You are not logged in.
Pages: 1
Perustan oman topicin tälle hienolle miehelle!
Alkuun esittelyksi lainaus lainauksesta:
"Tällaista wikipedia kertoo: 'Kirk sokeutui jo pian syntymänsä jälkeen. Hän soitti saksofonia ja klarinettia koulun orkesterissa 12-vuotiaasta ja veti omaa tanssiorkesteria jo vuonna 1951. 16-vuotiaana hän näki unen, jossa soitti kolmea soitinta yhtä aikaa, ja siitä innostuneena opetteli todella tuottamaan kolmella saksofonia kolmiäänisiä harmonioita.' 'Kirk käytti esityksissään myös sireeneitä ja vihellyspillejä.'"
En nyt pysty testata onko tämä juuri se hakemani pätkä, mutta One Ton Volunteered Slavery levyltä tiivistää kaiken olellisen Roland Kirkistä. Käsittämätön intensiteetti yhditettynä huumoriin Vastapainona sitten nuo perinteisemmät jazz klassikot, jotka eivät ehkä minua aivan yhtä paljon sytytä. Natural Black Inventions: Root Stratalla Roland soittaa lähes kaikkia soittimia itse. Levyn nerous avautuisi ehkä paremmin, mikäli mukana olisi myös kuvamateriaalia, mutta Ragman and the Junkman Ran from the Businessman They Laughed and He Cried on jo biisin nimenä melkoisen nerokas. Levyn paras veto taitaa olla viimeisenä kuultava Black Root, jossa Roland soittaa jotain itse rakentamaansa "black mystery pipea".
Osaakohan joku kenties kertoa onko nauhalle tallentunut muitakin One Toniin verrattavissa olevia parhauden konkretisoitumia?
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Oli se tuo biisi. Nyt vaan kaikki kuuntelemaan
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Huikea menestys ollut tämä topic... Voisin melkeinpä löydä vetoa, että ainakin psykokarkki tuosta biisistä tykkää (mikäli ei ole sitä jo puhkikuunnellut). Vaikka The Inflated Tearia taidetaan yleisesti arvostaa miehen tuotannosta korkeimmalle tykkään itse enemmän noista humoristisemmista levyistä. Prepare Thyself to Deal With a Miracle ihastutti eilen. Viimeinen biisi taisi muistaakseni olla Roland Kirkin käsitys siitä millaista musiikkia sirkuksessa soisi, jos siellä soisi jazz.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
öö sori, kuuntelen just liimiksen lepiskeikkaa, palataan asiaan
Offline
Ei oo mitään sanottavaa, koskapa en oo tainnu Kirkiltä kuulla muuta kuin jonkun kokiksen joskus. Tykkäsin siitä kyllä, mut ei oo kumminkaan koskaan tullut suurta innostusta tutustua tarkemmin. Oma vika.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
semmosen levyn oon kuullu ku rip, rig and panic tms ja sehän oli hyvää perusjatsia. ei tolla levyllä ainakaan mitään noita rajumpia kahta-fonia-yhtäaikaa- juttuja ollu ollenkaan mut hyvää joo kyl späm
Offline
semmosen levyn oon kuullu ku rip, rig and panic tms ja sehän oli hyvää perusjatsia. ei tolla levyllä ainakaan mitään noita rajumpia kahta-fonia-yhtäaikaa- juttuja ollu ollenkaan mut hyvää joo kyl späm
Tuotannosta löytyy tosiaan aika paljon myös tuota perusjatsia. En sitten tiedä kuinka paljon asioihin vaikutti se, että Kirkia syytettiin aikoinaan mm. temppuilusta ja jollain tavalla tuntuu että tuon kokeilevamman materiaalin arvostus on edelleen rikollisen alhaista. Minusta musiikki saa kyllä olla hauskaakin ja ei se hauskuus millään tavalla sulje pois sitä että Kirk oli hyvin perillä myös jazzin traditiosta. Mutta kuunnelkaa vaikkapa tuo One Ton ja päättäkää itse. Aivan käsittämätöntä soittamisen tuntua siitä ei ainakaan puutu.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Yksinpuhelu jatkukoon. Mukavan vaihtelevia tuntuvat Kirkin levyt olevan. Blacknuss tällä kertaa työn alla ja tällä kertaa nenähuilut ja triplafonit seikkailevat soulin ja funkin maailmassa. Mukana myös Roland Kirkin näkemys Marvin Gayen What's Going Onista.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Hieno mies!
Volunteered Slavery on ehkä "se" levy; a-puolella omat piisit ja parit standardiversioinnit vedetään semikonservatiivisella mutta intensiivisellä otteella, mutta kääntöpuolen kiihkeä livesessio One Toneineen sun muineen on jo ihan uskomatonta toismaailmallista musiikillista kiimaa. Prepare Thyself to Deal with a Miraclen koko b-puolen käsittävä Saxophone Concerto on taas lukuisine genrevariaatioineen tosiaan parasta jakomielistä "sirkusjatsia" mitä kuvitella saattaa. Sitten taas toisaalta paljon hehkutettu The Inflated Tear on jättänyt toistaiseksi aika kylmäksi, mutta onhan meillä aikaa odotella tuloksia...
This must be what jail / I will scratch
Offline
öö sori, kuuntelen just liimiksen lepiskeikkaa, palataan asiaan
Koskas aiot palata asiaan?
Here Comes The Whistlemanin Yeasterdays repsäyttää kun Kirk örisee bassokuvion suullaan. Nyt kaikki ottavat itseään niskasta kiinni ja kuuntelevat One Tonin ajatuksella. Voin taata etteivät ne minuutit ole hukkaan heitettyä aikaa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Täytyypä ottaa. Eilen olin liian lörpöttelytuulella keskittyäkseni kyseiseen biisin, joka eittämättä kuulosti mielenkiintoiselta sen pätkän, jonka jaksoin kuunnella.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
iha ok
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
kirkki myös john cagen kans jotenkin tekemisissä, tällainen ihan vinha pätkä nimeltään SOUND kantsii tsekata :::
http://video.google.com/videoplay?docid … 4836768887
fartsy
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Jopas sattu, We Free Kings just lainassa kirjastosta, menevää tykittelyä, toisaalta myös messevää balladia ja bluussia.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Artsylle linkistä.
Enpä ole tuota We Free Kingsiä vielä kuullutkaan, mutta pitänee jossain vaiheessa.
Kirkin tuotanto on minusta kohtuullisen epätasainen, mutta toisaalta kaikilta levyiltä taitaa löytyä myös parhautta. Mutta tuskin olisin tästä niin kauheasti innostunut jos olisin sattunut kuulemaan ensimmäisenä esim. jonkun Volunteered Slaveryn keskivertobiisin. Eli jos ei heti ole iskenyt niin ei kannata heti tuomita kuitenkaan (ei sillä että väittäisin näin kenenkään tehneenkään, spämmäämpä vaan)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Jopas sattu, We Free Kings just lainassa kirjastosta, menevää tykittelyä, toisaalta myös messevää balladia ja bluussia.
noi balladit ottanu itellä aina vaikeesti, mut siinähän se menee.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Spämmätään nyt vielä sen verran, että Volunteered Slavery taitaa olla yksi niitä levyjä, joiden vinyyliversio kuulostaa paljon paremmalta kuin -93 tehty cd-painos. Että hankkikaa vinyylinä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Sen verran tässä taas spämmään tännekin, että totean Rip, Rig, and Panicin yllättäneen positiivisesti. Erityisesti huomioni kiinnitti loistava rytmiryhmä sekä se, miten esim. rummut oli miksattu kuulostamaan todella hyviltä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Pages: 1