You are not logged in.
Frusciante on aina ollut jotenkin tosi sympaattisen oloinen jätkä. Semmonen reilu ja mietiskelevä kuva siitä on tullut. Jos kamahelvetti nöyristi, mistä sitä tietää.
Täysin sama tähän.
Levystä: Levyllä on aivan törkeän hyviä biisejä ja seassa pari, joista en oikein osaa ekan kuuntelukerran jälkeen olla mitään mieltä. Nämä pari eivät ainakaan herätä mitään erityisen positiivisa tunteita. Jotenkin jäi sellanen fiilis, että snadisti rikkovat kokonaisuutta, mut sit taas siinä samalla ovat erittäin tärkeä pala just tätä levyä ja tota fiilistä. Coverista diggailen tosi paljon kuten myös alkuperäisestä.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Kuuntelin levyn myös eilen kerran läpi. Erityisen hyvinä mieleen jäivät kappaleet 2-4 ja Central.
Japskiversion bonuskappaleista Ah Yom oli myös hyvä. Nyt pitäisi vaan päättää ostaako normaali vai japanipainoksen. Toisaalta kun on konseptialbumista kyse, niin tuntuu vähän hölmöltä jos lopussa on kaksi siihen kuulumatonta kappaletta.
Offline
Toisaalta kun on konseptialbumista kyse, niin tuntuu vähän hölmöltä jos lopussa on kaksi siihen kuulumatonta kappaletta.
Kyllä.
Monissa uusintajulkaisuissa on ahdistavaa kun albuminmitta menee älyttömäksi bonusraitojen takia. Esim. The Byrdsin remastereissa tulee vastaan sellainen ongelma, että originaali kestää juuri oikean reilun puolen tunnin verran, mutta sitten siellä lopussa on jotain studiokeskusteluita ja mainoksia. Sellaiset bonukset on häiritseviä etenkin jos tykkää laittaa levyjä soimaan seurustelumusiikiksi.
Frussen bonusbiisejä en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Siis onko se Song To The Siren Tim Buckley coveri? Oaaaaaahhhhh!
Kuulostaa just niin hyvältä MaiSpeissistä ku voi Fruscianten olettaakin kuulostavan. En tajuu miks en vieläkään omista kaikkia aikasempia sooloja. Tai siis kun ne on niin kalliita. Aina niitä hiplaan, mut ostan sit kumminki jotain muuta puolet halvemmalla.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
joko tän saa kaupasta?
Offline
nepal: Huomenna on maailmanlaajuinen julkkari.
Pilke: Juu, Buckley kyseessä. Ihan mahtava coveri.
Aiemmat soolot tulee varmaan vähän kerrallaan hommattua kaikki. Olisi vaan vähän helvempia. Suosikkibiisejäni on ainakin The Past Recedes, Ricky, Leap Your Bar ja The Slaughter. Fruscianten tapa yhdistää hulina ja ulina, sekä tähtikitarointi että hippimäisyys musiikkiinsa toimii yleensä. Eräänlaista modernia kaliforniapsykedeliaa.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Kolmas kuuntelu takana. Tää on kyllä hyvä, jokseenkin snadisti epätasainen levy. Parhaat biisit ovat ihan tajuttoman kovia.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Johnin näkemys Sirenistä taitaa miellyttää aistinkarvojani enemmän kuin originelli.
On tämä vaan niin hieno musiikkia että. 2004 mies sai ilmeisesti julkaista ihan mitä haluaa (Ja on muuten siihen nähden todella mieltäylentävää kamaa), ja mietin että sen pitäis tehdä sellanen tuplalevy, jossa eka levy olisi Fruscianten soolokappaleita eri levyiltä sovitettuna RHCP:lle ilman Kieldisiä. Niinku niillä soundeilla ja meiningeillä, ja sitten toinen levy käsittäisi Chili Peppersien kappaleita Fruscianten versioimina, soololevyjensä tyylillä. Se olisi nastaa. Käsittääkseni se vastaa emoyhtyeensä sävellyksistä aika pitkälti nykyään, ja ne on ihan mukiinmeneviä biisejä nekin, vaikka ovatkin bändiin kuuluvien maneerien puristuksessa. Flea taisi miettiä jopa eroamista, kun John tekee niin monet biisit eikä Flealta enää irtoa mitään. By The Way - osta tie -albumin aikoihin siis tämä.
Kitaristina Frusciante muistuttaa paljon Hendrixia hempeimmillään. "Castles In The Sand" on sellainen Jimi-biisi, josta löytyy aito Frusciante-tyyli, kolme vuotta ennen tämän syntymää.
Shadows Collide with People on kuin tehty siihen tunnelmaan, että olet Kalifornian autiomaassa tai jossain Meksikon kulmilla viettämässä rillumarei-elämää, ilta-aurinko on lempeä ja vähän väsyttää. Kaikki lienee sen kokeneen, tai sitten pitää kuvitella hyvin. Sitten sitä kuuntelee John Fruscianten Shadowsia, ellei halua kuunnella inkkarien rummutusta, jota sieltä aavikolta myös kuuluu tietenkin. Kyllä mä luotan tähän jätkään, se on mietiskelevä hippi joka on kiertänyt maapallon megabändin kanssa pariin otteeseen, ei ole tehnyt koskaan rehellistä työtä mutta on silti pysynyt mieleltään avoimena ja reiluna sällinä. Kaikki uima-altaat ja helikopterit varmaan löytyy, mutta silti jätkä pystyy tekemään sellaisen kappaleen kuin Ricky, jota kuunnellessa tulee roudan ja rospuuton maassa asuvallekin olo, että kaikki on ihan hyvin.
Tietysti se on myös harvinaisen kaunis mieheksi:
Aamuyöllä pitää luovuttaa jollekin rekkakuskille viljakuorma, sitten voisi kuunnella niitä kahta ekaa levyä ja nukkua ja myöhemmin herätä innovatiivisena ja valmiina ihmisenä.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Huh, pitääpä hommata tuo uusi heti kuunteluun. Hirveä KIIMA nousi jo pelkästään tätä ketjua lukiessa
Offline
Mä olen tosiaan lokeroinut Fruscianten sellaiseen kuluneella nahkaisella takaistuimella nukuskeluun keskellä hämärtyvää erämaata. Will to Deathista tulee tosi vahvat kyseiset fiilikset.
Offline
Nyt kun tätä levyä on tullut jonkin verran kuunneltua, niin alan kyllä koko ajan olla enemmän sitä mieltä, että tää tokana oleva Tim Buckley-coveri on kyllä tällä levyllä vähän turha. Ei jotenkin istu yhtään tuon avausbiisin jälkeen ja muutenkin vähän turhan irti muusta levystä. En tiiä toimisko sitten, jos olisi sijoitettu levyn viimeiselle neljännekselle tjsp.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Jonkun hollantilaisen tv-kanavan Frusciante-haastattelu vuodelta '94. Ei vielä ihan niin heikossa hapessa mitä oli muutamaa vuotta myöhemmin.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
John lähti RHCP:stä. Keskittyy soolouraan.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
[quote:1f4f0b27cc="Pilke"]John lähti RHCP:stä. Keskittyy soolouraan.
*[/quote:1f4f0b27cc]
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kukas tekee RHCP:n biisit jatkossa? Johnille
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Hello people,
There are two new John Frusciante records coming out. The first is an EP entitled Letur-Lefr, and the second is an LP entitled PBX Funicular Intaglio Zone. I sing, play the instruments and am the engineer. The EP features a few friends on vocals, mostly MC'ing. The LP has one feature, the rest of the vocals being my own.
I consider my music to be Progressive Synth Pop, which says nothing about what it sounds like, but does describe my basic approach. I combine aspects of many styles of music and create my own musical forms by way of electronic instruments.
The tracks on Letur-Lefr are from 2010 and PBX was made in 2011. Letur is a compilation, a selected portion of music I made that year while PBX was conceived as an album, the songs having been recorded in succession. The records are very different from each other, so prior to the release of the LP, I will make available a free download of a song called Walls and Doors. This song pointed the way towards PBX, but was recorded 7 months earlier. I always took it for granted that Walls and Doors would be part of the record, but as it turned out the record was better off without it.
Letur-Lefr will be released in Japan on July 4th, in North America on July 17th, and in the rest of the world on July 16th. You can pre-order the EP, which will be available on vinyl, CD, cassette and in 32 bit, FLAC and MP3 digital formats here.
PBX Funicular Intaglio Zone will be released in Japan on September 12th, in North America on September 25th and in the rest of the world on September 24th. Like Letur-Lefr, PBX Funicular Intaglio Zone will be available on vinyl, CD, cassette and in multiple digital formats.
We will provide a pre-order link for PBX sometime in early August.
- Thanks, John
Offline
Ylös
Johnin soolotuotantoa julkaistaan uudelleen vinyyliversioina Mut mihnä Shadows Collide..?
Onko kukaan päässyt sisälle uusimpaan PBX Funicular Intaglio Zoneen? Mä en, toki en ole vielä jaksanut kunnolla uppoutuakaan.
Offline
Ylös
Johnin soolotuotantoa julkaistaan uudelleen vinyyliversioina Mut mihnä Shadows Collide..?
Onko kukaan päässyt sisälle uusimpaan PBX Funicular Intaglio Zoneen? Mä en, toki en ole vielä jaksanut kunnolla uppoutuakaan.
Jahas. Tasta innostuneena panin stereosysteemitilauksen vihdoin thomanniin menemaan. Toki myos vaarilla s-postitiedoilla joten katotaan mita sielta tulee....
Uutta en oo kuunnellu, mut vopis koklata hetimiten!
Mangojauhe goddamn.
Offline
Kappas, multa ei puutukaan kuin tuo uusin (ja Ataxian toka). Olin ihan varma, että oon enemmän jäljessä.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
PBX Funicular ei yhden kuuntelun perusteella vakuuttanut. Odottelin jotain Sphere in the Heart of Silencen tapaista matskua, mutta ei tämä ole sinne päinkään. Oli siellä välissä ihan hyviä juttuja ja joku ok synapop-biisi, mutta enimmäkseen noi nykivät biitit ja muut elektrojutut kuulostaa siltä, että John on liian innostunut uusista vempaimista ja jättänyt itsekritiikkinappulan pois päältä.
Offline