You are not logged in.
Holy Motors ompi parasta tähän asti
50 % nautittavaa perseilyä, 50% perseilyperseilyä
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Work Hard Play Hard oli mainio! Aihe - tietotyö, työn uudet tilat, työntekijän itsekontrolli, konsulttikulttuuri jne... - oli siisti, mutta kamaliin alleviivauksiin tai moralisointeihiin ei sorruttu, kiitos tosi minimalistisen kerronnan, joka päästi ääneen vain elokuvan kohteet, eivätkä puhuvat päät selittäneet hommia auki.
äänisuunnittelu alleviivasi että hei tää on ahdistavaa ja kamalaa (esim. alussa puhuttiin kuinka unileverin uus rakennus saattaa työntekijät juttelemaan rennosti ja sit kuvataan sitä mestaa ja mistään ei kuulu ihmisten puhetta pitkään aikaan), ja taustalla soineet, kompakt-lafkalta ylijääneet syna-ulinat loivat lisää kolkkoa tunnelmaa. välillä puheita leikattiin melkein ristiin, joka tuntui todella turhauttavalta ja kohtuuttomaltakin haastateltavia kohtaan. eipä silti, vaikka konsulteille annettiin kuinka tilaa, heidän jutuissaan näytti olevan joko todella vähän sisältöä tai sitten selkeitä ristiriitoja.
vaikka se äänisuunnittelu olikin aika kärjistävää, niin se oli sitä hirmu kauniisti ja taiten. tota oli ilo kuunnella, todellista äänen designia.
näkökulmaa tossa dokkarissa olis kaivannut, strukturalismista ja kevytminimalismista ammentavaa ohjaus- ja kuvaustyyliä ei oikein jaksa itsessään ihailla kovin pitkään.
näistäkin huolimatta toi oli mun mielestä aikas hyvä, osa jutuista oli ihan huippuja, kuten deutsche bankin keskijohdon konsultointi-tsemppauspalaverin eväiden feilaus käytännössä, ja täydellisesti ajan hengen omannut nuorukainen puhumassa ympäripyöreitä työpaikan sisäisessä tutkimushaastattelussa.
juuri ne seuraukset jäi kyllä helvetisti nakuttamaan, että kuinka hyvin konsulttien opit toimivat, millaista se työ tollasten muutosten jälkeen on. tai kun sitä ei saanut, niin olis halunnut päästä syvemmälle siihen konsulttien käyttämään kieleen ja filosofioihin. toisin kuin vaikka pitkässä lehtiartikkelissa, ohikiitävien hetkien ja sirpaleisten havaintojen esittely ei dokkarissa oikein vie mua mukanansa.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Folkhälsan wrote:Work Hard Play Hard oli mainio! Aihe - tietotyö, työn uudet tilat, työntekijän itsekontrolli, konsulttikulttuuri jne... - oli siisti, mutta kamaliin alleviivauksiin tai moralisointeihiin ei sorruttu, kiitos tosi minimalistisen kerronnan, joka päästi ääneen vain elokuvan kohteet, eivätkä puhuvat päät selittäneet hommia auki.
äänisuunnittelu alleviivasi että hei tää on ahdistavaa ja kamalaa (esim. alussa puhuttiin kuinka unileverin uus rakennus saattaa työntekijät juttelemaan rennosti ja sit kuvataan sitä mestaa ja mistään ei kuulu ihmisten puhetta pitkään aikaan), ja taustalla soineet, kompakt-lafkalta ylijääneet syna-ulinat loivat lisää kolkkoa tunnelmaa. välillä puheita leikattiin melkein ristiin, joka tuntui todella turhauttavalta ja kohtuuttomaltakin haastateltavia kohtaan. eipä silti, vaikka konsulteille annettiin kuinka tilaa, heidän jutuissaan näytti olevan joko todella vähän sisältöä tai sitten selkeitä ristiriitoja.
vaikka se äänisuunnittelu olikin aika kärjistävää, niin se oli sitä hirmu kauniisti ja taiten. tota oli ilo kuunnella, todellista äänen designia.
näkökulmaa tossa dokkarissa olis kaivannut, strukturalismista ja kevytminimalismista ammentavaa ohjaus- ja kuvaustyyliä ei oikein jaksa itsessään ihailla kovin pitkään.
näistäkin huolimatta toi oli mun mielestä aikas hyvä, osa jutuista oli ihan huippuja, kuten deutsche bankin keskijohdon konsultointi-tsemppauspalaverin eväiden feilaus käytännössä, ja täydellisesti ajan hengen omannut nuorukainen puhumassa ympäripyöreitä työpaikan sisäisessä tutkimushaastattelussa.
juuri ne seuraukset jäi kyllä helvetisti nakuttamaan, että kuinka hyvin konsulttien opit toimivat, millaista se työ tollasten muutosten jälkeen on. tai kun sitä ei saanut, niin olis halunnut päästä syvemmälle siihen konsulttien käyttämään kieleen ja filosofioihin. toisin kuin vaikka pitkässä lehtiartikkelissa, ohikiitävien hetkien ja sirpaleisten havaintojen esittely ei dokkarissa oikein vie mua mukanansa.
Fair pointteja. Tavallaan kyllä tykkäsin tosta näkökulmattomuudesta, vaikka joo, kyllähän se kriittinen eetos eli tossa äänisuunnittelussa ja kieltämättä epäreiluksi äityneessä leikkauksessa.
Olishan siinä voinut kontekstiin pano toki toimia. Helvetin mielenkiintoista on nimittäin se, miten lupaus vapaudesta, autonomiasta ja itsen toteuttamisesta on valjastettu post-fordististen management-oppien käyttöön. Eikä tosiaan pelkästään pahassa.
Mut tykkäsin kyllä mäkin kovasti ihan äänellisten ja tilallisten kokemusten tasolla.
Vuoden nuori muotoilija.
Offline