You are not logged in.
On se nyt kumma kun tällekään ei ole omaa otsikkoa!
Mitäpä tästä tarvii sanoa... Guns of Brixton on kenties maailman paras biisi.
Tykkään kolmesta ekasta levystä paljon. London Calling on luonnollisesti kuitenkin se paras. Sandinistaa en jaksa yhtään, liian pitkä ja löysiä biisejä. Combat Rockia en ole juurikaan kuullut niiden kahden hittibiisin lisäksi. Ehkä sen voisi vielä joskus ottaa uudelleen kuunteluun.
Strummerin sooloista Mescaleros-yhtyeen kanssa tehty viimeiseksi jäänyt Streetcore on ainakin hankkimisen arvoinen. Levy sisältää loistavan coverin Bob Marleyn Redemption Songista (vaarallinen biisi, sekä Strummer, että Marley kuolivat pian levytettyään tuon biisin). Ekassa biisissä, Coma Girlissa, on selkeästi havaittavissa myös Bob Dylan tribuutti. Harmi että se dokkari jäi näkemättä Oulun Musiikkivideofestareilla.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Ehkä kannattaisi olla sanomatta mitään, mutta menköön nyt: tämä on niitä pyhiä lehmiä joiden suunnatonta arvostusta en vain tajua. Kyllähän London Calling ja Sandinista! ovat sinänsä hyviä punk-ska-rockabilly-reggae-mitälie -hybridejä, mutta ensin mainitun loppupuoliskolla ei ole paljonkaan ilon aiheita ja jälkimmäinen on muuten vain liian hajanainen.
Väärä mielipide, tiedän.
Tän vois varmaankin siirtää kevyempäänkin...? Tai ihan sama.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Antaa olla täällä vaan kuitenkin? Kun kevyemmässä on muutenkin täyttä ja tämä oli raskaammassa myös vanhalla foorumilla...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Levy sisältää loistavan coverin Bob Marleyn Redemption Songista (vaarallinen biisi, sekä Strummer, että Marley kuolivat pian levytettyään tuon biisin). Ekassa biisissä, Coma Girlissa, on selkeästi havaittavissa myös Bob Dylan tribuutti. Harmi että se dokkari jäi näkemättä Oulun Musiikkivideofestareilla.
Hieno on tuo cover tosiaan. Dokkari kans.
En oikein ikinä ole jaksanut perehtyä kovin tarkkaan Clashiin. Sinänsä ihme kun ottaa huomioon taannoisen Manics-kauden. Onhan noita levyjä ollut kirjastosta lainassa. Nyt vähän olen innostunut ja ostin London Callingin ja onhan ne biisit perhanan hyviä.
Offline
jaahans, täällä dissataan sandinistaa! on se niin väärin... sehän on ihan mieletön levy, kerrankin jotain joka toimii nimenomaan triplavinyylinä. kun sitä alkaa kuuntelemaan niin kun pääsee jonnekin viidenteen levypuoliskoon niin huomaa että ulkona on pimentynyt ja muutenkin tuntuu siitä että on siirtynyt jonnekin hämärän rajamaille, todella omituisia biisejä ja vikan levypuolen aikana ollaan jo jossain rajan takana eikä paluuta ole... hillittömän hieno kokonaisuus josta en ottais mitään pois!
80-luvun white album!
muista levyistä ainakin eka ansaitsee maininnan, ja sinkkukokoelma. white riot on yksi parhaista sinkuista ikinä, ja bank robber.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Ehkä kannattaisi olla sanomatta mitään, mutta menköön nyt: tämä on niitä pyhiä lehmiä joiden suunnatonta arvostusta en vain tajua. Kyllähän London Calling ja Sandinista! ovat sinänsä hyviä punk-ska-rockabilly-reggae-mitälie -hybridejä, mutta ensin mainitun loppupuoliskolla ei ole paljonkaan ilon aiheita ja jälkimmäinen on muuten vain liian hajanainen.
Väärä mielipide, tiedän.
Tän vois varmaankin siirtää kevyempäänkin...? Tai ihan sama.
Hyvä kirjoitus, kiteytti oman mielipiteeni lähes täysin.
Haluaisin joskus perehtyä myöhempään tuotantoon pintaa syvemmältä, sillä erityisesti näiden levyjen saundimaailma on paikoitellen erinomaisesti toteutettua kamaa. Nuo reggae-vaikutteet ja muut etnisyydet kummittelevat ehkä hieman liikaa.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
tämä on niitä pyhiä lehmiä joiden suunnatonta arvostusta en vain tajua.
Täysin smaa!
Offline
deby on näiden levyksi aika hyvä, mut en mä näitten suosiota muuten ymmärrä. eli vähän niinku smaa
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ehkä kannattaisi olla sanomatta mitään, mutta menköön nyt: tämä on niitä pyhiä lehmiä joiden suunnatonta arvostusta en vain tajua. Kyllähän London Calling ja Sandinista! ovat sinänsä hyviä punk-ska-rockabilly-reggae-mitälie -hybridejä, mutta ensin mainitun loppupuoliskolla ei ole paljonkaan ilon aiheita ja jälkimmäinen on muuten vain liian hajanainen.
Väärä mielipide, tiedän.
Tän vois varmaankin siirtää kevyempäänkin...? Tai ihan sama.
Sama.
"A repo man's always intense"
Offline
Olen jo monta päivää ollut aikeissa kuunnelal London Callingia pitkästä aikaa. Siellähän on laulu näyttelijä Montgomery Cliftistä (josta olen nyt innostunut), The Right Profile. En kyllä levyn hankkimisen aikoihin edes tiennyt kuka hän oli tai tuntenut hänen surullista tarinaa.
Offline
Kyllä nyt pitkästä aikaa kuunneltuna London Calling kuulostaa hyvältä. Ei se b-puoli ollutkaan niin heikko mitä muistin, vaan melko tasokas itse asiassa!
a-puoli: 4,5/5 ja b-puoli 3,5/5
Siitä vaan gnee uudestaan opettelemaan, ja muut kans!
Offline
On niin jumalattomat määrät paljon parempaa musiikkia, joten taidan skipata.
This must be what jail / I will scratch
Offline
En usko että kukaan tänne kirjoittelevista enää tässä vaiheessa tästä innostuu ellei ole jo innostunut. Minulle Clash on hieman sama asia kuin Manic Street Preachers. Se edustaa musiikkia, joka oikeasti merkitsee jotain ja ovatpahan samalla onnistuneet kirjoittamaan muutaman jumalattoman hyvän ja tarttuvan biisin. Ei tämä kuitenkaan missään nimessä mitään maailman parasta musiikkia ole. Mutta paljon ennemmin minä Clashia kuuntelen kuin Sex Pistolsia.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
H&M:ssä oli myynnissä The Clash t-paitoja tytöille. Siinä niitä joku 14-kesäinen teini hiplasi. Olen sanaton.
"A repo man's always intense"
Offline
Mitä vittua! Tosin onhan minullakin t-paita, jossa lukee The Clash, mutta luulisin että se on eri asia...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mahtaa nyt vituttaa kun kadulla alkaa tulla vastaan niitä kyseisiä teinejä...
"A repo man's always intense"
Offline
Kyl Clash on kaiken arvostuksensa ansainnu täysin. Joo, henkilökohtaisesti debyytti on tärkein, sen löysin eka ja toimii vieläki parhaiten. Give me enough rope on myös loistava. Ja joo joo, Sandinista senkun toimii. Combat rock on tosiaan vähän nyhjänen, samaten Cut the Crap. Harvoin tulee pyöritettyä mut hetkensä niilläki.
London Calling on kaikin puolin loistava, loppu on myös hieno, sisäistin aikanaan vasta sulattelun jälkeen. Niin järkäle kummiski koko setti.
Siel ne räki ja nyppi tukkaa ku ramonesit paskat housussa saapu ekan kerran saarille. Vai miten se meni. Mut hienosti kummiski.
Ps. Strummerin viimeisin soolo on myös oikeasti hirmu hyvä.
laddism begins at home
Offline
Puhutaan vähän Combat Rockista kun ei siitä ole täällä kunnolla puhuttu
Tässä ne kappaleet, joiden takia tätä levyä kuuntelen usein.
3 Should I Stay or Should I Go
Darling you got to let me know! Kaikki coverit tästä on täysin tarpeettomia, kun ei tätä biisiä voi tämän paremmin esittää.
4 Rock the Casbah
Sellaiset pianonluritukset ettei paremmasta väliä. Hämmästyttävän tarttuva ja addiktoi ensikuulemalta.
6 Straight to Hell
Ihan yhtä tärkeä viisu kuin nuo ylemmät. Josh Rousen cover on minusta aika onnistunut...
7 Overpowered by Funk
Ratkiriemukas Hämmästyttävän omituinen rap loppuosassa, silti pirun tarttuva. Car Crash by Funk!
9 Sean Flynn
Straight to Hellin tasoa. Kiteyttää aika tarkasti miksi tätä albumia tuli kuunneltua metsässä aika urakalla.
Offline
Joo tää Give 'em Enough Rope on eri hyvä. London Calling ihan pl. Ootteko muuten nähneet sitä dvd:tä joka on siinä uudessa superdeluxe painoksessa? Legendaarinen tuottaja setä on aika elementissään siinä dokkarissa. Se jos mikä on hulinaa, kun Guy Stevens pomppii ja mesoo pitkin studiota.
pannan edit: "This doc captures Stevens throwing chairs around the recording studio and swinging a ladder above his head -- all while the band was actually playing and recording. Stevens has a shaggy beard and looks like a maniac."
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Kyllä. En minä itse sitä deluxe-painosta välttämättä itse ostaisi, mutta kannattaa lainata esim. kirjastosta juuri tuon dvd:n takia. Vanilla tapeseja en oikein jaksanut kuunnella.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Jumaliste kun kuulosti LC-albumi tänään hyvältä kun ajelin kouluun. MY BABY DROVE UP IN A BRAND NEW CADILLAC! Kenelläkään muulla ei soinut varmasti yhtä hyvää musiikkia autossa myllykoski-kouvola-välillä kahdeksan aikaan.
Offline
Minusta oli aina hassua, että Straight To Hell oli Clashin biisi. Hyvä kyllä.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Kuuntelin tänään Combat Rockin ekaa kertaa kokonaisuudessaan läpi. Toki ne pari hittibiisiä olivat jo valmiiksi tuttuja. Aika väsähtäneen kuuloinen levyhän se kieltämättä oli, vaikka seassa oli selvästi hyviäkin juttuja. Aika paljon siinä oli kaikenlaisia ska ja reggae-vaikutteita, mikä ei sinänsä ole mitenkään huono asia. Mutta ei Combat Rock enää mitään kovin punkkia minusta ole. Ei se nyt ainakaan paljoa Sandinistaa huononpikaan ole, mutta se nyt ei vielä ole mikään saavutus. Ehkä tuota voisi autossa kuunnella taustamusiikkina.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mutta ei Combat Rock enää mitään kovin punkkia minusta ole.
No toisaalta oliko London Callingkaan enää mitään kovin punkkia...
This must be what jail / I will scratch
Offline
Eipä kait, mutta se oli sentään hemmetin hyvä. Ja kyllähän siitä silti tulee esille se punk-asenne, joka tosin tulee esille vielä Combat Rockistakin. Oliko London Calling jo post-punkia?
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline