You are not logged in.
Aloitin aamuni kuuntelemalla pitkästä aikaa Giant Sandin Chore of Enchantment -levyä, ja muistin kuinka hienoa voi gelbismit parhaimmillaan ja pahimmillaan (sama asia joidenkin mielestä, minä tuskin enää erotan noita vastakkaisia määreitä toisistaan kun kyse on tästä) olla.
Kaikki alkoi tavallaan Blacky Ranchettestä, joka on Howe Gelbin jatkuva kantriprojekti, mutta jos ei rakastella pilkkuja, niin kaikki taisi alkaa sittenkin Giant Sandistä. Kuitenkin kaiken selkärankana on Howe Gelbin sävelkynän tuotokset, jotka parhaimmillaan naittavat yhteen aavikon, jazzin ja Captain Beefheartin kokeilunhalun. Aavikolta hotellin aulaan ja takaisin. Giant Sandin aikaisempi tuotanto on hieman suoraviivaisempaa rokkia, mutta kun (myöhemmin Calexicon Giant Sandin SIVUPROJEKTIKSI perustamat) Joey Burns ja John Convertino liittyivät yhtyeeseen, niin musiikki muuttui entistä monipuolisemmaksi ja ainakin minun mielestäni kokeilevammaksi. Varsinkin John Convertinon rumputyö on taianomaista siinä kontekstissa, jossa Giant Sand operoi. Siksi onkin harmi, että taustayhtyeen sivuprojekti on kiireillään vienyt viimeksi mainitut isoimmille lavoille, jättäen Howen taas kerran yksin. Tämä on johtanut Giant Sandin uudelleen määrittelyyn, Blackyn uuteen tulemiseen (ainakin uusin levy on todella hyvä, jatkaen toisen levyn laatua, jopa sen ylittäen) ja soolouran jatkumiseen/alkamiseen (mainio Dreaded Brown Recluse, vuodelta 1993 on soolo vain nimeksi).
Giant Sandin sivuprojekteista se minun korviini paras, eli OP8 on tutustumisen arvoinen, vaikka tekivätkin vain yhden levyn. Toisesta levystä huhuttiin joskus, J. Hatfield olisi kuulemma korvannut Lisa Germanon, mutta en ole tästä kuullut mitään lähiaikoina. OP8:n ainoa levy, Slush, on periaatteessa Giant Sand feat. Lisa Germano -tuotos, sillä erotuksella, että levyllä kuullaan proto-Calexicoa, soolo-Howea ja soolo-Lisa Germanoa (niin, että taustalla soittaa GS).
Howe Gelbin musiikkia ja levyjä pitävät monet epätasaisina, mutta minä pidän juuri siitä, että hänellä on uskallusta epäonnistua, mikä on nykyään aivan liian harvinaista. Kuitenkin, jos on vasta-alkaja, niin tietty varovaisuus on hyväksi.
(Tuli pitkä, koska tiedän tämän uppoavan saman tein kun päästän tästä irti.)
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Howe Gelb top 5:
1 Chore of Enchantment
3 Love Songs
2 Glum
4 Still Looking Good to Me (Band of Blacky Ranchette)
5 Is All Over The Map
Offline
Long Stem Rant on ainakin hyvä. Swerve ja Cover Magazine eivät muistaakseni niinkään, vaikka jälkimmäisellä olikin joitain oivaltavia versiointeja. En oo muuta kuullu.
This must be what jail / I will scratch
Offline
hmm, minusta Swerve on parempi kuin Long Stem Rant. Tosin edellisestä kuuntelusta molempien kohdalla ikuisuus. Pitää ottaa taas kuunteluun. Cover Magazinesta jossain määrin samaa mieltä, siis ettei kokonaan meinaa jaksaa.
Kolme on kyllä selvästi ylitse muiden, uudemmista Chore of Enchantment ja Glum, vanhemmista rokkilevyistä Love Songs. Kuitenkin elkein kaikilta levyiltä, myös Gelbin sooloilta, löytyy hetkensä. Ehkä Purge And Slouchia en lähtisi suosittelemaan kellekään.
Offline
Giant Sand Documentary Released at Last
Jessica Suarez reports:
As a Tucson native now calling Brooklyn home, nothing stirs up homesickness like listening to Giant Sand. Sure, the humidity here makes me wish I was back in the desert, and the cocaine makes me wish I was closer to Mexico again, but nothing really makes me long for my Arizona hometown like Giant Sand and the small family of bands that surround Howe Gelb's project, including Calexico and Friends of Dean Martinez.
Marianne Dissard, a native of France who came to Tucson in 1994 to film a documentary on Giant Sand and never left, has finally released the fruits of her labor, a film entitled Drunken Bees, on DVD. The 27-minute film follows around Howe Gelb and his bandmates at the time (Joey Burns, John Convertino and Bill Elm) as they navigate Tucson landmarks like the Air Force airplane graveyard and the historic Hotel Congress (where police caught the outlaw John Dillinger, incidentally). The film was shot, edited, and produced by Dissard, who is currently working on her first record with Burns twiddling knobs.
The film is available through Dissard's website as a limited-edition DVD. It comes with two bonuses: Giant Sand's 1989 video "Searchlight" and "Giant Prequel", a mini-doc of the band preparing for an interview on KCRW.
As previously reported by Pitchfork, Calexico are still on tour with Iron and Wine in support of their collaboration, In the Reins. Howe Gelb is currently on a solo trek across pretty much every continent.
Harmittavan pienimuotoinen ja lyhyt dokumentti. Oikeasti Giant Sandistä ja varsinkin Howe Gelbistä voisi saada hyvinkin hienon ja pitkän dokumentin. Hän on kuitenkin persoonana ja muusikkona sen verran kiinnostavaa luokkaa...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Kirjastosta lainassa oleva Giant Songs -kokoelma sai taas pienimuotoisen innostuksen liikkeelle.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Kirjastosta lainassa oleva Giant Songs -kokoelma sai taas pienimuotoisen innostuksen liikkeelle.
Toivottavasti se kasvaa.
(sitä saa mitä pyytää)
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Calexico-dvd on todellakin parhautta ja sai minut vihdoinkin kiinnostumaan yhtyeestä ihan oikeana bändinä, ei pelkkänä Howe Gelbin rytmiryhmänä. Ihanaa.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Editoin hieman otsikkoa, koska olen vihdoin ymmärtänyt myös Calexicon hienouden omana itsenään.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Sain kuultavakseni Calexicon toisen tänä vuonna julkaistun kiekon The Book And The Canal. Tämän pitäisi olla jonkinlainen kiertueella myytävä cd, jossa on mukana kaikenlaista arkistomateriaalia.
Levyllä on jonkin verran popahtavia laulettuja biisejä, mutta nuo hieman erikoisemmat instrumentaalibiisit koukuttavat tässä ihan ensikuuntelulla. Allmusic tiesi kertoa, että Ennio Morricone on vaikuttanut bändin musiikkiin, ja se kuuluu ainakin tällä erikoislevyllä. Jos meininki on yhtään samansuuntaista oikeillakin julkaistulla albumeilla, niin toivoisin kuulevani lisää.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
[quote:dce76436d3="Laatu"]Sain kuultavakseni Calexicon toisen tänä vuonna julkaistun kiekon The Book And The Canal. Tämän pitäisi olla jonkinlainen kiertueella myytävä cd, jossa on mukana kaikenlaista arkistomateriaalia.
Levyllä on jonkin verran popahtavia laulettuja biisejä, mutta nuo hieman erikoisemmat instrumentaalibiisit koukuttavat tässä ihan ensikuuntelulla. Allmusic tiesi kertoa, että Ennio Morricone on vaikuttanut bändin musiikkiin, ja se kuuluu ainakin tällä erikoislevyllä. Jos meininki on yhtään samansuuntaista oikeillakin julkaistulla albumeilla, niin toivoisin kuulevani lisää.[/quote:dce76436d3]
No, sehän on just se Calexicon "juttu". Tai noh, mielestäni tuota outoutta on eniten Feast of Wire -levyllä, uusimmalla ei kuulemma ollenkaan.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
eilen tuli kitaramassa aika hyvä calexicon biisi, tais olla uuden levyn vika tai jotain.
spåm!
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Juu, Calexicon uudelta Garden Ruinilta on karsittu niitä ilmeisimpiä ja pikku hiljaa kliseeksi muodostuneita Arizona-Morriconeismeja pois. Se mikä Black Lightillä kuulosti tuoreelta ja virkistävältä oli pikku hiljaa muodostunut musiikilliseksi pakkopaidaksi, tämän Joey Burnskin myönsi muistaakseni Rumban haastiksessa avoimesti.
Feast of Wire lavensi palettia vähän joka suuntaan, Garden Ruin sen sijaan keskittyy enemmän Calexicon taustalla aina vaikuttaneeseen amerikkalaisen folkmusiikin traditioon. Pedal steel ujeltaa edelleen samalla tavalla kuin aiemmillakin levyillä mutta muita yhtymäkohtia ei suoraan löydy. Burns on jopa hylännyt entisen kuiskauslaulutyylinsä.
Siinä mielessä olen noiden odotusten vanki etten minä tästä niin paljoa pidä kuin aiemmista levyistä mutta ihan ok kiekko on silti kyseessä.
Älä päästä painiks sitä
Offline
[quote:fe4a721696="ILR"]Juu, Calexicon uudelta Garden Ruinilta on karsittu niitä ilmeisimpiä ja pikku hiljaa kliseeksi muodostuneita Arizona-Morriconeismeja pois. Se mikä Black Lightillä kuulosti tuoreelta ja virkistävältä oli pikku hiljaa muodostunut musiikilliseksi pakkopaidaksi, tämän Joey Burnskin myönsi muistaakseni Rumban haastiksessa avoimesti.
Feast of Wire lavensi palettia vähän joka suuntaan, Garden Ruin sen sijaan keskittyy enemmän Calexicon taustalla aina vaikuttaneeseen amerikkalaisen folkmusiikin traditioon. Pedal steel ujeltaa edelleen samalla tavalla kuin aiemmillakin levyillä mutta muita yhtymäkohtia ei suoraan löydy. Burns on jopa hylännyt entisen kuiskauslaulutyylinsä.
Siinä mielessä olen noiden odotusten vanki etten minä tästä niin paljoa pidä kuin aiemmista levyistä mutta ihan ok kiekko on silti kyseessä.[/quote:fe4a721696]
Ah. No täytyy panna tutustuen. Itse asiassa, tuo oli pääteltävissä levyn vastaanotossa. Harva kriitikko teilasi levyn, vaikka niin odotin tuon suunnanmuutoksen jälkeen. Ja jos totta puhutaan, niin minua ei tuo tyylin uudelleenarviointi harmita yhtään. Tylsiä ne bändit tai albinit, jotka aina samasta puusta veistelevät...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Ah. No täytyy panna tutustuen. Itse asiassa, tuo oli pääteltävissä levyn vastaanotossa. Harva kriitikko teilasi levyn, vaikka niin odotin tuon suunnanmuutoksen jälkeen. Ja jos totta puhutaan, niin minua ei tuo tyylin uudelleenarviointi harmita yhtään. Tylsiä ne bändit tai albinit, jotka aina samasta puusta veistelevät...
Ei se minuakaan harmita, päinvastoin. Calexicon aikoinaan itselleen raivaama polku oli kuljettu loppuun ja uutta Black Lightia olisi ollut täysin turha tehdä. Levyä ei ole tullut kuunneltua niin paljon että kovin syvää tai pysyvää kantaa uskaltaisin siihen ottaa mutta tästä puuttuu se aiemmin löytynyt mukaansatempaavuus ja melko runsaskin tyylien vaihtelu.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Petyin Feast of Wireen aluksi mutta olen sittemmin alkanut arvostaa entistä enemmän. Black Light on edelleen se oikea Calexico-albumi mutta kyllä mulle kelpaa myös bändin popimpi/kantrimpi puoli. Kahden viimeisen levyn väliset ep:t Convict Pool ja In the Reins (w/ Iron & Wine) ovat hienoja molemmat. Uutta en ole vielä ostanut mutta tarkoitus olisi.
Offline
[quote:c89b046c67="psychocandy"]eilen tuli kitaramassa aika hyvä calexicon biisi, tais olla uuden levyn vika tai jotain.
spåm![/quote:c89b046c67]
Mikäli tuo oli tosiaan se viimeinen, All Systems Red, niin siinä on kyllä yksi tämän vuoden parhaista piiseistä. Ja siltikään saanut vielä levyä hankittuna.. :?
I love you and dream about the Führer
Offline
[quote:9312a5c68d="turkele"][quote:9312a5c68d="psychocandy"]eilen tuli kitaramassa aika hyvä calexicon biisi, tais olla uuden levyn vika tai jotain.
spåm![/quote:9312a5c68d]
Mikäli tuo oli tosiaan se viimeinen, All Systems Red, niin siinä on kyllä yksi tämän vuoden parhaista piiseistä. Ja siltikään saanut vielä levyä hankittuna.. :?[/quote:9312a5c68d]
sehän se näytti olleen, kieltämättä hieno biisi.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Voisinpa hommata Calexicolta Feast Of Firen tai The Black Lightin. Kummalla on vähemmän kantria ja kummalla enemmän instrumentaalitunnelmointia?
"A repo man's always intense"
Offline
Voisinpa hommata Calexicolta Feast Of Firen tai The Black Lightin. Kummalla on vähemmän kantria ja kummalla enemmän instrumentaalitunnelmointia?
Black Light on valintasi
Offline
Ostin eilen Howe Gelbin The Listenerin, joka aikoinaan sai varsin ristiriitaisen vastaanoton, ja - täytyy myöntää - totesin sen tosi, tosi hyväksi. Ei se petä, vaikka tanskalaisessa voissa paistaisi.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Voisinpa hommata Calexicolta Feast Of Firen tai The Black Lightin. Kummalla on vähemmän kantria ja kummalla enemmän instrumentaalitunnelmointia?
Mä valitsisin Hot Railin. Mielestäni siinä tämä tyylien kirjo on parhaiten yhtenäisessä kuosissa. Erittäin hyvä kokonaisuus, jossa riittää hyvää americanaa/mexicanaa, huuruisia tunnelmapaloja, mystiikkaa ja melodiaa.
Loistava levy, väittäisin melkein bändin parhaaksi. Joskus tuli ainakin luukutettua ihan hulluna. Black Light on kyllä myös erittäin pätevä levy, se määrittelee Calexicon trademarkiksi ja myös palloksi jalkaan muodostuneen ominais-saundin. Jotenkin tuolla Hot Raililla se sitten kristallisoituu huippuunsa. Näin o.
Jos jokin bändi pitäisi nähdä livenä niin valitsisin melkeinpä tämän, siten että niillä olis ne meksikolaiset torvensoittajat ja muut mukana. Joskus hyvinä aikoina Radio Mafian marginaalista tuli joku Roskilden keikka massiivisella taustabändillä varustettuna. Hurmosta alusta loppuun.
Pitäiski kaivaa se kasetti jostain.
no ei kait siinä
Offline
Kuuntelin just pari päivää sitten Calexicon Black Lightin ja on kyllä hyvä levy. On huippuja, ja lieviä notkahduksia, mutta kokonaistunnelma pysyy tasaisesti yllä koko ajan. Parhaimpana mieleen jää "tokavika" biisi Bloodflow. Ei kaduta ostaminen yhtään.
"A repo man's always intense"
Offline
Ku kattoo keitä tähän topikkiin kirjoittaa, niin ehkä tää tosiaan on paskaa ja mä pysyn jatkossakin pois.
Joo, takaisin Cure-topikkiin vonkaamaan niitä teinipissiksiä.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Center of the Universe = neroutta! Loretta and the Insect World, Stuck, Seeded, nimibiisi jne...
Kasarilevyt sais joku julkaista uudelleen.
This must be what jail / I will scratch
Offline
[quote:cf12eaf8ab="DirtyBlueGene"]Center of the Universe = neroutta! Loretta and the Insect World, Stuck, Seeded, nimibiisi jne...
Kasarilevyt sais joku julkaista uudelleen.[/quote:cf12eaf8ab]
Jep, CotU on yksi parhaista levyistä. Muut kokonaan kuulemani on Valley of Rain, jolla monta hienoa biisiä, etenkin nimibiisi, mutta enemmän kulmikasta kasarisoittoa eikä niin paljon venkoilua; ja sitten Long Stem Rant, joka nyt vaan on ihan parsaa, Convertino ja Gelb ladossa, mitä muutakaan siitä vois tulla...
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
[quote:b26f5c1848="DirtyBlueGene"]Center of the Universe = neroutta! Loretta and the Insect World, Stuck, Seeded, nimibiisi jne...
[/quote:b26f5c1848]
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:4387ef121e="ex-kolja"][quote:4387ef121e="DirtyBlueGene"]Center of the Universe = neroutta! Loretta and the Insect World, Stuck, Seeded, nimibiisi jne...
[/quote:4387ef121e]
[/quote:4387ef121e]Pakko ny mainita Solomon's Ride nimeltä kanssa...ja Pathfinder on aloitusbiisinä täydellinen, johdattelee levyn maailmaan...Mutta Stuck saattaa olla yksittäinen suosikkini.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
[quote:cdece868a8="Jean-Babtiste"][quote:cdece868a8="ex-kolja"][quote:cdece868a8="DirtyBlueGene"]Center of the Universe = neroutta! Loretta and the Insect World, Stuck, Seeded, nimibiisi jne...
[/quote:cdece868a8]
[/quote:cdece868a8]Pakko ny mainita Solomon's Ride nimeltä kanssa...ja Pathfinder on aloitusbiisinä täydellinen, johdattelee levyn maailmaan...Mutta Stuck saattaa olla yksittäinen suosikkini.[/quote:cdece868a8]
Eikös Pathfinder o toka biisi? Ainakin mun cd:llä...
Pistin just soimaan.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Eikös Pathfinder o toka biisi? Ainakin mun cd:llä...
smaa
This must be what jail / I will scratch
Offline