You are not logged in.
Teardrop Explodesin Kilimanjaro tuli vihdoin löydettyä käytettynä edullisesti, ja onhan tässä todella komeita biisejä, harmi vaan että tuotanto on vähän rasittavaa 80-lukutuotantoa, sitä jonka U2 on tehnyt tutuksi.
Mut onko kellään hyvää sanottavaa joistain Julian Copen sooloprojekteista? Kiinnostais hemmetisti, hepulla tuntuu ainakin olevan hieno asenne käsittelemiinsä asioihin.
Tuolla paljon herran kirjoittamia juttuja [url]
http://www.headheritage.co.uk/
[/url]
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
kyllä se on aika guru noin periaatteessa, mutta käytäntö sitten... en ole yhtään hyvää levyä kuullut, muistaakseni 20 mothersilla oli pari ihan kivaa rallia mutta yllättävän mitäänsanomatonta meininkiä ottaen huomioon mitä kaikkea se ite diggailee. se copen kirjoittama krautrock-kirja pitäis jostain saada.
teardrop explodesin saamaa suitsutusta en parin kuullun biisin perusteella ymmärrä yhtään.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Kilimandjaro on biisien puolesta parhutta, eikä ne saunditkaan häiritse. Wilder ja Everybody Wants to Shag... ovat sitten ilmeisesti ainakin kuulopuheiden perusteella vähemmän skarppeja kokonaisuuksia? Julianin sooloista on tullut kirjastosta lainailtua niitä myöhempiä, 20 Mothersia en ole vissiin kertaakaan jaksanut loppuun saakka mutta Interpreterillä taisi olla muutama pätevähkö kappale.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Taitaa olla kevättä ilmassa ku Teardrop Explodes -topikkia pelmahtaa foorumille.
Kilimanjaro kuuluu tähän vuodenaikaan kuin porkkana perseeseen. Erinomaisen oivaltava poppikiekko, josta on vaikea keksiä vikaa edes soundipuolelta (joka mielestäni toimii pirun hyvin). Ha ha I'm drowning ja Reward menevät kevyesti kaikkien aikojen suosikkikappaleiden joukkoon. Hieman yllättäen levyllä tuntuu olevan aamuyöstä myös naapureidenhäirintäpotentiaalia. Kilimanjaro on myös mielenkiintoinen siinä mielessä että yleensä tuon aikakauden psykedeliasta innostuneet new wave-hörhöt jossakin määrin karsastavat tätä levyä ja taas toisinpäin. Siitä siis tykkäävät ns. 'väärät ihmiset'.
Voisin vahvistaa stereotypiaa listahörhöistä indierunkuista ja todeta että Kilimanjaro on maailman paras levy jolla on laulava basisti.
Wilder taas on tyylipuhtaan tylsä levy joka tukehtuu omaan kunnianhimoisuuteensa. Tai tekijöidensä kokkelihuuruihin. Tältä kuulostaa bändi jolla on liian paljon kaikkea saatavilla liian nopeasti.
Julian Copen soolouraa sinällään on hirveän vaikea ruveta mitenkään lyhyesti erittelemään. Alkupään levyt kai jatkoivat vähän siitä mihin TE jäi ja nykyään mies lienee tyylipuhdas happohevari. Krautrokistahan tää oli aina innoissaan, pienin varauksin voisin suositella jopa Copen 'Krautrocksampler' -opusta, jota löytyy ainakin leppävaaran kirjastosta. Ihan hilpeää muistelua Faustin Englannin-kiertueelta ja top100-krautlevyt listattuna.
Levyistä en ole montaa kuullut, My Nation Undergroundista ei jäänyt mitään mieleen ja Interpreter oli tavallaan helvetin hauska kaikessa yliampuvuudessaan.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Kilimandjaro on biisien puolesta parhutta, eikä ne saunditkaan häiritse. Wilder ja Everybody Wants to Shag... ovat sitten ilmeisesti ainakin kuulopuheiden perusteella vähemmän skarppeja kokonaisuuksia? Julianin sooloista on tullut kirjastosta lainailtua niitä myöhempiä, 20 Mothersia en ole vissiin kertaakaan jaksanut loppuun saakka mutta Interpreterillä taisi olla muutama pätevähkö kappale.
Must Wilder on ihan hyvä kokonaisuus ja hyvinkin ekan veroinen levy. Toi vika on vähän rääppiäisiä. Peggy Suicide on Julianin levyistä ihan hyvä paikka lähteä liikkeelle.
Offline
Älä päästä painiks sitä
Offline
Faneille jotka pitävät Wilderiä parempana
Älä päästä painiks sitä
Offline
Alkoi taannoin kiinnostaa Copen "vanhempi" (20 Mothersia edeltävä) soolotuotanto, hankin Peggy Suiciden ja hyvähän se. Jehovahkill varmaan sitten seuraavana.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Alkoi taannoin kiinnostaa Copen "vanhempi" (20 Mothersia edeltävä) soolotuotanto, hankin Peggy Suiciden ja hyvähän se. Jehovahkill varmaan sitten seuraavana.
No hankipa kuule Skellington kanssa ja jos poppi kelpaa, Saint Julian.
Offline
Tänään soi!
Trampolene oli eka kuulemani JC:n biisi johon tykästyin kybällä ja jonka hankin 12-tuumaisena. Myöhemmin lempparikerhoon liittyi World Shut Your Mouth ja varsinkin The Teardrop Explodesin Reward, joka on silkkaa parsautta.
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Olen aina halunnut kuulla tätä varmaan nimen takia, mutta eipä ole vielä tullut vastaan. Nyt olisi ryhdistäytyminen paikallaan.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Todella hyvää kamaa (parhaat) palat. Copen elämänkerta on myös kiinnostavaa ja hauskaa luettavaa uudesta aallosta kiinnostuneille, ja siitä löytyy myös sellanen näkökulma jota muusta ei löydy + hän on lahjakas kirjoittaja.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Kertokaa joku mikä se tän tosi paksa soololevy oli?
Ostin sen aikoinaan ja koko tyypin tekemiseen into hiivahti...
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Interpreter on mestariteos ja 20 Mothers on myös kova. Onks kukaan kuullu niitä Rite-sarjan ambient/kraut-levyjä? Kiinnostas. Onks se Julianin Brain Donor -hevibändi kova?
Offline
Interpreter on mestariteos
En nyt ehkä ihan noin suitsuttavaa sanaa lähtis käyttämään mut kyllä toi levy ihan vaikutuksen teki aikoinaan. Aliarvostettu lätty vaikka nykykorviin ainakin tosta Spacerockista puuttuu melodiaa, spacepörinää ja viekkautta liikaa.
Älä päästä painiks sitä
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Kevät on tullu ja Kilimanjaro raikaa taas
Älä päästä painiks sitä
Offline
Ostin eilen halvalla maxikokoisen World shut your mouth ja sen mukana tuli hieno pyöreä juliste, jossa on valokuva siitä videosta! Julian kiipeilee sillä hassulla mikrofoniständillä.
Offline
Tää mieshän on ihan nero, sillä on paljon hienoja levyjä, larppaa aika radikaalisti ja siitä on liian vähän juttua tällä boardilla.
Me ei ynistä, me tullaan Kymistä, KYMI, KYMI, KYMI !
Offline
Koska kukaan ei keskustele artistista jatkan itse itseni kanssa.
Täällä kyseltiin soololevyistä ja artistilla on aika laaja ja leveä katalogi, joten pistän jotain suosituksia uran alkupäästä tähän päivään;
Fried 1984
Copesta leivottiin soolouran alussa sellaista normaalia pop-tekijää, joka epäonnistui sitten aika totaalisesti. Fried on julkaistu muutama kuukausi ensilevy 'World Shut Your Mouth'in jälkeen ja sellainen 'outsider' pop-levy, joka katosi hyllyistä aika nopeasti. Hyviä biisejä.
Saint Julian 1987
Copen 'poptähtiajan' paras levy. Hyviä tarttuvia biisejä hyvällä kasarisoundilla ja Copen uralle tunnusomaisesti hyviä taustamuusikoita.
Peggy Suicide, Jehovahkill ja Autogeddon 1991, 1992 ja 1994
Copen varmaan pääteokset ja trilogia ysäriltä. Miehen edistyksen vastaisuus, luonnonsuojelu, kristinuskonvastaisuus, druidismi ja viimeisellä epäkaupallisuus nostivat päätään sen verran, että kenkää tuli levy-yhtiöltä.
Queen Elizabeth 1994
Samanniminen duo Thightpaulsandran kanssa. Analogista synaa, lautasia ja huminaa.
20 Mothers 1995
Hyvä poplevy. Biisit kyllä vähän liikaa ripattu muilta.
Rite 2 1997
Koko Rite-sarja on hyvä, mutta tämä paras. Tangerine Dream tyylisiä bassosekvenssejä ja suhinaa. Taustamusana myös miehen 'Modern Antiquarian' tv-ohjelmalle BBC:llä. Missä pyörittiin Brittein saarten monoliiteilla yms.
Brain Donor - Love Peace & Fuck 2001
Copen, Doggenin ja Kevlarin voimatrio Montrosen, MC5:sen, Kissin yms. henkeen. Paskaista suoraa rokkia.
Black Sheep 2008
2000-luvulla taso vähän heitteli, mutta tämä bändikollektiivin kanssa tehty anarkismilla ja äärivasemmistolla pyörivä folk-levy on ehkä yksi miehen parhaista. Unohdin vissiin myös (formaalin)uskonnon vastaisuuden, joka on nykyään teemana joka levyllä. Bändi on ns. 'jälki-edinsonialainen', eli sähköt on maailmasta loppu. Marssipatarumpu, akkarit ja laulu. Ja muutama entisestä maailmasta säilynyt artefakti, kuten mellotron MK400.
Noilla pääsee varmaan alkuun tutustumisessa.
Last edited by jaxen (15.08.2012 20:41)
Me ei ynistä, me tullaan Kymistä, KYMI, KYMI, KYMI !
Offline
Soolomatskua olen kuunnellut lähinnä yhdeltä kokkarilta, jonka nimeä en nyt muista. On kyl hyvä kokkari.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Toi biisi on tehty käsittääkseni vastauksena Julian Copen Friedilta löytyvään 'Bill Drummond Said'iin.
Drummond oli Copenkin manageri ja kuuleman mukaan siinä Drummondin kuuluisassa miljoonan punnan taidepolttoinstallaatiossa äijä poltti itse asiassa artistiensa rojalteja - kysymättä lupaa. Eivät ole välilöissä.
Me ei ynistä, me tullaan Kymistä, KYMI, KYMI, KYMI !
Offline
Kaikki muu oli tuttua, mutta kaikkialta olen aina lukenut että miljoona oli nimenomaan KLF:n rojalteja eikä kenenkään muun. Väleistä en tiiä, eikä oo väliä (pun intended)
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Kaikki muu oli tuttua, mutta kaikkialta olen aina lukenut että miljoona oli nimenomaan KLF:n rojalteja eikä kenenkään muun. Väleistä en tiiä, eikä oo väliä (pun intended)
Cope väittää, että hänen ja muidenkin rahoja paloi myös. Tosin paskiaisia molemmat, joten totuus on varmasti siellä jossain välissä.
Me ei ynistä, me tullaan Kymistä, KYMI, KYMI, KYMI !
Offline
Ostimpa muuten hiljattain Odin (1999) -levyn 0,33 :llä
Odin (Head Heritage 1999, HH6)
If Elizabeth Vagina pushed the envelope for incredibly long songs, 1999s Odin embraced the concept full on. Consisting of just one 73-minute long track called Breath of Odin, its what Julian referred to as a simultaneously-synthesized parallel-harmonic Breathing Meditation. Combining a deep shifting layer of Mellotron and Starchamber sonics with an ongoing vocal mantra, this is one deeply experiential piece. At times, in the earlier parts, the vocal mantra sounds like one of David Hykes old Harmonic Choir albums, but later, it blends in deeply with the electronic parts, becoming almost indistinguishable from them. Near the end of the piece it morphs again into a distant, haunting, chant-like melody. Breath of Odin can be soothing, startling, lulling, colorful, meditative, boring, trippy, beautiful, eerie, frustrating, dreamy, joyous, or any combination of these things, depending on your mood. Its not for everyone, and certainly not the place to start with Julians music, but it is actually his own personal favorite, and he says he listens to it almost everyday. Julians fascination with Odin, which had cropped up first in one of the titles on the Rite2 release would continue, including a presentation he gave at The British Museum over two nights in October 2001, called Discover Odin. He released a limited edition companion CD for this in 2001 which I havent heard yet, but it included not only a few new pieces of music, but also poems and spoken word.
Offline
Ostimpa muuten hiljattain Odin (1999) -levyn 0,33 :llä
Mulla ei tätä fyysisenä kappaleena ole, mutta joskus omistanut varmuuskopion. Eiks tää ole aika totaalista suhinaa?
Me ei ynistä, me tullaan Kymistä, KYMI, KYMI, KYMI !
Offline
Sitähän se kyllä oli.
Offline
Dark orgasmissa on kelpo börinää.
Offline