitä varsin munattomana, mutta vanhemmiten sitä ymmärtää, ettei aina tarvi räimöttää täysillä.
Yhtenä aarteenani on Timelessin kolmen cd:n boksi, jossa on 80/90-luvun taitteessa Euroopassa tehtyjä äänityksiä (taustamuusikot onneksi ovat amerikkalaisia).
Oh Lord, Don't Let Me Do No Wrong on myös ihan hyvä, vaikka Leon Thomasin jodlaaminen vähän häiritsee. Siltä löytyy hieno versio Coltranen Equinoxista.
Offline
Olin siellä minäkin. Innoittuneena kahlasin nettisuota löytääkseni muiden mietteitä. Hesarin Uusitorppa oli tainnut kuunnella keikan teltalla tuopin äärellä, sillä niin yleispätevää huuhailua hänen arvionsa oli. Onneksi törmäsin tähän teitin säikeeseen, jossa on Sandersia kuunneltu enemmänkin.
Ja kuten edellinen kirjoittaja toteaa sielua joka nuotissa. Aivan mahtava tenorisoundi. Tiedä sitten miten se oikein muodostuu? Kropan onteloista, lehdestä, torvesta, tekniikasta? Samoin koko yhtye oli soitti upeasti, erityisesti rumpali Calderazzo ja pianisti Henderson, joka on joskus levyillä sortunut vähän liirumlaarumiin.
Tuota sielukkuuskommenttia en tosiaan itse keksinyt, mutta mielestäni se kuvasi kuitenkin Sandersin soittoa hyvin.
Mukava saada tänne uusi asiantunteva kirjoittaja Thembi on omakin suosikkini, Black Unitya en ole vielä saanut hankittua fyysisenä äänitteenä, mutta toivottavasti asia joku päivä korjaantuu.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mulle muuten Sandersin kovuus tulee yhtälailla siitä ryhmästä kenen kanssa hän kunakin hetkenä on soittanut. Miehellä on toki tunnistettava tyyli ja varsinkin nykyään (youtube-pätkien perusteella) aika karismaattinen tenorisoundi, ja esim. Coltranen ryhmässä mies soitti usein Rashied Alin tapaan alle kykyjensä, sillattiin tietyssä roolissa. Mutta toisin ku esim. Coltrane, Ayler tai joku Wright, Sandersin vanhojen levyjen vetovoima ei tule niinkään miehen omasta soitosta vaan siitä tavasta vetää ryhmää. Nää Karmat, Jewels of Thoughtit ja Black Unityt jos jotkut on tosi kollektiivisia levyjä, joissa yksittäisen solistin vaikutus on aika pieni. Ja tää tosiaan koskee pre-1980 levyjä, sen jälkeisiä en ole edelleenkään kuullut kuin pari 90-luvulta ja niistä ei ole hirmu hyviä muistikuvia. Eipä ku Norman Connorsin kanssa tehty Beyond a Dream on näköjään tullut 1981. Se on kans outo levy, ihan kiinnostavasti tasapainottelee funkin, soulin ja vapaan pärskähtelyn välimaastossa.
Offline
Eipä ku Norman Connorsin kanssa tehty Beyond a Dream on näköjään tullut 1981. Se on kans outo levy, ihan kiinnostavasti tasapainottelee funkin, soulin ja vapaan pärskähtelyn välimaastossa.
Oho! Heti alkoi kiinnostamaan
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Uudet housut ja paita wrote:Eipä ku Norman Connorsin kanssa tehty Beyond a Dream on näköjään tullut 1981. Se on kans outo levy, ihan kiinnostavasti tasapainottelee funkin, soulin ja vapaan pärskähtelyn välimaastossa.
Oho! Heti alkoi kiinnostamaan
Joo toi on siis ihan oikeasti kiinnostava levy, ei ehkä kokonaisuutena ole ihan mun juttu, mutta hyvät hetket on tosi hyviä. Kansi on kyllä ihan posketon, ollaan jo aika kaukana Impulse-aikojen estetiikasta:
Offline
Itsellä on Pharaohs First,Tauhid,Karma,Thembi,Sunmun bukmun umyun ja Franklin Kiermyer Quartetin Solomons Daughter.
Näistä Tauhid ja viimemainittu on parhaita
Karma on aika pliisu.
Offline
Oiskos Carlos Santanalla kommenttia? Ensin Smooth ja sit tää
Älä päästä painiks sitä
Offline
Törmäsin tuossa aika kivaan Thembiin. On voinunna ollakkii täällä aiemminkin.
Offline
Nyt soi thembi (biisi) ja onhan tää yksi huikeimmista ikinä. Saaks tota levyä vinskana helposti, pitäis varmaan viimeinkin ostaa.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Hiljattain hankin sikahintaan discogsista Pharaoh Sandersin ja gnawa-äijä Maleem Mahmoud Ghanian Trance of seven colours-cd:n.
Ja onpa ihan tolkuttoman kova fuusio tämä! Faarao eri hyvässä tikissä! Vaikka vuosi 1994 ja Bill Laswell puikoissa..
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Pharoah Sanders Deluxe Reissues Announced
Three Pharoah Sanders albums are getting the deluxe reissue treatment. On November 10, Anthology Recordings (the reissue arm of Mexican Summer) will offer new pressings of 1967s Tauhid, 1969s Jewels of Thought, and 1970s Deaf Dumb Blind (Summun Kukmun Umyun). The albums are available individually or as a 3xLP set.
Offline
Näistä oli jo melkoista nillitystä internetsissä. Eivät vissiin esim. ole gatefoldeja ja muutenkin vähän modattu ulkoasua. Plus levyjen remasterointimetodi
herätti huvitusta/närkästystä.
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
jaahas
no tuo "kukmun" nimessä herätti jo epäilyt...
Offline
Näistä oli jo melkoista nillitystä internetsissä. Eivät vissiin esim. ole gatefoldeja ja muutenkin vähän modattu ulkoasua. Plus levyjen remasterointimetodi
herätti huvitusta/närkästystä.
Orkkikset siis vissiin on ja uudelleenmasterointimetodiakin voisi ruotia tietämättömille.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Orkkikset tosiaan geitfouldeja, ja impulsella ne toteutettiin lähes poikkeuksetta hemmetin hienosti, kyseessä melkeinpä aina kokonaistaideteos.
Todella keskeinen osa heidän visuaalista ilmettään.
Masterointipuolesta en kauheesti tajua, mutta nilliting liittyy siis siihen, että kyseessä olisi hieman kärjistetysti ilmaistuna "needle drop"-masterointi vinyylilähteistä. Mikä ei siis ilmeisesti ole kovin vakuuttava homma..
Wikipedia kertoo:
A needle drop is a version of a music album that has been transferred from a vinyl record to digital audio or other formats. Needle drops are sometimes traded among music collectors, especially when the original vinyl recording has not been released officially on a subsequent consumer format. It is also referred to as a 'Vinyl Rip' or 'Record Rip'
Other reasons for trading needle drops include the lack of availability of certain recordings on digital media, the non-availability of less compressed versions in digital form, or the lack of availability of certain versions or mixes of that record, e.g. mono or stereo versions, or the loss of the master tape.
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Jaa, tätä osastoa. Eikös näistä vois siinä tapauksessa olettaa että uusinnat tulee jostain vähän hämäräperäisemmästä lähteestä?
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
niin siis voiko noi muka edes olla virallisia? miksei impulse hoida hommaa? ihme menoa.
Offline
Vähä menee osaltani offtopix, mutta...
Tulin tähän länkyttään tästä aiheesta, että uusintajulkasun masterointilähteenä ei ole originaalinauhat vaan vinyyli.
Eihän moinen ole ollenkaan harvinaista hommaa. Jotkut epämääräisemmät levymerkit on julkassu vinyyliharvinaisuuksia cd:nä nimenomaan sillee että cd on masteroitu vinyyliltä eikä nauhoista. Varsinkin harvinaisempien proge- yms. levyjen kohalla tämmösiä on tullu vastaan paljonkin. Eikä aina tartte olla edes mikään epämääränen bootleg-cd, vaan esim. ZYX Musicin julkasemat OHR -levyt on monastikin vinyyliltä peräsin. Joissain kuuluu ihan selkeää vinyylin napsahuksia tms. Mutta eipä ne mua oo haitannu, pääasia että levyt on ollu saatavilla. Yks tosi kehnolaatunen bootleg-cd mulla kyllä on, se on kopsattu tosi rahisevalta vinyyliltä, mutta eipä siihen aikaan ku sen hankin tainnu juuri muuta olla saatavilla.
Villi veikkaukseni on silti: hyväkuntonen vinyyli on parempi masteroinnin lähde kuin huonokuntonen alkuperäisnauha.
Mut tekniikka on kai tässäkin kehittyny ja nykysten saa jo pelastettua semmosiakin nauhoja, joitten kohalla se vielä esim. 80/90-luvulla oli vaikeaa ja työlästä. (Siksi kai esim. Frank Zappa äänitteli joitain osuuksia joihinkin vanhoihin levyihinsä uusiksi?)
Mut nii... mikäs se oli se pointti tässä... eikai muuta kuin, että jos levy on harvinainen ja muuten vaikeasti saatavilla niin ei moinen välttis ole huono vaihtoehto.
Tapaus Sanders ei oo itelleni tuttu. Mut jos julkaseva lafka on kovin epämääränen kandee varmaan tutkia mitä muista kyseisen merkin uusintajulkauista on sanottu.
Last edited by hezma (20.10.2017 14:49)
Offline