You are not logged in.
Pages: 1
Nyt kun tämäkin levy on julkaistu ja tipahtanut postiluukustani eilen voin tehdä topicin tälle hyvin potentiaaliselle Vuoden Levylle.
"The Opiates" opens like a journey: on "The Siren Songs," an anxious orchestra buoys the captivating baritone of singer Thomas Feiner. But Feiner takes a powerful turn at the chorus when, instead of fighting, he succumbs to the sirens, letting himself drown. This sets the tone for an album that's stunning in its beauty and that once lay on the brink of disaster.
2001's "The Opiates" was the band's third full-length, and its last. With support from their label, Clearspot (run by Andreas Schaffer), the band constructed its own simple studio in two basement rooms in Gothenburg. But while the album began as a group effort, the band dissolved in the two years it took to complete leaving Feiner to finish the project alone. "As the project progressed, it became apparent that we all had very different ambitions. I was the person most committed to making this record, and as it became obvious that the band members had grown apart without conflicts or harsh words I remained alone on the project most of the time, occasionally assisted by drummer Kalle and bass player Mikael."
The band's new studio lay empty having played out its role, and eventually Feiner moved the recording to his own graphic studio "A stately heavily ornamented place, perfect to go crazy in." As he recalls, "I worked and slept during the days, and made music at night, when the building was empty. I think I suffered some kind of burn-out during this period. Being around people had always caused me some tension and discomfort, but this time the problems took on new dimensions. When I went to Warsaw for the symphonic session, I was a nervous wreck... On the other hand, musically this was one of the greatest moments for me."
The final album is intoxicating yet unsettled, a wanderer's record that loses itself on the way. On the Scott Walker-like ballad "Dinah & the Beautiful Blue," Feiner tests his lowest register over the brooding strings of the Warsaw Radio Symphony Orchestra. Atmospheric ballads blend seamlessly with more traditional rock songs such as "Mesmerene," and the album's romantic impulses temper its intricate arrangements - like the swirling woodwinds and delusional guitar of "Postcard," or the gentle woodwinds on "Toy," which echo Mark Hollis' self-titled album. And while the lyrics of closing track "All That Numbs You" ridicule a quiet suburban life spent hiding behind fences, Feiner's narcotic delivery sounds curiously sympathetic.
"At the time of making the record I had a sense of us all gradually being dragged into the 'doing job you hate to buy things you don't need' kind of lifestyle. Coming of age and getting respectable, in short. And once those glasses were on, I'd see this all around me. A kind of sleepiness, people being lulled into their respective roles, compromising dreams, ideals and inspirations in the process."
This updated edition of "The Opiates" includes two of Feiner's more recent songs: "Yonderhead," and "For Now," which was also featured in the German film "Love in Thoughts". The reissue on David Sylvian's SamadhiSound label comes several years after Sylvian first heard the album, which he regards as a lost classic. Sylvian recalls, "The dark, brooding, romantic nature of the material and, in particular, the emotional gravity of Thomas' voice, came as something of a surprise to me as it was quite out of keeping with my listening habits of the time but I couldn't help but be drawn into its widescreen, colour-drained, soundscapes."
Sylvian tracked down Feiner at his workplace in Gothenburg, Sweden, with an invitation to bring his work to samadhisound. This meeting led to Feiner's appearance on Steve Jansen's "Slope", where he performs on the track "Sow the Salt," and now to this well-earned reissue. In addition to his career as a digital artist and illustrator, Feiner continues to make music, developing a solo album which is intended for release on SamadhiSound.
Seven years after its original release, "The Opiates" remains a crucial discovery. The wild ideas and late, lonely nights that Feiner gave to this record are still here and so is its sensual, uneasy beauty.
1. The Siren Songs
2. Dinah & The Beautiful Blue
3. Scars And Glasses
4. Postcard
5. Yonderhead
6. Mesmerene
7. Toy
8. For Now
9. Betty Caine
10. All That Numbs You
Thomas Feinerissa on jotain kiehtovaa. Jokin noissa sanoissa ja äänessä ja niiden välittämissä tunteissa saa minut tuntemaan sielunkumppanuutta kaverin kanssa. Being around people had always caused me some tension and discomfort osuu kommenttina niin naulan kantaan itseni kohdalla että on lähes lohduttavaa huomata että meitä on muitakin.
Työtä päivisin ja musiikkia öisin unen määrän ja mielenterveyden kärsiessä on koskettava lähtökohta. Oman mausteensa tuo lähes pakkomielteisen yrityksen yksinäisen ikuisuusprojektin päätökseen saattamisen ja Varsovan sinfoniaorkesterin yhteistyö on muodostaa hykerryttävän jännittävän kontrastin.
Levy alkaa sinfoniaorkesterin sävyttämillä jousilla, ja ensimmäisen minuutin levy vaikuttaa vain mahtipontisen tyylikkäältä pop-eepokselta, kunnes Feinerin ääni kertosäkeessä murtuu ja hukkuu jättäen mielikuvan kärsivän sielun testamentilta ihmisille joiden seurassa tämä tuntee itsensä aina vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Feinerin äänessä on karismaa ja herkkyyttä, mutta myös syvää rosoisuutta. Jopa kaikkein herkimmillään ja romanttisimmillaan tuo ääni kuulostaa miehekkäältä ei pisaraakaan imelältä tai teennäiseltä.
Vilpittömyys ja uskottavuus ovatkin tämä levyn kantavia vahvuuksia. Käy ilmi, että levyn valtava ensimmäinen kappale on myös levyn helpoiten avautuva ja suorin. Levyn rauhallisimpina kappaleina esiintyvät Dinah & the Beautiful Blue, sekä itkuvirsisen haikea Betty Caine ja hellän katkera Toy. Nämä toimivat loistavasti yhdessä synkän romanttisen blues-rockin (unohtamatta piristäviä elektronisen musiikin elementtejä) sävyttämien Postcardin, Scars and Glassesin, All That Numbs Youn ja Mesmerenen kanssa.
Levyn kohokohdaksi muodostuu kuitenkin mahtava kahdeksan minuuttinen poljento Yonderhead joka tuntuu olevan albumin keskiössä huolimatta siitä faktasta, ettei kappale alkuperäiseltä 2001 julkaistulta albumilta edes löydy. Kappale alkaa rauhallisella kuolemanmarssia muistuttavalla kompilla kunnes mukaan tarttuu makuuhuonepianoa ja jousia. Kylmät väreet nousevat pintaan kun Feiner ensimmäistä kertaa lausuu kappaleen nimen monen minuutin jälkeen keskittyen jokaiseen kirjaimeen kuin kuolevaan äitiinsä. Kappale ja tunteet kuitenkin vain jatkavat syvenemistään ja kasvamistaan ja räjähtäen lopulta "Lend me a life - put me in a loooooooooooop" joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu kunnes ääni jälleen lopulta palaa kysyen vilpittömästi kiltillä äänellä "Bind me - and I'll walk the pretty path." Kahdeksan minuutin jälkeen on pakko tarkistaa hakkaako sydän enää, vai onko menettänyt sen Thomas Feinerin kosmokseen.
The Opiates Revisedia voisi kuvailla synkäksi, mahtipontiseksi, eeppiseksi tai romanttiseksi. Mikä erottaa sen mistään kuulemastani musiikista on se raaka-syvä-harras tunne minkä Thomas Feiner äänellään välittää. Se on rujo, raaka, rosoinen ja synkkä unohtamatta sitä tärkeintä - kauneutta, toivoa ja rakkautta.
Levy on kuunneltavissa kokonaisuudessaan osoitteessa http://www.thomasfeiner.com/tracklist/
Offline
For Now on muuten aivan vitun hyvä. Voihan vittu! Ja Thomas Feineriahan kuultiin myös Steve Jansenin levyllä kappaleessa Sow the Salt.
Offline
Edellisen luukusta tipahtaneen kopion annoin tyttöystävälle mutta tänään sain toisen.
Shit is ill.
Offline
http://www.youtube.com/watch?v=WQa6GSIjht4
ihan vitun mahtava video The Siren Songsista
Offline
Täähä o alunperin jo tullut 2001 sanoo RYM. Monologi jatkukoon.
Joo niinhän se lukee tuossa avausviestissäkin
Tosin alkuperäiseltä levyltä puuttui For Now ja Yonderhead ja mukana oli ehkäpä levyn paras kappale Where's the High?. Sääli että jätettiin pois tältä, mikäköhän mahtoi olla syynä?
Jälleen tullut uusi musiikkivideo!
http://www.youtube.com/watch?v=SEAKYPovggw
Huhhuh miten voi tulla näin järkyttävät kylmät väreet ja silmätkin kostuu. On tämä hienoa.
Offline
Uusi "sinkku" pitkästä aikaa. Chanson-henkinen slovari joka muistuttaa hyvin miksi tämä on yksi parhaita ikinä.
Offline
Pages: 1