You are not logged in.
Työpöytäni nurkalla lojuu kirjapino, jota kollegani pilkkaavat.
"Ethän oikeasti lue noita?"
"Kalle Päätalo? Eikös se ole vähän niin kuin vitsi?"
Ymmärrän heitä hyvin. Päätalolla on kirkas brändi: loputonta jorinaa savotta- ja rakennustöistä, kahvinjuonnista sekä maailman kurjuudesta, yleensä vielä ripulit housuissa. Näin minäkin ajattelin.
Päätalo on Suomen myydyimpiä kirjailijoita, ja hän jakaa kansan kahtia: Päätalo-uskovaisiin ja ymmärtämättömiin.
Minun ikäpolvelleni hän on vitsi. Professori ja kirjailija Jukka Kemppinen, itsekin Päätalon lukija, arveli taannoin blogissaan, ettei alle 35-vuotias suomalainen ehkä enää saa kiinni Päätalon maailmasta. Se on niin vieras, köyhä ja etäinen.
Olen 34-vuotias ja tunnen vain kolme ikäistäni, jotka ovat tarttuneet 17 000 sivun Iijoki-sarjaan. Teille muille tiivistin Päätalon suuruuden neljään opetukseen.
Ensimmäinen opetus: itsenäisen Suomen historian ymmärtää Päätalon avulla uusin silmin. Tietokirjoista voit lukea, mitä tapahtui, mutta Päätalo kertoo, miltä se kaikki tuntui. Miten synnyttiin ja kuoltiin, syötiin, juotiin ja naitiin. Käytiin koulua, tultiin hulluiksi tai tultiin uskoon. Miltä tuntuivat pula-aika, sota-aika, kuppaus, lapamato ja olympialaiset.
Toinen opetus: Suomen tarina on ihme. Sata vuotta sitten Koillismaalla synnyttiin kehitysmaahan. Päätalo kuvaa aikaa ja maailmaa, jonka rinnalla Pohjantähden Koskelatkin ovat pulskia talollisia. Päätalo saa nykypäivän turvallisuuden ja vaurauden näyttämään onnekkaalta, lyhyeltä ja jotenkin hauraalta historian vaiheelta.
Kolmas opetus: heikoimmista kannattaa huolehtia. Päätalon perhe tapettiin 1930-luvulla melkein nälkään, mutta aina jostakin riitti pilkahdus hyvää. Aineellista, kuten kunnan jauhosäkki. Tai aineetonta, kuten ystävällisen naapurin viisaat sanat. Toivon kipinä, jolla elämä kituutti eteenpäin. Päätalosta tuli miljonääri, Tampereen suurin yksityinen veronmaksaja, professori ja kunniatohtori. Kiehtovampaa sosiaalista loikkaa saa hakea.
Neljäs opetus: ihmisen syvimmät tunteet nyt ja sata vuotta sitten ovat samat. Häpeä, alemmuuden tai ulkopuolisuuden tunne, pelot, katkeruus, kostonhimo ja ylpeys. Tai rakkaus, luottamus, ystävyys ja kunnioitus. Päätalo näkee ihmiseen, terapoi lukijaansa kuin kärsivällisin ystävä. Siksi kirjoihin samaistuu. Siksi neljästä miljoonasta myydystä Päätalosta muutama on minunkin pöydälläni.
Ja mikä parasta, matka on vielä kesken.
kalle päätalo
voi sitä aikaa kun hipsterit viimein löytävät tämän, toisaalta voiko sitä enää olla hipsteri siinä vaiheessa kun saa eteensä jotain näin aitoa ja koskettavaa. en muista olenko täällä kertonut, mutta kirjallisuutta harrastava äitini joskus vain mainitsi, että yritti joskus lukea jotain päätalon kirjaa, eikä tajunnut siitä yhtään mitään. niinpä päätalosta tuli jonkinmoinen vitsi, ja kerran satuin bongaamaan jonkun random päätalo-kirjan appivanhempieni kirjahyllystä (nikkareille tiedoksi että "nuorikkoa näyttämässä", yksi iijoki-sarjan puolivälin kirjoista) ja aloin lukea sitä läpällä. ei niistä murresanoista tosiaan ottanut tolkkua ja kun niihin aikoihin luin lähinnä scifiä niin tämä jos mikä aukaisi todella vieraan maailman. jonkun aikaa jaksoin naureskella, mutta niin siinä vain kävi, että teksti imaisi mukaansa ja oli pakko lukea kirja loppuun. ja sitten mennä kirjastosta lainaamaan seuraava osa. lopulta luin koko iijoki-sarjan loppuun, ja aloitin alusta. ja kun pääsin uudelleen tähän osaan, olikin homma jo aika lailla tutumpaa kuin ensikosketuksen aikoihin.
en valehtele, jos väitän että iijoki-sarja on parasta mitä olen koskaan lukenut. naureskelkaa vain, mutta tulkaa uudelleen juttusille kun olette lukeneet sen läpi
olen muuten saamassa koko iijoki-sarjan lahjaksi, kunhan vain ehdin hakemaan, ja sitten voisi vaikka lukea koko pläjäyksen uusiksi
veikkaan, ettei täältä muita faneja (vielä) löydy, mutta tässä blogi, joka kannattaa tsekata.
Offline
Venaan, että isästä aika jättää ja saan sen Päätalo-kokoelman perinnöksi. Sitten luen.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Yhden Päätalon olen lukenut eikä se ollut lainkaan huono. Ei kyllä mennyt Iijoki-sarja lukulistallekaan, mutta toisen vois vaikka vuonna 2015.
En tunne asiaa, mistä on kysymys, mutta täysi, sataprosenttinen tuki. Olen sen sillä tasolla käynyt läpi.
Offline
Yhtäkään Päätaloa en ole lukenut mutta houkuttaisi kyllä. Arvostan helvetisti Päätaloa siinä, millä tahdilla se teoksiaan takoi.
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
Minä oon lukenut Iijoki-sarjan kertaalleen kokonaan ja joitain osia pariin-kolmeen kertaan. Eka kertaa tartuin Päätaloon ysiluokalla kun piti valita joku kirjailija josta tekee sellaisen laajemman esitelmän. En ehtinyt ihan koko Iijoki-sarjaa lukea esitelmää varten, mutta jatkoin siitä sitten. En kyllä muista kauanko meni.
Tuo linkattu HS:n toimittajan kirjoitus on tosi hyvä. Oma suhtautuminen Päätaloon on vähän vastaava: itse tykkään, mutta kovin monelle en uskalla suositella.
Offline
Offline
Tämän olen lukenu pariin kertaan porukoilla käydessä:
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
^ siitähän se alkoi
Offline
Olen aina joskus harkinnut tätä.
turston wrote:
Shanksinhan kanssa tässä sovittiin vähän aikaa sitten että kesällä vetäistään läpi kymmenottelu.
Offline
Olen aina joskus harkinnut tätä.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
sain tänään luettua loppuun matti vehviläisen kirjan nimeltä päätalo, joka siis kertoo päätalosta, tämän urasta, kirjoista ja niiden saamasta vastaanotosta yms. hieman töksähtelevä ja outo teos, mutta jostain syystä silti tosi mielenkiintoinen. kirja itse on vuodelta 1978 ja ostin sen kesällä kahdella eurolla kyläkaupan "divarista".
pitäis varmaan lukea taas päätaloa, suosittelen muuten tutustumaan sellaiseen kirjaan kuin isäni hermanni, se on päätalon kuoleman jälkeen tehty kooste iijoki-sarjasta, eräänlainen "best of" jossa on kallen isään eli hermanniin liittyviä juttuja, ja ainakin omasta mielestäni tuon kiehtovampaa hahmoa ei juuri löydy joten koko kirja on varsinaista tykitystä, tsekatkaapa.
Offline
Nyt onkin aika tehdä tunnustus, jota en vielä jokin aika sitten olisi ikinä uskonut tekeväni: olen aivan rakastunut Kalle Päätaloon.
Offline
tässä mielenkiintoinen juttu kallen viimeisestä kirjasta, postuumisti julkaistusta novellikokoelmasta kannaksen lomajuna. eli mukana kolme novellia, jotka täydentävät iijoki-sarjaa, pakko hankkia
Offline
Offline
Offline
mulla taas tullut toisinpäin mieleen, että pitäsi kai tsekata knasua. ilkka malmberg kirjoitti aiheesta hesarissa, mutta oli sitä mieltä, että yleisöt ei kohtaa. ehkä vähitellen kuitenkin.
niin, ja tosiaan nyt olen viimein koko iijoki-sarjan onnellinen omistaja, lisäksi sain mm. koillismaa-sarjan ja läjän muitakin päätaloja, kannaksen lomajunaa ei kuitenkaan tainnut olla, joten se pitänee hankkia erikseen.
Offline
Offline
Psykoa ehkä kiinnostaa, että Kalle on Kulttuurivihkojen uusimman numeron kansikuvapoikana. Lehdessä pari Hirvasnoron artikkelia aiheesta.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Selekosen Sanomat palvelee jatkossa
Päätalon matkassa -blogi saattaa jatkua joskus, jos aihetta uusiin kirjoituksiin tulee. Itse en tällä hetkellä keksi uutta kirjoitettavaa Kalle Päätalosta, mutta Aini Vääräniemen perustama Selekosen Sanomat jatkaa kohtauspaikkana.
Offline
Offline
järjestin tänään päätalo-kokoelmani järjestykseen kirjahyllyssä. kannaksen lomajuna puuttuu, pitää hankkia.
Offline
voi sitä aikaa kun hipsterit viimein löytävät tämän, toisaalta
hipsterit on pilanneet maailman eiq
Kalle Päätalon Iijoki-sarja on kuulunut suomalaiseen sielunmaisemaan jo vuosikymmeniä, mutta nyt se on yhtäkkiä noussut kirjallisten keskustelujen kärkiaiheeksi. Päätaloa kutsutaan Suomen Knausgårdiksi ja Suomen Proustiksi, Päätalon sotavuosista tehdään elokuvaa, lukupiiri ja kirjabloggari toisensa jälkeen antautuu Iijoki-sarjan vietäväksi. Eikä ihme. Kalle Päätalo on onnistunut tavoittamaan ihmisenä olemisesta jotakin syvää ja olennaista, joka tuntuu näinä aikoina merkillisen tutulta. Päätalon hurjat mittasuhteet saavuttanut Iijoki-sarja rämpii halki vuosikymmenten suomalaisen miehen rinnalla, elää mukana työssä, sodassa ja rakkaudessa reteällä elämänasenteella ja hersyvällä huumorilla. Päätalon rikas kieli ja tarkka psykologinen silmä tekevät Iijoesta mestariteoksen, joka täytyy ahmia joka lauseesta nautiskellen. Iijoki-sarja julkaistaan ensimmäistä kertaa vuosiin aivan alusta lähtien, uudessa tyylikkäässä asussa.
Offline
pitäisköhän vihdoinkin lukee nää nyt sitten
Knausgårdista sen verran että ei lähtenyt yhtään toi kolmas kirja. Todella latteaa ja nolostuttavaa paskaa, jäi kesken 80 sivun jälkeen.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
tänään kallen isän hermannin kuolemasta tasan 50 vuotta.
http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon … o-paatalo/
jos multa kysytään, niin herkko on ehkä kiehtovin hahmo josta olen koskaan lukenut.
Offline
Offline
Offline
Kansa saa päättää uusien Päätalo-kirjojen kannet
äänestin vihreää hipsterikantta
pitihän se arvata & ku kansa päättää niin pieleen menee, ei tullu hipsterikantta
toisaalta kun koko sarja on jo hyllyssä niin eipä tuu kiusaus hankkia uutta satsia viereen
Offline