You are not logged in.
Tästä artistista minulla riittäisi asiaa vaikka kuinka, mutta tyydyn tällä kertaa laittamaan pystyyn pollin miehen parhaasta levystä. Livelevyt on jätetty pois.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Olisin äänestänyt Everybody's Rockinia, mutta nyt oli tyytyminen On teh Beachiin
This must be what jail / I will scratch
Offline
Freedomin kansi on ainakin aika... jotain.
Jännää muuten - en tähän saakka ollutkaan tietoinen siitä, että Neil Young, American Stars 'n Bars, Comes a Time, Ragged Glory, Mirrorball, Broken Arrow, Are You Passionate? ja kaikki kasarilevyt Freedomia lukuun ottamatta ovat livelevyjä
This must be what jail / I will scratch
Offline
No en ajatellut että kukaan haluaa noita muita äänestää. Tämä siis Gneelle vastaukseksi.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Törkeää äänestyskäyttäytymisen johdattelua!
This must be what jail / I will scratch
Offline
Et äänestänyt vielä. Se on toi eka vaihtoehto.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Voiskin ite levymessuilla joskus käydä jos sieltä kerran äijän levyjä löytyy..
Jyväskylän uuden divarin (Lukuhetki vai mikä lie) vinyylivalikoima ei ollut järin runsas, mutta kyllä sielläkin toki muutama Niilo-lp lojui - Hawks & Doves ja muistaakseni ainakin jokin toinen kasaritekele, mutta 7 eååh... ei kiitos.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Olipas vaikea valinta, mutta On The Beachille lähti lopulta ääni.
Offline
Uutta levyä olisi tulossa. Ilmeisesti 28.9. julkaistava levy kantaa nimeä Prairie Wind on ilmeisesti aika kantria. Tästä huolimatta odotan mielenkiinnolla sekä levyä, että mahdollista Euroopan kiertuetta. Jos Young vielä joskus Suomeen tulee, en aio jättää välistä mistään hinnasta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Täytyy tässä vielä harmitella, miksei Young ikinä voinut julkaista sitä Times Squarea. Kyseessä on siis ennen Freedomia tehty huomattavasti raskaampi versio levystä. Osa Times Squaren biiseistä löytyy vain Aasiassa myynnissä olleelta Eldorado EP:ltä. Kolme tuon EP:n biiseistä päätyi kevyempinä versioina myös Freedomille, mutta vain Don't Cryssa on kuultavissa muutaman sekunnin pätkä alkuperäisestä versiosta. Juuri tuo pätkä sisältää levyn parhaan kitarafeedbackin. Olen onnistunut saamaan pari biisiä tuolta ep:ltä kuunteluun ja hemmetin hyvältä ja raskaalta kuulostaa. Suosittelen hankkimaan kuunteluun, mikäli mahdollista. Itse EP näytti olevan hurjissa hinnoissa nettikaupoissa. Niin ja Young itse on yhdessä haastattelussa sanonut ihmisten voivan vapaasti kopioida tuon itselleen, mikäli haluavat sen kuulla.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mietin tässä että voisi ehkä kokoelman ostaa, kun levyjä on niin paljon että jos ne kaikki meinaa ostaa niin rahaa ja aikaa menee. Kuitenkin voisi kai niitä klassisimpia levyjä pikkuhiljaa alkaa kerätä, ja ensihätään sen kokoelman kun kuitenkin ässäpiisejä on niin paljon.
räG?
Offline
Osta sitten mieluummin se Decade. Se uusi kokoelma on aivan liian pintapuolinen. Monta loistavaa 90-luvun levyä on sivutettu kokonaan.
Siitä uudesta levystä. Ihan pappakantriahan se on. Yhdessä biisissä taisi olla vain sähkökitaraa ja sekin kuulosti kovin hillityltä. Eli en kauheasti odota.
Löysin muuten jonkun vuodelta 84 peräisin olevan bootleggin, jossa Young soittaa Ducks-nimisen bändinsä kanssa paljon julkaisemattomia biisejä, joista yksi kuulostaa aivan Like A Hurricane II:lta. Ihme äijä kun jätti tuollaisia biisejä levyttämättä. Keikalla kuullaan myös ainakin yksi biisi, joka lopulta päätyi umpipaskana versiona Landing On The Waterille.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Dead Man soundtrack puuttuu?
(joomeenvaikkatonne->leffanörtteilemään)
Mut se on hyvä. Leffa ja instrumentaali-feedback soundtrack. <3
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Leffaa en ole nähnyt (vaikka olen sitä yrittänytkin etsiä aina silloin tällöin videovuokraamoista), mutta soundtrack on tosiaan hyvä. Sen olisi voinut tietysti laittaa noihin vaihtoehtoihin kun vaan olisin muistanut.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
tavastian levymessuilla en nähnyt ainuttakaan halpaa trans-vinyyliä. kerrankin olisin jopa saattanut ostaa...
decade ollut ostoslistalla jo tosi pitkään...
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Trans jakaa mielipiteet aika vahvasti. Suurin osa ei siitä tykkää, mutta minusta se on mielenkiintoinen levy ajalta, jolloin keski-ikäinen Young päätti haluavansa kuulostaa Kraftwerkiltä ja tehdä silti myös kantria. Ja viimeistään Unplugged osoittaa että ainakin Transformer manin kaikkien syntikoiden ja vocoderien takana on myös oikein hyvä sävellys. Kovin vakavasti Transiin ei kylläkään voi suhtautua ja onhan sillä sitten oikeasti paskaakin, kuten Like An Inca (miksi Young yritti kasarilevyillään tehdä toista Cortez The Killeriä keskinkertaisista biiseistä venyttämällä niitä)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
tuli mieleen että cortez the killer saattaa olla mun suosikki young-biisi.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Onhan se hieno biisi, mutta ne sanoitukset. Tosin Young ei ole On The Beachia lukuunottamatta oikeastaan koskaan loistanut sanoituksillaan. Toki tästäkin on pari poikkeusta, mutta välistä meinaa kyllä mennä jo usko siihen että miehellä liikkuu jotain päässä. Long May You Run on Youngin kunnianosoitus vanhalle autolleen ja Re-ac-torilla on myös pari sellaista biisiä, että itku meinaa tulla. Yhdessä biisissä Young kehuu ameriikkalaisia autoja ja yhdessä harmittelee kun missään ei ole perunamuusia, vaikka miehellä itsellään on t-luupihvi.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
no sanotukset on sivuseikka jos biisi on hyvä...
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
harmittelee kun missään ei ole perunamuusia, vaikka miehellä itsellään on t-luupihvi
Suomeksi käännettynähän tää kuulostaa sangen hilpeältä
This must be what jail / I will scratch
Offline
Täytyy hieman hehkuttaa melko vähälle huomiolle jäänyttä Comes A Timea. Kyseessä on luultavasti Youngin onnellisin levy. Katsokaa vaikka Youngin naamaa tuossa kannessa niin uskotte!
Levylle ei ole eksynyt kuin yksi huononpi biisi: Motorcycle Mama. Muuten levy on tasalaatuista vahvasti countryvaikutteista, lähes akustista musiikkia. Old Waysin pappakantrista ei silti ole vielä kysymys. Crazy Horsekin soittaa kahdella biisillä, mutta ero esim. Rust Never Sleepsiin on valtava. Biisit eivät mitenkään erotu muusta levystä (paitsi että Lotta Love on levyn paras biisi). Taustoja laulaa Youngin exä Nicolette Larson ja mukana on Youngin luottosoittajia Nashvillesta. Levyn päättävä upea Four Strong Winds ansaitsee erityismaininna. Se on yksi Youngin harvoista onnistuneista covereista. Uskomatonta kyllä tämä levy ylsi aikanaan jopa Jenkkilistan 7. sijalle. Briteissä albumi ei menestynyt.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Innostuin tässä kuuntelemaan Youngin luettuani jotain vanhaa Mojo-lehteä, jossa oli koko numero juttua vain Youngista.
Laitetaanpa jotain kirjoittelua kaikista omistamistani Young-levyistä:
Buffalo Springfield - s/t
Tällä levyllä Young ei vielä juurikaan laula. Miehen ääntä pidettiin liian outona tai jotain. Levy kuulostaa melko vanhalta, mutta sisältää silti lukuisia hienoja biisejä. Suosikkejani ovat Nowdays Clancy Can't Even Sing, Flying On The Ground Is Wrong ja Out Of My Mind. En silti voi oikein suositella tätä levyä muille kuin todellisille Young/Buffalo Springfield-faneille. Erityismaininnan muuten ansaitsee bändin basisti Bruce Palmer, joka kuoli viime vuonna. Hurja mies, joka jäi useammankin kerran kiinni huumeiden hallussapidosta ja karkoitettiin Kanadaan, josta mies sitten aina palasi takaisin Jenkkeihin milloin minkäkinlaisessa valeasussa. Jossain vaiheessa Palmerilla oli kuulemma hallussaan useampi tuhat LSD tabua, jotka mies ilmeisesti käytti kaikki itse. Palmer soittaa muuten myös Transilla.
Buffalo Springfield - Again
Tämä levy sisältää oikeastaan ensimmäisen Young-biisin. Jack Nietzschen tuottama kaunis Expecting To Fly on taustalauluja lukuunottamatta täysin Youngin oma biisi. Mr. Soulissa Young lainaa kitarariffin suoraan Rolling Stonesien Satisfactionista. Broken Arrow sisältää minusta melko väenväkisin yhteennivottua biisiä. Mainittakkoon vielä, että Stillsin loistavana pidetty Bluebird ei ole koskaan herättänyt minussa mitään suurempaa innostusta.
Neil Young - s/t
Youngin eka soololevy alkaa hieman yllättäen instrumentaalibiisillä. Muutenkin levy ohitetaan usein kokonaan. Jotenkin minunkin on ollut vaikea muodostaa mitään selkeää kuvaa levystä. Usein kuulee sanottavan, että tällä levyllä Young jää vielä esikuviensa varjoon yrittäessään kuulostaa heiltä. The Last Trip To Tulsa ei muuten kuulu suosikkeihini.
Crosby,Nash,Stills & Young - Deja Vu
Maailman ensimmäisen superbändin eka levy. Youngilta mukana on kaksi biisiä: Helpless ja Country Girl. Molemmat biisit ovat hyviä ja jälkimmäinen sisältää oikeastaan kolme biisiä. Tällä kertaa Young on onnistunut siinä, missä Buffalo Springfieldin Againilla mentiin metsään. Crosbyn Almost Cut My Hair on myös hyvä biisi, muuten en levystä ole kauheasti onnistunut saamaan irti.
Neil Young & Crazy Horse - Everybody Knows This Is Nowhere
Youngin ensimmäinen viiden tähden levy. Kansikuva on niin kauhea, että onnistuin aivan syyttä välttelemään tätä levyä pitkään. Cinnamon Girlista en jostain syystä aluksi pitänyt, mutta nykyään sekin on parhautta. Kaksi pitkää renkutusta: Down By The River ja erityisesti typerästi nimetty Cowgirl In The Sand ovat selkeästi levyn pääteokset. Young taisi muistaakseni kirjoittaa nuo kaikki kolme mainitsemaani biisiä olleessaan korkeassa kuumeessa. Etenkin Cowgirlin sanoituksissa on havaittavissakin kuumeista hourailua. Ihme kyllä biisit eivät muutu missään vaiheessa tylsäksi sooloiluksi, vaikka molemmat kestävätkin noin 10 min. Youngin ja Whittenin kitaroinnille monta isoa
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Eivät ne levyt tuohon toki lopu...
After The Gold Rush
Moni varmaan odotti aikanaan Everybodyn jälkeen toista lähes samanlaista levyä, mutta Young ei ole koskaan tehnyt sitä, mitä ihmiset ovat häneltä odottaneet. Seuraavaksi Young halusikin tehdä levyn ilman Crazy Horsea (jonka jäsenet tosin soittavat aika monessa biisissä). Mukaan otettiin myös tuolloin 18-vuotias kitaristi Nils Lofgren, jonka Young laittoi soittamaan pianoa (vaikkei Lofgren ollut sitä aiemmin soittanutkaan). Tuloksena oli Youngin seuraava 5 tähden levy. Suosikkibiisejäni ovat Don't Let It Bring You Down ja levyn ainoa menevämpi biisi Southern Man, jossa Young kritisoi rotusortoa. Nimikkobiisin sanotaan kestäneen Youngin tuotannosta parhaiten aikaa. Siitä minä en tiedä, mutta aivan loistava biisihän se on.
Harvet
Harvest jatkaa samoissa tunnelmissa kuin After The Gold Rush. Mukana on tosin hieman enemmän country-vaikutteita. Alabama jatkaa samoilla linjoilla Southern Manin kanssa ja levy sisältää Youngin menestyneimmän singlen Heart Of Goldin. Needle And The Damage Donessa Young ilmaisee huolensa kitaristi Danny Whittenin heroiiniriippuvuudesta ja pian tuon biisin levyttämisen jälkeenhän Whitten sitten ottikin yliannoksen.
Time Fades Away
Tämä levy aloitti niiden neljän levyn sarjan, joita pidetään Youngin legendaarisimpina levyinä ja jotka toisaalta karkottivat suuren yleisön. Time Fades Away on myös levy, jota Young itse pitää huonoinpanaan, eikä sitä ole julkaistu cd:nä. Levy on nauhoitettu livenä ja bändin soitosta voi olla montaa mieltä. Minusta Time Fades Away on kuitenkin hieno dokumentti ajalta jota Young usein muistelee elämänsä synkimmäksi. Ja onhan levyllä toki myös loistavia biisejä. Don't Be Denied on todella suoraa tilitystä Youngin vaikeasta lapsuudesta ja Last Dance on kuin esisoittoa Rust Never Sleepsin kitaroinnille.
Tonight's The Night
Käsittelen tämän seuraavaksi, vaikka On The Beach julkaistiinkin tätä ennemmin. Tonight's The Night nauhoitettiin kuitenkin ennen On The Beachia. Tässä vaiheessa Young oli jo todella maassa. Myös roudari Bruce Perry oli kuollut heroiinin yliannostukseen. Young kokoontui tilalleen ystäviensä kanssa nauttimaan tequilaa ja nauhoittamaan levyä. Osa Tonight's The Nightin biiseistä on selvästi nauhoitettu aika humalassa ja Young laulaa osan biiseistä äänellä, joka kuulostaa siltä kuin mies olisi purskahtamassa itkuun. Rankka levy, mutta toisaalta myös mestariteos. Come On Baby Let's Go Downtown on muuten ilmeisesti livenauhoitus joltain Crazy Horsen keikalta.
On The Beach
Youngin paras levy. Musiikin lisäksi tällä levyllä sanoituksetkin ovat aivan loistavat. Young oli edelleen masentunut ja levyn leppoisan soundin sanotaan olevan peräisin Youngin nauttimista marihuanahunajapiirakoista. Sanoitukset tarkastelevat kuitenkin tarkkanäköisesti Youngia itseään, musiikkibisnestä ja koko tuon ajan Ameriikkaa Nixonista Charles Mansoniin (meinasin kirjoittaa ensin Marilyn Mansoniin ). Tämän levyn haluaisin vinyylinä pelkästään kansikuvan takia. Cd:n pieni kotelo ei tee sille oikeutta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Zuma
Tämä levy esitteli maailmalle uudistuneen Crazy Horsen. Danny Whittenin tilalle oli otettu Frank "Poncho" Sampedro toiseksi kitaristiksi. Year Of The Horse dokumentissa Poncho paljastaa Crazy Horsen luultavasti pelastaneen hänet kovilta huumeilta. Mies oli jo kokeillut heroiinia bändiin liittyessään, mutta saavutettuaan mainetta ja kuuluisuutta oli päättänyt jättää kovat aineet.
Jotkut laskevat vielä Zuman mukaan noihin 70-luvun klassikkolevyihin, mutta minä näen tällä enemmänkin yhtymäkohtia myöhempään tuotantoon. Yleisilme levyllä on paljon positiivisempi, vaikka osa sanoituksista melko synkkiä vielä onkin. Young kertoi jossain kirjoittaneensa kaksi levyn biiseistä humalla baari-illan jälkeen. Toisen noista on pakko olla Barstool Blues. Hyvä biisi! Muita suosikkejani ovat Danger Bird ja Cortez The Killer. Jälkimmäisessä tosin on aika typerät sanat, mutta annettakoon se anteeksi. Levyn päättävä Through My Sail CNS&Y-biisi on minusta täysin turha.
American Star 'n Bars
Levyn kansi jakaa mielipiteitä, mutta minusta se on hauska. Young sammuneena lasipöydälle, jossa joku bändäri tanssii viskipullo kädessä.
Itse levy on aika rikkonainen. Ensimmäiset biisit ovat countrya aika oudoilla sanoituksilla. Sitten kaunis Star Of Bethlehem, Will To Love, joka on oikeastaan vain demo sillä Young ei saanut biisistä tehtyä parempaakaan ottoa. Kuulostaa siltä kun se olisi nauhoitettu takkatulen ääressä. Like A Hurricane saattaa sitten olla Youngin paras biisi. Ainakin se on se biisi, jota kannattaa soittaa jollekin, joka ei ole koskaan Youngia kuullut. Levyn päättää kotikasvatusta ylistävä Homegrown. Ehkä tämä levy oli ensimmäinen viite siitä, mitä 80-luvulla oli odotettavissa...
Rust Never Sleeps
Tämä levy tuskin paljon esittelyjä kaipaa. A-puoli on akustinen ja sisältää monta Youngin hienoimpiin kuuluvaa biisiä kuten My My, Hey Hey (Out Of The Blue), Trasher ja Pocahontas. Toinen puoli on sitten kunnon säröllä varustettua kitarointia. Täytyy muuten vielä mainita että erityisesti Hey Hey, My My (Into The Black) kuulostaa vinyyliltä vieläkin raaemmalta. Youngin toiseksi paras levy.
Comes A Time
Tästä levystä voi lukea lisää ylenpää...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline