You are not logged in.
Pages: 1
Offline
Asiaa!
Offline
Eka levy on hämmentävää psykerokkii ja Billion Dollar Babies muuten vaan kova levy
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Alice Cooper Band
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Offline
Killer!
Alice Cooper Band rokkaa täysii ja soololevyistä kolisee ainaki Lace & Whiskey
Kasarialun New Wave -kausi
Ja tietty Trash ja Hey Stoopid!
Offline
Killer!
Alice Cooper Band rokkaa täysii ja soololevyistä kolisee ainaki Lace & Whiskey
Kasarialun New Wave -kausi
Ja tietty Trash ja Hey Stoopid!
Poison on kai niitä ihan ekoja kappaleita koskaan, joista olen miettinyt että "tähän ei voi kyllästyä ikinä".
Nykyään ei nappaa kasari hardrock ja tykkään enemmän noista 70-luvun biiseistä. Toi vanhempaan matskuun keskittyvä Greatest Hits on ihan kunkkua alusta loppuun.
Aika erikoinen toi Alicen ura kaikkine tyylimuutoksineen. Jostain luin, että Frank Zappakin tais pitää Alicen ekaa levyä liian friikkinä...
Offline
Vois ehkä nykyään keskittyä golfaamiseen enemmän kuin rokkaamiseen
Offline
Vois ehkä nykyään keskittyä golfaamiseen enemmän kuin rokkaamiseen
Höpöhöpö, on kuulemma edelleen livenä kovassa iskussa. Uudemmat levyt on ollut tosin aika kämäsiä.
Golfharrastuksestaan sen verran, että muistaakseni Vincent tempasi jossain hyväntekeväisyysmatsis hole in onen.
Offline
Offline
Viime kesänä kaivelin hyllystäni pitkän tauon jälkeen (en tainnut muutamaa biisiä lukuunottamatta kuunnella Alicea 20 vuoteen) Alice Cooper levyni ja monet kappaleet jotka ei teininä kiinnostaneet alkoi nyt aueta. Sen myötä otin kuunteluun muitakin levyjä, jotka oli aiemmin jääneet hankkimatta ja yllätyin miten hyvältä monet niistä kuulosti.
Mutta laitanpa tänne vähän kommenttia eri levyistä nyt, kun on tullut taas palattua Alicen pariin.
Pretties For You
Poison hitin aikoihin Suosikissa tai jossain muussa laatulehdessä mainittiin että Alice Cooperin kaksi ensimmäistä levyä on hirveää roskaa. Alice Cooper yhtye ei soittanut näiden levyjen kappaleita livenä enää Love it to Death kiertueen jälkeen, joten ilmeisesti hekin halusivat unohtaa tuon aikakauden. Eka levy on kuitenkin paikoitellen ihan kelpoa psykerokkia. Living ja Reflected (josta tuli myöhemmin Billion Dollar Babies levyllä Elected) voisivat hyvin olla joltain Nuggets kokoelmalta.
Easy Action
Tokalla levyllä psykesekoilu jäi vähemmälle ja tästä voidaan mun mielestä puhua jopa pienimuotoisena unohdettuna helmenä. Mr. and Misdemeanor on jo lähellä bändin myöhempää tyyliä. Muita lemppareitani levyllä ovat poppibiisit Shoe Salesman ja Beautiful Flyaway sekä kokeellisempi Below Your Means. Olin yllättynyt kun luin jostain, että kitaristi Michael Bruce laulaa 2 jälkimmäisessä, koska hänen ääni ei kuitenkaan eroa niin paljon Vincentin puhtaasta lauluäänestä.
Offline
Love it to Death
Läpimurtolevyllä bändi rupesi sitten rokkaamaan kunnolla. Black Jujussa on vielä jäänteitä psyke-kaudelta, mutta muuten tämä on melko suoraviivaista rokkia. Im Eighteen on varmaan eniten kuuntelemani Alice Cooper biisi, enkä ole kyllästynyt vieläkään, täydellinen rock-kappale.
Killer
Teininä en tykännyt tältä levyltä oikeastaan kuin kannesta ja Desperadosta (joka on omistettu tämän foorumin lempishamaanille). Nykyään levy toimii alusta loppuun. Molemmat puolet käynnistyvät kahdella kelpo rockraidalla, mutta päätösbiisit Halo of Flies Desperado ja Dead Babies Killer ovat silkkaa parhautta. Halo of Fliesillä bändi kuulemma halusi näyttää että pystyvät tekemään progea siinä missä joku King Crimsonkin ja hyvinhän se onnistui.
Schools Out
Alice Cooper yhtyeen kulta-aikojen teatraalisin ja mielestäni heikoin levy. Nimibiisiin kyllästyin jo teininä ja skippaan sen nykyään suosiolla. Luney Tune on suosikkini tältä levyltä.
Billion Dollar Babies
Tason nosto edellisestä levystä. Tämä oli aikoinaan mun lemppari Alice levy. Nimibiisi, No More Mr. Nice Guy ja Generation Landslide ovat timanttia.
Muscle of Love
Alice Cooper yhtyeen viimeiseltä levyn aikaan ukot alkoivat kyllästyä toisiinsa. Hyviä biisejä tältäkin löytyy silti: Big Apple Dreamin' (Hippo), Hard Hearted Alice, Muscle of Love ja Teenage Lament '74. Man With the Golden Gun biisillä bändi ilmeisesti yritti päästä James Bond tunnariksi, mutta ei onnistunut.
Offline
Welcome to My Nightmare
Ensimmäinen Alice Cooper soololevy on täysosuma. Alusta loppuun hyvä levy, nimibiisi, Black Widow, Only Women Bleed ja Cold Ethyl isoimpina kohokohtina. Tällä levyllä soittaa muuten rumpuja suomalalaissyntyinen Pentti Whitey Glan. Pentti paukutteli aikoinaan myös Lou Reedin bändissä (jonka kanssa oli "yllättäen" vaikeuksia henkilötasolla ja sen takia siirtyi soittamaan Alicen bändiin).
Alice Cooper Goes to Hell
Epätasainen levy jonka tyylit vaihtelevat You Gotta Dancen discopopista Guiltyn rockiin ja Going Homen paisutteluun. Ei tätä oikein kokonaisuutena jaksa.
Lace and Whiskey
Näihin aikoihin Vincent dokasi jo huolella, mutta silti tämä levy on hieman mainettaan parempi. Kolme ekaa biisiä rokkaa kunnolla. You And Me ja I Never Wrote Those Songs ovat ihan kelvollisia slovareita.
Offline
Offline
Offline
VITTU MITEN KOVA KEIKKA SUNNUNTAINA PSYCHO LAS VEGASISSA
Siltä vedettiin giljotiinilla pää poikki ja silti se palas takasin!!! MAKE AMERICA SICK AGAIN!!!
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Pages: 1