You are not logged in.
pannan pf-levyt top-kymppi:
1. THE PIPER AT THE GATES OF DAWN
ylläriykkönen... no ei vaan, syd on paras, aivan mielettömän hieno levy johon ei väsy ikinä, nerointa psykedeliaa mitä löytyy, täynnä huikeita mestariteoksia kuten vaikkapa astronomy dominee, lucifer sam, flaming, bike, scarecrow, interstellar overdrive jne jne.
2. ATOM HEART MOTHER
bändi osoitti että osaavat ilman sydiäkin, mieletön mestariteos, a-puolen täyttää orkestraalinen nimikkosinfonia, joka sisältää kyllä joitain aavistuksen tekotaiteelliselta vaikuttavia elementtejä mutta toimii silti kuin tauti, mahtavia melodioita ja hienoa meininkiä. b-puolella sitten mini-ummagumma, eli kaikki jäsenet (paitsi onneksi nick) saivat tehdä oman biisinsä ja tulokset tällä kertaa häikäisevän hienoja, watersin 'if' oli hieno kaunis ja herkkä biisi, wrightin summer '68 päihittää jopa bryan adamsin lähes samannimisen klassikon ja ei gilmourin fat old sunissakaan valittamista. loppuun mielipiteitä jakava kolmiosainen alan's psychedelic breakfast, joka on mun mielestä sokerina pohjalla ihan parhautta, tajuttoman hienoja ja kauniita sävelkulkuja ja toimivia efektejä. ihan parasta punk floydiä ikinä! bändin tyypit ei itse voi tätä levyä sietää mutta omapa on häpeänsä...
3. SAUCERFUL OF SECRETS
hajanainen kakkoslevy, jonka nostaa näinkin ylös lähinnä sydin hieno 'jugband blues' sekä watersin täysosuma 'set the controls for the heart of the sun', jonka lopussa syd ehkä soittaa vähän kitaraa... näiden lisäksi syd soittaa wrightin hienolla 'remember the day':llä. corporal clegg on watersin yritys kuulostaa sydiltä, mutta kyllä se toimii ihan kohtuullisesti, ja nimibiisi on outoudessaan syystäkin klassikko. ei enempää kuin osiensa summa, mutta osat sen verran hyviä että kolmossija on taattu.
4. MEDDLE
jälleen hajanainen a-puoli, mutta ei haittaa kun se on täynnä osumia. heti alkuun hieno 'one of these days (i'm going to cut you into little pieces)', jonka bassoista tulee mieleen simple mindsin waterfront (tai päinvastoin), sitten huikean kaunis 'pillow of winds' ja levyn ehkä komein biisi 'fearless', jossa mukana you'll never walk alone -hoilotus, toimii ihan sikana. 'san tropez' valittiin jossain pf-fanien keskuudessa niiden huonoimmaksi biisiksi mutta mitäs ovat huumorintajuttomia tylsimyksiä. aivan mainion mahtava viihdepastissi, ja 'seamus' on hillitön bluesduetto ulvovan koiran kanssa, ja osoitti että bändillä vielä tuossa vaiheessa oli huumorintaju tallella... aivan huippumatskua siis. b-puolen täytti 'echoes', prototyyppi floydin myöhemmälle uralle. hieno levy!
5. THE WALL
jees, saattaa olla mahtipontisuuden huippu, mutta biisit on sikahyviä, 'in the flesh', 'another brick...', 'comfortably numb',... efektit kohdallaan ja tämähän on tuplalevy, ja tuplat on aina parempia kuin tavalliset.
6. THE DARK SIDE OF THE MOON
mitäs tästä nyt sanois, aika sliipattua mutta hienoa. kuulostaa ihan flaming lipsin yoshimiltä.
7. WISH YOU WERE HERE
syd-tribuutti, ei voi valittaa. 'shine on you crazy diamond' vaan on niin hieno, samoin kuin nimibiisi, eikä ne muutkaan huonoja.
8. MORE
soundtrack-levy alkuajoilta, hiukan vaihtelevaa materiaalia taas kerran, mutta mm. 'cirrus minor', 'green is the colour' ja 'cymbaline' on sen verran maagisia biisejä...
9. UMMAGUMMA
tupla jossa toinen live ja toinen studio, joten hiukan vaikea verrata muihin, studiolla vielä jokaiselle jäsenelle oma kymmenminuuttinen. wrightin 'sysyphus' on kokeellinen instrumentaali neljässä osassa, ihan toimiva systeemi, gilmourin 'the narrow way' on ihan ok biisi hiukan mahtipontisesti ositettuna, mutta ehkä parhaiten onnistuu waters, jonka kaksi esitystä on varsin erilaisia, 'granchester meadows' on kaunista hippifolkkia jossa on kiva linnunlaululuuppi taustalla, ja 'several species of small furry animals gathered together in a cave and grooving with a pict' on varmaan levyn paras ja hurjin biisi, aika sekopäistä menoa. nickin puutarhajuhlat lopussa ei välttämättä paranna levyn tasoa mutta meneehän nekin siinä mukana.
10. OBSCURED BY CLOUDS
taas soundträcki, mutta oikein hyvä sellainen, sisältää muutaman huippuklassikkon, joista parhaista parhain on 'mudmen', jossa on vielä sitä alkuaikojen floydin taikaa mukana. 'stay' on sen sijaan niin siirappinen aor-yökötys että laskee väkisin muuten varsin hienon levyn tasoa.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Mielestäni Money on levyn parhaita biisejä. Mutta joo, ehdottomasti Dark Side on indierunkkareiden keskuudessa saamaansa mainetta parempi levy.
Mielestäni Money on yksi idoottimaisimmista kappaleista ikinä, levyn huonoin. Ottaen huomioon vielä sen, etten ole kyseiselle levylle ikinä syttynyt.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Jospa minäkin yrittäisin top10:a. Haluan heti kärkeen sanoa, etten ole koskaan kuullut Ummagummaa tai kumpaakaan noista sountrackeista (paitsi yksittäisiä biisejä, esim. Nile Songin ) Atom Heart Motheriakaan en ole montaa kertaa kuullut...
1. Wish You Were Here
Pink Floydin taisin levy, jolla jokainen biisi on loistava. Shine On You Crazy Diamond suorastaan räjäytti tajunnun tarpeeksi kovalla ja hyvällä äänentoistolla kuunneltuna. Nimikkobiisi on ehkä kaunein kuulemani biisi kaipauksesta ja lyriikka "We are just two lost souls/ swimming in the fish bowl / year after year" on yksi suosikeistani. Ja se alun kitarointi. Useamman tunnin ajan sitä on tullut itsekin rämpyteltyä. Ja kuten jo totesin koko levy on täyttä parhautta.
2. Piper At The Gates Of Dawn
Ei tästä tarvitse mitään sanoa. Kyllä te tiedätte.
3. Dark Side Of The Moon
Itseäni toistaen: Ansaitsee kaiken arvostuksensa. Harvan levyn kuunteleminen herättää minussa yhtä vahvoja tunteita kuin Dark Side Of The Moonin. Oikeastaan vain toka "biisi" eli se ihme surina on minusta turha.
4. Animals
Pink Floydin toiseksi ehjin kokonaisuus. Ei sisällä yhtään ehdotonta Pink Floyd-suosikkiani, mutta kokonaisuus on tässä tapauksessa enemmän kuin osiensa summa.
5. The Wall
Vaikeaksi menee... The Wall ansaitsee vitossijansa osaksi myös loistavan The Wall-leffan vuoksi. Oikeastaan miellänkin tämän enemmänkin leffan soundtrackiksi kuin itsenäiseksi levyksi, jolloin hyväksyn myös ns. täytebiisit paremmin. Eiväthän ne toisaalta oikeasti mitään täytettä edes ole... Comfortably Numb on yksi parhaista Pink Floydin tekemistä biiseistä. Samoin Hey You. Bändin viimeinen mestariteos.
6. Meddle
Ensimmäinen ja viimeinen biisi ovat mielestäni täyttä parhautta, mutta levyn keskiosa on jotenkin jäänyt paitsioon. Täytyy varmaankin kuunnella uudestaan ajatuksen kanssa. Hieno levy joka tapauksessa.
7. Atom Heart Mother
Tämän levyn osalta sijoitus tulee varmasti nousemaan kun vaan saan kuunneltua levyä enemmän. Ainakin ensimmäinen biisi on jo nyt suosikkini.
8. Sauceful Of Secrets
Tähän pätee sama kuin Atom Heart Motheriin. Lisää kuuntelua vaadittaisiin. Nimibiisistä on muuten vielä huomattavasti parempi versio Live At Pompeiilla.
9. Pulse
Vaikka Pulse livelevy onkin otin sen silti mukaan tähän. (olen siis jättänyt Live at Pompeiin ja Is There Anybody Out There? -The Wall liven ulkopuolelle). Hieman väsynyttä menoa paikoitellen, mutta sisältää todella hienon version Hey Yousta. Lisäksi mukana on High Hopes, josta tosin taitaa olla parempi versio Division Bellillä.
10. Voisi olla parempi jättää tämä sijoitus toistaiseksi jakamatta ja varata se joko Ummagummalle tai jommalle kummalle noista soundtrackeista. Jos jotain tähän pitäisi laittaa niin luultavasti noista jäljelläolevista Final Cut on kuitenkin paras. Vaikka se oikeastaan onkin vain Watersin soololevy, jossa Pink Floydin jäsenet nyt sattuvat soittamaan.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
1. Piper
2. 1967/The First 3 Singles (alimittainen kokoelmantapainen, mutta menköön)
3. Meddle
4. Atom Heart Mother
5. Saucerful
6. WYWH
En jaksa perustella
This must be what jail / I will scratch
Offline
1. Piper
2. 1967/The First 3 Singles (alimittainen kokoelmantapainen, mutta menköön)
3. Meddle
4. Atom Heart Mother
5. Saucerful
6. WYWHEn jaksa perustella
Hyvin perusteltu
Piper on paras. En jaksa perustella.
Offline
Piper on paras. Perustelen: se on paras.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
animals on ehkä 11., vois ehkä ostaa sen jos jossain halvalla näkis... on se sentään parempi ku momentary lapse... kai.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
10. Division Bell ( lähinnä High Hopesin vuoksi )
Jos en ole sitä täällä aiemmin maininnut, niin High Hopes on mielestäni aliarvostetuin PF-kappale ikinä! Hieno kappale.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Jos en ole sitä täällä aiemmin maininnut, niin High Hopes on mielestäni aliarvostetuin PF-kappale ikinä! Hieno kappale.
olikse sillä kokiksella biken jälkeen tai jotain muuta yhtä älytöntä... täytyy tsekata.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
olikse sillä kokiksella biken jälkeen tai jotain muuta yhtä älytöntä... täytyy tsekata.
Tärkeintä on, ettei kappale ole Roger Watersin sävel- ja/tai varsinkaan sanoituskynästä, muu on triviaalia...
Ette vaan kehtaa myöntää. Mistä tulikin mieleeni, että miten voi puhua Dark Side of the Moonista tämän foorumin aliarvostamana kun vain minä ja gnee olemme sitä jossain määrin kritisoineet, kaikkien muiden kehuessa.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
eli kohta voimme odotella teiltäkin ylistäviä kommentteja... kyllä mullakin muutama vuosi siihen meni, ennen haukuin sitä aina joka paikassa...
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
eli kohta voimme odotella teiltäkin ylistäviä kommentteja... kyllä mullakin muutama vuosi siihen meni, ennen haukuin sitä aina joka paikassa...
No se voi joskus avautua, jossakin uudessa ikkunassa tai elämäntilanteessa - koskaan ei kuulemma tule sanoa ei. Kuitenkin väittäisin, etten koskaan opi pitämään Money-, oliko-se-nyt-Time?- ja taivaskeikkakappaleista.
Minulle Leonard Cohenin I'm Your Man riittää huonosti aikaa kestäneiden progelevyjen saralla.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Ette vaan kehtaa myöntää. Mistä tulikin mieleeni, että miten voi puhua Dark Side of the Moonista tämän foorumin aliarvostamana kun vain minä ja gnee olemme sitä jossain määrin kritisoineet, kaikkien muiden kehuessa.
Ainakin tämän foorumin edeltäjällä kaikki haukkuivat tuon levyn pystyyn. Minullakin oli pitkään negatiivinen asenne levyä kohtaan, vaikka en edes ollut koskaan kuunnellut sitä ajatuksen kanssa läpi. Luulisin yleisen mielipiteen olevan aika Dark Side Of The Moon vastainen... Itse asiassa yllätyin positiivisesti kun jollain oli siitä jotain muutakin sanottavaa kuin "maailman yliarvostetuin levy".
High Hopes on hieno biisi. Tämä taitaa olla aika konsensusmielipide.
Ja Animalsista ei minusta voi puhua edes samassa lauseessa Momentary Lapsen kanssa. Animals on hieno levy eikä missään nimessä mikään tynkä-Floydin tekele. Tosin onnistuihan tynkä-Floyd tekemään vielä sen High Hopesinkin...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kuunnelkaa Dark Sidea hyvältä hifiltä, niin ymmärrätte miksi se on niin kovassa maineessa nimenomaan ammattimiesten listoilla. Eli niiden jotka äänittävät musiikkia työkseen tai muuten joutuvat kouluttamaan korvaansa. On se vaan niin taidokasta jälkeä.
Ja onhan sillä se käsittämätön listasijoitusviikkojen putki Yhdysvaltojen albumilistalla, ties vaikka keikkuisi siellä edelleen, ainakin välillä. Vaikea mennä sanomaan onko se sitten yleisesti liian arvostettua, musiikilliset ja nuo mainitsemani studiotekniset ansiot puhuvat puolestaan. Onko Beatles yliarvostettua? Tai verrattaen: tietääkö kukaan miten tärkeä Les Paul on populaarimusiikin kehitykselle? jne. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.
Ei ole, ainakaan minulle, joka käsitän musiikin taidelajina, en teknisenä suorituksena.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Laatu wrote:Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.
Ei ole, ainakaan minulle, joka käsitän musiikin taidelajina, en teknisenä suorituksena.
Voi, kyllä musiikki valitettavasti, ja onneksi, on myös paljolti teknistä suorittamista. Nykyään monet bändit erottuvat toisistaan juuri sen takia, että osa on onnistunut pääsemään huipputuottajien studioihin, joiden vaikutus lopulliseen saundiin on paljon enemmän kuin yhtyeen sävellyksien omaperäisyys.
Olisiko Dark Side Of The Moon yhtään mitään, jos se olisi äänitetty kotistudiossa? Tekniikka ja käytössä olevat laitteet ovat osa taiteellista kokonaisuutta, joten ei sitä voisi samaksi levyksi sanoa. Tai entä jos Bee Thousand olisi äänitetty Abbey Roadilla? Luultavasti sen viehätys perustuisi ihan eri asioihin, ja saavuttaisi erilaisen kuulijakunnan. Annoin kärjistettyjä esimerkkejä, mutta pointti kuitenkin on, ettei tiettyä bändiä ja "heidän saundiaan" voi pelkästään nähdä edustavan jotain taiteenlajia tai tyyliä, vaan käytössä olevat tekniset resurssit rajaavat aina osaltaan mahdollisuuksia.
Onhan jo pelkkä soitinten ja kokoonpanon valintakin osittain kiinni käytössä olevasta tekniikasta. Musiikki ei tällöin koskaan voi olla samalla tavalla "kädestä-kankaalle" -tyylinen suoran ilmaisun taiteenlaji, vaan tekniikka on äärimmäisen tärkeä osa musiikin ilmaisua.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Onhan jo pelkkä soitinten ja kokoonpanon valintakin osittain kiinni käytössä olevasta tekniikasta. Musiikki ei tällöin koskaan voi olla samalla tavalla "kädestä-kankaalle" -tyylinen suoran ilmaisun taiteenlaji, vaan tekniikka on äärimmäisen tärkeä osa musiikin ilmaisua.
Noh, vertauksesi on yksinkertaisesti harhaanjohtava. En keksi mitään taidetta, jossa tekniikka ei vaikuttaisi. Itse asiassa, musiikissa tekniikka on tullut viimeisenä mukaan kuvioihin, ainakin mielestäni.
Silti, minä en näe teknistä suorittamista mitenkään tärkeänä. Sävellyksien omaperäisyyskin on mielestäni tois-sijaista, samoin studiot ja huipputuottajat. En myöskään usko mihinkään "heidän saundiinsa" ja totta kai kaikki ratkaisut (olivat ne sitten tekniikkaan tai aamupalaan liittyviä) rajaavat mahdollisuuksia. Uskon siihen, että taide muodostuu (VALITETTAVASTI!!!) kuulijoiden ja musiikin yhteispelistä, joka ei ole niinkään tekninen prosessi vaan humanistinen projekti, joka sisällyttää meidät kaikki omaan pikku leikkiinsä, joka saa väittelemään foorumeilla, kahviloissa ja levy-/kirjakaupoissa kaikenlaisista asiaan liittyvistä ja liittymättömistä aiheista. Minulle kysymys siitä, millainen Dark Side of the Moon olisi neliraiturilla nauhoitettuna on täysin triviaali, koska kysymys on siitä että tuon teoksen arvostus riippuu niin monesta eri seikasta, ettei minusta ole miellekästä tehdä hypoteettisiä historiallisen prosessin yksinkertaistuksia (joihin toki sorrun tasaisin väliajoin).
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
En keksi mitään taidetta, jossa tekniikka ei vaikuttaisi.
Myönnät nyt siis kuitenkin tämän tosiseikan, hyvä. Edellinen viestisi tuntui olettavan muuta.
Silti, minä en näe teknistä suorittamista mitenkään tärkeänä. Sävellyksien omaperäisyyskin on mielestäni tois-sijaista, samoin studiot ja huipputuottajat.
Nyt aletaan viedä lihaa luurangon ympäriltä, eli kaikkea sitä, mitä ihmiset konkreettisesti kuulevat nauttiessaan musiikista. Ja vaikka
Uskon siihen, että taide muodostuu (VALITETTAVASTI!!!) kuulijoiden ja musiikin yhteispelistä, joka ei ole niinkään tekninen prosessi vaan humanistinen projekti
tuo on sinänsä ihan oikeaan suuntaan ajateltua, eikä pelkkää kaunopuhetta, se kuitenkin peittää olennaisen pointin. Sen, että musiikissa myös nämä konkreettiset ja tekniset elementit ovat koko prosessin mahdollistava voima, lähtien jo siitä, että ilman teknisiä laitteita musiikkia ei voitaisi tehdä.
Humanistinen tai psykologinen prosessi (miksi päätämme pitää levystä A ja vihaamme levyä B) tulee vasta sen jälkeen. Asiaan vaikuttavat seikat kuten promootio, imagonrakennus ja hypetys ovat myös täysin teknisten ja kaupallisten resurssien rajoissa toteutettavia, joten nekin (valitettavasti!!) asettuvat kuvaamasi "kuulijoiden ja itse musiikin väliseen yhteispeliin" sotkemaan hyvinkin voimakkaasti.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
ex-kolja wrote:En keksi mitään taidetta, jossa tekniikka ei vaikuttaisi.
Myönnät nyt siis kuitenkin tämän tosiseikan, hyvä. Edellinen viestisi tuntui olettavan muuta.
Eikä antanut. Totta kai ymmärrän, että musiikki vaati omat tekniset elementtinsä, niin kuin sähkökitara vaatii sähköä, mutta tekniikka ja tekninen suorittaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Silti, minä en näe teknistä suorittamista mitenkään tärkeänä. Sävellyksien omaperäisyyskin on mielestäni tois-sijaista, samoin studiot ja huipputuottajat.
Nyt aletaan viedä lihaa luurangon ympäriltä, eli kaikkea sitä, mitä ihmiset konkreettisesti kuulevat nauttiessaan musiikista.
Ei, vaan lähestytään sen ydintä!
tuo on sinänsä ihan oikeaan suuntaan ajateltua, eikä pelkkää kaunopuhetta
Humanistinen tai psykologinen prosessi (miksi päätämme pitää levystä A ja vihaamme levyä B) tulee vasta sen jälkeen. Asiaan vaikuttavat seikat kuten promootio, imagonrakennus ja hypetys ovat myös täysin teknisten ja kaupallisten resurssien rajoissa toteutettavia, joten nekin (valitettavasti!!) asettuvat kuvaamasi "kuulijoiden ja itse musiikin väliseen yhteispeliin" sotkemaan hyvinkin voimakkaasti.
Ei sotkemaan, vaan lasken promootion, imagonrakennuksen jne. ehdottomasti osaksi tuota yhteispeliä. Levyjä ei olisi ilman tuota humanistista prosessia...
Yhteenveto: Dark Side of the Moon on yliarvostettu.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
tekniikka ja tekninen suorittaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa niillä tarkoitettiin täysin samaa pointtia, ja yritit vain tarttua sanamuotoihin päästäksesi pälkähästä...
Kun on tekniikkaa, jota käytetään hyväksi äänitysprosessissa, se on teknistä suorittamista. Tämä nyt varmaan oli itsestäänselvyys keskustelussamme.
Yhteenveto: Dark Side of the Moon on yliarvostettu.
Tuolla nyt ei ole keskustelumme kannalta mitään merkitystä, mutta ollaan nyt siitäkin eri mieltä! Tuo levyhän on humanismin, tekniikan, ja ties minkä muun asteikoilla mitattuna täyttä parhautta.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
ex-kolja wrote:tekniikka ja tekninen suorittaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa niillä tarkoitettiin täysin samaa pointtia, ja yritit vain tarttua sanamuotoihin päästäksesi pälkähästä...
Kun on tekniikkaa, jota käytetään hyväksi äänitysprosessissa, se on teknistä suorittamista. Tämä nyt varmaan oli itsestäänselvyys keskustelussamme.
Ei missään nimessä. Tekniikka on kuin elämä itsessään, välttämätön pakko. On eri asia kuinka luovasti tekniikkaa tai elämää soveltaa. Soitteli sitten kadulla (ilman erityistä tekniikan välttämättömyyttä) tai rakentelipa kitararaitoja toistensa päälle huipputekniikalla. Teknisen suorittamisen katson olevan sitä, että tekniikka nousee liian isoon asemaan, vaikka sen pitäisi nimenomaan olla apukeino, niin kuin käsitän seksilelun olevan osa jonkun seksuaalista prosessia (käytän vertausta vain koska se kuvaa hyvin mitä tarkoitan).
Yhteenveto: Dark Side of the Moon on yliarvostettu.
Tuolla nyt ei ole keskustelumme kannalta mitään merkitystä, mutta ollaan nyt siitäkin eri mieltä! Tuo levyhän on humanismin, tekniikan, ja ties minkä muun asteikoilla mitattuna täyttä parhautta.
Ehkä, mutta kyse olkoon sinun humanismistasi ja hifi-lehden tekniikkakäsityksistä.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Mediatutkimuksen sivuaineopiskelijoille, Trivial-häviäjille ja selän takana puhujille.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Pink Floydin levyt on kai tulleet midprice-hintaisiksi. Tai ainakin Oulun Äxässä oli. Toivottavasti tilanne ei ole vain väliaikainen, että raaskisi näitäkin hyllyyn ostaa. Millon Biitles midpriceen?????
Offline
sokoksella oli piitlesin help hintaan 5,95. on noita floydejä tosiaan näkynyt halvalla eri paikoissa, pitäis kai se animals hoitaa pois jossain vaiheessa.
piitlesillä ei vielä omaa topiccia????
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Ajattelin joskus kesän lopulla perustaa Beatles-otsikon, jossa olisin analysoinut parhaimpia levyjä ja ylistänyt heidän nerouttaan. En kuitenkaan uskaltanut ja ajatus kuihtui hiljalleen pois.
Dark Side of The moon tuli ekan kerran kuunneltua kokonaan armeijan kirjastossa; siellä se toimi ihan hyvin, mutta ei oikein enää sen jälkeen. Taisi olla suljetun ympäristön vaikutusta, jossa tuo levy tarjosi oivan pakomahdollisuuden edes hetkeksi? O_o
Offline
juu hakaniemen sokoksesta löytyi helppi tossa alkusyksystä/loppukesästä. täytyypä mennä tsekkaileen piitles-topiccia, eli mitäs mä nyt tänne oikein spämmäilen...
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Dark Side of teh Moonin SACD-versio nousi uutuutena virallisen listan 19:nneksi
This must be what jail / I will scratch
Offline
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
johtuu varmaan siitä että se on nyt midprice. itsekin ostin sen tässä kuussa...
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline