You are not logged in.
Tähän mennessä kukaan ei ole kysynyt sinulta.
Niin...?
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
No niin, nyt on Modern Times hallussa vihdoin, kuten varmasti monilla muillakin. Muutaman kerran olen ehtinyt kuunnella lävitse, mutta jo nyt levy vaikuttaa todella hyvältä. Pidin kovasti Love And Theftistä sekä tietenkin upeasta Time Out Of Mindista ja levyssä on kieltämättä aika samanlainen fiilis varsinkin ensinmainitun kanssa. Jo ensimmäisellä kerralla biisit kuten Thunder On The Mountain ja Rollin' And Tumblin' sekä hieno Workingman's Blues #2 jäävät mieleen. Lauluääni tosiaan on melkeinpä parantunut edelliseen. Sanoituksetkin ovat taas taattua maestroa itseään, eli taas saadaan pohdiskeltavaa.
Meinasi usko loppua vähän hengettömän Roskilde-keikan jälkeen mutta pakko se on silti todeta että Bobby on vielä erittäinkin kunnossa ja terävänä. Suosittelen kaikille sitten nimenomaan tuota DVD:n sisältävää Limited Editionia, katselin sen lävitse ja oli ihan hyvä kylkiäinen. DVD sisältää seuraavat:
1. Blood In My Eyes (promovideo World Gone Wrongille, 1993)
2. Love Sick (live-esiintyminen Grammy-tilaisuudesta, 1998)
3. Things Have Changed (Wonder Boys -leffan promovideo, 2000)
4. Cold Irons Bound (Masked And Anonymous -leffasta, 2002)
EDIT: Typoja korjailtu. Ja mainitsenpas vielä että Blood In My Eyes -videon nähtyäni meni myös World Gone Wrong ostoslistalle. Lähiaikoina tahti onkin ollut yksi Dylan viikossa...
Offline
Pitihän tuo Modern Times viimeinkin laittaa tilaukseen kun suomalaisista musiikkilehdistä luotettavin eli Rytmi oli neljän tähden arvosta levyä arvostanut. Täytyy kyllä sanoa, että Soundin ja Rumban arvostelut olivatkin sitten jotain ihan käsittämätöntä. Toisessa levyä hehkutetaan ilman mitään kritiikkiä tyyliin "tästä Dylan tullaan muistamaan, eikä mistään Bringin It All Back Homesta" ja toisessa haukutaan lyttyyn kun ei tehnyt mitään Hiway part. 2:sta. Tosin Rumban arvostelua luinkin vaan vähän alusta...
Infidelsinkin kuuntelin vapaapäivän kunniaksi ja ihan hyvä levyhän se. Olin jostain käsittänyt että se olisi Dylanin ns. reggae-levy, mutta eipä siinä muuta reggaeta ollut kuin että yhden biisin nimi oli I and I. Lyhyesti sanottuna levyä voisi luonnehtia Oh Mercyn pikkuveljeksi, jossa eniten häiritsee kasarirumpusoundit sekä kasarikitara. Tykkäsin enemmän niistä tunnelmallisimmista biiseistä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kuuntelinpa tänään sitten sen Mojon mukana tulleen cd:n (viive?). Aika vaihtelevan tasoisia biisejä oli mukana, mutta kyllähän tuon nyt kerran mielenkiinnosta kuunteli (ja miksei vielä joskus toistamiseenkin). Thelonius Monkin biisille
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Yksinpuhelu jatkuu, mutta sou not. Stoned-leffassa oli itse asiassa aika hyvä Kula Shakerin cover biisistä Ballad Of A Thin Man. Mallia oli tosin hieman haettu vuoden 1966 "Royal Albert Hall"-bootleggilta, mutta sou not.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
http://www.whitemanstew.com/2006/05/12/ … adio-hour/
Tuolla muuten kaikki tähän mennessä esitetyt bob dylanin radio-ohjelman episodit. Alkaa ihan toivoa että suomessakin tulisi samankaltaista fiilistelyä.
Offline
Yllättävänkin monipuolista musiikkia Dylan tuolla ohjelmassaan näyttää soitelleen mitä olen hieman biisilistoja katsonut.
Modern Timesiakin olen nyt ehtinyt muutaman kerran kuunnella (sattuneista syistä levyn loppupuoli vaan on aina mennyt vähän ohi). Paras biisi taitaa olla Workingman's Blues #2. Muutenkin levylllä on ihan hyviä biisejä, mutta hieman ikävän lattean vaikutelman levy silti jättää. Ihan hyvä sinänsä, mutta hei tämä pitäisi olla Dylanin levy! Haluaisin tykätä enemmänkin, mutta tällainen hieman ennalta-arvattava "back to the roots"-meininki ei vaan jaksa innostaa niin älyttömästi. Vähän sama siis kuin "Love & Theftin" kanssa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kävin kaikki soittolistat läpi ( ), ja täytyy myöntää, että olen pitkälti eri mieltä, vaikkakin LL Cool J:n soittamisesta Dylanille pisteitä, ja paljon.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Kävin kaikki soittolistat läpi ( ), ja täytyy myöntää, että olen pitkälti eri mieltä, vaikkakin LL Cool J:n soittamisesta Dylanille pisteitä, ja paljon.
No taisi vaan sitten sattua silmään juuri tuo soittolista, jolla oli LL Cool J:tä soittanut. En tosiaan ole katsonut kuin yhden tai kahden ohjelman soittolistan.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Live 1964 tuli hankittua. Secondspinille kun eivät toimittaneet sitä pahvikoteloa & kansivihkoa, jotka näissä julkaisuissa ovat muodostaneet melkeinpä yhden neljäsosan levyn viehätyksestä. No muuten levyt onneksi olivat hyvässä kunnossa.
Itse levyn oli jo aiemmin kuullutkin, mutta Talkin' John Birch Paranoid Blues yllätti erittäin positiivisesti. Mahtavat lyriikat ja repesin täydellisesti. Tämä muuten oli juuri se biisi, jonka Bob olisi halunnut esittää Ed Sullivan Showssa, mutta jota Bobin ei annettu esittää ja niinpä Bob käveli kitara kädessä ulos.
Laitetaan vielä parhaat säkeistöt tänne teille ihmeteltäviksi. Josn Birch Society oli siis joku äärinationalistinen antikommunistinen yhdistys 60-luvun jenkeissä. Ja syy miksei Dylan saanut tuota Ed Sullivan Showssa esittää oli tietysti se, että se olisi saattanut loukata kunnon isäänmaallisia ameriikkalaisia.
Well, I was feelin' sad and feelin' blue,
I didn't know what in the world I was gonna do,
Them Communists they wus comin' around,
They wus in the air,
They wus on the ground.
They wouldn't gimme no peace. .
So I run down most hurriedly
And joined up with the John Birch Society,
I got me a secret membership card
And started off a-walkin' down the road.
Yee-hoo, I'm a real John Bircher now!
Look out you Commies!
Now we all agree with Hitlers' views,
Although he killed six million Jews.
It don't matter too much that he was a Fascist,
At least you can't say he was a Communist!
That's to say like if you got a cold you take a shot of malaria
Well, I wus sittin' home alone an' started to sweat,
Figured they wus in my T.V. set.
Peeked behind the picture frame,
Got a shock from my feet, hittin' right up in the brain.
Them Reds caused it!
I know they did . . . them hard-core ones.
Well, I quit my job so I could work alone,
Then I changed my name to Sherlock Holmes.
Followed some clues from my detective bag
And discovered they wus red stripes on the American flag!
That ol' Betty Ross . . .
Well, I fin'ly started thinkin' straight
When I run outa things to investigate.
Couldn't imagine doin' anything else,
So now I'm sittin' home investigatin' myself!
Hope I don't find out anything . . . hmm, great God!
Liveversiossa on tosin hieman erilaiset lyriikat, mutta olennaisilta osiltaan samat.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Todetaan nyt vielä tännekin, että en jaksa Modern Timesia enää juuri ollenkaan. Onhan siinä kait jotain roots-elementtejä mukana ja taitavia muusikoita, mutta minun korvaani se vaan kuulostaa ultimaaliselta ja todella tylsältä papparokilta. Vaikka kyseessä kuinka olisi ikääntyneen maestron mestarieteos niin en minä sitä vaan sen takia ala kuuntelemaan. Pitäisi sen edes jollain tasolla minuakin puhutella, mutta ei. Things Have Changed. Ehkä kaikki johtuu vaan siitä, että en pidä bluesista.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kuuntelin eilen taas Desirea. Sisältää kaksi ehkä suurinta Dylan -suosikkiani: Hurricane ja One More Cup of Coffee. Tyttöystäväkin huomautti "aina sä kuuntelet tota kahvibiisiä".
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Online
Kuuntelin eilen taas Desirea. Sisältää kaksi ehkä suurinta Dylan -suosikkiani: Hurricane ja One More Cup of Coffee. Tyttöystäväkin huomautti "aina sä kuuntelet tota kahvibiisiä".
Nuo taitavat olla omatkin suosikkibiisit levyltä. En oikeastaan edes osaa sanoa, mitä niin hienoa One More Cup of Coffee biisissä on, mutta jotenkin se vaan vetoaa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
City Lights > Modern Times, olkoonkin että molemmat *****
This must be what jail / I will scratch
Offline
City Lights > Modern Times, olkoonkin että molemmat *****
Tarkoittaako Sinigenitaali kenties että Modern Times on saanu 5 tähden arvioita vai yllättääkö hän pitämällä noin paljon Dylanin levystä henk. koht?
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
[quote:78ebe0af24="DirtyBlueGene"]City Lights > Modern Times, olkoonkin että molemmat *****[/quote:78ebe0af24]
Tarkoittaako Sinigenitaali kenties että Modern Times on saanu 5 tähden arvioita vai yllättääkö hän pitämällä noin paljon Dylanin levystä henk. koht?
Ai tää ei ollukaan leffatopikki...
This must be what jail / I will scratch
Offline
Ei muuten ollu yhtään hullumpi tuo Dylan And The Dead-livelevy. Allmusic arvostaa muistaakseni peräti yhden tähden arvosta, mutta jos tuo keikka on yhden tähden ansainnut niin viime Roskildessä mentiin pahasti miinukselle.
Dylanin laulu nyt on jo aika kähinää, mutta paremmin se silti vetää kuin nykyään ja ihan mielenkiinnolla Grateful Deadin (meinasin typota Dadiksi) soittoa kuuntelee. Saadaanpa vanhoihin klassikoihin edes hieman uutta näkökulmaa. Biisivalinnatkin ovat pääosin onnistuneita. I Want You on tosin aika rimanalitus. (Siis nimenomaan tällä levyllä. Blondella levyn parhaimmistoa)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Oli muuten aika heikkoa kamaa se MTV Unplugged. Dylanin ääni alkoi siinä vaiheessa olla jo aika heikossa hapessa ja vanhat biisit eivät oikein kuulosta miltään, vaikka taustabändi toki parhaansa yrittääkin. Tai on siinä pari onnistunutta vetoa, mutta aika moni biisi ei vaan toimi. Like A Rolling Stone on lähes yhtä huono kuin viime kesänä Roskildessa kuultu...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
John Wesley Hardinkin tuli viimein hankittua hyllyyn. Jotenkin tuo on jäänyt aina hankkimatta kun se kansi on todella mitäänsanomaton, levyllä ei ole juurikaan hittejä (tai on sillä All along the watchtower, mutta kun siitäkin on olemassa parempiakin versioita) ja kaiken lisäksi kantensa puolesta se sekoittuu helposti siihen 70-luvun lopun aika keskinkertaiseen Slow Train Comingiin.
Hyvä levy joka tapauksessa, vaikkei olekaan yhtään samaa mitä 60-luvun alkupuoliskon levyt. Tuohan taisi olla se comeback-levy, jolla Dylan oli vaihtanut täysin tyyliä kyllästyttyään olemaan sukupolvensa äänitorvi ja muuta vastaavaa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
[quote:09b8de1389="Alxity"]
Hyvä levy joka tapauksessa, vaikkei olekaan yhtään samaa mitä 60-luvun alkupuoliskon levyt. Tuohan taisi olla se comeback-levy, jolla Dylan oli vaihtanut täysin tyyliä kyllästyttyään olemaan sukupolvensa äänitorvi ja muuta vastaavaa.[/quote:09b8de1389]
Jossain määrin eri, ja täysin sama kuin rhinestone cowboy: yksi Dylanin parhaista, ja se ylivoimaisesti aliarvostetuin!!
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:531e1a1e67="ex-kolja"][quote:531e1a1e67="Alxity"]
Hyvä levy joka tapauksessa, vaikkei olekaan yhtään samaa mitä 60-luvun alkupuoliskon levyt. Tuohan taisi olla se comeback-levy, jolla Dylan oli vaihtanut täysin tyyliä kyllästyttyään olemaan sukupolvensa äänitorvi ja muuta vastaavaa.[/quote:531e1a1e67]
Jossain määrin eri, ja täysin sama kuin rhinestone cowboy: yksi Dylanin parhaista, ja se ylivoimaisesti aliarvostetuin!![/quote:531e1a1e67]
Jep. Voisin oikeastaan vaihtaa mielipidettä muutaman kuuntelun jälkeen ja todeta, että vaikkei levy ihan Bringin It All Back Homen tai Blonden parhauteen ylläkään ei se missän nimessä 60-luvun alun folk-levyille kyllä häviä. Todella hyvä levy ja sinällään sääli, että en aiemmin ollut tajunnut hankkia.
Hulluilta päiviltä ostin tuon Infidelsinkin eli Dylanin "reggae"-levyn. Hyvähän sekin on, vaikka aika vaarallisilla vesillä liikutaankin kun vanha folk-patu lähtee reggaen maailmaan. Jotenkin Dylan saa homman silti toimimaan ja onhan siinä useampiakin loistobiisejä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Basement Tapesin hankin ja hyväksi totesin. Onhan siinä mukana joitain Dylanin parhaita biisejä ja muutenkin levyltä kuuluu soittamisen ilo. Dylanillakin on kansikuvassa päällä niin kaunis takki, että sieluni meinaa pakahtua kateudesta
Jotenkin olin pelännyt, että Basement Tapes olisi liiaksikin sellaista Ahkerat Simpanssit-menoa, jota jaksaa kolme kertaa ja sitten ei enää halua kuullakaan koko paskasta enää muuta kuin 3 promillen humalassa, mutta ihan eri hommasta tuossa on onneksi kysymys. Teematkin ovat huomattavasti synkempiä tai ainakin levyn kansitekstissä Dylan pohdiskelee sitä, miten pop-musiikissa harvoin käsitellään kaiken rajallisuutta & kuolevaisuutta tai jotain tuohon suuntaan.
EDIT: taidankin seuraavaksi hakata hetken päätäni seinään kuuntelemalla Modern Timesia. Josko nyt vaikka osaisin...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
EDIT: taidankin seuraavaksi hakata hetken päätäni seinään kuuntelemalla Modern Timesia. Josko nyt vaikka osaisin...
Nythän on niin, että tällä kertaa Modern Times kuulosti jo ihan kelvolliselta ja etenkin Workingman´s Blues #2 ilahdutti sydäntäni. Ehkä vielä opin pappa-blues-Dylanin joskus.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Nythän on niin, että Patti Smithinkin koveroima Changing Of The Guards on taas yksi melko tuntematon helmi Dylanin tuotannossa. Biisi löytyy 70-luvun lopulla julkaistulta Street Legalilta, joka ainakin allmusicinkin mukaan on kokonaisuutenakin ihan kelpo levy. Itse en sitä vielä kovinkaan monesti ole kuunnellut, mutta ihan hyvältä tosiaan vaikuttaa. Niin ja kerrotaan nyt Pattin koverin kuulleille, että alkuperäisessä versiossa on mukana soul-henkinen taustakuoro
Kuuntelin muuten tässä yhtenä päivänä gospel-Dylanistista Savediakin ja siinäkin oli ihan hyviä biisejä... Ja Empire Burlesquekin pitäisi ehkä ostaa huolimatta kauheasta kannestaan...
Laitetaan loppuun vielä kolme kauheaa levynkantta:
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Changing of the Guards on ihan parhautta, kyllä.
Offline
Niin ja kerrotaan nyt Pattin kaverin kulleille
eiq mitäs
Offline
Yllättävän vaikea oli löytyy tuota Dylan-kokoelman 3 cd:n versiota, mutta onnistuipa sentään. Tiedä sitten kuinka fiksua minun oli sitä hankkia, mutta onhan siinä levybiisien ulkopuolelta mm. Positively 4th Street (joka on aivan loistava), Knockin' On Heavens Door, Blind Willy McTell, Things Have Changed ja monta sellaista kohtuullista biisiä, jotka löytyvät niin surkeilta levyiltä, ettei niitä muuten tulisi hankittua.
2 cd:n kokoelma on täysin turha, etenkin kun sillä tokalla cd:llä oli vain 2 eri versiota jostain (muistaakseni) Blonde on Blonden biisistä. Missä taas on järki ollut?
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
[quote:24446d7609="Alxity"]
Laitetaan loppuun vielä kolme kauheaa levynkantta:
[/quote:24446d7609]
Eihän tää nyt niin kamala ole. Tulee ihan mieleen Deviantsien deby:
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline