You are not logged in.
Here we go now.
Aikomukseni oli tässä kesän aikana pitää Ultimate John Carpenter -maraton, eli katsoa kaikki leffat putkeen. En ole saanut aikaiseksi, johtuen lähinnä kai siitä, että katson muutenkin näitä leffoja vähän väliä, joku Prince of Darkness tulee katsottua varmaan parin kuukauden välein. Mutta ehkäpä tässä syksyllä, iltojen pimetessä tulee tämäkin aie toteutettua.
Topikki on kuitenkin nyt tässä, vaikken oikein tiedäkään mitä tässä nyt sitten sanoisi. Jos olisi pakko laatia "Suosikkiohjaajani kautta aikojen" -lista, niin John Carpenter olisi eittämättä ykkössijalla, Herzog kakkosena ja lopuista ei sitten niin väliä. Maallikkonäkemykseni mukaan Carpenter on auteur-ohjaajista yksi niitä kaikkein auteureimpia, sen elokuvat ovat vaan niin läpeensä Carpenter-tyylin ja ideologian läpäisemiä (joitain poikkeuksiakin toki ehkä on).
Voisin ehkä avata topikin jonkinlaisella top-listauksella. En kyllä osaa mitään top-kymppiä laatia, joten tehdään tällainen vähän sekavampi jaottelu.
EHDOTON PARHAIMMISTO
The Thing: mitä tästä nyt sitten voisi sanoa? Puhdasta, laimentamatonta neroutta. Carpenteria voimakkaimmillaan, eikä haittaa ollenkaan, että käytettävissä oli järkyttävän hyvä näyttelijäkaarti. Tähän ei kyllästy ikinä.
They Live: keskisormea reaganilaiselle sisäpolitiikalle. Ja kaikkivoipaa VIILEYTTÄ. Roddy Piper, jumala ihmisten joukossa.
Prince of Darkness: vaikka Thing ja They Live niin ylivoimaisia ovatkin, on Prince of Darkness kuitenkin ehkä se henkilökohtaisin suosikkini, jonka olen nähnyt varmaankin jo kymmeniä kertoja. Tässä on jotain kiehtovan perverssiä ja todellista pahuutta.
Halloween: täydellinen slasher-leffa. Mitä muuta pitäisi sanoa? Ei muuta.
Escape from New York: Carpenter ja Russell, siinä oli sellainen pari, että oksat pois. Edes Paavo Väyrynen ei pääse Snake Plisskenin cool-tasolle.
Big Trouble in Little China: tämä ja Buckaroo Banzai ovat melko käsittämätöntä neroutta nämäkin. Niiiiiiiiiiiin hiton hauskaa hassuttelua, ettei sydän meinaa kestää.
VAHVA KESKIKASTI
Assault on Precinct 13: enpä oikeastaan tiedä, miksen nostaisi tätä ehdottomaan parhaimmistoon, mutta jokin sisäinen ääni estää minua. Lässähtääkö tämä vähän lopussa vai mitä? En tiiä.
Halloween II: sinänsä turha leffa, pelkkää ykkösen toisintoa, mutta se on vaan niin pirun hyvin tehty, ettei voi vastustaa.
Dark Star: en vaan osaa, mutten silti kiellä sen ansioita.
Memoirs of an Invisible Man: jotkut saattavat nyt olla ihan WTF, mutta minä kovin pidän. Siitäkin huolimatta, että tämän on Carpenterin leffoista kenties se kaikkein persoonattomin massatuote. Mutta kamoon, Chevy Chase ja John Carpenter? Gotta love it.
In the Mouth of Madness: se on niin pirun pienestä kii, ettei tämä yllä ehdottomaan parhaimmistoon. Tosi upea leffa, mutta ei kuitenkaan kanna ihan loppuun asti. Silti, en ymmärrä mitenkä tämä ei silloin ysärillä laukaissut Carpenterin uraa uuteen nousuun.
Escape from L.A.: vanhojen kaverusten hassutteluleffa ja that's all right with me.
Vampires: rakastan tätä leffaa, vaikkei se täydellinen olekaan. Über-machoilua alusta loppuun, James Woods ja hiton Daniel Baldwin (!) tihkuvat testosteronia niin että telkkari meinaa mennä oikosulkuun.
The Fog: ihanaa, tyylipuhdasta Carpenteria, jää ehkä kakkosdivariin vain siksi, että kummitukset on aika plääh.
ONGELMATAPAUKSET
Starman: Carpenter yritti olla Spielberg, mutta unohti että on PIMEYDEN VALTIAS. Kiva leffa, mutta eihän tuommoinen söpöily ole Carpenterin juttu.
Christine: en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta se lienee enempikin Stephen Kingin kuin Carpenterin vika.
Village of the Damned: aika tylsä, mutta kyllähän tämän katsoo.
NEROTKIN VOIVAT EREHTYÄ
Ghosts of Mars: kuten tuli aiemmin sanottua, tämä nyt vaan on paskaa. Tuntuu siltä, että ketään ei ole kiinnostanut tämän leffan tekeminen ja lopputulos on väskynäsoppaa, joka paloi pohjaan ku mutsi suuttui jostain ja lähti lätkimään.
Jotain saattoi unohtua, mutta jatketaan sitten joskus. Ainakin Carpenterin tv-juttujen ja kässäröintien parissa. The Ward on ennakkotilauksessa ja jännittää, en odota liikoja, etten pety liikoja.
Jatkakaa.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
John Carpenter on elävä esimerkki siitä, että pienellä budjetilla voi tehdä hyvää ja kiinnostavaa jälkeä, jos vain on jonkinlaista näkemystä taustalla. Esimerkiksi Escape from New York on edelleen hävyttömän hyvältä näyttävä leffa, vaikka osakiitos tästä taitaa kuulua Dean Cundille, Carpenterin 80-luvun hovikuvaajalle.
Ehkä juuri Cundin lähdettyä Carpenterin myöhempi tuotanto on ollut tasoltaan vaihtelevaa. Pidän In the mouth of Madnessia vielä miltei erinomaisen viihdyttävänä vainoharha-kuvauksena, mutta sen jälkeen ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa miehen elokuvista. Etenkin Vampyyrit ja Ghosts of Marsit menevät niin metsään, että kävi melkein työstä taistella nuo aikanaan läpi. Näillekin leffoille on olemassa puolustajansa, mutta itse en ole vain tohtinut yrittää uudestaan.
Jotenkin oon taipunut myös siihen ajatukseen, että Carpenterin menestys oli jossain määrin myös aikansa hengen tuotetta, jos tuollaista hämyä fraasia saa edes käyttää. Niissä vanhoissa leffoissa on helvetinmoinen tekemisen meininki, nihilistinen konemusa soundtrackeina ja jotenkin tosi kyyninen asenne koko viihde-elokuvatuotantoa kohtaan. Jotenkin tuntuu, että nykyään tuollaiset Lovecraft-pastissit mentäisiin pilaamaan huippu-CGI:llä sun muulla hämäryydellä. Tai sitten päädyttäisiin väistämättä Planet Terror-tyylisiin pastisseihin, jotka on ihan kivoja, mutta silti onttoja fanitöitä.
Onhan tollanen mussutus vähän lapsellista, mut jotenkin tää mielikuva vahvistuu mun päässä entisestään, kun Carpenter ole vain yksinkertaisesti saanut puskettua mitään katsomisen arvoista 2000-luvulla. Tsekkasin kesälomalla noi pari vuotta sitten ilmestyneet Masters of Horror-jaksot, joita hehkutettiin alan piireissä jonkinlaisiksi comeback-töiksi. Molemmat on suhteellisen kehnoja, joskin Cigarette Burns oli näistä kahdesta hiukan parempi. Sekin on silti ihan tavattoman ynseä, jopa teknisesti kömpelö esitys, jos nyt Udo Kierin överiä roolia ja poskettoman synkkää pohjatarinaa ei lasketa jonkinlaisiksi valopilkuiksi.
Tosin never say never. Mark Kermode, tuo kriitikoiden Pelle Hermanni hehkutti The Wardia ihan tasapainoiseksi kauhurymistelyksi, jonka ei tarvitse hävetä olemassaoloaan lainkaan muiden 2000-luvun "kummitusleffojen" rinnalla. Mene ja tiedä. Pistäs bernardblack hehkutuksii tsekattuasi. Kiinnostaisi nähdä kanssa, josko vanha veteraani pääsisi yllättämään.
Niin. Olen siis myös Carpenterin suuri ihailija.
Offline
Katsoin myös Starmanin kesällä ja sehän on puhdasta tulta! Diggasin ihan kympillä sitä maailmanparannus-lässytystä. Oikealla tavalla kioskikirjallinen henki päällä läpi elokuvan.
Etenkin tämän kohtauksen aikana nousin ylös sohvaltani ja tuuletin kurkku suorana huutaen. Puhdasta neroutta.
Offline
Onhan tollanen mussutus vähän lapsellista, mut jotenkin tää mielikuva vahvistuu mun päässä entisestään, kun Carpenter ole vain yksinkertaisesti saanut puskettua mitään katsomisen arvoista 2000-luvulla.
Olen tätä usein miettinyt, että miksi Carpenterin ura ja töiden taso lähti niin pahaan laskuun. Ghosts of Marsin kohdalla etenkin tuli sellainen fiilis, että se jokin kipinä vaan puuttuu. Ehkä miestä vaan väsyttää, varsinkin kun uskoa ei taida enää löytyä rahoituspuolelta. Jotenkin jaksaisin kuitenkin uskoa, että Carpenter voisi vielä saada aikaiseksi jos-ei-ihan-mestariteosta niin sellaisen elokuvan kuitenkin, jota ei tarvitsisi puolustella ja jota voisi kutsua hyväksi muutenkin kuin aiempien töiden ansiosta. Kunnon budjetti ja vapaat kädet (ja Kurt Russell pääosaan), niin ehkä jotain voisi syntyä?
Carpenterhan ei ole esim. vielä kertaakaan tehnyt oikeaa länkkäriä, vaikka suuri osa tuotannostaan vahvasti siihen genreen pohjaakin.
Tsekkasin kesälomalla noi pari vuotta sitten ilmestyneet Masters of Horror-jaksot, joita hehkutettiin alan piireissä jonkinlaisiksi comeback-töiksi. Molemmat on suhteellisen kehnoja, joskin Cigarette Burns oli näistä kahdesta hiukan parempi. Sekin on silti ihan tavattoman ynseä, jopa teknisesti kömpelö esitys, jos nyt Udo Kierin överiä roolia ja poskettoman synkkää pohjatarinaa ei lasketa jonkinlaisiksi valopilkuiksi.
Tykkään noista kohtalaisesti, etenkin Cigarette Burnsista, vaikka se ei oikein olekaan Carpenteria omimmillaan ja se pääosajätkä on todellakin ynseä. Pro-Life on toki pelkkää hassuttelua, mutta sitä katsoessa tulee sellainen fiilis, että Carpenterilla itselläänkin on ollut hauskaa.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Carpenterhan ei ole esim. vielä kertaakaan tehnyt oikeaa länkkäriä, vaikka suuri osa tuotannostaan vahvasti siihen genreen pohjaakin.
Itse asiassa tuli just mieleen, että olis aika herkullinen ajatus, jos toi Cowboys & Aliens olisikin Carpenterin leffa ja siinä olis Harrison Fordin sijaan Kurt Russell. OM NOM NOM
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Topikkihan olisi toki pitänyt avata tällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan:
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Tästä kirjasta puhuin joskus jossain topikissa, mutta toki aiheellista mainita se nytkin. Mielenkiintoinen läpyskä, suosittelen ehdottomasti, vaikka joistain jutuista mieluusti kävisinkin Lethemin kanssa tiukkaa debattia.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Ennen kuin menen nukkumaan, voisin vielä mainita, että suunnilleen ainoat dvd-kommenttiraidat, jotka olen jaksanut kuunnella kokonaisuudessaan ovat Carpenterin ja Russellin yhteiset kommenttiraidat. Siellä on studiossa ollut lystiä, röökiä palaa ja jäät kilisevät viskilaseissa.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
toka halloweenhan ei ole carpenterin ohjaama, vaan ainoastaan käsikirjoittama hyvä leffahan se on, mut oishan se vitun siistiä jos yhtäkään jatko-osaa ei olisi koskaan tehty, miettikää nyt sitä ekan halloweenin loppua, voi vittu
seuraavaksi katson kyllä prince of darknessin.
Offline
toka halloweenhan ei ole carpenterin ohjaama, vaan ainoastaan käsikirjoittama
On se osittain Carpenterin ohjaamakin.
Mut onhan se totta, ettei toi 2 varsinaisesti olis tolle listalle kuulunut. Pistän tämän pienen humalan ja väsymyksen piikkiin.
Last edited by bernardblack (31.08.2011 08:29)
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Vaan koskapa tuli sadepäivä, enkä pääsekään sadonkorjuuhommiin, niin voisin tässä aamun ratoksi lasketella luikuria Carpenterin tv-, kässäröinti- ja tuotantoduuneista.
Someone's Watching Me on Carpenterin juuri ennen Halloweenia ohjaama tv-leffa, jossa stalkkaaja stalkkaa Lauren Huttonia. Visuaalisesti tylsänpuoleinen koska tv, juonen suhteen kai jotain giallo/Argento-vaikutteita havaittavissa, mutta ajoittain hirtehistä dialogia lukuunottamatta jää aika vaisuksi. Löytyy dvd:ltä.
Eyes of Laura Mars on Carpenterin käsikirjoittama kauhujännäri, jossa valokuvaaja Faye Dunaway alkaa nähdä murhanäkyjä ja sitten pelätään. Kestää kohtalaisesti katsomista.
Halloween III oli viimeinen Halloween, jossa Carpenter oli mukana, tuottajana ja musatkin teki. Ohjaus ja kässäri Tommy Lee Wallacen käsialaa. Erittäin hauska leffa, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tämähän ei liity Michael Myersiin mitenkään ja tarkoitus oli jatkaa samalla linjalla, mutta toisinhan kävi.
Philadelphia Experiment on Carpenterin tuottama scifi-pätkä, jossa 40-luvun solttupojut aikamatkaavat vahingossa 80-luvulle. Kohtalaisen viihdyttävä. True story, no shit
Black Moon Rising on Carpenterin kässäröimä toimintajännäri, jossa Tommy Lee Jones ja Linda Hamilton rymistelevät superautolla. Ihan hauska, mukana Bubba Smith (rip).
Vampires: Los Muertos on Carpenterin tuottama ja Tommy Lee Wallacen ohjaama jatko-osa, jossa James Woods on korvattu Jon Bon Jovilla. Nuff said.
Body Bags on Carpenterin ja Tobe Hooperin antologiakauhuleffa, jossa Carpenter pääsee herkuttelemaan myös ns. cryptkeeper-roolissa. Kolme aika hauskaa episodia, näkemisen arvoinen, mutta tätä ei ilmeisesti ole lainkaan dvd:llä julkaistu.
El Diablo on Carpenterin kässäröimä ja tuottama tv-western, jossa Anthony Edwardsin esittämä nössö opettaja lähtee jahtaamaan ilkeitä lainsuojattomia apunaan palkkionmetsästäjä Louis Gossett Jr (icon:cool). Kohtalaisen nasta leffa. Ameriikoissa julkaistu dvd:llä.
Silent Predators on Carpenterin kässäröimä tv-leffa, jossa käärmeet aiheuttavat pelkoa pikkukaupungissa. That's all folks. Melkoisen tylsää paskaa, kompletisteille tiedoksi että löytyy dvd:ltä.
Ja sitten on tietysti Elvis. Perkele. Näin tämän joskus skidinä telkkarista JA MITÄ VITTUA TÄMÄHÄN ON VIHDOIN JULKAISTU DVD:NÄ MIKSEI KUKAAN KERTONUT MINULLE NYT TILATAAN PERKELE
Jokunen harvinaisuus vielä. Blood River on toinen tv-western samalta ajalta kuin El Diablo, en oo nähnyt eikä tätä oo tietääkseni julkaistu dvd:nä tahi vhs:nä. Zuma Beach on Carpenterin kässäröimä Suzanne Somers -pätkä 70-luvun lopulta, en oo nähnyt, tuskin tulen näkemäänkään. Better Late Than Never on Carpenterin kässäröimä vanhuskomedia, joka on Bello Romanon video-oppaan mukaan julkaistu videolla nimellä Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos joku joskus tällaiseen törmää jossain kirpparilla, niin ostakaa meitsille, maksan hyvän välityspalkkion.
Ja siinä tais tulla kaikki. Masters of Horror -jaksoista jo olikin puhetta.
ELVIS SAATANA
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Katsoin myös Starmanin kesällä ja sehän on puhdasta tulta! Diggasin ihan kympillä sitä maailmanparannus-lässytystä. Oikealla tavalla kioskikirjallinen henki päällä läpi elokuvan.
Etenkin tämän kohtauksen aikana nousin ylös sohvaltani ja tuuletin kurkku suorana huutaen. Puhdasta neroutta.
Starman on kyllä aivan huippu leffa.
John Carpenter Yks parhaista!
bzort glorf bööth
Offline
Joo, kuten on vissiin tullut mainittua, olen nähnyt tämän Carpenterin Elviksen telsusta joskus muksuna, mutta enpä kyllä muistanut siitä kuin jonkun satunnaisen kohtauksen. Ja tätähän ei tosiaan ole ollut missään muodossa saatavissa todella pitkään aikaan (muistaakseni ei julkaistu ikinä videollakaan), käsittääkseni jotain kiistaa musiikin julkaisuoikeuksista tai jotain semmoista.
Telkkarileffa siis kyseessä, euroopassa tää pyöri lyhennettynä versiona teattereissakin. Dvd:llä on 160-minuuttinen versio. Carpenter vaikuttaa näin jälkikäteen aika erikoiselta ohjaajavalinnalta, mutta noihin aikoihinhan mies vasta aloitteli uraansa. Huomionarvoinen filkka siksikin, että se on edelleen Carpenterin ainoa ei-genreleffa. Ei ole kylläkään vaikea huomata, että miksi Tämmöinen draamailmaisu tuntuu luonnistuvan mieheltä aika heikonlaisesti, joskin osasyynsä ehkä myös silloisen televisioilmaisun rajoituksilla. Mutta joo, draaman kaari on pahasti hukassa ja ajallista jatkumoa on vaikea huomata, kun kaikki pysyvät samannäköisinä vuodesta toiseen eikä muutenkaan mikään tunnu muuttuvan. Visuaalisesti tää on kyllä selkeästi Carpenter-leffa, ja siksi ihan hauskaa katseltavaa.
Elvis-elämänkertana hyvin kiltti tapaus, mitään törkyjuttuja ei riepotella ja joka tapauksessa leffa päättyy Las Vegas -comebackiin, eli kuolemaa ei edes käsitellä. Mutta tämäpä taisikin olla "virallisen" siunauksen saanut projekti, joten ihmekös tuo. Välillä on niin rehtiä ja sentimentaalista meininkiä, että tulee väkisinkin Walk Hard mieleen.
Elvis oli myös Carpenterin ja Russellin eka yhteisleffa. Ikäväkseni on myönnettävä, että Kurt on oikeastaan melkeinpä leffan heikoin lenkki. Se vaan ei ole onnistunut tippaakaan sisäistämään Elvistä. Enimmäkseen tulee sellainen fiilis, että Kurt näyttelee jotain random-diinaria. Eikä kauheesti auta se, että lauluosuudet hoitaa joku nevöhööd-kantrityyppi. Huulisynkkakaan ei aina tunnu osuvan kohdilleen ja joissain kohtia alkaa kyllä auttamattomasti hymyilyttää, kun tulee mieleen Val Kilmer Top Secretissä enemmän kuin Elvis itse (ja itseasiassa toi yks humppakellarikohtaus lienee inspiroinut sitä yhtä Top Secretin musakohtausta aika lailla, itse asiassa taitaa olla melko suoraan kopioitu). Hauskaa on myös se, että Vernon Presleytä esittää Kurtin isä Bing Russell.
Joopa, kyllä tossa melkein kolmen tunnin aikana ehtii useaan otteeseen alkaa vähe kyllästyttämään ja noin ylipäänsä melko heikko esitys, mutta kuitenkin ajoittain ihan nasta leffa ja enivei tosi siistiä että tää nyt vihdoin on saatu taas nähtäväksi.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
The Ward tuli nyt sitten nähtyä ja olihan tuo aika positiivinen "yllätys".
Varmalla otteella ja tyylitajulla tehty, visuaalisesti aika lailla tyylipuhdasta Carpenteria (jopa siinä määrin, että voisi yhtä hyvin olla jonkin nuoremman ohjaajan tekemä pastissi). Ammattitaito näkyy ja myös (etenkin Ghosts of Marsiin verrattuna) jonkinlainen tekemisen ilo. Harmittavaista onkin se, että stoori on aika mitätön ja lattea.
Josko olisi parempi kässäri (ja karismaattisempi pääroolin esittäjä), niin kyllähän tätä voisi pitää eräänlaisena comebackina ja ylipäänsä voisi nostaa sinne Carpenterin tuotannon keskikastiin. Nyt jää pikkaisen vaisuksi, mutta tällaisenaankin ihan jees suoritus joka antaa toivoa siitä, ettei Carpenter ole täysin menetetty tapaus ja ehkäpä hän vielä jonkin erinomaisenkin leffan iloksemme valmistaa.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Radio Noisen Äänimiehissä starttas oikein näppärältä vaikuttava John Carpenter -trilogia.
bzort glorf bööth
Offline
Onks kukaan nähnyt tota The Thingin uusintafilmatisointia? Vai pitäskö tota ees täällä kysellä hehe.
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Ens viikolla Night Visionsissa nään . Ja kyseessähän ei oo uusintafilmatisointi, vaan etko-osa, eli tapahtumat sijoittuvat sinne norjalaisten tukikohtaan, mikä on mun mielestä toimivampi konsepti. Toivottavasti tätä ei oo kustu ihan urakalla, vaikka pahoin pelkään.
and when Finland play hockey
it strikes that continue my
beer machine and Ukko Metso
Offline
Ens viikolla Night Visionsissa nään
Sma!
Offline
Radio Noisen Äänimiehissä starttas oikein näppärältä vaikuttava John Carpenter -trilogia.
Carpenter osa 1 kuultavissa vielä tämän viikon tässä osoitteessa.
Lukekaa myös ohjelmaan kytkeytyvä artikkeli.
Last edited by Tomsk (26.10.2011 19:34)
Sent from my iPhone 16
Offline
Trailerin perusteella vaikutti toi uus The Thing sit kuitenkin olevan aika lailla uudelleenfilmatisointia vaikka kenties muuta yrittääkin teeskennellä olevansa, niin oli samannäkösiä kohtauksia ja henkilöitä että.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Trailerin perusteella vaikutti toi uus The Thing sit kuitenkin olevan aika lailla uudelleenfilmatisointia vaikka kenties muuta yrittääkin teeskennellä olevansa, niin oli samannäkösiä kohtauksia ja henkilöitä että.
No joo. Ihan sujuvasti tehty leffa, joka viittailee tyylillä Carpenteriin ja hyvin tän parissa viihtyy, mutta eihän tässä mitään pointtia ole, koska hahmojen puolesta ei jännitä ja tässä ei päädytä mihinkään mitä ei tietäisi ennen leffan katsomista.
Kohta Ward leffassa, edellinen Carpenter teatterissa olikin miehen kehnoin tekele Ghosts of Mars..
edit oon topsun perustajan kanssa aikalailla samaa mieltä tän ohjaajan leffojen pitämisistä
Last edited by Joe Caligula (27.10.2011 12:21)
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Carpenter ois ilmeisesti kiinnitettynä ohjaajaksi (tai sit on vaan huhupuheita) tähän projektiin. Vaikuttaa aiheensa puolesta aika lupaavalta, toivottavasti toteutuu.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
^ Suhteetonta neroutta
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
The Ward oli musta parempi genrepastissi kuin Scorsesen ylipitkä Shutter Island. Samaa maatahan nää molemmat on pitkälti, mutta Carpenter tietää ettei tämän tyylisiä elokuvia kandee suotta ruveta venyttämään yli kahden tunnin mittoihin.
Offline
http://deadline.com/2014/10/john-carpen … rs-861942/
hyvä haastattelu.
Offline
From 1977-1987 Carpenter was THE MAN!
Assault on Precinct 13
Halloween
The Fog
Escape From New York
The Thing
Christine
Starman
Big Trouble in Little China
They Live
Prince of DarknessSimply amazing ..
jos joku kysyis top 10-leffoja, niin tuo lista ei oikeastaan olisi kovin kaukana totuudesta.
Offline
Niagarassa Kavin sarjassa esitettiin pari viikkoa sitten filmikopiona Pako New Yorkista. Oli kyllä huikean hyvä leffa. Paras todiste siitä, että taidokas käsikirjoittaminen korvaa jokaisen erikoistehosteista puuttuvan dollarin.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
Ehtisköhän vielä kattoo ton Halloweenin ennenko tää Samhainviikonloppu pimenee vex
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline