You are not logged in.
Olipas taas kova keikka Billyllä! Manchester Academy 2:ssa sattui olemaan juuri sopivasti kun itsekin kaupungissa olin. Aivan mieletön meno kun takarivinkin tyypit osas kaikki sanat ulkoa yhteislaulatuksissa ja Billyllä tuntui olevan painavaa sanottavaa äärioikeiston noususta. Debyyltiä ja Talking Taxman About Poetryltä tuli useampikin biisi ja yks Woody Guthrie-coverkin kuultiin (All You Facists). Pari tuntia soitti pelkästään akustisen tai sähkökitaran kanssa, mutta ei tuntunut ollenkaan liian pitkältä keikalta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kyllähän se yllättävänkin vangitseva kaksituntinen oli, vaikken biisejä tunnistanutkaan kuin muutaman sieltä täältä. Tajusin muuten vasta nyttemmin, että Billyn lauluääni kuulostaa nykyään huomattavasti paremmalta kuin alkuaikojen levytyksillä. On se muutenkin aika karismaattinen vanha demagogi
This must be what jail / I will scratch
Offline
Tätä ei taida mistään levyltäkään löytyä...
Billy laulamassa Carpentersia ja Dylania
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Online
Oon kuunnellut aika paljon Mermaid Avenueta, nimenomaan sitä ekaa. Ja toimii kyllä hienosti. She Came Along to Me on noussut ihan suosikkibiisieni joukkoon. Ja nyt jostain syystä olen ollut obsessoituneena muutaman päivän Greetings to the New Brunette. Oonhan mä siitä ennenkin pitänyt, mutta nyt iskee enemmän kuin koskaan.
grasskirt osti hiljattain tuon uuden albumin. Ihan kivaltahan sekin on kuulostanut, muttei sitä ehkä kuitenkaan tule kuunneltua hirveästi. grasskirt taitaa tykätä enemmän.
Tämä versio A New Englandista sai joku päivä sitten aikaan melkoiset kylmät väreet
Offline
Oon kuunnellut aika paljon Mermaid Avenueta, nimenomaan sitä ekaa. Ja toimii kyllä hienosti. She Came Along to Me on noussut ihan suosikkibiisieni joukkoon.
Oho! (enpä olisi uskonut, että tuosta innostut) Onhan se aivan mahtava levy. Omat suosikkini ovat The Unwelcome Guest. Jostain syystä ekan biisin "I don't say which seamen" jaksaa aina naurattaa. Kuuntelin myös tuon uuden levyn läpi, mutta en oikein jaksanut innostua. Billy taitaa olla parhaimmillaan livenä. Yksikään levy ei ole täydellinen, mutta olen nähnyt kaksi aivan loistavaa keikkaa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Maailman kauneimpien rakkauslaulujen isä Billy Bragg tulee kesäkuussa Suomeen.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Online
Puskista jne. Kyllähän tuonne on lähdettävä.
Kännissä minä hakeudun aina sinne missä on kuhisevaa, kihisevää väenpaljoutta, hellyttävän kömpelöä baariromantiikkaa, kapakan käryä, suupalttien miesten mörinää ja maalattusuisten, vilkkusilmäisten naisihmisten korkeana pulppuilevaa naurua.
Offline
Viikon myöhässä, mutta en tiennyt tän biisin olemassaolosta ennen tätä päivää. Kertoo siis 25 vuotta sitten tapahtuneesta Hillsborough'n tapahtumasta ja Sun-lehden hölmöilyistä tapahtumaan liittyen. Vissiin viittauksia on myös viime vuosien News of the Worldin salakuuntelusotkuihin ym. Loistobiisi joka tapauksessa. On se hieno mies
ps. Miksi niitä Suomen keikkoja ei vieläkään mainosteta missään?
Offline
hieno mies
Tämä tulee aina Billy Braggista ensimmäiseksi mieleen.
Albumeista taitaa Don't Try This at Home olla paras. Sinänsä nurinkurisesti tuplana se pysyy Braggin albumeista parhaiten kasassa.
Billy Braggin musiikin pariin tulee säännöllisesti palattua, mutta aika usein se kohdallani tarkoittaa Greeting to the New Brunetten luukuttamista repeatilla.
Offline