You are not logged in.
Pages: 1
oon aina sotkenu tän fleetwood maciin, joka taitaa nykyään olla kaikkien hipsteribändien äiti joten tehdään tällekin topikki
tästä biisistä tykkäsin aikanaan, nights in white satinia taas en oo ikinä voinu sietää ja muita biisejä en ees tiedä, joten joku muu voinee kertoa lisää jos siltä tuntuu.
Offline
Eka levy (The Magnificent Moodies -65) nyt ei niin merkittävä ollu, mutta kyllähän Days of Future Passed (1967) on semmonen merkkipaalu tiellä progeen ettei paremmasta väliä In Search Of The Lost Chord, On A Threshold Of A Dream ja To Our Children's Children's Children on myös kovia. A Question Of Balance, Every Good Boy Deserves A Favour ja Seventh Sojourn ("viimmenen levy" -72) ovat vähä heikompia, mutta silti hyviä. Reunion jälkeisiä levyjä en oo vaivautunu testaamaan, tuskin tarvitseekaan, eihän se magia voi kantaa sinne asti.
Offline
Nights In White Satin = Yksi maailman hienoimpia biisejä. Harmi, että jouduin palauttamaan vinyylin kauppaan, kun siinä oli niin paljon naarmuja.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Kuulin joskus yhden reunionin, ei se nyt niin paha ollut.
Offline
pari levyä olen kuullut mut tarkempi tutustuminen edelleen tekemättä. kaikelle mellotron-popille aina :peuk:
Offline
En oo tätä jaksanut ikinä sen vertaa että ois paremmin tutustunut, mut Viimeisten vaeltajien Nights in White Satin -tulkinnalle aina
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
luin siitä mojon syd-extrasta julian copen jutun, jossa mainittiin kappale best way to travel, laitoin youtubesta soimaan ja hyvä biisihän se, perään lähti timothy leary -aiheinen legend of a mind, ja näköjään sekin samalta levyltä in search of a lost chord. nyt tuli semmoinen fiilis että tämähän pitää hankkia, miten onkin mennyt tämmöinen ihan ohi, ihan kunnon brittipsykedeliaa eikä mitään kämäistä bluesrockia, kuten jostain kumman syystä olen aina luullut.
Offline
Toi Lost Chord on mulle niitä levyjä, joita kuuntelin pienenä vanhempien levyhyllystä. Eihän siihen juuri ole tullut palattua enää myöhemmin, mutta yllättävän hyvin muistan edelleen kaikkia biisejä siltä. Se vika biisi jäi joskus vinyylillä paikalleen soimaan, enkä edes tajunnut koko asiaa ennen kuin siitä huomautettiin.
Offline
ihan kunnon brittipsykedeliaa eikä mitään kämäistä bluesrockia, kuten jostain kumman syystä olen aina luullut.
Voisko olla niin, että nimi asettaa hieman ennakko-odotuksia.
In Search Of The Lost Chordin kuuntelin eilen ja tykkäsin. Jotenkin mennyt minultakin tämä bändi ihan ohitse.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Paras pändi hezman postauksessa olennaisimmat levyt tulikin, tosin ne kolme viimeistä ei oo yhtään huonompia kuin muut. Jossain toisilla foorumeilla taannoin käyttämäni nimimerkkikin tulee A Question of Balancelta
Offline
Edelleen vaan tuplakokoelma...pitäiskö ihan niitä studiolevyjäkin kuunnella.
Offline
Pages: 1