You are not logged in.
Ulkomusiikillisina seikkoina grungemuotiin yhdistettiin ainakin pipot sekä flanelliset ruutukuosipaidat ts. metsuripaidat. (tosin viimeksimainitut olivat olleet muodissa death metal/hard core- undergroundin piirissä jo hyvän aikaa tätä ennen)
Oliks CCR:llä jo? Wipersilla oli kuulemma jo 70-luvun puolella, samoin Minutemenillä ja Black Flagilla, jotka olikin sit jo hardcorea. Death metalliinhan oli tosta vielä pitkä matka. Mutta huomion ne tosiaan keräs vasta 90-luvun alussa grungeboomin myötä.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
^Niin, siis puhuin vaan flanellipaidoista.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Puhutaas lisää asiaa: Alice in Chains ja Pearl Jam ei mullekaan kolisseet sillon. Niitä alettiin nopeasti pitää niinku feikkinä. "Alive" vielä meni, mutta sitten... Pearl Jam onnistui kuitenkin myöhemmin tekemään jotain mielenkiintoistakin musaa, oisko ollu joku kolmas tai neljäs levy, joka herätti jopa jotain fiiliksiä. AIC ei (kaikki kunnia jne., koska olihan ne olleet olemassa jo pitempään) merkinnyt koskaan mulle mitään.
Nuokaan bändit eivät loppujenlopuksi kovin samalta kuulostanut, mutta Soundgarden kyllä erosi noista aika paljon. Cornellin ääni oli mielenkiintosempi, samoin Thayilin skittajutut. Ja Ben Shepherdin basso roikkui noin 10 senttiä maanpinnasta. Ja Matt Cameron oli paljon persoonallisempi rumpali kuin em. bändien vastaavat.
Mulle on ihan sama, jos tässä keskustelussa vähän rajoja venytetään, kunhan kerran jo vastanneet koko homman dissaajat malttavat pitäytyä yhdessä vastauksessa. Vanha grunge oli monesti parempaa - kyllä se jo tiedetään. 90-luvun alussa oli näitä paljon parempiakin bändejä - so?
Otsikkoon ei ois ehkä kandenut laittaa tota "kaupallista". Käsittäkää se vaikka sarkasmiksi. Eli mikä tahansa 90-luvun alun grunge menee.
Kuinkas moni sitten tutustui hommaan enemmänkin ja hommasi jotain Love Batteryn, Trulyn ym. levyjä? Mulla kun on näitä loppujen lopuksi aika vähän, ei esim. noita em. Joku Pond oli sekin ehkä luettavissa grungeksi, kun niillä oli kuitenkin sellanen tietynlainen painavuus siinä soundissa. Hieno se niiden eka levy. Entäs Gruntruck? Siinä oli jotain kovia heeboja, mutta oliko musa kovaa?
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Seattlessa ei tuota grunge-sanaa kyllä tuohon aikaan käytetty kuin ironisesti, FYI. Ja mitä siihen musatyylinä tulee, niin kaupungissa näki huomattavasti enemmän sellaisia Cheap Trick/T-Rex-johdannaisia poppoita kuin flanellipaitaisia mörisijöitä... Monet noista oli aina jostain muualta, mutta toisaalta Seattle oli kaupunki jossa kaikki oli järestään jostain muualta...
Paras juttu oli kun joku NY Timesin muotitoimittaja soitti C/Z Recrdsin toimistoon ja alkoi kysellä "skenestä". Sihteeri keksi siltä paikalta uuden paikallisen slangin, jonka suppea sanasto sitten painettiin NY Timesissa. C/Z skannasi artikkelin ja painatti t-paitoja joissa oli se selässä. C/Z:lta löytyivät mm. Treepeople ja Hammerbox.
Hammerboxissa soitti eräs ystäväni. MC Hammer yritti haastaa heidät oikeuteen sanan Hammer käytöstä. Onneksi olivat juuri ennen solmineet sopimuksen A&M:n kanssa, niin oli paljon lakimiehiä, joita usuttaa MCHaaremipöksyn kimppuun.
Suurimman osan ns. grunge-vuosista mä soittelin kaikenlaisia soittimia bassosta maniskaan sellaisissa bändeissä jotka sitten sikäläinen Otto Talvio eli Peter Blackstock (jätkällä oli aina farkkujen lahkeet cowboy-bootsien sisässä... puistattaa) määritteli perustamassaan lehdessä No Depressioniksi. Siitä syntyi alt.country. Broidi teki mulle lahjaksi grunge sucks - country rules-paidan...
En tiedä mikä tämän vuodatuksen pointti oli... Kai se, että se oli ihan erilainen paikka kuin mitä sitten lehdistä myöhemmin luki.
Jollain tasolla täytyy sanoa että President of the United States of America määritteli sen kaupungin musiikillisen viban 90-luvulla paremmin kuin moni muu. Laulaja heitti loistavasti kerran että 70-luvulla syntyneille valkoisille lähiönuorille Steve Miller Band on folk-musiikkia... Siitä se lähtee.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
MC Hammer yritti haastaa heidät oikeuteen sanan Hammer käytöstä.
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
[quote:0d942f3d20="Katkennut petsari"]Ulkomusiikillisina seikkoina grungemuotiin yhdistettiin ainakin pipot sekä flanelliset ruutukuosipaidat ts. metsuripaidat. (tosin viimeksimainitut olivat olleet muodissa death metal/hard core- undergroundin piirissä jo hyvän aikaa tätä ennen)[/quote:0d942f3d20]
Oliks CCR:llä jo? Wipersilla oli kuulemma jo 70-luvun puolella, samoin Minutemenillä ja Black Flagilla, jotka olikin sit jo hardcorea. Death metalliinhan oli tosta vielä pitkä matka. Mutta huomion ne tosiaan keräs vasta 90-luvun alussa grungeboomin myötä.
Olihan CCR:llä jo ne metsuripaidat ja Neil Youngin poseeraa vuonna -69 ilmestyneen Everybody Know's This Is Nowheren kannessa sellaisessa. Mutta sehän onkin grungen kummisetä, vai mites se nyt menikään...
Itsehän olin 90-luvun alussa aivan liian nuori tälle ja olin muuten vielä ala-asteella kun Nevermindkin julkaistiin. Siitä sentään on jonkinlaiset muistikuvat, mutta myöhemmin noihin juttuihin on toki tullut jonkin verran palattua.
Alice In Chainsista en ole koskaan pahemmin innostunut. Soundgardenista ei ole oikein muuta mielikuvaa kuin todella rankat soundit. Pearl Jamin TEN on ainakin aika loistava ja tykkään luonnollisesti myös siitä Neil Youngin kanssa tehdystä Mirror Ballista. Ja onhan niillä muitakin hyviä levyjä. Nirvanasta tykkään, mutta vääräoppisesti Bleach on minusta bändin huonoin levy.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
HC/DM-piirien flanellipaitamuoti tuli tosiaan koettua ihan omakohtaisesti Lepakon pihamaalla silloin joskus...mutta ruutu oli valttia myös lätäkön toisella rannalla:
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
Soundgarden taisi joskus Superunknownin aikoihin olla ensimmäisiä bändejä, joista toden teolla innostuin. Ko. levyä tulee kuunneltua nykyään enää todella harvoin, mutta Badmotorfinger ja Down on the Upside maittavat kyllä edelleen toisinaan.
Siinä samassa tuli muutkin suuret nimet koluttua. Pearl Jamilta Vs.:llä ja Vitalogylla oli hetkensä, sen sijaan Ten kuulosti jo alussa ummehtuneelta ja raskassoutuiselta. Alice in Chainsinkin levyt myin jo viime vuosituhannen puolella, mutta sen nimettömän kolmijalkarakkikiekon nappasin kirjastosta noin vuosi sitten ja yllätyin positiivisesti - aliarvostettu "lätty".
Mad Seasonin Abovesta on enimmäkseen hyviä muistikuvia, Stone Temple Pilotsista ei niinkään. Siinä vaiheessa kun olisi ollut aika sukeltaa syvemmälle "skeneen", alkoivatkin jo muut jutut kiinnostaa liiaksi ja nuo Green Riverit ja Trulyt sun muut jäivät itselle täysin tuntemattomiksi.
Mudhoneyt ja Nirvanat omissa topikeissaan - toimii yhä, ensin mainittu ehkäpä paremmin kuin koskaan.
This must be what jail / I will scratch
Offline
kurt cobain olisi muuten täyttänyt eilen 40 vuotta, jos vielä olisi elossa.
späm.
Offline
jebulis. artulle , pappain muistelot on aina poikaa.
en kyllä teininä yhtään lämmennyt grungelle. en tosin tiiä mille lämpesin. no Nirvana meni mutta se oli liian raskasta ja angstista kotona kuunneltavaksi (olin täysi tosikko jo silloin), joskus kun kuuli Pearl Jamia niin yökkö nousi kurkkuun. oliks se Black Hole Sun Soundgardenin? siitä kai jotenkin tykkäsin mutta nolotti kyllä tykätä.
sittemmin oon tajunnut että Nirvana on rautaa.
ja viime viikonloppuna, siksi tätä oikeastaan kirjoitan, ostin kirppikseltä kolmella eurolla Tadin Inhaler-levyn. sehän on aika nasta! hyvää jyystöä, jotenkin vähän samoja viboja synnyttää kuin Saint Vitus vaikka erilaista musaa, semmosta miehekkään herkkää eikä aina liian ryppyotsasta. hauska toi levyn nimen Clinton-vitsi. nii ja laulajan hevimiesmaneerit (Hetfield-maneerit?) ois aiemmin tökkinyt vastaan mutta oon niihinkin pääsemässä sisään... jee. onks kukaan muu kuunnellut Tadia?
Melvinsiä pitäis selkeästi kuunnella lisää, siihen toikin kai johtaa.
Offline
[quote:dcd0aa94c1="juustop"]jebulis. artulle , pappain muistelot on aina poikaa.
en kyllä teininä yhtään lämmennyt grungelle. en tosin tiiä mille lämpesin. no Nirvana meni mutta se oli liian raskasta ja angstista kotona kuunneltavaksi (olin täysi tosikko jo silloin), joskus kun kuuli Pearl Jamia niin yökkö nousi kurkkuun. oliks se Black Hole Sun Soundgardenin? siitä kai jotenkin tykkäsin mutta nolotti kyllä tykätä.
sittemmin oon tajunnut että Nirvana on rautaa.
ja viime viikonloppuna, siksi tätä oikeastaan kirjoitan, ostin kirppikseltä kolmella eurolla Tadin Inhaler-levyn. sehän on aika nasta! hyvää jyystöä, jotenkin vähän samoja viboja synnyttää kuin Saint Vitus vaikka erilaista musaa, semmosta miehekkään herkkää eikä aina liian ryppyotsasta. hauska toi levyn nimen Clinton-vitsi. nii ja laulajan hevimiesmaneerit (Hetfield-maneerit?) ois aiemmin tökkinyt vastaan mutta oon niihinkin pääsemässä sisään... jee. onks kukaan muu kuunnellut Tadia?
Melvinsiä pitäis selkeästi kuunnella lisää, siihen toikin kai johtaa.[/quote:dcd0aa94c1]
Muistan Tadistä vaan sen, että Tad painoi ihan älyttömästi, ja että se laulaja soitti Gibsonia.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Muistan Tadistä vaan sen, että Tad painoi ihan älyttömästi, ja että se laulaja soitti Gibsonia.
heavy music, heavy duuds...
Our Band Could Be Your Lifessa oli joku läppä siitä että Sub Pop tykkäs brassailla työväenluokkaisuudellaan (kukapa ei!) mistä esim. Tad oli malliesimerkki. tosin mainitsematta jätettiin yhen niistä (ei kai ollu ite Tad Doyle) yliopistoarvosana musiikin alalta.
Offline
onks kukaan muu kuunnellut Tadia?
kuuntelin vähän alusta, kuten tuolla jossain kerroin. mahdollisia hevimaneereita en onneksi huomannut aikanaan.
Online
[quote:cd747630f5="ex-kolja"]Muistan Tadistä vaan sen, että Tad painoi ihan älyttömästi, ja että se laulaja soitti Gibsonia.[/quote:cd747630f5]
heavy music, heavy duuds...
Our Band Could Be Your Lifessa oli joku läppä siitä että Sub Pop tykkäs brassailla työväenluokkaisuudellaan (kukapa ei!) mistä esim. Tad oli malliesimerkki. tosin mainitsematta jätettiin yhen niistä (ei kai ollu ite Tad Doyle) yliopistoarvosana musiikin alalta.
No ei varmasti ollut Tad Doyle...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Tadin levyjä mulla ei le, mutta se oli tosi kova livenä.
Mieluisimpia Seattlelaisia livebändimuistoja:
Zeke, alkuaikojen Citizen's Utilities, Silkworm, Team Dresch, Built To Spil, Imij, Ottoman Bigwigs, Presidents of the United States of America...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Kukaan o vielä maininnut tässä otsikossa Green Riveriä!!
Olin eka. o/
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:e97eea0279="arttu"]Tadin levyjä mulla ei le, mutta se oli tosi kova livenä.
Mieluisimpia Seattlelaisia livebändimuistoja:
Zeke, alkuaikojen Citizen's Utilities, Silkworm, Team Dresch, Built To Spil, Imij, Ottoman Bigwigs, Presidents of the United States of America, Model Rockets, Johnny Webelo, Sage...[/quote:e97eea0279]
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
[quote:0f920e810a="ex-kolja"]Kukaan o vielä maininnut tässä otsikossa Green Riveriä!!
Olin eka. o/[/quote:0f920e810a]
Ketjun kolmas viesti...
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
nuo Green Riverit ja Trulyt sun muut
This must be what jail / I will scratch
Offline
Ai joo, katos vaan...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
IMIJ olisi voinut olla uusi psykempi Bad Brains. Se oli harmi että ne koostuivat niin monesta toisiinsa hankaavista osista...
Militantti lesbolaulaja, sieniä syövä soolokitaristihörhö, jalat maassa-bohheemi rytmikitaristi ja tavallista funkkia diggaileva NBA-lippiksiä pitävä rytmisektio.
Ehdottomasti top 5 järisyttävimpiä livebändejä joita olen koskaan nähnyt.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Kun kuulin Kurt Cobainin kuolemasta, niin...
...olin juuri herännyt erään pimun kämpiltä eräässä lähiössä ja radiouutiset asian ilmoittivat. Sitten lähdettiinkin aamukaljalle (oli lauantai) Roskapankkiin, josta edelleen erääseen lähistön asuntoon kuuntelemaan Xysman "De Luxen" ennakkonauhaa. Kyllä.
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
Kun kuulin Kurt Cobainin kuolemasta, niin...
...olin ihan shokissa. lähdettiin vaimon kanssa kävelylle hakaniemeen enkä tainnut puhua sanaakaan koko aikana. poika syntyi reilun viikon päästä, mietin pitäiskö antaa nimeksi kurt...
Online
[quote:0be74ef4f3="juustop"]onks kukaan muu kuunnellut Tadia?[/quote:0be74ef4f3]
kuuntelin vähän alusta, kuten tuolla jossain kerroin. mahdollisia hevimaneereita en onneksi huomannut aikanaan.
niin sori, luin sen kyllä mutta jotenkin lipes mielestä. levysuosituksia jäin kyllä kaipaamaan, vai hyppäsinkö niidenkin yli?
hevimaneerit on tietty voineet tulla mukaan vasta ajan myötä (tai voi olla että mun kuva hevimaneereista on vinksallaan). toi Inhaler oli kai eka (ja ainoa) isommalle levy-yhtiölle tehty levy, sen takiahan mä sen Alppilan kirppikseltä löysinkin.
kattelin kyllä että täältä Helsingistä kaupunginkirjastosta löytyy koko bändin tuotanto, eli kunhan pääsen yli Rod Stewartista, taidan lainata ne pari ekaa.
Offline
tadin levyt jäi tosiaan enimmäkseen hankkimatta, nopeasti luntaten multa löytyy god's balls lp, wood goblins 12" ja muistaakseni albinin "äänittämä" salt lick mini-lp, hyviä muistaakseni kaikki. tuolla maksilla tais olla varhainen klassikkoralli "daisy" mukana.
Online
Entä jos olisikin käynyt näin?
Loppukesä 1991. Seattle-yhtye Nirvana työstää toista Nevermind-levyään Kaliforniassa. Laulaja-kitaristi Kurt Cobainin jatkuvat vatsavaivat kuitenkin hidastavat äänityksiä, joten levyn aiottu julkaisupäivämäärä joudutaan siirtämään syyskuun 24.:ä lokakuun loppuun. Lokakuun 8. niin ikään seattlelainen Soundgarden julkaisee kolmannen Badmotorfinger-levynsä. Siitä tulee valtaisa menestys, joka synnyttää ennenäkemättömän vaihtoehtorock-buumin. Levyn toinen singlelohkaisu, Outshined nousee instant-klassikoksi. Sitä soitetaan herkeämättä radiossa ja kappaleesta tehty video pyörii MTV:n voimasoitossa seuraavat kymmenen vuotta.
Nirvanan Nevermindkin on kriitikoille mieleen ja se myykin kohtalaisesti, mutta jää pahasti Badmotorfingerin huippumenestyksen varjoon. Soundgardenia ylistetään maasta taivaisiin, mediat hehkuttavat grungen kuninkaita ja varsinkin yhtyeen karismaattista laulajaa Chris Cornellia, joka kohoaa suoraan rockjumala-statukseen.
Nevermindin vaatimaton menestys masentaa Kurt Cobainia ja varsinkin tämän tyttöystävää Courtney Lovea, joka oli toivonut pääsevänsä osalliseksi menestyksestä. Love päättää iskeä hampaansa Chris Cornelliin ja peruuttaa joulukuuksi 1991 suunnittelut häät Kurtin kanssa. Love tutustuttaa lähinnä viinanjuontia ja satunnaista pilvenpolttoa harrastavan Cornellin heroiiniin. Kohta lehdet ovat täynnä Chris & Courtney aiheisia juttuja. Hole-laulajattaresta ja Soundgarden-miehestä tulee yhtä legendaarisen sekopäinen rock-pariskunta kuin Sid & Nancystä 70-luvulla.
Cornellin heroiiniaddiktio ja rankka avioliitto Loven kanssa ajavat miehen yhä itsetuhoisemmaksi ja epätoivoisemmaksi. Neljännen Superunknown-albumin äänitykset ovat täyttä tuskaa, mutta ne saadaan lopulta päätökseen vuoden 1993 lopulla. Alkuvuodesta 94 julkaistu levy menestyy odotusten mukaisesti, mutta Cornellin syöksykierre vaan syvenee. Eräänä huhtikuisena päivänä, ilmeisesti parin kaoottisen huumesekoilun täyttämän viikon päätteeksi, Cornell löydetään kotoaan ristiinnaulittuna, vieressään itsemurhaviesti. Siinä kerrotaan Cornellin itse halunneen kuolla Jesus Christ Posessa, mutta kuka itse naulitsemisen suoritti, jää hämärän peittoon. Tutkimukset johtavat Mentors-yhtyeen eriskummalliseen laulajaan El Duceen, joka väittää Courtney Loven maksaneen hänelle 50 000 dollaria Cornellin ristiinnaulitsemisesta. Love kiistää jyrkästi tämän.
29-vuotiaana kuolleesta Chris Cornellista tulee Freddie Mercuryn ja Jimi Hendrixin veroinen legenda, todellinen rock-marttyyri, jota muistellaan kaiholla kymmeniä vuosia eteenpäin. Soundgardenin viimeiseksi ja suurimmaksi hitiksi jää Black Hole Sun, joka Rolling Stonen tulkinnan mukaan kertoo Courtney Lovesta. Love haastaa Rolling Stonen oikeuteen kunnianloukkauksesta.
90-luvun puolessa välissä lopulla Kurt Cobain katselee katkeroituneena kuinka brittiläinen Bush-niminen yhtye ratsastaa menestykseen hyvinkin nirvanamaisella soundilla. Samoihin aikoihin Dave Grohlin sivuprojekti Foo Fighters vie yhä enemmän herran aikaa ja Nirvanan ura on muutenkin hiipumaan päin. Grungeinnostuksen yhä vain laantuessa Nirvana päättää pistää pillit pussiin. Grohl jatkaa uraansa Foo Fightersissa ja Cobain tekee soololevyn, joka floppaa täysin. Ketään ei enää tunnu kiinnostavan angstiset grungelaulut.
2000-luvun alkupuolella Rage Against the Machine -yhtyeen laulaja Zack De La Rocha katoaa salaperäisesti. Salaliittoteoriat käyvät kuumina ja internetin keskustelufoorumeilla spekuloidaan Bush-hallinnon kokeneen laulajan vasemmistopoliittiset ja USA-kriittiset kommentit sensuuruiseksi uhkaksi, että De La Rocha on päätetty vaientaa. Erään huhun mukaan RATM-vokalisti on nähty Guantanamon vankileirissä Valkoisen Talon ulkopuolella alkaa käydä kuhina. Vihaiset RATM-fanit heiluttelevat Free Zack kylttejä ja Michael Moore kuvaa dokumenttia. Mutta turhaan. Bush kiistää kaiken osallisuuden rock-aktivistin katoamiseen. Vuosi, pari kuluu, mutta Zackia ei näy.
Loput Rage Against the Machinen jäsenistä eivät kuitenkaan halua lopettaa musiikintekoa ja ryhtyvät etsimään uutta vokalistia. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, kuka voisi mitenkään täyttää Zackin kengät? Erään kevätpäivän päätteeksi vuonna 2002 Tom Morellon vieraillessa New Yorkissa, kitaristi piipahtaa käymään CBGBssä, jossa Nirvanan ex-vokalisti Kurt Cobain soittaa akustista soolokeikkaa 100 hengen uskolliselle fanijoukolle. Kitaristi tuumaa, että onpas Cobainilla mahtava ääni. Keikan jälkeen, Morello pyytää Kurt Cobainia yhtyeensä laulajaksi. Tämä suostuu.
Rage Against the Machine päätetään kuopata ja tilalle perustetaan aivan uusi yhtye. Bändin nimeksi tulee Audioslave. Vuoden 2002 debyytti sisältää kaikkien superkokoonpanoihin skeptisesti suhtautuvien harmiksi todella väkevää ja vimmaista musiikkia, eikä väsynyttä keskitien rockia. Morellon, Commerfordin ja Wilkin tukemana Cobain saa lauluihinsa aivan uudenlaista eloa. Jo 1991 levytetty Smells Like Teen Spirit kokee Audioslaven uudestaan versioimana mahtavan renessanssin ja on 2000-luvun suurimpia hittejä. Audioslaven debyytti on valtava menestys, kuten myös samoihin aikoihin ensi-iltansa saava Michael Moore -dokumenttielokuva What Ever Happened to Zack Rocha, Mr. Bush?.
Sent from my iPhone 16
Offline
Varikset komentavat
Offline
Helmee.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline