Neil Young

Alxity · 26.12.2006 20:48

Live At Fillmore East on kuuntelussa noussut jaetulle ykkössijalla taistelussa kaikkien aikojan parhaan livelevyn tittelistä. Toinen ykköseksi sijoittamani levy on tietysti Dylanin live 1966. Molemmathan on julkaistu ja kauan sitten bootleggina, mutta kumpaankaan en olisi ilman virallista julkaisua törmännyt.

60-luvulla Dylan oli selvästi kovin, mutta 70-luvun alussa tilanne oli muuttuntunut. Youngilla oli taustallaan helvetin kova bändi, Crazy Horse, jonka toinen kitaristi Danny Whitten oli myös kannustanut Youngia laulamaan. Younghan oli vielä tuolloin aika epävarma äänestään. Lisäksi Whittenin ja Youngin yhteissoitto toimi kuin unelma. Myös rytmityhmä oli selvästi vedossa ja Whitten sai jopa jonkin verran tilaa laulajana. Tästä on hienona osoituksena jo aiemminkin julkaistu Let's Go Downtown. Ikävää vaan, että Whitten oli samalla jäänyt myös koukkuun heroiiniin ja tämä riippuvuus tuhosi lupaavan kitaristin elämän. Tässä vaiheessa pianossa oli lisäksi Youngin tuottaja Jack Nitzsche, joka lienee jäänyt parhaiten historiaan Spector-vaikutteisista äänikollaaseistaan.

Fillmore Eastin keikalla kuultiin aikanaan myös Cinnamon Girl, mutta ilmeisesti kyseisestä biisistä ei ole säilynyt tarpeeksi korkeatasoista ääniraitaa ja Young jätti sen julkaisematta. Vaikea sanoa oliko päätös hyvä vai huono, mutta tuollaisenaankin keikka on kyllä uskomattoman kova. Varsinkin Cowgirl alkaakin jo sellaisella kitaroinnilla ettei sitä meinaa ymmärtää. Paria sointuahan siinä vain kierrätetään, mutta eipä muuta tarvitakaan. Jos vähääkään tykkää Youngista niin kannattaa ihmeessä hankkia tämä livejulkaisu.

jookcha · 27.12.2006 10:10

Ihan Tajuttoman Kova levy kyl. Winterlongissa Young ja Whitten laulaa kuin enkelit. Meinaa tulla tippa linssiin. Kitaroinnista nyt ei pysty ees mitään sanomaan.

vforss · 27.12.2006 21:54

jookcha wrote:

Ihan Tajuttoman Kova levy kyl. Winterlongissa Young ja Whitten laulaa kuin enkelit. Meinaa tulla tippa linssiin. Kitaroinnista nyt ei pysty ees mitään sanomaan.

Paitti kitaroinnista sen verran, että tätä varten sähkökitarat keksittiin. Tätä ja Jolly Jumpersia varten.

Alxity · 01.01.2007 19:41

vforss wrote:

[quote:7af733f8ee="jookcha"]Ihan Tajuttoman Kova levy kyl. Winterlongissa Young ja Whitten laulaa kuin enkelit. Meinaa tulla tippa linssiin. Kitaroinnista nyt ei pysty ees mitään sanomaan.

Paitti kitaroinnista sen verran, että tätä varten sähkökitarat keksittiin. Tätä ja Jolly Jumpersia varten.[/quote:7af733f8ee]

Kyllä! Lisäisin tosin listaan ehkä vielä My Morning Jacketin. Mutta Youngin kitarointia parempaa ei kyllä ole olemassa.

Alxity · 28.01.2007 00:25

Voi voi kun oli päässyt tippumaan... Sellaista vaan ajattelin kertoa teille, että kuuntelin eilen sen Ian Tysonin alkuperäisen Four Strong Windsin, josta Young on tehnyt mestarillisen koverin. No se alkuperäinenhän kuulosti ihan joltain Vikingarnalta englanniksi laulettuna. Onneksi Young oli osannut kaivaa herkän ytimen esiin ja tehdä tuosta biisistä yhden koskettavimmista biiseistä koskaan.

Alxity · 04.02.2007 14:28

shanks wrote:

Menee jopa Zuman rinnalle Young-suosikkien joukkoon.

Aika erikoiset suosikit. Tai tuo Zuma ainakin. Minusta se ei nimittäin ole mitenkään ihmeellinen levy. Pari-kolme hyvää biisiä, mutta niistäkin on oikeastaan kovemmat versiot livelevyillä. Lisäksi se CNS&Y-biisi on aivan turha ja pilaa kokonaisuuden. Ja soundit on jotenkin ihmeelliset sillä levyllä... Ihan kuin Albini olisi sen tuottanut. Hyvä levy joka tapauksessa.

Ja Harvesthan on oikeasti todella hyvä levy peuk

jookcha · 04.02.2007 14:33

[quote:f0128e53b9="Alxity"]
Aika erikoiset suosikit. Tai tuo Zuma ainakin. Minusta se ei nimittäin ole mitenkään ihmeellinen levy. Pari-kolme hyvää biisiä, mutta niistäkin on oikeastaan kovemmat versiot livelevyillä. Lisäksi se CNS&Y-biisi on aivan turha ja pilaa kokonaisuuden. Ja soundit on jotenkin ihmeelliset sillä levyllä... Ihan kuin Albini olisi sen tuottanut. Hyvä levy joka tapauksessa.[/quote:f0128e53b9]

Mä tykkään erityisesti just Through My Sailsista. Zuman parhaita biisejä Cortezin ja Don't Cry No Tearsin ohella.

psykokarkki · 04.02.2007 15:25

ihan pelkästään cortezin nerouden takia ihmettelen alxityn zuma-kommenttia, olkoonkin että vähän turhan vähälle kuuntelulle jäänyt, joten levykokonaisuutta en ihan muista. katsotaan kunhan young-kärpänen taas puree nin kaivan nuo hulluilta päiviltä (muistaakseni) hankkimani niilo-lätyt taas esiin ja tarkistan asian.

Alxity · 04.02.2007 16:20

psykokarkki wrote:

ihan pelkästään cortezin nerouden takia ihmettelen alxityn zuma-kommenttia, olkoonkin että vähän turhan vähälle kuuntelulle jäänyt, joten levykokonaisuutta en ihan muista. katsotaan kunhan young-kärpänen taas puree nin kaivan nuo hulluilta päiviltä (muistaakseni) hankkimani niilo-lätyt taas esiin ja tarkistan asian.

Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä sanoa, että Zuma olisi huono levy. En vaan ymmärrä miksi se on niin usein nostettu ns. legendaariseen nelikkoon (vai mikä nyt olikaan), johon kuuluuvat Rust Never Sleeps, Zuma, Tonight's The Night ja On The Beach (vai olikohan se edes noin, no kuitenkin). Minusta Zuma on itseasiassa Youngin huonoinpia 70-luvun tuotoksia, mikä ei missään nimessä kuvaa sitä että kyseessä olisi huono levy vaan, että Youngin 70-luku oli aivan tajuttoman kova! Aloitetaanpa alusta:

Vuosikymmenen avasi After The Gold Rush, joka oikeastaan oli ensimmäinen Youngin levy, joka esitteli melko kattavasti mestarin koko tyylikirjon. Kauniista luonnonsuojeluhippipianoballadeista (nimibiisi) siirrytään helposti kunnon sähkökitararunttaukseen (Southern Man). Jälkimmäinen myös todistaa sen miten hieno biisi saadaan aikaan kun laitetaan pianoa (tai syntikkaa) soittamaan lahjakas muusikko, joka ei aiemmin ole kyseistä soitinta soittanut (vertaa Bob Dylanin Like A Rolling Stone). Mahtuupa levyllä vieläpä yksi huonokin hassuttelubiisi eli Cripple Creek Ferry.

Harvesthan oli sitten se Youngin läpimurtolevy, joka sisälsi Youngin ainoan listaykkösenkin (Heart Of Gold). Alabama on kuin Southern Manin veli ja muutenkin levyllä esittäytyy jälleen koko Youngin musiikillinen kirjo ehkä jopa hieman laajempana kuin After The Gold Rushilla. Mukana on jopa Spectormainen Man Needs A Maid, joka tosin sanoituksiensa puolesta on aika kakka-tasoa. Niin ja onhan mukana myös erittäin ennustuksellinen The Needle And The Damage Done, jonka Young kirjoitti seurattuaan läheltä miten heroiini oli viemässä Danny Whittenia kohti ennenaikaista kuolemaa. Näillä kahdella 70-luvun ekalla levyllä pääpaino on kuitenkin sellaisessa kantrivaikutteisessa singer-songwriter-kitaramusiikissa.

Sitten alkoi outo kausi. Ensin Young julkaisi humalaisen ja epävireisen livelevyn Time Fades Away. Yhtään levyn biiseistä ei löydä muuten todella kattavalta Decade-kokoelmalta. Levyä ei myöskään ole vieläkään julkaistu cd:llä. Levyllä Young purkaa musiikin kautta turhautumistaan ja syyllisyyttään Danny Whittenin kuolemasta ja lisäksi mukana on mm. todella rankka lapsuuden tilitys Don't Be Denied. Ja tämä oli siis kiertua, jolla yleisö odotti kuulevansa Harvestin suurimmat hitit. Sen sijaan Young piinasi kuulijoitaan näillä biiseissä sekä niillä, jotka myöhemmin julkaistiin Tonight's The Nightilla.

On The Beachilla painostava tunnelma on edelleen läsnä, mutta musiikki on hieman rauhallisempaa. Syynä tähän ovat kuulemma hunajakakut, joiden sisään leivottiin kannabista ja näin bändi pääsi sopivan rentoutuneeseen mielentilaan. Tällä levyllä Youngin biisikynä on terävimmillään ja sanoitukset ovat Youngille poikkeuksellisen monimerkityksellisiä ja arvoituksellisia.

Tonight's The Nightilla Young piinaa yleisöä sitten vielä monta kertaa kauheammin kuin Time Fades Awaylla. Levy oli nauhoitettu jo ajat sitten, mutta Young keksi julkaista sen vasta nyt. Tarkoitus oli alunperin julkaista Chrome Dreams, jolla oli materiaalia, joka päätyi myöhemmin Zumalle, American Stars N Barsille ja Rust Never Sleepsille. Sanoisin, että mikäli Chrome Dreams olisi julkaistu siitä olisi tullut varmasti menetys. Tonight's The Night on myös kiistatta mestariteos, mutta sen tequilanhuuruisia itsesyytöksiä ja epävireistä laulua ei moni kauaa jaksa.

Zumalla esiteltiin sitten uusi kitaristi "Pontso". Hyvä levy, jossa oli hyviä biisejä, mutta jotenkin noiden aiempien intensiteetistä ei ollut mitään jäljellä. Cortez on toki todella hieno biisi, mutta minua hieman häiritsee se käsittämättömän naivi lyriikka. Levyssä olisi ollut ainesta minusta parempaankin ja etenkään tuotantoon en ole oikein tyytyväinen.

Long May You Run voitaneen tässä yhteydessä unohtaa ja siirtyä suoraan American Stars N Barsiin, joka on kelvollinen, mutta hyvin rikkonainen levy. Ihan ok silti. Ja sisältäähän se Youngin parhaan biisin eli Like A Hurricanen. Levy vaan kärsii siitä, että se on selvästi vain nippu biisejä samalla levyllä.

Comes A Time on sitten hienoa ja ajatonta kantria ja aivan totaalisen aliarvostettu levy, Tai ainakin usein se unohdetaan mainita Youngin klassikkolevyistä puhuttaessa.

Rust Never Sleeps ja Live Rust lopettavat vuosikymmenen vihaiseen sähköiseen rokkiin, jota parempaa ei olla tehty.

vforss · 04.02.2007 17:39

Alxity wrote:

Alabama on kuin Southern Manin veli

Mites se juttu ny sitten menikään? Oliko se niin, että Young teki Southern Manin, Lynyrd Skynyrd teki Sweet Home Alabaman ("Well I Hope Neil Young will remember/a southern man don't need him around anyhow") ja sit Young vielä vastas Alabamalla... Vai tuliks Sweet Home Alabama vasta Youngin Alabaman jälkeen?

Alxity · 04.02.2007 21:06

vforss wrote:

[quote:87d4b0cb47="Alxity"]Alabama on kuin Southern Manin veli

Mites se juttu ny sitten menikään? Oliko se niin, että Young teki Southern Manin, Lynyrd Skynyrd teki Sweet Home Alabaman ("Well I Hope Neil Young will remember/a southern man don't need him around anyhow") ja sit Young vielä vastas Alabamalla... Vai tuliks Sweet Home Alabama vasta Youngin Alabaman jälkeen?[/quote:87d4b0cb47]

Enpä muuten enää muista. Aika leikkimielistä tuo uho onneksi vissiin kuitenkin oli ja Younghan meni jopa tarjoamaan Powderfingeria Lynyrd Skynyrdille levytettäväksi. Onneksi eivät halunneet sitä ja Young levytti sen sitten itse. Kauheaa edes ajatella että sellainen mestariteos olisi voinut jäädä syntymättä...

Tehdäänpäs nyt vielä niin, että jaetaan Youngin levyt karkeasti eri kategorioihin jos vaikka joku innostuisi johonkin uuteen levyyn tämän perusteella tutustumaan. Tai tässä on vaan ne, joihin suosittelen tutustumaan, mikäli jostain syystä sellainen on tekemättä jäänyt:

Rokkia ja säröä:

Everybody Knows This Is Nowhere: Youngin toinen soolo ja ainoa, jolla Danny Whitten soittaa. Pitkiä särön läpi vetäistyjä jankutuksia. Kansikuva edustaa Youngia kauheimmillaan... Ja Cowgirl In The Sand on yksi paskimpia nimiä noin loistavalle biisille, mitä kukaan voi keksiä. Itse levy on muuten todella lähellä täydellisyyttä.

Rust Never Sleeps: Eka puoli hyvää akustista menoa ja b-puoli on sitten se legendaarinen kitarasäröpuoli, jota paremmalta kitara ei enää voi kuulostaa.

Re-ac-tor: Tätähän on sanottu ekaksi grunge-levyksi. Jos sanoitukset unohdetaan Re-ac-tor ei itse asiassa häviä paljoakaan 70-luvun tuotannolle. Varsinkin viimeisessä biisissä ollaan edelleen hyvin lähellä Rust Never Sleepsiä.

Weld: Legendaarinen live-levy. Säröä löytyy jälleen mukavasti ja samalla tempo on hieman hitaampi kuin 70-luvun lopulla.

Mirror Ball: Pearl Jamin kanssa parissa viikossa tehty levy, joka on osittain hieman keskeneräisen oloinen, mutta silti todella toimiva. Pearl Jam toimii kyllä hienosti vara-Crazy Horsena.

Broken Arrow: Aivan aliarvostettu levy. Tältä levyltä löytyy myös kunnolla säröä ja musiikki on sellaista laahaavan raskasta kitarointia. Tykkään kovasti. Viimeinen biisi tosin on aivan paska.

Living With War: Kuvio toistaa itseään. Ensin Young tekee hempeän ja hienon kantrilevyn ja sitten vittuuntuu ja tekee levyllisen aivan mahtavaa särörokkia. Sanoituksista voi olla montaa mieltä, mutta minua kyllä kiehtoo vanhan hipin raivoisa protestilevy.

Kantria ja rauhallisempaa menoa:

After The Gold Rush: Levy, jolla on kaikkea. Pianoballadeja ja vähän säröäkin. Kokonaisuus on silti ehkä aavistuksen hajanaisen oloinen.

Harvest: Taitaa olla Youngin tunnetuin levy ja myös tällä levyllä on vähän kaikkea. Mielenkiintoista muuten, että Young laulaa Heat Of Goldin ikäänkuin vanhan miehen perspektiivistä, vaikka oli tuolloin vielä aika nuori.

Comes A Time: 70-luvun kantreinta Youngia. Hyväntuulinen levy, jonka kannessakin Young hymyilee todella leveästi. Musiikkia sunnuntaiaamupäiviin. Youngilla oli välistä ajatuksena tehdä levy, jonka biisien nimet olisivat identtiset toisten artistien suosittujen biisien kanssa ja siitä perintönä tällä levyllä on biisi nimeltä Lotta Love. Four Strong Winds on paras koveri mitä kukaan voi koskaan tehdä.

Old Ways: Kantreinta Youngia koskaan. Alunperin Young teki ilmeisesti vähemmän kantrin version levystä, mutta Geffen ei ollut siihen tyytyväinen vaan halusi rokkia ja tuloksena oli Everybody's Rocking. Geffen ei siihenkään ollut tyytyväinen vaan halusi sittenkin julkaista Old Waysin, josta Young kuitenkin väänsi ihan pappakantria. Mutta Old Ways sentään on hyvää pappakantria.

Harvest Moon: Kuten nimestä jo voi päätellä tämä levy oli paluu Harvestin tunnelmiin. Tosin Harvest Moon ei ole kovinkaan monipuolinen levy vaan pääpaino on akustisella kantrivaikutteisella musiikilla.

Prairie Wind: Ikääntyvän Youngin kantrilevy, jolla vanha mies muistelee mennyttä elämäänsä ja pohdiskelee siinä samassa muitakin asioita.

Levyjä niille, jotka tykkäävät vain ekoista demoista

On The Beach: Tästä on varmaan jo kaikki sanottukin. Masentunut ja alakuloinen levy, jossa Youngin tekstit ovat luultavasti parhaimmillaan.

Tonight's The Night: Kännissä nauhoitettu synkeä levy, jossa puretaan Danny Whittenin ja Bruce Berryn yliannostuskuolemien ahdistusta.

Trans: Tässä vaiheessa Young innostui Kraftwekista ja Vocodereista. Monien mielestä kuuntelukelvotonta paskaa, mutta minusta tuo on itse asiassa aika hyvä levy.

Arc: Parinkymmenen minuutin kitarametelipala, joka kuulostaa siltä kuin Young olisi aloittamassa soittamaan Like A Hurricanea. Tykkääkö tästä oikeasti joku?

Sleeps With Angels: Laitetaan nyt vaikka tänne kategoriaan kun noista aiemmistakaan kumpikaan ei ollut ihan oikea. Paluu 70-luvun puolivälin synkkyyteen. Kurt Kobainin kuolema ja Youngin lähinaapurustossa tapahtunut drive-by-ammuskelu toimivat laukaisijoina ja taas sai Young vääntää levyllisen synkkää, mutta kaunista musiikkia.

Dead Man soundtrack: Tätä en muuten itsekään omista, mutta kyseessähän on kyseisen elokuvan soundtrack. Muistaakseni levyllä ei ole juurikaan normaalin biisin määritelmän täyttäviä soiton ja laulun yhdistelmiä.

psykokarkki · 04.02.2007 21:13

kiitoksia, hienoa asiakirjoitusta. tässä omat valinnat noista kategorioista (niistä mitä olen kuullut), eli meitsin kolme suosikki-young-levyä, jotka mukavasti sattuivat kukin eri kategoriaan:

[quote:5cebd42175="Alxity"]Rokkia ja säröä:
Weld: Legendaarinen live-levy. Säröä löytyy jälleen mukavasti ja samalla tempo on hieman hitaampi kuin 70-luvun lopulla.

Kantria ja rauhallisempaa menoa:
After The Gold Rush: Levy, jolla on kaikkea. Pianoballadeja ja vähän säröäkin. Kokonaisuus on silti ehkä aavistuksen hajanaisen oloinen.

Levyjä niille, jotka tykkäävät vain ekoista demoista
Tonight's The Night: Kännissä nauhoitettu synkeä levy, jossa puretaan Danny Whittenin ja Bruce Berryn yliannostuskuolemien ahdistusta.
[/quote:5cebd42175]

trans pitäisi kyllä viimeinkin hankkia...

public · 04.02.2007 21:40

[quote:fb7fb2361f="Alxity"]
Trans: Tässä vaiheessa Young innostui Kraftwekista ja Vocodereista. Monien mielestä kuuntelukelvotonta paskaa, mutta minusta tuo on itse asiassa aika hyvä levy.
[/quote:fb7fb2361f]

icon_cool todellakin.

stratum · 04.02.2007 22:33

Asiakirjoitukselle peuk

Jostain syystä ei tule vaan koskaan täydennettyä laihaa Young-kokoelmaa. Jos nyt vaikka yrittäisi sen Harvestin ostaa kohta.

vforss · 04.02.2007 23:32

[quote:c4470052cc]Rokkia ja säröä:

Everybody Knows This Is Nowhere[/quote:c4470052cc]

Joka sisältää myös yhden maailman surullisimmista biiseistä, "Running Dry". Vitsi sitä viulua.

Ja mihinkä unohtui Ragged Glory? Epätasainen levy, mutta paljon hyvää sillä. Isoa kitaravallia ja resupekkailua. "Love and Only Love" on yksi maailman komeimpia biisejä.

[quote:c4470052cc]Levyjä niille, jotka tykkäävät vain ekoista demoista

On The Beach: Tästä on varmaan jo kaikki sanottukin. Masentunut ja alakuloinen levy, jossa Youngin tekstit ovat luultavasti parhaimmillaan.[/quote:c4470052cc]

Jeh. "Revolution Blues" on todella ilkeä biisi. Ja mahtava, kans yks maailman parhaita. "Well, I hear that Laurel Canyon/is full of famous stars/But I hate them worse than lepers/and I'll kill them in their cars."

[quote:c4470052cc]Arc: Parinkymmenen minuutin kitarametelipala, joka kuulostaa siltä kuin Young olisi aloittamassa soittamaan Like A Hurricanea. Tykkääkö tästä oikeasti joku?[/quote:c4470052cc]

Käsi on ylhäällä täällä. Ei sitä kovin usein viitsi kuunnella, mutta onhan se ns. parhautta. Sonic Youthin inspiroima, introista ja outroista ym. kokoon leikattu ja liimattu metelisinfonia.

jookcha · 05.02.2007 12:00

Ragged Glory on kyllä hyvä, feedbackissa ei säästellä. Tais olla eka Niilon levy jonka hommasin. Voi vaan kuvitella millasta paahtoa toi levyä seurannut(?) Smell The Horse -kiertue oli, kun lämppärinä oli vielä Sonik Juuf. Weldiltähän toi meno aika hyvin välittyy.

vforss · 05.02.2007 15:43

jookcha wrote:

Ragged Glory on kyllä hyvä, feedbackissa ei säästellä. Tais olla eka Niilon levy jonka hommasin. Voi vaan kuvitella millasta paahtoa toi levyä seurannut(?) Smell The Horse -kiertue oli, kun lämppärinä oli vielä Sonik Juuf. Weldiltähän toi meno aika hyvin välittyy.

Joo, siltä kiertueeltahan tais Young saada muistoksi pahan tinnituksen. Taiteensa eteen pitää kärsiä!

Bedderi · 05.02.2007 17:14

stratum wrote:

Asiakirjoitukselle

Smaa.

Olisitpa vielä kuule iskenyt levyn perään nikit, joiden kannattaa levyyn tutustua. icon_cool

public · 05.02.2007 17:16

Arcin kuuntelu työn alla.

Aika...

totanoin.

vaatii henkisesti aika paljon. :x

lintumies · 05.02.2007 17:20

Bedderi wrote:

Olisitpa vielä kuule iskenyt levyn perään nikit, joiden kannattaa levyyn tutustua.

Smaa. Toisaalta voisi joskus lukea nuo ajatuksen kanssa läpi ja päätellä itse...

Anonymous · 06.02.2007 20:36

WOOOOW!
http://amazing-videos.info/

helicon · 06.02.2007 20:43

[quote:c85cf18581="Daemmejajo"]WOOOOW!
http://amazing-videos.info/[/quote:c85cf18581]
WOOHOOO!! roll

psykokarkki · 06.02.2007 21:24

sama huig roll biggrin

jookcha · 17.02.2007 12:36

Tällainen uutinen oli menny ihan kokonaan ohi:
[quote:1b55fc3bd7]Neil Young Archives - Performance Series #3 - Massey Hall 1971
Available March 13 with DVD video of performances and High Resolution Audio

On The Way Home
Tell Me Why
Old Man
Journey Through The Past
Helpless
Love in Mind
A Man Needs A Maid/Heart of Gold suite
Cowgirl In The Sand
Don't Let It Bring You Down
There's A World
Bad Fog Of Loneliness
The Needle and the Damage Done
Ohio
See The Sky About To Rain
Down By The River
Dance Dance Dance
I Am A Child[/quote:1b55fc3bd7]

stratum · 18.02.2007 14:47

Jostain syystä Decade on jättänyt varsin valjun ja tylsän vaikutelman. Kakkoslevyä en ole tainnut jaksaa kuunnella kertaakaan kokonaan läpi. Voisi seuraavaksi lähteä liikkeelle jollain studiolevyllä. Vaikka sillä Harvestilla sitten.

Alxity · 19.02.2007 12:51

stratum wrote:

Jostain syystä Decade on jättänyt varsin valjun ja tylsän vaikutelman. Kakkoslevyä en ole tainnut jaksaa kuunnella kertaakaan kokonaan läpi. Voisi seuraavaksi lähteä liikkeelle jollain studiolevyllä. Vaikka sillä Harvestilla sitten.

Melkeinpä sanoisin, että älä Harvestia jos et tuosta kokoelmastakaan tykännyt... Tuolla kokoelmalla on kuitenkin ne ns. hittibiisit ja Harvesthan oli tunnetusti se Youngin hittilevy.

En kyllä ymmärrä miten muka voi jättää tylsän ja valjun vaikutelman, mutta ehkä et vaan osaa... confused_new center Kokeile kuunnella se Rust Never Sleeps tai sitten joku 90-luvun alun levy tai Everybody Knows This Is Nowhere.

Alxity · 19.02.2007 12:52

[quote:010c798e7d="jookcha"]Tällainen uutinen oli menny ihan kokonaan ohi:
[quote:010c798e7d]Neil Young Archives - Performance Series #3 - Massey Hall 1971
Available March 13 with DVD video of performances and High Resolution Audio

On The Way Home
Tell Me Why
Old Man
Journey Through The Past
Helpless
Love in Mind
A Man Needs A Maid/Heart of Gold suite
Cowgirl In The Sand
Don't Let It Bring You Down
There's A World
Bad Fog Of Loneliness
The Needle and the Damage Done
Ohio
See The Sky About To Rain
Down By The River
Dance Dance Dance
I Am A Child[/quote:010c798e7d][/quote:010c798e7d]

Enpä ollut minäkään huomannut, mutta hienoa, että tuo Archives-projekti vihdoinkin oikeasti etenee peuk Mutta mikäs sitten on vol. 2 jos kerran tuo on Performance Series #3 ?

EDIT: niin ja eikös tuo ollut akustinen soolokeikka?

jookcha · 19.02.2007 14:03

[quote:df98acb72c="Alxity"][quote:df98acb72c="jookcha"]Tällainen uutinen oli menny ihan kokonaan ohi:
[quote:df98acb72c]Neil Young Archives - Performance Series #3 - Massey Hall 1971
Available March 13 with DVD video of performances and High Resolution Audio

On The Way Home
Tell Me Why
Old Man
Journey Through The Past
Helpless
Love in Mind
A Man Needs A Maid/Heart of Gold suite
Cowgirl In The Sand
Don't Let It Bring You Down
There's A World
Bad Fog Of Loneliness
The Needle and the Damage Done
Ohio
See The Sky About To Rain
Down By The River
Dance Dance Dance
I Am A Child[/quote:df98acb72c][/quote:df98acb72c]

Enpä ollut minäkään huomannut, mutta hienoa, että tuo Archives-projekti vihdoinkin oikeasti etenee peuk Mutta mikäs sitten on vol. 2 jos kerran tuo on Performance Series #3 ?

EDIT: niin ja eikös tuo ollut akustinen soolokeikka?[/quote:df98acb72c]

Eikös Lucky Thirteen ollut ensimmäinen Archives-julkaisu ja Fillmore sitten vol.2. Fillmoren kannessakin lukee että Performance Series disc 2. Vähän omituista logiikkaa..

Alxity · 19.02.2007 15:11

jookcha wrote:

Eikös Lucky Thirteen ollut ensimmäinen Archives-julkaisu ja Fillmore sitten vol.2. Fillmoren kannessakin lukee että Performance Series disc 2. Vähän omituista logiikkaa..

Niinhän se tosiaan taisi olla... Vähän vaan hämäsi tuo "Performance Series" kun Lucky Thirteenhan on vain kokoelma (joka minulla muuten onkin edelleen hankkimatta, pitänee hankkia vaikkei sillä sinänsä kiirettä).

stratum · 19.02.2007 19:56

Alxity wrote:

En kyllä ymmärrä miten muka voi jättää tylsän ja valjun vaikutelman, mutta ehkä et vaan osaa... Kokeile kuunnella se Rust Never Sleeps tai sitten joku 90-luvun alun levy tai Everybody Knows This Is Nowhere.

Onhan minulla Rust Never Sleeps ollut jo useamman vuoden ja tykkään kyllä. Meinasin tänään ostaa Harcestin mutta jätin kuitenkin hyllyyn. Kahdeksalla eurolla saisi ainakaan muutamaa Young-klasskkoa Äxästä.

Street Spirit Sr.

#151 26.12.2006 20:48

Re: Neil Young

#152 27.12.2006 10:10

Re: Neil Young

#153 27.12.2006 21:54

Re: Neil Young

#154 01.01.2007 19:41

Re: Neil Young

#155 28.01.2007 00:25

Re: Neil Young

#156 04.02.2007 14:28

Re: Neil Young

#157 04.02.2007 14:33

Re: Neil Young

#158 04.02.2007 15:25

Re: Neil Young

#159 04.02.2007 16:20

Re: Neil Young

#160 04.02.2007 17:39

Re: Neil Young

#161 04.02.2007 21:06

Re: Neil Young

#162 04.02.2007 21:13

Re: Neil Young

#163 04.02.2007 21:40

Re: Neil Young

#164 04.02.2007 22:33

Re: Neil Young

#165 04.02.2007 23:32

Re: Neil Young

#166 05.02.2007 12:00

Re: Neil Young

#167 05.02.2007 15:43

Re: Neil Young

#168 05.02.2007 17:14

Re: Neil Young

#169 05.02.2007 17:16

Re: Neil Young

#170 05.02.2007 17:20

Re: Neil Young

#171 06.02.2007 20:36

Re: Neil Young

#172 06.02.2007 20:43

Re: Neil Young

#173 06.02.2007 21:24

Re: Neil Young

#174 17.02.2007 12:36

Re: Neil Young

#175 18.02.2007 14:47

Re: Neil Young

#176 19.02.2007 12:51

Re: Neil Young

#177 19.02.2007 12:52

Re: Neil Young

#178 19.02.2007 14:03

Re: Neil Young

#179 19.02.2007 15:11

Re: Neil Young

#180 19.02.2007 19:56

Re: Neil Young

Board footer