You are not logged in.
Ooh, aikamoista. Toi lopun kitarahan kuulostaa ihan joltain fonilta. Päätyikö milesin sähköajan levyille tommosta kohkaamista ollenkaan? On the corner ja bitches toki löytyy, mutta ei niillä muistaakseni ihan noihin sfääreihin päästä.
Dark Magus tulee mieleen, ja sitten Agartha ja Pangaea.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
joo dark magusilta tuo eniten kuulostaa, ja '73 sekin taitaa olla äänitetty. siinä ei jotenkin sentään ihan tollasta menoa oo, tai tossa clipissä on ehkä jotenkin "treblemmät" ja siistimmät saundit. trumpettikin meinaa vetää feedbackiks
ihan mieletöntä musaa kyllä. haluaisin erittäin paljon nähdä tuon keikan noin loistavalla kuvalla ja äänellä kokonaan.
Last edited by ydinaukio (01.03.2010 12:22)
Offline
Toi on jotenkin kyl paljon kiehtovampaa hulinaa kuin se Electric Kind Of Blue -live, joka on siis Bitches Brew -festarikeikka.
Miles Davisissa hämmentää kyllä aina se, että miten niin vaikea ihminen sai ympärilleen aina parhaimmat kollegat ja yhteistyökumppanit: Bird, Dizzy, Trane, Monk, kvintetin sällit, Zawinul, Corea, Herbie, McLaughlin, kaikki rumpalit, hitto jopa Marcus Miller ja sitten tietysti Gil Evans ja Teo Macero. Musiikillisia neroja mahtuu ton sällin elämään varmaan enemmän kuin kenenkään muun.
Maceron mainittuani pitää kyl linkittää tää:
Kohtuu tylyä on jätkien yhteistyö ollut, mikäli Miles nimittelee yhtä maailman kovimmista tuottajista Motherfuckeriksi ihan tosta noin vaan, Ja vittu mikä biisi siitä lähteekään sitten, huh huh, BB-sessioiden kenties kovin veto! Trippailua meitsin makuun, joskus tota tulee luukutettua kämpillä niin että ikkunat vaan römisee. Tyttis kehitellyt tohon samaan biisiin jotain nykytanssihommaakin, toi alkuvoima vaan jyllää.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Miles Davisissa hämmentää kyllä aina se, että miten niin vaikea ihminen sai ympärilleen aina parhaimmat kollegat ja yhteistyökumppanit: Bird, Dizzy, Trane, Monk, kvintetin sällit, Zawinul, Corea, Herbie, McLaughlin, kaikki rumpalit, hitto jopa Marcus Miller ja sitten tietysti Gil Evans ja Teo Macero. Musiikillisia neroja mahtuu ton sällin elämään varmaan enemmän kuin kenenkään muun.
luulen että nuo tyypit kuitenkin tajusivat "missä mennään", siis kuinka erikoislaatuisen nerokas kaveri miles oli, niin suostuivat sitten vaan sietämään sitä sen "vaikeutta". sama jonkun zappan kanssa.
Offline
Milesin ja Zappan vaikeus ihmisenä oli toki aika erilaista keskenään.. Miles oli väkivaltainen nisti, Zappa taas meni sairaisiin mittoihin siinä, kuinka omahyväinen ja itseriittoinen voi olla. Kitupiikkejä taisivat olla molemmat, ja uriensa loppupäässä alkoi näkymään bändeissäkin kun sillat oli poltettu ja entisaikojen soittokaverit ei enää lähteneet uusiin projekteihin mukaan. Hyvä esimerkki on se, että Ruth Underwood asui tyyliin parinkymmenen minsan ajomatkan päässä Zappan talosta, eikä mitään yhteydenpitoa tarvinnut kun Frank oli niin mulkku jätkä. Se syöpä taisi saada miehen vähän katumapäälle, käsittääkseni se yritti silloin vähän korjata välejään entisiin kanssamusiikoihinsa. Miles taisi vetää tylyä linjaa loppuun asti: oon pari kertaa lukenut sen omaelämänkerran, ja jäpikän huomiot kollegoista ja muistelut yleensäkin on vähän kyseenalaisia verrattuna puolueettomaan historiankirjoitukseen. Ei se tainnut siinä antaa edes Zawinulille propseja In A Silent Wayn säveltämisestä. Valkoihoiset muusikot tais olla kaikki kans ihan perseestä tms.. Macero sai osakseen myös valtavan määrän haukkumista. Huvittavinta koko jutussa on kuitenkin se, että kirjan alkupuolesta menee aika monta sivua siihen, kun Miles kritisoi Charlie "Bird" Parkeria huumeidenkäytöstä ja vittumaisuudesta, ja loppukirja kuluu sitten siinä kun jätkä kehuu omia saavutuksiaan samalla alalla.
En nyt äkkiseltään muista että siinä kirjassa olisi kehuttu paljon ketään, mut Prince sai älyttömästi propseja. Stoori meni niin, että Miles oli kysynyt vissiin When Doves Cry -biisin bassolinjoista, tai siis valittanut siitä ettei niitä löydy. Prince oli vastannut että "Jos kuulisit bassolinjan, niin antaisin basistille kenkää sillä mä en ole säveltänyt sitä niin".
Nyt just himassa menee Filles de Kilimanjaron vikat sekunnit. Seuraavaksi täräytän soimaan Get Up With Itin. He Loved Him Madly
Edit: Mitäs hittoa, kuulin just että sen megaboxin levyt ei ole remasteroituja.. En nyt siis tiedä että onko ne jotain kasaripainoksia vai niitä uudempia.
Last edited by Neuvostoliitto (01.03.2010 17:08)
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
oot näköjään lukenut samat elämäkerrat kuin meikä.
Offline
oot näköjään lukenut samat elämäkerrat kuin meikä.
Davisista kyl kannattaa lukea tosiaan muitakin opuksia kuin se omatekemä. Ne lapsuusmuistelot kyl oli varmaan parasta koko kirjassa. Harmillisen vähän tuli mitään juttuja luomistyöstä. Toisaalta, ton aikakauden jazz-muusikoilla olikin vähän erilaisempi tapa lähestyä musiikkiaan kuin nykyajan nörteillä.
Noista bändiläisistä tuli mieleen vielä se, että varmaan ihan hyvin ovat saaneet nostetta ja markkina-arvoa soololätyilleen Milesin kanssa soitettuaan. Olihan toi käheä-ääninen sälli ihan tähti silloin eläessään
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Edit: Mitäs hittoa, kuulin just että sen megaboxin levyt ei ole remasteroituja.. En nyt siis tiedä että onko ne jotain kasaripainoksia vai niitä uudempia.
Ja oho, Tutu ei näköjään ollutkaan Columbian julkaisema levy.. No, pitäkää paskaboxinne, minähän en tommoseen kusetukseen lähde mukaan. Aattelin hommata boxin toukokuussa synttärien kunniaksi, väliin jää.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
ydinaukio wrote:jack johnson on kyllä väsynyttä paskaa. huonoin kuulemani miles-levy. laiskaa shuffle-komppia ja 2 helvetin tylsää biisiä.
hähää :center:
right off o vitun hyvä, yesternow vähe heikompi mut right off o VITUHYVÄ
Tässä olen kyllä huigin kanssa aivan samoilla linjoilla. Yesternowssa saisi olla vähän enemmän meininkiä, mutta ei se noinkaan toki huono ole. Tai ehkä Right Off on vaan niin mieletön aloitus ettei sen jälkeen mikään enää tunnu miltään...
Tuo ydinaukion linkittämä pätkä oli kyllä aivan vitun kova
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Laitoin nyt Jack Johnsonin spotifystä soimaan ja yritän nyt tykkäillä tästä. Kind of Blue on hyllyssö ja sitö joskus kuunnellu, mutta ei se silleen....
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Offline
onko viivi ja wagner humoristinen sarjakuva?
Offline
Milesin 80-luvun tuotanto on kyl niin vitun parasta.
Decoy just pyörimässä. pitäs jostain löytää se kuoleman jälkeen julkaistu doo-bop.
Human Nature -cover kans aika herp albert school of kokaiiniongelma.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
noi kasarilevyt on kyllä törkeää matskua. varsinkin doo-bop
tai no marcus millerin levyjähän ne on.
Offline
jack johnsonin laiska shuffle-komppi
no mut silti kyl bitches brew suosikki minkäs teet
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Offline
1972
vittu
Offline
muutaman muun lisäksi tykkään kovasti Circle In The Roundin nimibiisistä.
Last edited by Esa Pakarainen (29.01.2013 20:45)
"to hope for more antennae" -Melvins
Offline
Cookin', Relaxin', Workin' ja Steamin' on hyviä levyjä spåm
vittu nyt sä kuolet, tai ainaski lyön haarukalla kulliin
Offline
Olettekos noita Bootleg Series-julkaisuita kuulleet? Se eka vuodelta -67 on aika kovasti kehuja ainakin saanut. Henkilökohtaisesti kuitenkin kakkososa vaikuttaa jopa kiinnostavammalta. Kyseessä on vuonna -69 nauhoitetut keikat, jotka Davis soitti "kolman kvintettinsä" kanssa. Kokoonapano ei ilmeisesti koskaan julkaissut studiolevyä, mutta tuota aikakautta pidetään välivaiheena kohti Bitches Brew'n fuusiojatsia. Itse en ole vielä kumpaakaan kuullut, mutta tuon tokan osan ajattelin ainakin ottaa kuunteluun.
Aika vähän tässä on muutoin tullut jazzia kuunneltua ja yli vuosi sitten ostamaani Live - Evilin kakkoslevyäkään en ole tainnut vielä olla ehtinyt loppuun kuunnella. Kaiken kaikkiaan tämä kuitenkin vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta menolta kuin esim. Bitches Brew, josta en oikein ole vieläkään saanut kunnon otetta. Ehkä joku päivä tässä sekin kunnolla aukenee...
Dark Maguskin varmaan pitäisi joskus saada kuunteluun...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Onhan tuo Bootleg-sarjan kakkososa aikamoinen mötkö. Kahdella ekalla levyllä on peräkkäisinä päivinä soitetut keikat. Itse en nyt osaa alkaa mitään tarkempaa vertailua eri päivinä soitettujen versioiden välillä tekemään, mutta ilmeisesti bändi sai aika vapaasti improvisoida (joku taisi joskus väittää Miles samalla kuunnelleen vieressä ja pöllineensä sitten ideat). Selkein viite tulevasta soundista on sähköpiano, joka tosin menee rikki kolmoslevyn aluksi (Tukholman keikalla) ja loppukeikka vedetään sitten perinteisemmällä pianolla. Tuo kolmoslevylle tallennettu veto on tässä vaiheessa ehkä eniten miellyttänyt korvaani. DVD:tä en ole vielä ehtinyt katsella.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Huh huh miten kovaa menoa tämä Agharta! Tässä jos jossain on sitä paljon puhuttua groovea!
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Älä päästä painiks sitä
Offline
Milesin 80-luvun tuotanto on kyl niin vitun parasta.
Decoy just pyörimässä. pitäs jostain löytää se kuoleman jälkeen julkaistu doo-bop.
Human Nature -cover kans aika herp albert school of kokaiiniongelma.
tutu kans hieno kasarilevy
joo, jonkinlainen miles-kiima päällä nyt. pitkään luulin että pärjäilen sillä että hyllystä löytyy silent way, bitches, kind of blue ja on the corner. mut onhan tällä olennaista matskua ihan kaikilla vuosikymmenillä, ei maha mitään. round about midnight ja miles ahead ja sit toisaalta joku get up with it ja he loved him madly..
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Someday my prince will come
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Tuolla levyllä myös varhais-Coltranea ihanimmillaan. Tosi lämmin ja karismaattinen soundi.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
KZ wrote:Bitches brew plus miinus pari vuotta sen ympärillä tehdyt Davis levyt about parasta jatsia mitä on.
Tarkemmin sanottuna levytykset/livetykset '69 - n.'74.
Melkoisen syvältä tulevaa kurapaskaa, siis meinaan omasta mielestäni. Jos ette usko, niin tsekakkaa tätä kakkaa.
https://youtu.be/V_XjZLisS5I?t=190
Paitti jos meinaan saa kiksit tommottoisesta tyhjästä tekotaiteesta. Joskus tuntuu, että Miles pirullisen terävänä kundina halusi testata kuinka pitkälle maksavaa yleisöä voi vedättää varsinkin kun oma soittotatsi ei enää riittänyt jatsin soittamiseen, sillä jaatsiahan tämä ei ole missään nimessä.
Kun taas tämä on.
Offline