You are not logged in.
Mut kotimatka onkin sitten kallista
Lisäks toi ryanin tarjous loppuu kai huomenna.
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
The Proctorsin biisi tolla kokoelmalla kuulostaa tosi kovalta. Tahdon kans mukaan
Offline
Next Time Passions
Offline
Huh huh, eka päivä takana ja Suburban Kids with Biblical Names käynnisti itelleni ainakin festarit, vaikkei varmasti tule kuulumaan parhaimmistoon. Kohta The History of Apple Pie, jonne joudun näköjään yksin, kun Topi meni katsomaan Butcher Boyta. Hidden Camerasia ei enää jaksa, joten pitää katsoa uskaltaisiko tsekata Amor de Diasin, kun Edwyn Collins kuitenkin kiinnostaa ja on itselle ehkä se festivaalin Must See-artisti Oxo Foxon ja Berlin Bridesin ohella.
Offline
bzort glorf bööth
Offline
Mitens ens vuosi? Joko varataan majoitukset?
Offline
Olipa taas festarit. Viime vuonna jäi raportti tekemättä joten yritetään edes vähän alusta tänä vuonna.
Aloitetaan tärkeimmästä eli oluesta eiq. Real alet parhutta eivätkä loppuneet kesken kuten muistaakseni viime vuonna. Nehän on jotain lähipanimoiden tuotteita ja tarjolla oli varmaan ainakin pariakymmentä erilaista, joista ehdin maistaa ehkä kymmentä. Ei siellä hirveän huonoa olutta vastaan tullut ja muutama aivan erinomainen. Yhtään tuoppia samaa laatua en juonut kahteen kertaan. Ilmatkin suosivat eikä festarien aikana satanut yhtään. Lämpötilavaihtelut tuntuvat olevan suurempia kuin Suomen kesässä: päivän helle muuttui illan vahetessa niin kylmäksi etten meinannut pärjätä hupparilla vaan olisi pitänyt olla takki.
Laskin että näin viikonlopun aikana 23 bändiä sillä lailla että kehtaa sanoa nähneensä ja joistain en muista enää hirveästi joten taisivat olla turhahkoja. Humalan piikkiin ei mene, koska ekaa iltaa lukuunottamatta en mitenkään kåpnis ollut ja silloinkin vain pienessä mukavassa nousuhumalassa.
Pocketbooks aloitti festarit, ja ihan hyvin aloittikin. Täytyy myöntää että osa biiseistä kuulostaa levyltä melko yhdentekeviltä ja samoin kävi keikalla. Mutta suurempi osa biiseistä on tosi hienoa ja nautittavaa poppia. Jos näiltä jotain puuttuu niin semooinen oma ääni, kuulostavat samalta kuin tuhat muuta poppipändiä. Jonny ei innostanut levyltä eikä oikein tehnyt sitä keikallakaan, paikoin jopa ärsyttävää renkutusta. Parhaat biisit olivat niitä jotka kuulostivat Teenage Fanclubilta. Euros Childs näytti 18-kesäiseltä vaikka on ilmeisesti melkein parikymmentä vuotta vanhempi. Perjantain pääesiintyjä oli Suburban Kids with Biblical Names, johon en koskaan oikein kunnolla ole tutustunut, toki hittibiisintä tunnen joten kuten. Bändi oli selvästi odotettu vieras ja osasivathan ne alun hapuilusta (joku biisi aloitettiin kai kolme kertaa alusta) huolimatta ja pääsin itsekin hyvin menoon mukaan. grasskirt isompana fanina taisi tykätä vielä enemmän. Illan päätti kaksi diskoa, joista toinen oli pienehkössä hiekan päälle pystytetyssä teltassa, ja isoimpien jortsujen aikana kuiva maa pölisikin siihen malliin että jälkeenpäin yskin pitkään jotain mustaa paskaa keuhkoista ja kurkusta. Mieleenpainuvinta oli kun täysi teltta tanssii Pulpin Do You Remember the First Timea ja huutaa täyttä kurkkua kertsiä. Onneksi muuten biisivalikoima oli enemmän indiepoppia. Molemmissa diskoissa kuultiin illan aikana mm. C Is the Heavenly Option.
Toinen päivä alkoi melko aikaisin kun piti päästä kirkkolavalle näkemään Moustache of Insanity, joka kiinnosti etukäteen lähinnä Allo Darlinin basistin (veikein tyyppi ikinä) vuoksi. Keikka olikin sitten festarien parhaita ellei paras. Hauskin ainakin. Allo Darlin'-tyyppi soittaa kitaraa ja toinen (Allo Darlinin Elizabethin poikaystävä) soittaa koskettimia, Gameboyta ja hoitaa suurimman osan yleisestä riehumisesta. Energistä ja sekopäistä indiepoppia, en oikein muuten osaa kuvailla musaa. Biisinnimet ehkä kertovat jotain: We Need More Awesome (ylistys Chuck norrisille ja muille action-sankareille), Dinner Party (kertoo Come Dine with Me-tc-sarjasta) ja vanhoja kauhuleffoja fiilistelevä Aaaaargh! Nooooo! Tämän jälkeen nurmikolta kuunneltuna Just Handshakes, We're British ei kuulostanut ollenkaan hassummalta, mutta sen jälkeen lähinnä vahingossa päädyttiin Tiny Firefliesin keikalle, jonka olisin enemmän kuin mielelläni nähnyt kokonaan. Ujo tyttö laulaa runsaasti kaiutettuna pehmeän särömaton päälle (tai ennemminkin alle) eli musa oli kuin minulle tehtyä. Harmi etten nähnyt kuin pari biisiä. Seuraavaksi päästiin kuitenkin ekalle junakeikalle kun viime vuonnakin jäi välistä. Peru julkaisi jotain 90-luvun alussa ja hajosi kai sen jälkeen kunnes yksi alkuperäisjäsen ja kaksi uutta tyyppiä viime vuonna jatkoivat toimintaa. Junavaunussa oli helkkarin kuuma ja soittajien välillä vaikea pysyä jarrutuksissa pystyssä, mutta kolmella akustisella kitaralla soitettu musiikki toimi. Kreikkalainen Next Time Passions meni ihan ohi geneerisellä ja mahtipontisella voimapopillaan. Butcher Boy tarjosi muutamia hyviä hetkiä, mutta emmä tiedä, ei tämä nyt sen ihmeempää tarjonnut kuin levyltäkään, vaikka niin toivoin. Math and Physics Club kärsi ehkä sisälavan kolhoista (=ihan hiveistä) soundeista, mutta soittivat hyvän keikan ja jopa rokkasivat välillä. Milky Wimpshake oli itselleni ennakkoon yksi odotetuimmista, eikä nyt voi sanoa että olisivat mitenkään pettäneetkään, mutta ei tuo mitenkään ekstaattinenkaan keikka ollut. True Love Will Find You in the End/Don't Let Our Youth Go to Waste-kombo oli toki kova. Sitten meni päälavalta sähköt eikä Hidden Cameras päässytkään aloittamaan, joten keikka siirtyikin myöhemmäksi ja sisälle. Edwyn Collins soitti ihan energisesti ja tuli sieltä Falling and Laughing (muttei Blueboyta) enkä ollut tiennyt että A Girl Like You on sen biisi. Collins myös istui koko keikan ja käveli kepin kanssa; en ollut myöskään tiennyt että se oli saanut aivoverenvuodon joku vuosi sitten. Hidden Camerasin aikana alkoi väsyttää aika lailla eikä bändi oikein esiintymisellään auttanut asiaa. Jotenkin kummallisia biisejä vetivät ja muutaman biisin jälkeen grasskirt alkoi olla niin väsynyt että piti lähteä. Ei nyt voi sanoa että loppukeikan missaaminen keuheasti jäi harmittamaan, vaikka sitten bussipysäkille kuultuna soittivatkin ehkä vähän energisemmin.
Sunnuntainakin alueelle piti kiiruhtaa aika aikaisin Proctorsia katsomaan. Niillä oli just sellainen fielmicemäinen kitarasoundi josta tykkään ja toki aikalaisia ovatkin. Biisitkin oli hyviä. Anguish Sandwichille oli suuret odotukset koska bändi koostuu puoliksi viime vuonna hurmanneesta Winston Echosta. Keikka oli kuitenkin tylsä. Ace Bushy Striptese oli ihan uusi tuttavuus, eikä nähty kuin muutama biisi lopusta. Soittivat säröpoppia vähän ehkä Mahattan Love Suicidesin tyyliin mutta lähestyttävämmin. Kuultiin myös hieno versio Pavementin Unfairista. A Fine Day for Sailing oli vähän sellaista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -kamaa, vaikka sinänsä ihan miellyttävää. Sloppy Joe oli japanilainen The Smiths, ei jatkoon vaikka kieltämättä tekivät juttunsa hyvin. Zipperistä en paljon muista, ei tainnut olla kummoista. Jeffrey Lewis oli kova. En nähnyt miestä Helsingissä keväällä, mikä nyt harmittaa, koska tyyppihän oli ihan suvereeni. Ja Sonic Youth -cover 100% oli viikolopun kohokohtia, aivan mahtava. Withered Hand kuulostaa levyltä paikoin ihan Neil Youngilta, livenä ei niin paljon. Laulajalla oli jännä ääni, välispiikeissäkin kuulostin kuin olisi koko ajan purskahtamassa itkuun. Hyvää musaa siihen paikkaan. Crystal Stilts oli yhtä tylsä kuin kahdella aiemmallakin kerralla kun olen ne nähnyt. Toivoin että bändi olisi saanut jotain sävyjä vuosien saatossa, mutta ei. Tuo monotonisuus on tietysti selvästi niiden juttu, mutta mulle se nyt ei vaan tässä tapauksessa uppoa ollenkaan. Herman Dune oli aikamoinen yllätys, pääjehu tilutteli kuin olisi ollut stadionbändissä mutta homma yllättäen toimi. Varsinkin Jeffrey (ja Jack) Lewisin kanssa soitettu Dirty Boots. Huhuh. Ei tuo keikka kyllä mun mielestä enää indiepopiksi taipunut mutta ei kai sillä niin väliä.
Päällekkäisyyksien takia näkemättä jäi Very Truly Yours, jossa on molemmat tyypit Tiny Frefliesista. Sinkustaan olen tykännyt kovasti, albumista tulee ehkä vähän liikaa Camera Obscura -vibat.
Taisi tulla aika pitkä. Kirjoitusvirheitäkin on varmaan melkoisesti kun en osaa kirjottaa tän uuden läppärin näppiksellä senkään vertaa kuin vanhan.
Offline
^:rakkaus:
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Löysin klipin Moustache of Insanityn keikalta, biisi We Need More Awesome. 2.18 alkava loppuhuipennus oli festarien parhaita hetkiä.
20110729 - Indietracks 2011 - Moustache Of Insanity from Eolrin on Vimeo.
Offline
Yli viikko mennyt ja vieläkin tahtoisin takaisin. Yksinkertaisesti maailman parhaat festarit
Kohokohdat:
- Saapuminen ensimmäistä kertaa festarialueen laiturialueelle junalla. Kaikkialla hymyileviä ihmisiä ja tuttuja naamoja viime vuodelta. Midlands Railway Centerin vapaaehtoisten ystävällisyys ja tervetulotoivotukset. I'm home again.
- Ensimmäinen käynti juomien myyntipisteessä pistää naurattamaan. Mm. älyttömät määrät real ale -tynnyreitä, real cideria, laatikoittain hyviä siidereitä ja pullokaljoja. Monessa baarissakaan ei ole näin hyvät valikoimat.
- Koko päivän taivaalla olleet pilvet väistyvät sopivasti ensimmäisen esiintyjän Pocketbooksin aloittaessa. Aurinkokin suosii Indietracksia. Auringonsäteet kruunaavat ensimmäisten tuntien euforian, kun tajuaa, että täällä sitä ollaan taas "omien joukossa".
- Suburban Kids soittaa ehkä koko viikonlopun parhaan keikan. Yleisö on todella hyvin mukana ja laulaa mukana jopa kitaramelodioissa. Näillä on niin monia oivaltavia melodiakoukkoja, ja keikka oli myös erittäin viihdyttävä, ettei voinut kuin hymyillä koko setin läpi.
- Diskot! Missään ei pääse tanssimaan yhtä hyviä biisejä kuin täällä. Kenickien Punkan ja Pulpin Do you Remember the First Timen? yhteislauluhetket on unohtumattomia. Keuhkot kiittää seuraavana päivänä, kun yskii mustaa sylkeä hiekkapölyn ansiosta. Ensi vuonna hengityssuojain mukaan.
- Kirkkolava, jossa saa juoda kaljaa katsellessa bändejä. Lauantaiaamun ensimmäinen esiintyjä täyttää kirkon jo 20 minuuttia ennen keikan alkua. Yksi festareiden parhaista akteista Moustache of Insanity yllättää hillittömyydellään. Rakastan keikkoja, joilla saa nauraa vedet silmissä, mutta biisit on silti hyviä. Tahtoisin nähdä bändin heti uudelleen livenä.
- Merchandise-teltta, jossa tulee käytyä kymmeniä kertoja viikonlopun aikana. Bändit myy (yleensä) halpaan hintaan levyjään, voi rupatella samalla niitä näitä (Milky Wimpshaken laulajan vaimo on ihana!) ja ostaa hassuja itsetehtyjä koruja.
- Ruokakojun halloumi-wrapit Srirachalla höystettynä. Taivaallista!
- Viikonlopun aikana huomaa, että todella moni keneen kiinnittää huomionsa festareiden aikana esim. mielenkiintoisen bändipaidan takia, soittaakin jossakin bändissä. Esiintyjien ja yleisön raja on hiuksenhieno, koska bändit ovat normaaleja festivaalikävijöitä muiden joukossa. Tänne ei olla tultu hengailemaan takahuoneessa.
- Jeffrey Lewis & The Junkyardin (ft. Herman Düne) esittämä 100% ja Herman Dünen (ft. Jeffrey ja Jack Lewis) esittämä Dirty Boots. Indiepopviikonlopun jälkeen Sonic Youth kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Nämä oli oikeasti todella hyviä covereita, eikä vain sinne päin sutaistuja tekeleitä.
- Kymmenet loistavat keikat jaksavat vieläkin ilahduttaa. Suurin osa festareiden esiintyjistä on kuitenkin todella pienen mittaluokan bändejä, joita ei välttämättä muualla (Britannian ulkopuolella) ole mahdollisuus nähdä, mikä tekee Indietrackista todella ainutlaatuisen tapahtuman kaltaiselleni popnörtille. Oli hauskaa huomata myös kuinka paljon espanjalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia oli matkustanut paikalle. Indiepop on kansainvälistä!
Järjestäjien kiitospuheesta ennen viimeistä esiintyjää jäi mieleen etenkin viimeiset sanat: "see you next year". Ja aivan varmasti!
Offline
White Townin uudesta videosta saa hyvän käsityksen Indietrackista: söpöjä tyttöjä ja poikia, kaljaa ja auringonpaistetta ja väliin vähän musiikkiakin. Paljon tuttuja naamoja!
(töissä ei toimi youtube, nin en tiedä tuliko tähän nyt edes oikea video )
Offline
^
En jätä enää koskaan menemättä tonne typerän ja paskan duunin takia.
Ja sairaan ihana biisikin kaiken lisäksi!
Offline
Voi vitsi. Saas nähdä miltä säästö- ja muu tilanne näyttää loppukeväästä, jotta että raaskisko sitä lähteä reissuun. Toki kiinnostais. Mut mut mut. No no no. :pint:
Offline
Ei hitto, ei pitäisi edes kattoa mitä on tulossa, koska todennäköisesti en raaski lähteä reissuun. Ekat kiinnitykset on jo sitä luokkaa, että pää räjähtää kun tietää mitä parhuutta olisi luvassa.
mm. Allo Darlin', Gold-Bears, Bart Cummings Pam Berryn kanssa , The June Brides, LANGUAGE OF FLOWERS , Orca Team, Tender Trap, Tigercats, Veronica Falls.
Ja sit jotain muita mistä en niin tiedä. Tahtoo! Mutta järki sanoo, että ei pitäisi lähteä. APUA!
Mut ehkä tästä kriisistä selviää sillä, että todennäköisesti tämä festivaali tulee pysymään pystyssä monta vuotta ja ollaan tässä vielä nuoria. Mutta jotain spesiaalia sen yhden käynnin jälkeen tämä on saanut aikaiseksi. Ja että 2013 asuu todennäköisesti alle tunnin matkailun päässä.
Last edited by leposi (16.02.2012 22:17)
Offline
^jos näät sielä mun avatarin niin sano terkkuja
Offline
Ei hitto, ei pitäisi edes kattoa mitä on tulossa, koska todennäköisesti en raaski lähteä reissuun. Ekat kiinnitykset on jo sitä luokkaa, että pää räjähtää kun tietää mitä parhuutta olisi luvassa.
mm. Allo Darlin', Gold-Bears, Bart Cummings Pam Berryn kanssa , The June Brides, LANGUAGE OF FLOWERS , Orca Team, Tender Trap, Tigercats, Veronica Falls.
Ja sit jotain muita mistä en niin tiedä. Tahtoo! Mutta järki sanoo, että ei pitäisi lähteä. APUA!
Mut ehkä tästä kriisistä selviää sillä, että todennäköisesti tämä festivaali tulee pysymään pystyssä monta vuotta ja ollaan tässä vielä nuoria. Mutta jotain spesiaalia sen yhden käynnin jälkeen tämä on saanut aikaiseksi. Ja että 2013 asuu todennäköisesti alle tunnin matkailun päässä.
Joo, kyllähän tuo kovettaisi. Vittu Language of lowwers! Lisäksi kai huhuiltu Close Lobstersia. Ja kun nyt Slumberland on tuolla jotenkin kuratoimassa niin mikseipä sitten Go Sailor kun ne muutenkin teki jo comebackin...
Mutta kattoo nyt, vähän tekisi mieli tehdä kesällä jotein muutakin kun tuo ei ilmaistakaan ole. Tuohon pystyssä pysymiseen, että järjestäminen on kai ollut vähän vaakalaudalla nytkin, viime vuonna ei kai ollut tarpeeksi jengiä tai jotain.
Offline
Tuohon pystyssä pysymiseen, että järjestäminen on kai ollut vähän vaakalaudalla nytkin, viime vuonna ei kai ollut tarpeeksi jengiä tai jotain.
Voeeee
No tuleehan näitä popfestejä kuitenkin. Tuolla vain se miljöö on niin mahtava ja erikoinen.
Offline
Go Sailor
LOTTOVOITTO TAHTOO
Offline
Jos nautin lomarahoista ensi kesänä, niin vois ehkä harkita ihan vaan josko tuolta löytäis jonku pissiksen ja kivaa pienpanimo-olutta
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
janne m. wrote:leposi wrote:Internet Forever
Ei oikeasti voi olla tällaista bändiä
En muuten tiennyt minäkään yhtäkään bändiä tuolta listalta
Mutta kaikkien nimet suorastaan huokuu nössöpoppiutta (mikä ei sinänsä ole välttämättä paha asia).
Viime vuoden listaa katsottuani edelleen tätä mieltä.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline