You are not logged in.
Pages: 1
Lienee syytä perustaa otsikko, sillä tämän osaston vuoden levy tulee yllättävästä suunnasta.
Zombi on kaksimiehinen amerikkalaisbändi, jolla on allaan pari julkaisua. Tämä viimeisin, Surface To Air, kertoo heti ensi tahdeissa mistä kultajyvä on löytynyt.
Vanha, syvällä, syvällä muriseva analogisyntikka ja oikea basso luovat vuoroin rytmipohjaa rumpalin kanssa, joka ei kaihda hevikliseitä. Tässä paketissa mahtipontiset tomifillit ja basarikuvioit toimivat kuitenkin upeasti. DX-tyyppisten syntikoiden padeilla on saatu aikaan tilavaa ja painostavaakin soundia, joka on sopivan scifististä ja sopivan krauttia.
Parasta ovat erilaisilla syntikoilla taiten toteutetut arpeggiokuviot, jotka junnaavat biisien läpi ja imaisevat mukaan tunnelmaan. Biisien toistuviin melodioihin on löytynyt juuri sopiva tasapaino myös saundien osalta. Ne ovat todella retrohenkiset, mutta eipä tällaista silti kukaan ole tehnyt aivan samalla tavalla. Kuulostaa siltä miltä joku Rättö ja Lehtisalo kuulostaisi levyltä, jos ne vain osaisivat.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Hmmm... Väärässä osastossa. Eiköhän tämä kevyempään tai ei-popimpaan mene vaikka Relapsella onkin.
Jos jostain Zombista puhutaan raskaammassa, on se yksinomaan tästä.
On muuten maamme lupaavimpia death metal -orkestereita.
Sent from my iPhone 16
Offline
Täs' on teille maistiaiset: zombi - challenger deep
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Zombi 2 ,,/
"Aa aaa aa aaa aaaaaah" *tum tum tum tum tum tum tum tum*
Offline
Pages: 1