You are not logged in.
Kyllä se hantta totta turisi; on tämä Watertown ekalla kuuntelulla suurinpiirtein yhtä tasokas kuin September of my years, teemoiltaankin ovat aika samanlaisia. Hämmentävän kauniita sävellyksiä ja haikeita tunnelmia Frankin upean tulkinnan kera.
Tätä voi kyllä rehellisesti suositella kaikille sellaisillekin, joille ei ole Sinatran levytykset aiemmin uponneet; laskeskelin, että olen kuunnellut reilu 10-15 levyä artistilta ja silti löysin tästä ihan uudenlaisen puolen, jota en muista Sinatran levyistä ole löytänyt.
Offline
Tätä voi kyllä rehellisesti suositella kaikille sellaisillekin, joille ei ole Sinatran levytykset aiemmin uponneet
Juuri näin. Bob Gaudion biisit ja sovitukset tuovat sen 20-50 -lukujen populaarista lähemmä nykypäivää. Ilman että tulee sellaista vaivaantunutta tunnetta kuten niistä Frankien tekemistä MOR-covereista.
"No more mistakes, like the last one."
Offline
onks kellään tätä? oisko ehkä paras boxi?
Offline
sunnuntaina oli watertown tehokuuntelussa, ja onhan se kyl komea kiekko. luin viimein myös linernotesit. mitähän sitä seuraavaksi hankkisi?
Offline
kyl tää tuplakokis on herkkuva:
mut enpä kuule tiijä mitä muuta hankkis, watertown neroutta mut muita huippuja varsinaisista levyistä en osais nimetä.
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
hei kyl tää sinatra on ihan törkeen hyvä. mut eihän tää voi olla mikään uutinen mut jos joku on missannu ni tsekatkaapa
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
Olenkin aina pitänyt sinua ihmistyyppinä, joka saattaisi pitää Frank Sinatrasta. Kyseessä on muuten loukkaus
tämä parhaimpiin spämmeihin
ja nyt soi the girl from ipanema, paras kesäpiisi ikinä
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
tää trilogy on kyllä aika hämmentävä, future menee melkein klasariosastolle, odotin ehkä jotain muuta mut enpä kuule tiijä. lisäkuunteluita vaatii. ja love me tenderin olis voinu jättää pois, mut klassikkohan tämä lienee.
Offline
Muuten olen Sinatran tuotannon suhteen ihan ummikko, mutta kyllä My Way -albumi on kova. If You Go Away <3
Offline
In The Wee Small Hours, Songs For Swingin' Lovers!, Only The Lonely ja Watertown kaikki aivan upeita. Songs For Swingin' Lovers oma ykkönen, Only The Lonely kakkosena, Wee kolmosena. Mutta Watertown yhä sen neljä ja puoli tähteä.
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
Sink Franatra
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
In The Wee Small Hours, Songs For Swingin' Lovers!, Only The Lonely ja Watertown kaikki aivan upeita. Songs For Swingin' Lovers oma ykkönen, Only The Lonely kakkosena, Wee kolmosena. Mutta Watertown yhä sen neljä ja puoli tähteä.
yritin just kuunnella tota songs for swingin' loversia mutta oli niin tylsä että piti vaihtaa pois
in the wee small hours sentään meni kun se nimibiisi on niin hyvä, ja nyt lähti a swingin' affair. avausraita night and day toki huikea mut kattellaanpa miten sit muuten, jotenkin nää 50-luvun jutskat tuntuu hieman yliarvostetuilta, mulle kolahtaa kuitenkin enemmän nuo myöhemmät jutut, parhaimpana tietenkin watertown, aivan ylittämätön levy.
tänään mietin et only the lonely vois olla hyvä, mutta uskaltaisko hankkia kun se on kuitenkin tota 50-lukua... no jos halvalla tulee vastaan niin ehkä.
Offline
En ole koskaan ollut niitä tyyppejä, joiden mielestä Sinatra oli joku kaikkien aikojen karismaattisin esiintyjä. Monet biisit menee kornin viihteelliseksi, esimerkkitapauksena Fly Me To The Moon, senhän on moni muu vetänyt paremmin. Biisiin kirjoitettu surumielisyys katoaa tyystin kun ja juttu menee huumorin puolelle. Ei sovi näin vakavalle mielelle semmoinen aina.
Ja siitä pääsee suosikkilevyyni, September of My Years. Nimestä voi jo päätellä että kyseessä on todellinen syyslevy. Kuulaat jousisovitukset värittää joka biisia todella hienosti. Jos tykkää hyvistä melodioista, niin tuolla levyllä niitä viljellään kuin Tubular Bellsissä konsanaan. Joka biisissä tapahtuu monenlaista jännää, ja Vegas-prosentit on minimissään. Kaunis levy, ja sisältää myös Sinatran parhaimman biisin eli Sopranos-sarjastakin tutun It Was a Very Good Year-sävelmän.
Dean Martin oli komeampi, Sammy Davis Jr. hauskempi.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Ja siitä pääsee suosikkilevyyni, September of My Years. Nimestä voi jo päätellä että kyseessä on todellinen syyslevy. Kuulaat jousisovitukset värittää joka biisia todella hienosti. Jos tykkää hyvistä melodioista, niin tuolla levyllä niitä viljellään kuin Tubular Bellsissä konsanaan. Joka biisissä tapahtuu monenlaista jännää, ja Vegas-prosentit on minimissään. Kaunis levy, ja sisältää myös Sinatran parhaimman biisin eli Sopranos-sarjastakin tutun It Was a Very Good Year-sävelmän.
pitääkin kaivaa esille, mullahan on toi. it was a very good year on tosiaan yksi parhaista biiseistä ikinä
Offline
[quote:e8c59f7527="Neuvostoliitto"]Ja siitä pääsee suosikkilevyyni, September of My Years. Nimestä voi jo päätellä että kyseessä on todellinen syyslevy. Kuulaat jousisovitukset värittää joka biisia todella hienosti. Jos tykkää hyvistä melodioista, niin tuolla levyllä niitä viljellään kuin Tubular Bellsissä konsanaan. Joka biisissä tapahtuu monenlaista jännää, ja Vegas-prosentit on minimissään. Kaunis levy, ja sisältää myös Sinatran parhaimman biisin eli Sopranos-sarjastakin tutun It Was a Very Good Year-sävelmän.[/quote:e8c59f7527]
pitääkin kaivaa esille, mullahan on toi. it was a very good year on tosiaan yksi parhaista biiseistä ikinä
Kyllä, parasta ikinä. En liene "sitä" kuivin silmin koskaan kuunnellut
Sopranosissa tuota käytettiin kyllä uljaasti, ja sehän veti valmiiksi loisteliaan piisin aivan uusiin sfääreihin. Sama kävi sitten Dont Stop Believinin kohdalla finaalijaksossa
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Sopranos oli musiikinkäytössään ihan ihmeellinen. Jossain kohtauksessa saattoi tulla joku huippubiisi taustalla radiosta jotain kolmisen sekuntia. Ja jokaisessa jaksossa soi jotain kiinnostavaa.
Jollain kaudella Tonyn sai paniikkikohtauksen autossaan, kun cd-soitin jäi toistamaan Smoke on The Waterin Zappa-kohtaa silleen "Frank Zap-Zap-Zap-Zap-Zap-Zap". Ja jollain toisella kaudella T hommasi himaansa älyttömät hifilaitteet, ja nukahti ennen kuin Pink Floydin kuutamolevy oli edes loppunut. Liekö sitten ohjaaja-Chasen mielipide kyseisestä lätystä..
Ja tietty jokaisen kauden lopetuksissa tuli aina jotain mahtavaa. Springsteenilta oli yksi sen tunnelmallisimmista vedoista mukana, eli State Trooper. Parhaita hetkiä oli kun Juniorin hahmoa näyttelevä ja oikeassa elämässä kannuksensa laulumiehenä ansainnut Dominic Chianese laulaa luikautti Cuore N'graton paremmin kuin kolme tenoria yhteensä.
Sinatraan palatakseni, onpa sillä älytön määrä levyjä! Wikipediasta asiaa tutkailin, ja ihan hämmennyin. Kokoelmilla on aina ne samat stantardit, joten tuollahan voi olla vaikka minkälaisia helmiä joukossa. Jännää. Tänään fiilistelin Moon River-biisissä olevaa mahtavaa fraasia: My Huckleberry Friend. Aina kun Sinatra lausuu tuon, niin tulee jotenkin lohdullinen olo.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Tänään fiilistelin Moon River-biisissä olevaa mahtavaa fraasia: My Huckleberry Friend. Aina kun Sinatra lausuu tuon, niin tulee jotenkin lohdullinen olo.
Ellen olisi jo aviossa, minun olisi ehkä pakko naida sinut viimeistään tuon lausunnon takia
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
[quote:be270efb20="Neuvostoliitto"]Tänään fiilistelin Moon River-biisissä olevaa mahtavaa fraasia: My Huckleberry Friend. Aina kun Sinatra lausuu tuon, niin tulee jotenkin lohdullinen olo.[/quote:be270efb20]
Ellen olisi jo aviossa, minun olisi ehkä pakko naida sinut viimeistään tuon lausunnon takia
Kiitos, internetissä ei ole kukaan sanonut noin aiemmin. Päivä oli pitkä ja hyvä, mutta nyt se sai mahtavan lopetuksen. Hymyilyttää tuollainen käytös!
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Frank vs. Harlan Ellison
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
reprise-levyt on tässä taannoin julkaistu boxina:
Universal Music Group : Product EAN No. 0602527513768
CD Content...
* Ring-a-Ding Ding!
* Swing Along with Me
* I Remember Tommy
* Sinatra & Strings
* Sinatra and Swingin Brass
* Great Songs from Great Britain
* All Alone
* SinatraBasie
* The Concert Sinatra
* Sinatra's Sinatra
* Days of Wine and Roses, Moon River and Other Academy Award Winners
* America, I Hear You Singing
* It Might As Well Be Swing
* Softly, As I Leave You
* Sinatra '65
* September of My Years
* My Kind of Broadway
* A Man and His Music (Double CD)
* Strangers in the Night
* Moonlight Sinatra
* Thats Life
* Francis Albert Sinatra & Antonio Carlos Jobim
* The World We Knew
* Francis A. & Edward K.
* The Sinatra Family Wish You a Merry Christmas
* Cycles
* My Way
* A Man Alone
* Watertown
* Sinatra & Company
* Ol Blue Eyes Is Back
* Some Nice Things Ive Missed
* Trilogy: Past, Present & Future (Double CD)
* She Shot Me Down
* L.A. Is My Lady
DVD Content...
* A Man And His Music Trilogy
Product comprises a black linen covered box with blue velvet flock which contains all standard versions of 35 studio albums released through the 'Reprise Years' series, a DVD and a book about the Reprise recordings and details of each album. All albums will be packaged in wallet style sleeve editions for this remarkable, elegant box set.
35 reprise CD albums (totalling 37 compact discs) plus the single disc DVD entitled "A Man And His Music - Trilogy" a remastered collection of Frank Sinatra's NBC A Man And His Music TV specials ....
A Man And His Music
A Man And His Music (Part II)
A Man And His Music + Ella + Jobim
presented on a region code free single disc DVD with brand new remastered audio.
Offline
onhan se näin että kyseessä ehkä paras laulaja ikinä, ja tavallaan kolme levyä yli muiden eli sellainen kompakti kaikkien-pitäis-kuulla-nää -paketti; ylempänäkin mainittu my way - the best of -tupla ja watertown. luin tossa jotain juttua että watertownin uusimmasta painoksesta olisi taas tiputettu cd-versiolle lisätty lady day pois, ja fanit kiisteleekin, sopiiko se oikeasti sinne vai ei. omasta mielestäni kyllä sopii kun oon siihen tottunut, vaikka tavallaan selkeä lisäbiisi onkin, kertoo tarinaa enemmän sen pois lähteneen naisen näkökulmasta, mutta on vaan niin hieno biisi and it's too late to say goodbye
siitähän on joku myöhempi äänitys myös, joka on omistettu billie holidaylle, mutta alkuperäinen käsittääkseni ihan watertownille alunperinkin tehty, vaikka jostain syystä jäikin pois originaalista julkaisusta.
Offline
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
Offline
Luen paraikaa. Vähän fiils.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Offline
Panin boxille tulemaan.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Jos joku ei jaksa katsoa tuo 10 minuutin päästä alkavaa High Society leffaa, niin tässä olisi paras kohtaus kys. leffasta:
Offline
Varjojen mailta parrasvaloihin 11 veteraanien virkeää albumia
Frank Sinatra She Shot Me Down (1981)
tohon pitäis varmaan tutustua
Offline
tämmönenkin saitti:
http://www.watertownology.com/
watertown on kyllä edelleen niin huikea levy, näkyy löytyvän youtubesta kokonaisuutena:
PART 1
1. "Watertown": It was the set-up for everything that followed. I had in mind as a model "Lazy Afternoon." I wanted a languid feeling. If we had done the TV special, it would have opened it up, with the credits going by.
2. "Goodbye": I had a line in my head. "There was no tempest in the tea." That's what led me there. I love the idea of those kind of goodbyes that people have where nothing is happening emotionally. It knocks me out when there is nothing on the surface. People are just sitting in a coffee shop and devastation has happened. They don't articulate their feelings. Instead, they are putting sugar in their coffee and spooning cake. They are having a quiet conversation but meanwhile a life is coming apart.
3."For A While": I've always felt that there is that moment in your life when you forget about something that is really terrible. For five minutes the sun is shining and everything is beautiful. Then all of a sudden you realize that the person you cared about is gone, and it all comes back. It is one of those horrible things about grief one of those little holes in grief when it becomes even more painful.
4."Michael & Peter": I had lost a child in my first marriage. I would have had a child by myself if I could have (laughs). I desperately wanted kids. In a funny kind of way, Gaudio's kids were the models for that song. I put it in letter form, because it was the only way the guy could articulate those sentiments to her.
5. "I Would Be In Love (Anyway)": I guess it's that you can't regret where you are even if life takes you someplace where you don't want to be. In a strange kind of way, it was was this guy trying to let go of this woman without being angry with her. You know, throughout the story, he was never really angry at her. He kind of understood; she had to go.
PART 2
6. "Elizabeth." It was real simple. I just love that name. Bobby was writing the song and that word just fell into the melody. I just imagined a girl named Elizabeth and wrote words that were a tribute to her.
7. "What A Funny Girl (You Used To Be).": The album could have been a little bit maudlin and dour. I was trying to put a little bit of sunlight everywhere I could. It was a retrospective song. I also wanted to indicate in the song that they had been childhood sweethearts. I wanted that kind of an idea. They were probably kids together. I wanted to give the sense that they had gone to school together. They had fallen in love and married quite young.
8. "What's Now Is Now." There is in that song an indication that she had obviously gone with somebody else. She has had a relationship, and he hadn't been able to accept it. That is partially what drove her off to the big city. There is a guilt theme in that song. It is the song that opens up the story.
9. "She Says." The song is a triple turn to me. He is suspicious of the small talk. The kids are echoing his fears. Why is she sending this letter? What is going on? It is such good news; they can't believe it and they don't trust it. The twist is her saying, "She's comin' home." They don't trust that eithe:r.
10. "The Train": ... is the story. We find out that he really didn't communicate anything to her, and she isn't coming back. Although we're getting all of this story from him, she never got any of this. If she had heard this album, she might have come home. She never saw this side of him. When I think about this in retrospect, there is so much that is not done. There is so much that is unfinished. It gives the story a very deep resonance.
EPILOGUE
11. "Lady Day." I saw the woman as someone who had talent. She wanted to be an artist or a singer. He was a hometown person. His whole orientation was family and business. He was the knd of guy who really lived in Watertown. She was more restless a more contemporary woman. She wanted to do other things. She wasn't liberated enough to tell him, and she didn't think he'd understand. He was basically a good guy, but she wanted more. She abandoned her family and went for a career. The postscript was whether or not she got it and was it worth it.
Offline
Toi Jake Holmes jota siteerasit teki pari muutakin mielenkiintoista biisiä. Lainausmerkeissä ekan kohdalla.
Last edited by cramp (03.10.2013 17:29)
"No more mistakes, like the last one."
Offline