You are not logged in.
Toisaalt tätä menoo leposi ehtii kattomaan ottelun ratkaisuhetket sit aamuvuoroon herätessään
Älä päästä painiks sitä
Offline
EI JUMALAUTA MITÄ JUMALAUTA MIKÄ JUMALAUTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Offline
Ei ala Andyn dominanssi mut 'The Big Four' on nyt oikeesti Iso Kärkinelikko. Noiden jokaisen perussuoritustaso on ihan häikäisevä, kaikilta löytyy joku kausi milloin ne on olleet kaikkien neljän Grand Slamin semifinaalissa ja sinnehän ne tapaa ittensä jollain tapaa vääntää useemmin kuin tippuu matkan varrella. Tämmöistä aikaa ei oo ikinä ennen ollut, eikä varmaan koskaan enää tuukkaan.
Vastavuoroisesti toi taas tarkoittaa että 'rivipelaajan' tie Grand Slam -mestaruuteen on niin jyrkkä et se on käytännössä kohtisuora. Ensin pitäis voittaa joku tuolta neljän kärjestä että pääsee sen paikalle semifinaaliin, ja semeistä eteenpäin on sit todennäköisesti odottamassa joku Djokovic-Federer -tupla et siitä vaan tekemään tulosta. Kukaan ei ikinä oo voittanut kolmea kärkipelaajaa Grand Slamissa. Läski-Dave Nalbandian teki sen kyllä Madridin Mastersissa suonenvetosyksynä 2007 kun kanveesiin jäi Nadal, Djoko & Federer putkeen.
Grand Slameissa lähimmäksi pääsi Tomas Berdych 2010 Wimbledonissa kun se voitti Federerin ja Djokovicin kierroksilla ennen finaalia mut Nadalilta se ei finaalissa saanu erääkään. Del Potro kepitti mestaruusvuonna 2009 Nadalin semeissä ja väänsi voiton Federeristä viiseräsessä finaaliklassikossa mut Murray oli jotain koheltanu ja tippunu alkukierroksilla niin sitä ei tarvinnu kohdata ennen semifinaalia. Itse asiassa Tsongan aussifinaalipaikka 2008 kulki kans Murrayn (eka kiekka) ja Nadalin (semi) läpi, mut Andy oli silloin vielä aika raakile, top kympin ulkopuolella, eikä sillä ollu esim. yhtään Grand Slam -puolivälierää takanaan. En muista et toi ois mikään vautsivau-yllätys ollu silloin.
Eilisen finaalin statsit on aika heikot - tuplamäärä ns. 'helppoja virheitä' verrattuna voittolyönteihin - peliä katellessa vaikutelma oli ihan erilainen. Noi huippupelaajat on vaan kehittäny nykyisen kokonaisvaltaisen takakenttäpelin sille tasolle et se tavallaan luuppaa ympäri ja alkaa muistuttaa klubitennistä. Djokovicin ja Murrayn pelinluku ja puolustustaidot on sitä luokkaa että ne pystyy kaivamaan ihan haistapaska-pallojakin takaisin lähelle vastustajan takarajaa. Ja kummankin hyökkäystaidot on semmoisia että ne pystyy lyömään niitä haistapaska-palloja heti kun on saumaa. Toi oli musta taktisesti ja teknisesti tosi korkeetasoinen peli. Kumpikin pelaaja pelas ns. järkevän tasonsa sisällä. Tappolyöntiä ei haeta hankalasta paikasta turhautumisen takia vaan paikkaa pedataan useemman painostuslyönnin yhdistelmillä, jotka nekin lähtee liikkeelle vasta kun sille on kunnon paikka. Ja se mikä on Djokoviciä tai Murrayta vastaan 'painostuslyönti' ois suora voittolyönti aika montaa muuta top100 -pelaajaa vastaan. Pari standing ovationia nähtiin niiden eeppisimpien pisteiden aikana. Tossa oli yks piste missä Murray löi näppituntumalla kymmenkunta hirveetä moukaria puolelta toiselle mut Djoko vaan kaivoi niitä kentän pinnasta niillä puolispagaatiliu'uillaan yks toisensa perään kunnes viimeistä ei saanu enää käännettyä kenttään millään. Mut eihän sekään tilastomielessä ollu voittolyönti.
Toivoisin silti että tota kenttänopeutta vähän kasvatettaisiin. Aussifinaali kesti ne yli kuus tuntia, tää meni lähemmäs viittä vaikkei tossa juuri hidsailtu missään kohtaa. Djokovic otti yhden medical timeoutin kun reisi rupes prakaamaan ihan lopussa mut kyllä noi koko ajan pelas menemään. Noi kaverit on löytäny sen ideaalisen pelitavan pelata nykykentillä, jotka on vähän turhan samantyylisiä, ja ihan mielenkiinnosta haluisin nähdä parin kisan ajan helvetin hidasta massaa kevätkaudella ja luodinnopeet kovat kentät esim. just US Openissa. Mulla on ikävä kymmenen vuoden takaista jännäämistä kun joka kisaan oli omat suosikkinsa.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Palkintojenjaossa MELKEIN hymyilleelle Ivan Lendlille myös
Älä päästä painiks sitä
Offline
Roddickin lisäksi myös toinen vuoden 2003 US Open finalisti ilmoitti lopettavansa uransa kun Juan Carlos Ferrero päätti ettei jaksa kyntää enää 32-vuotiaana loukkaantumisten ja laskevan pelitason seassa. Stoppi ei tuu samalla tapaa heti tässä ja nyt niinku Roddickilla vaan kauden päätteks Valenciassa.
Yks mun suosikkipelaajista jo nuorena nousukkaana. Massakuningas Kuertenin ja Corian välissä silloin kun toi titteli vielä vaihtui parin vuoden välein. 2004 alkuvuoden tuhkarokko jotenkin torpedoi jäbän uran laskuun eikä loppuvuosista jääny oikein muuta käteen ku pari mikkihiirikisan voittoa ja Wimbledon-puolivälieriä. Wimpelistä mieleen jäi myös vuoden 2005 Juan Carlos Borg -look, mistä ei jostain syystä löydy kunnon kuvia ollenkaan. Toi saa ny kelvata
Sit vaan Davis Cupin kimppuun
Älä päästä painiks sitä
Offline
No vittu eihän toikaan kuva toimi. Olkoon.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Älä päästä painiks sitä
Offline
Eikös tuossa Big Fourissa ole lisäksi pelaajia, jotka on saavuttanu asemansa kovan duunin kautta. Tuonne päästäkseen ei taideta enää pelkällä puhtaalla talentilla nousta?
Vai breikkasiko juokseva muskeli melkein välittömästi?
Otetaan vähän vakavampi vastaus: Kyl toi huippunelikko lienee kovin koskaan. Noiden yleisjyrien taso ei kai lopulta oo hirveesti muuttunu niistä 2000-luvun alkuvuosista jolloin esim. Lleiska Hewitt oli puoltoista vuotta putkeen ykkösenä ja kaiken maailman Arnaud Clementit ja Rainer Schüttlerit kävi koittamassa Grand Slam -finaaleja. Jos David Ferrer ois pelannu kymmenen vuotta sit, sillä ois finaalipaikka tai pari ja Nikolai Davidenko ois kai voittanukkin jonkun satunnaisen slamin. Nyt tommoset helvetin hyvät muttei täydelliset kaverit tippuu kerta toisensa jälkeen puolivälierissä kun joku noista kaikkien aikojen top-20 pelureista tulee vastaan.
Pelkkä talentti ei riitä. Federer nosti aikoinaan riman niin korkeelle ja silläkin kesti oma aikansa saada palaset kohilleen. Nykyään tuntuu uskomattomalta mut siitä meinattiin alkaa puhumaan 'alisuorittavana lupauksena' kun ennen Wimbledon-voittoa 2003 tilillä oli muutama hassu pikkuturnauspokaali ja paljon aikaisia tippumisia Slameissa. Sit kun peli asettui urilleen niin eihän sitä pysäyttäny enää mikään paitsi huippukuntoinen Safin tai silloin vähän hoikempi Nalbandian. Federer on noista neljästä ehkä se luonnollisin tai 'lahjakkain' pelaaja mutta sekin vetää ihan mielettömiä määriä treenitunteja alleen. Legendat kertoo että aina joulukuussa Federer lentää Persianlahdelle parin viikon treenijaksolle, minne se lennättää muutamia Challenger-tason junnuja mukaan ja pelaa harkkamatseja niitä vastaan niin että kun yks on juoksutettu puhki niin seuraava hyppää verkon toiselle puolelle. Maestro ite ei paljoa lepäile.
Nadalin oma ura alkoi paljon nopeemmin ja se oli alle 20v voittaessaan Pariisissa ekan kerran. Nadal-Federer 'rivalry' lähti itse asiassa liikkeelle Nadalin voitolla kun Federerin dominanssikausi oli kunnolla starttaamassa. Vuosi oli 2004, Nadal alle 18v ja Federer tuore Australian mestari kun ne pelas jotain alkukierros matsia jenkkilässä. Loppuvuoden mittaan Nadal mm. valittiin Espanjan Davis Cup -finaalijoukkueeseen missä se voitti oman pelinsä silloista maailman kakkosta tai kolmosta Andy Roddickia vastaan. Superjunnustatusta Nadal alkoi kunnolla petaamaan kun se seuraavana vuonna taisi pelata tappiottoman rundin Etelä-Amerikan massakiertueella missä kaatui kaiken maailman Gaudiota ja muuta. Sit se pelas ittensä kovilla kentillä Miamin finaaliin Federeriä vastaan, voitti kaks ekaa erää, taisteli kolmannessa ja väsyi lopulta pystyyn. Euroopan isoissa massa-Masterseissakin tuli muistaakseni pelkkiä voittoja, kaks kertaa finaalissa kaatui silloinen massakuningas Guillermo Coria.
Nadalin ja Federerin eka iso - ja tavallaan ikuisesti isoin - kohtaaminen tuli 2005 Pariisin semeissä. Federer oli voittanut 2004 kolme neljästä Slamista ja hävinnyt kai kaks matsia koko 2005 alkuvuonna. Nadal oli silloin maailman nelonen, ei Grand Slam -finaaleja, mutta voittamaton massalla. Siinä oli ihan mieletön ennakko-buzz. Nadal oli pelialustavetoisen ELO-rankingin mukaan jopa ennakkosuosikki Jeesuksen toista tulemista vastaan. Ja niinhän se voitti, neljässä erässä. Supertähti oli syntynyt, vaikka finaali Mariano Puertaa vastaan oli rehellisyyden nimissä kaikkee muuta kuin muodollisuus.
Vaikka Nadal monipuolisti peliään ja pelasi mm. monessa Wimpelifinaalissa putkeen luopumatta massataidoistaan, se kynti silti NELJÄ vuotta putkeen maailmanlistan kakkosena. Federer oli edelleen se mittatikku joka pakotti muita kehittämään peliään ja pelin oheistoimintoja: miten kehonhuolto hanskataan niin ettei tuu vammoja, miten kisakalenteri aikataulutetaan niin että tärkeimmissä kisoissa on parhaimmillaan jne. Nadal on aina työstäny pelitapaansa. Se rakens itelleen uuden rystyn ruohotennistä varten, se on koittanu ainakin kolmee aika erilaista syöttötyyliä uransa aikana. Ajan myötä tulosta tuli. Mä itse kutsuin Nadalia 'juoksevaksi muskeliksi' puoliks kieli poskessa silloin 2006 mutta kyllä se ton varhain puhjenneen fyysisen lahjakkuutensa lisäksi on aina ollu valmis tekemään kaiken duunin mitä on tarvinnu.
Noiden kahden supertähden määrittämä huipputaso on se, minkä varjossa Djoko ja Murray on sit vuorostaan kasvaneet. Se on kummallakin vaatinu sen oman kasvuaikansa, ennen kaikkea henkisellä puolella. Djokovic ei ollu ihan Nadalin tapainen teinitalentti mut se on pelityyliltään kokonaisvaltaisemmin ns. hyvä pelaaja. Tai ainakin konventionaalisempi. Ja selvästi semmoinen... hm, 'itsepetoksessa' elävä urheilijatyyppi. En epäile hetkeekään etteikö se ois ollu täysin vakuuttunu heti ammattilaiskiertueelle siirtyessään et se lähtee oman elämänsä ennakkosuosikkina jokaiseen matsiinsa ketä tahansa vastaan. Murray muistuttaa enemmän Federeriä, sillä on vähän omanlaisensa negatiivisuuteen taipuvainen mentaliteetti ja taidot on ihan huippuluokkaa mutta niiden taitojen fokusoimisessa on menny oma aikansa. Nyt sekin on valmis mies.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Katoitko ILR Heliövaaran matsin? Näyttääkö, että voittais ton Romanian kakkosen?
Offline
Katoitko ILR Heliövaaran matsin? Näyttääkö, että voittais ton Romanian kakkosen?
Kyl sillä pitäis taitotaso siihen riittää. Crivoi pelas aika hit-and-miss tennistä, mikä kertoo siitä et sen piti koittaa pelata taitotasonsa mukavuusrajan ulkopuolella Niemisen tyyppistä hyvää puolustajaa vastaan. Heliövaara on kans hyvä liikkuja ja pelin lukija niin veikkaan et saman tyyppinen kässäri siinäkin matsissa nähdään. Toi 0-10 Davis Cup -ottelusaldo saattaa kyl olla melkoinen henkinen riippakivi, plus toi et pitää ite hypätä kentälle sen jälkeen kun (jos) toinen pelaaja ns. 'tekee oman osuutensa' ja pitää voitolla jatkopaikan elossa on tosi vaikee tilanne.
Heitetään hatusta voittosaumat:
Nieminen 85%
Heliövaara 50%
Älä päästä painiks sitä
Offline
Enpä nähny ku viidennen erän mut hyvää peliä Heliövaaralta se oli vaikka takkiin tulikin. Vähän kaatui pieniin marginaaleihin ja lopulta hermoihin kun ratkaisut ja lyönnit alkoi falskeaamaan. Johti 4-2, oma syöttö menossa ja 30-0 tilanteessa ensin yks läpilyönti tosi marginaalisesti leveeks ja toinen vastaava verkkonauhan kautta pitkäks. Se ei ollu paljosta kiinni. Crivoi ei tainnu erän puolivälin jälkeen missata _yhtään_ lyöntiä et kyllä silläkin puolella selvä tasonnosto tapahtui.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Nyt kävi näin. Tanskaa vastaan mennään sitten varmaankin ilman Jarkko Niemistä, kun on Stockholm Open samaan aikaan.
Offline
Dsaa. Nieminen oli Thaimaa Openin semeissä jo 6-3, 5-4 (30-0) johdossa. Oma syöttö, mutta pani munien toka erä. Just alkaa kolmas. Veikkaus-tv:stä näkyy. Ranska on paska maa jne. Finaalissa tulee sitten Simon. Eli mahdollisesti patonkia koko rahan edestä.
Offline
Davis Cupin putoamismatsi ois ny viikon päästä. Aika koominen tää Suomi-Tanska -rosteri tälle tasolle. Tanskalla vaan yhellä jätkällä on edes ATP-rankingi ja Suomen kaksinpelipari Heliövaara-T.Nieminen lyö pöytään yhteissaldon 2 voittoa - 22 tappiota. Jarkko on wanha, Kontisen polvi ei oo enää ikinä pelikunnossa ja Laaksonen loikkas SWEITSIIN. Stick a fork in us, we're done.
Mut vasta ensi vuonna. Kyl Tanska nykykunnossaan kaatuu koska vaan.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Offline
Vittu mitä paskaa. Ei voi jännittää, että tulisi britit ja suomi ens kaudelle. No eipä kolmosjoukkueella kellekään voi pärjätä. Tulevaisuus on synkempi kuin jalkapallojoukkueella.
Offline
Hieno "viimeinen" ottelu ILR:ä vastaan käytiin Talin sisäkentällä numero 19. Kauheeta pupellusta helpoista paikoista ja siihen päälle pari tyylikästä läpilyöntiä. Voitin ensimmäisen erän 7-5, vaikka vastustajalla oli eräpallo. Toista erää johdin 5-4 ja sitten loppui aika kesken. Näitä pökkimisiä tulee kyllä ikävä, mutta ehkä olen jo ensi kauden talvisarjassa taas mukana.
Offline
Toisen erän 'johtaminen' on vähän tulkinnanvaraista kun siinä ois ollu mun syöttövuoro seuraavaks
Älä päästä painiks sitä
Offline
Taas loppukauden vikat huurut selvästi menossa kun tätä Pariisin Mastersin loppusuoraa seuraa. Toisessa semissä vuos sitten Suomea vastaan Davis Cup -putoamiskamppailussa pataan ottanut Jerzy Janowicz jatkaa elämänsä viikkoa voittamalla kotiyleisön suosikki Gilles Simonin. Janowiczilla ei oo mitään ATP-menestystä ennen tätä vaikka rankingi onkin siellä alle satasen tienoilla mutta viikon mittaan kaatunu putki Kohlschreiber - Cilic - Murray - Tipsarevic - Simon on kyllä ihan validia tavaraa ja hyvältähän toi peli näytti: voimaa, hurmossyöttöjä ja ihme kahen käden pomppustoppareita.
Toisessa parissa 'maailman paras Masters-voitoton pelaaja' David Ferrer voitti kanssa ranskiksen, muistaakseni toissavuonna tän kisan semeissä kans käyneen Michael Llodran. Nykykiertueella harvoin näkee tyylillisesti näin vahvan kontrastin pelejä. Vasuri Llodra tulee kakkossyötöillä ja slaisseilla koko ajan verkolle ja Ferrer koittaa kyntää niitä ohituksiaan siitä läpi. Kahessa erässä toi Ferrerille meni mutta kymmenen breikkipalloa sai ekassa erässä selvittää. Nyt kävi näin.
Ylipäätään aika symppis nelikko noita semejä tuolla pelas ja vaikka kotivoiton ois suonut jopa ranskalaisille niin katotaan huomenna josko Ferrerin Masters-kirous murtuisi jossain kohtaa. Moni ei-ihan huippupelaaja sieltä Henman-Grosjean-Tsonga -akselilta on hankkinut ainoan Masters-kannunsa nimenomaan Pariisista, veikkaan että tohon tulee jatkoa.
Talin kisakin parin viikon päästä, nimilista ois nykymuodossaan kaikkien aikojen kovin mut kaipa tuolla vielä ehtii kato käydä kun jätkät varmistaa Australian Avointen pääsarjapaikkojaan jne.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Taas loppukauden vikat huurut selvästi menossa kun tätä Pariisin Mastersin loppusuoraa seuraa. Toisessa semissä vuos sitten Suomea vastaan Davis Cup -putoamiskamppailussa pataan ottanut Jerzy Janowicz jatkaa elämänsä viikkoa voittamalla kotiyleisön suosikki Gilles Simonin. Janowiczilla ei oo mitään ATP-menestystä ennen tätä vaikka rankingi onkin siellä alle satasen tienoilla mutta viikon mittaan kaatunu putki Kohlschreiber - Cilic - Murray - Tipsarevic - Simon on kyllä ihan validia tavaraa ja hyvältähän toi peli näytti: voimaa, hurmossyöttöjä ja ihme kahen käden pomppustoppareita.
Ja tietty suomalaisittain kiinnostavaa on, että hänen valmentajansa on Kim Tiilikainen, joka on asunut jo pitkään Puolassa.
Offline
Joo näinhän se on. Tiilikaisella oli tossa Davis Cup matsissa vuos sitten vähän conflict of interestiä ku se valmens sekä Suomea että Janowicziä. Hyvinhän siinä silloin silti kävi.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Kas, BBC näyttää Lontoon kauden finaalitapahtuman. Kohta Murray-Berdych. Tosin täällä pitäisi olla tv-lupa, jos kattoo läppäriltä livestreamia. muahahaha.
Last edited by leposi (05.11.2012 17:04)
Offline
Mitä helvettiä ne starttaa jo? Kova aikataulu jos meinaavat viikossa saada kisan käytyä. David Ferrerillä on tuore Masters-voitto eiliseltä ja Davis Cuppi sit vielä ens viikolla tän kausifinaalin ympärillä. Ja itse asiassa toissa viikollahan se voitti Valencian kotikisansa eli nyt on kyllä pikkumiehellä hirvee tahti päällä.
Federer - Del Potro ois kiva nähdä jossain kohtaa.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Huutonaurua eiq hurrausta Talin Openin tasolle.
Kova, kova, kova. Olisinpa mestoilla. http://www.ippopen.net/language/en/players/men/
Kaksi pelaajaa kuitenkin maailman top 50:stä ja kahdeksan 100 parhaan joukosta. En tiedä miten tuolla ennen on ollut, mutta jotenkin on fiilis, ettei ihan näin kova taso kuitenkaan. Ehkä sieltä sitten tippuu vielä jotain pois niinhän siinä aina tuppaa käymään.
Last edited by leposi (05.11.2012 22:09)
Offline
Kattelin eilen illalla Ferrer - Del Potroa, mikä oli tosi korkeetasoinen ja tiukka matsi. Ferrer voitti lopulta ja pelaa nyt kolmatta viikkoa putkeen ilman tappioita. Tää sen kausi on hyvä esimerkki siitä miten polarisoitunut tää ATP-rundi on top-4:n ja muiden välillä. Ferrerin rekordi kuluvalta vuodelta on 72 voittoa - 14 tappiota. Noi on itessään ihan Sampras-tason lukemat ja Ferrer on selvästi pelaaja joka ois saattanut heikompana aikakautena tai vähän ailahtelevampien superstarojen katveessa kammeta itelleen Grand Slam -voiton tai kaksi Michael Stichin, Carlos Moyan tai Thomas Johanssonin tyyliin. Nyt siihen ei käytännössä oo mitään rahkeita koska suoritusvarmuus ja pelitaso terävimmässä kärjessä on liian kova. Syitä voi hakea sieltä täältä, yksi asia mikä vaikuttaa on varmasti mailateknologian kehitys ja sen mukanaan tuoma tilanne missä tuollainen Djokoviciin parhaiten kiteytyvä aggressiivinen takakenttäpeli on hallitseva paradigma ja kun sen hanskaa tarpeeksi hyvin niin niitä pallojahan saa paukutettua vaikka ne puoli päivää mitä Australian finaalissa kesti alkuvuodesta.
Lisäksi pelialustoja (tai olosuhteita ylipäätään, palloissakaan ei kai oo hirveästi eroa enää nykyään) on tietoisesti yhdenmukaistettu ja vähän hidastettu kautta linjan kymmenen vuoden takaisista. Enää ei tarvitse olla kahta eri pelityyliä massalle ja ruoholle vaan nurtsilla voi pärjätä massapelivariantillakin.
Mut hattu päästä David Ferrerille. Tää on suunnilleen paras mahdollinen kausi mitä 'tavallinen kuolevainen' voi näissä olosuhteissa pelata.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Niin joo ja tosiaan kohta Murray-Djokovic. Bring it on.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Niin joo ja tosiaan kohta Murray-Djokovic. Bring it on.
Ehdin kolmannessa erässä mukaan. Ihan viihdyttävää peliä. Ilmeisesti Murray olisi voinut hyvin ratkaista jo tokassa, mutta Djoko breikkas, näin selostajien suusta.
Offline
Eilen eka päivä Talin kisassa. Nää ekan kierroksen pelit tapaa olla vähän sitä mitä ovat ja tänä vuonna varsinkin tuolla näyttäis olevan pitkän kauden jäljiltä aika väsyneitä miehiä mukana. Muutama yksittäinen pelaaja onnistuu kuitenkin yleensä tekemään vaikutuksen, patonkivasuri Mannarino on veikee kikkailija vaikka häviskin näköjään just toisen kierroksen pelinsä Benjamin "ei sukua" Beckerille. Zagrebin ATP-kisan yllärifinalisti Lukas Lacko väänsi pitkän kolmieräisen Ruotsin muinaista suurlupaus Vinciguerraa vastaan ja siellä pelattiin hyvää tennistä kummaltakin puolelta. Toivottavasti Vinci sais ees yhden puoliehjän kauden alleen vielä vanhoilla päivillään vaikka tossa matsissa takkiin tulikin, se on ny vuosikymmenen ollu kohta klesana.
Philipp "Picasso" Petzschnerin ja rastamies Dustin Brownin matsi oli varmaan viihdyttävin minkä oon tuolla nähnyt, vaikka se ihan hirveetä koheltamista olikin. Brownin mailasta lähti suunnilleen mitä vaan, palloa suoraan takapressuun tai sitten silkinpehmeitä stoppareita ja Picasso veteli rystyltä pelkästään ihme kokovartaloslaisseja ja latasi sitten kaiken patoutuneen energian joka kämmenlyöntiin mitä pääsi tykittämään. Brown voitti ekan erän tiebreakissa ja toisessa Picasso selvästi suunnitteli jo talvilomaansa.
Näissä tenniksen alasarjoissa liikkuu paljon huhuja sopupeleistä ja oon aika saletti että tuolla nähtiin myös yks semmoinen. Aiemmin urallaan korkeellakin käynyt ja dopingtuomion jälkeen paluun tehny Karol Beck pelas joko elämänsä huonoimman matsin selvästi loukkaantunutta Zhyrmonttia vastaan tai sit Beckillä tai jollain oli hyvät summat panostettuna vastustajalleen. Epäilen jälkimmäistä, toi oli niin ruman näköstä tokassa erässä.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Talin kisaa voi muuten kattoa netistä: http://www.e-tennis.tv
Offline
Davis Cup finaali on kyl yks sporttivuoden huipentumia, siitä ei pääse mihinkään. Aattelin että tässä alkais oleen lajiväsymys päällä kun touhua on tullu tsekattua paikan päällä Talissakin pitkin viikkoa mut Prahassa pelattiin kaks matsia joista kumpikin ylitti melko korkeet ennakko-odotukset tason suhteen ja toisessa nähtiin klassista viiden erän draamaa. Otteluparin tilanne on sopivasti 1-1 joten tässähän riittää jännättävää loppupäivillekin.
David Ferrer voitti seksi-Stepanekin suoraan kolmessa erässä mutta kumpikin pelaaja oli normitasoa kovemmassa iskussa. Ferrer on toki sitä aina mut vanhemmiten huteroitunu ja nuorempanakin aika mielialapelaaja Stepanek ei ikinä oo varma keissi. Nyt oli hyvä päivä vaikkei siitä mitään merkintää tulostaululle jäänytkään. Kaikkee se kuitenkin yritti, hidasta, kovaa, laakaa, jengaa, pitkää, lyhyttä, verkolta, takakentältä. Ei auttanu.
Tsekin ykkönen ja hyvän loppukauden pelannu Tomas Berdych joutui vääntämään viis erää läski-Nico Almagroa vastaan. Noilla on ollu jotain biiffiä keskenään pitkin vuotta ja trashtalkki on lentäny puolelta toiselle jo ennen matsia eikä se meno paljoa kentällä muuttunu. Tönimistä puolenvaihdossa, tappavii katseita ja en-vitussakaan-pyydä-anteeks-et-pallo-tippu-verkon-kautta-etukenttään kyräilyä. Almagro on pelityyliltään ja ruumiinrakenteeltaan massamies, kovaa ja voimakasta yläjengaa kummaltakin puolelta yhellä kädellä mutta Prahan nopeella alustalla se sai tonkin pelitavan toimimaan hyvin. Neljännessä erässä Berdychillä oli yks breikki takataskussa ja seuraavaan murtopalloja mutta Almagro klaaras tilanteen, vei erän tiebreakkiin ja hoiti sen pois alta ässällä. Berdych oli ihan poikki jo neljännessä erässä eikä se meno ainakaan helpommaks viidennessä menny. Toi oli kuitenkin hieno näyte siitä miten ammattipelaaja säästää energiansa oikeisiin asioihin. Ei yhtään juoksuaskelta pallojen välissä, vittuuksillaan lepäämään linjatuomarin penkille aina kun tulee challenge ja sit kaikki likoon kun pallo on pelissä. Almagrolla sen sijaan oli kunnon energinen swagger päällä, se oli varma voittavansa ottelun ja niin sen ois elekielen perusteella pitäny mennä. Berdych kuitenkin sai pelattua ittensä sisään pariin Almagron syöttövuoroon ja mursi yhen, menetti sen saman tien mutta mursi vielä uudelleen erän loppupuolella. Ja vaikka matsia oli se neljä tuntia takana niin noi pisteet tuli koko ajan vaan tihenevässä määrin läpiyönneillä ja verkollenousuilla.
Hieno ottelu, hyvä draama. Almagro pelas ihan ittensä ylärajoilla ja varmana nakkina pidetty Berdych sai venyä kunnolla. Lauantaina ois neluri missä Espanjan tuoreet kausifinaalivoittajat kohtaa todnäk. Tsekin puolella ylitöitä tekevät Stepanekin ja Berdychin joiden yhteinen nelinpelisaldo Davis Cupissa on sanan varsinaisessa merkityksessä uskomaton 11-1. Piriä nassuun ja pojat takas kentälle.
Älä päästä painiks sitä
Offline