You are not logged in.
Ei jumalauta, nyt se on luettu. Ihan sisulla loppuun. Ai miksi? No kun se on kuuluisa skottilainen kirja ja pitää päästä Edinburgh-tunnelmaan. Mitkä muut kirjat ovat tuntuneet elinkautisilta?
Offline
Oli aikoinaan pakko lukea Venäjän nykykirjallisuus -kurssille.
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Hyvä topikki.
Mulla on Alastalon salissa kesken. Päätin, että luen sen loppuun, sitten kun mun elämä on vielä tylsempi kuin se kirja.
Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen oli yli vuoden operaatio. Ei sillä, että se olis lainkaan huono, mutta niin raskas aihe, otti todella vaikeesti.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
En muista koskaan lukeneeni väkisin kirjaa loppuun. Monta olen aloittanut ja jättänyt alkumetreillä kesken.
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Mä en oikein osaa lopettaa kesken. Vain silloin kun kyseessä todellinen masokismi. Toisaalta, työlukemisto koostuu pääosin kirjojen pätkistä ja artikkeleista.
Offline
Galina Nikolajeva: Elonkorjuu. Romaani. Suom. Leo Holm. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954.
Just niin kovaa kamaa kuin Stalinin kirjallisuuspalkinnon voittanut neuvostorealistinen kirja kolhoosin traktorinostosta voi ollakin.
Step 1. Kaveri herää koomasta, jossa se on ollut kaks vuotta saatuaan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa luodin päähänsä. Neuvostokirurgi pelastaa tietty.
Step 2. Kaveri lähtee takaisin kotio, jossa vaimolla on uusi mies jota lapset kutsuu isäksi.
Step 3. Kaveri häätää uuden sulhon yöhön ja antaa sille mukaan puolet lakanoista ja lampaanpotkan.
Step 4. Kolhoosiin tarvitaan uusi traktori.
Step 5. ????
Step 6. Ne ostaa sitä helvetin traktoria edelleen?
Step 7. ASDF
Galina Jevgenjevna Nikolajeva (ven. Гали́на Евге́ньевна Никола́ева, oikealta sukunimeltään Voljanskaja, Воля́нская; 18. helmikuuta 1911 Tomskin läänin Usmankan kylä 18. lokakuuta 1963 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Galina Nikolajeva syntyi opettajan perheeseen. Vuosina 19291935 hän opiskeli Gorkin lääketieteellisessä instituutissa, työskenteli sen jälkeen korkeakouluopettajana ja toisen maailmansodan aikana sotilaslääkärinä. Nikolajevan ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1939. Vuodesta 1945 lähtien hän toimi etupäässä kirjailijana ja journalistina. Vuodesta 1954 hän kuului Neuvostoliiton ja Venäjän SFNT:n kirjailijaliittojen hallituksiin.
Nikolajevan ensimmäinen romaani oli sodanjälkeisestä maatalouden jälleenrakentamisesta kertova Elonkorjuu (atva, 1950), josta hän sai Stalin-palkinnon. Samaa teemaa jatkaa Kertomus KTA:n johtajasta ja yliagronomista (Povest o direktore MTS i glavnom agronome, 1954). Romaani Insinööri Bahirev (oik. Taistelu matkalla, Bitva v puti, 1957) kuvaa uudistajan ja vanhakantaisen puoluetyötekijän välistä kamppailua. Romaanin rakkausjuoni herätti aikanaan vilkasta keskustelua. Nikolajeva laati Stanislav Radzinskin kanssa proosateoksiinsa perustuvia näytelmiä. Hänen teoksiensa pohjalta on kuvattu myös elokuvia.
Offline
Galina Nikolajeva: Elonkorjuu. Romaani. Suom. Leo Holm. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954.
Just niin kovaa kamaa kuin Stalinin kirjallisuuspalkinnon voittanut neuvostorealistinen kirja kolhoosin traktorinostosta voi ollakin.
Step 1. Kaveri herää koomasta, jossa se on ollut kaks vuotta saatuaan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa luodin päähänsä. Neuvostokirurgi pelastaa tietty.
Step 2. Kaveri lähtee takaisin kotio, jossa vaimolla on uusi mies jota lapset kutsuu isäksi.
Step 3. Kaveri häätää uuden sulhon yöhön ja antaa sille mukaan puolet lakanoista ja lampaanpotkan.
Step 4. Kolhoosiin tarvitaan uusi traktori.
Step 5. ????
Step 6. Ne ostaa sitä helvetin traktoria edelleen?
Step 7. ASDFGalina Jevgenjevna Nikolajeva (ven. Гали́на Евге́ньевна Никола́ева, oikealta sukunimeltään Voljanskaja, Воля́нская; 18. helmikuuta 1911 Tomskin läänin Usmankan kylä 18. lokakuuta 1963 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Galina Nikolajeva syntyi opettajan perheeseen. Vuosina 19291935 hän opiskeli Gorkin lääketieteellisessä instituutissa, työskenteli sen jälkeen korkeakouluopettajana ja toisen maailmansodan aikana sotilaslääkärinä. Nikolajevan ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1939. Vuodesta 1945 lähtien hän toimi etupäässä kirjailijana ja journalistina. Vuodesta 1954 hän kuului Neuvostoliiton ja Venäjän SFNT:n kirjailijaliittojen hallituksiin.
Nikolajevan ensimmäinen romaani oli sodanjälkeisestä maatalouden jälleenrakentamisesta kertova Elonkorjuu (atva, 1950), josta hän sai Stalin-palkinnon. Samaa teemaa jatkaa Kertomus KTA:n johtajasta ja yliagronomista (Povest o direktore MTS i glavnom agronome, 1954). Romaani Insinööri Bahirev (oik. Taistelu matkalla, Bitva v puti, 1957) kuvaa uudistajan ja vanhakantaisen puoluetyötekijän välistä kamppailua. Romaanin rakkausjuoni herätti aikanaan vilkasta keskustelua. Nikolajeva laati Stanislav Radzinskin kanssa proosateoksiinsa perustuvia näytelmiä. Hänen teoksiensa pohjalta on kuvattu myös elokuvia.
Offline
Luin traktorinnostosta.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
victor hugo - kurjat. hyvä kirja mut otti kieltämättä vähän vaikeesti välillä ja kesti melko kauan.
Offline
victor hugo - kurjat. hyvä kirja mut otti kieltämättä vähän vaikeesti välillä ja kesti melko kauan.
Mulle se irvistelee tossa kirjahyllyssä. Ajattelin kyllä lukea, mutta tiiliskivimäisyys vähän arveluttaa...toisaalta, luin viime vuonna Hitlerin tuhatsivuisen elämänkerran.
Last edited by Feggy (18.03.2012 15:12)
Offline
William Faulkner - Kun tein kuolemaa
En koskaan päässyt loppuun. Oli kyllä harvinaisen tylsä kirja...
Ernest Hemingway - Afrikan vihreät kunnaat
Helvetin tylsää kertomusta metsästysreissusta. Lisäksi Papa olettaa, että lukijan yleissivistykseen toki kuuluu suahilin (vai mitä kieltä puhuvatkaan) alkeet. Luin sentään loppuun.
William S. Burroughs - Kuolleitten katujen paikka
Oikeastaan koko kehuttu myöhäiskauden trilogia ottaa vähän vaikeasti... Näköjään sienipäissään fantasioidut jäykistyvät peräaukkoihin työntyvät radioaktiiviset penikset riittävät aiheeksi useampaankin kirjaan...
Häpeäkseni joudun tunnustamaan jättäneeni Celinin Niin kauas kuin yötä riittää ja Dostojevksin Rikoksen ja rangaistuksen kesken kun ei keskittyminen enää riittänyt.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Häpeäkseni joudun tunnustamaan jättäneeni Celinin Niin kauas kuin yötä riittää ja Dostojevksin Rikoksen ja rangaistuksen kesken kun ei keskittyminen enää riittänyt.
Höh, noihan on ihan parhaita.
Offline
Dostojevski - ISO D
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Joo, eipä tule mieleen mitään minkä olisin väkisillä loppuun saattanut. Yleensä jätän kesken kokonaan. Vahvin kirjavihamuisto on Camuksen Rutosta. Se oli reissussa mukana ja oli pakko jättää se hostellin kirjahyllyyn, koska ei vaan pystynyt. Voisi kai sitä joskus uudestaan yrittää, jotta muistaisi mistä tämä viha oikein kantautuu.
Offline
Douglas Couplandin Jpod
Alku alkoi kangerrellen ja olin jo jättää heti alkuunsa, mutta päätin antaa kirjalle tilaisuuden. Useaan otteeseen tuli fiilis, että kirja lentää seuraavan sekunnin sisällä ulos ikkunasta, niin vaivaannuttavaa dialogi ja juonenkäänteet olivat paikoitellen. Koska kyseessä oli suhteellisen paksu kirja, etten enää yli puolen välin jälkeen halunnut todeta hukanneeni useita tunteja turhaan elämästäni, niin kärvistelin kirjan loppuun. Ja ehkäpä salaa toivoin jotain maailmoja mullistavaa loppukäännettä, jota ei siis tietenkään ikinä tullut.
Offline
Kerouacit
joo elitte villisti, vapaasti, teitte elämästänne taidetta ja taiteesta elämäänne ja oli siisti vastareaktio aikanaaan varmasti, jne. mut mitä sitte?
Oon vähän päissään
(On the Road jäi aikoinaan kesken, ei vaan jaksanut )
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
kerouacit on niitä harvoja kirjoja joita jaksan lukea
Offline
Jonathan Franzenin Freedomin vikat 200 sivua
Mangojauhe goddamn.
Offline
Steinbeckin Vihan hedelmät
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Steinbeckin Vihan hedelmät
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
John "Drumbo" French: Seen though the eyes of magic.
Eli Magic Bandin rumpalin Beefheart-historiikki.
Lukenu joulukuusta lähtien aina silloin tällöin pieniä pätkiä, päässyt vasta puoliväliin. Tottakai yhden maailman kovimman bändin historia kiinnostaa ja tää on täynnä mahtavia detaljeja, mutta ton jätkän katkeroitunut kirjoitustyyli tekee tästä todella vaikeeta luettavaa. Paskasti jäsenneltyä ja jankkaavaa tekstiä. Olis saanu editoida aika ronskisti.
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
ginipoika wrote:Steinbeckin Vihan hedelmät
smaa. toi kirja on parhautta!
Luen kyllä yleensä kaikki aloitetut kirjat loppuun vaikka väkisin. Hessen Arosusi on niitä harvoja, mitkä on ollu pakko jättää kesken
Kerouacin On The Road on kyl jääny muistiin erityisen tylsänä tapauksena, Dharmapummit oli parempi. Hunter S Thompsonin Rum Diary oli myös aika paska. Ylipäänsä beat-kirjallisuus ei taida oikein enää upota.
Bret Easton Ellisin Lunar Park hyi vittu
Moby-Dickissa meinas usko välillä loppua, mut onneks jaksoin loppuun asti. Hieno kirja
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Gormenghast
Melko koukeroista englantia, enkä vaan jaksanut tahkoa. Tv-sarja on kyllä hyvä.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Kesken jääneitä:
Melvillen Moby Dick
Joycen Odysseus (yllättikö tämä nyt ketään, tuskinpa)
Kaikki Hemingwayt muutamaa lyhyttä novellia lukuunottamatta.
Ikuisesti myös muistan vihanneeni Wuthering Heightsin lukemista ensimmäisenä opiskeluvuotena.
Last edited by merrim (19.03.2012 13:42)
I DONT NEED A SERVANT TO DO MY BEHEADING FOR ME
Offline
Kesken jääneitä:
Joycen Odysseus (yllättikö tämä nyt ketään, tuskinpa)
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
John "Drumbo" French: Seen though the eyes of magic.
Eli Magic Bandin rumpalin Beefheart-historiikki.
Lukenu joulukuusta lähtien aina silloin tällöin pieniä pätkiä, päässyt vasta puoliväliin. Tottakai yhden maailman kovimman bändin historia kiinnostaa ja tää on täynnä mahtavia detaljeja, mutta ton jätkän katkeroitunut kirjoitustyyli tekee tästä todella vaikeeta luettavaa. Paskasti jäsenneltyä ja jankkaavaa tekstiä. Olis saanu editoida aika ronskisti.
näi o
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
bernardblack wrote:ginipoika wrote:Steinbeckin Vihan hedelmät
smaa. toi kirja on parhautta!
Luen kyllä yleensä kaikki aloitetut kirjat loppuun vaikka väkisin. Hessen Arosusi on niitä harvoja, mitkä on ollu pakko jättää kesken
Kerouacin On The Road on kyl jääny muistiin erityisen tylsänä tapauksena
2 parasta kirjaa tässä
alaston lounas jäi aikoinaan kesken, liikaa perspanojuttuja meikän makuun. vois kokeilla uudestaan joskus.
bret easton ellisin glamorama otti myös hyvin vaikeasti, vaikka oikeastaan ihan hyvä olikin ja loppuun asti luinkin.
Offline
Ei jumalauta, nyt se on luettu. Ihan sisulla loppuun. Ai miksi? No kun se on kuuluisa skottilainen kirja ja pitää päästä Edinburgh-tunnelmaan. Mitkä muut kirjat ovat tuntuneet elinkautisilta?
Traumoja tuosta kirjasta, en meinannut millään saada aikoinaan lukiossa jollekin historiankurssille aikaseks kirjaesitelmää tuosta kun vitutti lukea...
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Niinjoo ja Kalevalaan en ole koskaan lukenut alusta loppuun, vaikka ois pitänyt.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline