You are not logged in.
joo, sinä et nyt tunnu ymmärtävän.
Offline
Entäs Fragile? Sillä levyllä kaikki tuntuu olevan poikkeuksellisen kohdallaan. Close to the Edgekin on hyvä, mut nimikappale on jokseenkin yliarvostettu. Siberian Khatru on kovempi. Relayer taas on sen verran ihmeellinen, etten oo sitä varmaan puoleentoista vuoteen kuunnellut. Jäi joskus silloin aika ristiriitaiset fiilikset, sen verran oli fuusiovääntelyä mukana. Mut vois toki kuunnella uudestaan.
Ja tosiaan mitä Fragileen tulee, niin se tapa miten ylivertaisen hienot bändibiisit yhdistyvät soolo-osuuksiin ja takaisin on ratkaisu, joten en muista havainneeni millään muulla levyllä. Long Distance Runaround ei tosin aina oikein iske, mutta muuten kokonaisuus on huikea. Kovimmat fiilikset tulee siitä kun Howen upea Mood for a Day rauhoittuu ja sit lähdetään vielä kerran jyräämään Heart of the Sunrisella. Levyllähän on kans Wakeman ja Bruford, joten pitäisi ydinaukiollekin kelvata.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Offline
jos mielestäsi close to the edgen nimikappale on yliarvostettu, emme selvästikään puhu samaa kieltä. harva bändi kykenee tekemään 18-minuuttisen pop-kappaleen, jonka jokainen osa etenee saumattomasti ja loogisesti yhteen. ja vielä kun nämä osat ovat melodisesti ja rytmisesti niin rikkaita kuin ne ovat, niin hattu pois päästä jne. en vain ole itse kuullut koskaan mitään vastaavaa.
fragile on toki hyvä, mutta tosi hajanainen, eikä vaan nouse samanlaiseen mestariluokkaan.
Offline
Offline
Offline
Kyllä se niin vain on, että kunnon humpansoittajalle mikään inhimillinen ei ole vierasta!
Offline
Kyllä se niin vain on, että kunnon humpansoittajalle mikään inhimillinen ei ole vierasta!
Offline
Offline
laskutaidottomuudelle
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
se olikin progressiivista matikkaa eiq
Offline
progressiivinen matikka:
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Offline
jos mielestäsi close to the edgen nimikappale on yliarvostettu, emme selvästikään puhu samaa kieltä. harva bändi kykenee tekemään 18-minuuttisen pop-kappaleen, jonka jokainen osa etenee saumattomasti ja loogisesti yhteen. ja vielä kun nämä osat ovat melodisesti ja rytmisesti niin rikkaita kuin ne ovat, niin hattu pois päästä jne. en vain ole itse kuullut koskaan mitään vastaavaa.
fragile on toki hyvä, mutta tosi hajanainen, eikä vaan nouse samanlaiseen mestariluokkaan.
Otinpa tänään ton Close to teh Edgen kuunteluun, ja jestapa jepulis miten komea kappale ja koko levy.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Paras bändi ja Close To The Edge on paras levy!
And You And I on maailman paras voimaballadi, ja ikään kuin siitä yhdestä kohtaa olis otettu vaikutteita Alphavillen Forever Youngiin, mestarit tekee mestaribiisejä
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Pistetääs tännekin muistutus, eli ensi yönä Radio Suomella PROGEYÖ! Progea ja uutisia keskiyöstä aamuviiteen. Nyt kuunnellaan!
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Yö alkoi Brian Wilsonilla ("Mrs O'Leary's Cow") ja sit heti perään ELP:n massiivinen Pictures at an Exhibition -live, ja nyt soi The Nice, mut toivottavasti Emersonit loppuu tähän.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Kylläpä nyt kovin sovinnaisilla linjoilla mennään. Nicen jälkeen zeppeliinin Kashmir ja nyt Tubular Bells. Hei kamoon.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Muse ja Jan Hammer, nyt rokataan
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Lopuksi Soft Machinen "A Certain Kind"
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Ahhahaa, noi progeyöt on aina ennenkin ollu jonkinasteisia pettymyksiä. Tietenkin, liikaa pömpöösejä itsestäänselvyyksiä (joita varmaan muissa maissa voi kuulla radiosta keskellä päivää soittolistalta), liian vähän muuta.
Kuulin eilen pätkän, ja arvasin että varmaan taas vaihteeksi progeyö. Tais olla jus toi ELP menossa. Siis se oli varmaan Soft Machinen jälkeen parasta antia?
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Nukahdin sitten kesken Close to the Edgen Hyvä biisihän se toki on, mut nyt kävi näin, ei näemmä jaksanu oikein valvoa. Olihan tuo alkupää ainakin melko sovinnaista meninkiä, ja kieltämättä se Emersonin synaonanointi pani välillä pännimään, varsinkin kun sitä tuli se puoli tuntia putkeen, ja heti alkuun. Kalevala ja Kebnekajse oli ihan kivoja, tosin ruotsiprogesta olisin mielelläni kuullut kans Samla Mammas Mannaa. Mut tosiaan puolet jäi kuulematta, että empä kuule tiijä paraniko sitten loppua kohden.
No, olipahan sentään parempaa settiä mitä siinä Yle1:n progeohjelmassa on ollut. Ainakin se taannoinen suomiprogejakso oli todella puuduttavaa kuultavaa. Vähässä ovat kyllä kulta-ajan jälkeiset hyvät progebändit.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Vähässä ovat kyllä kulta-ajan jälkeiset hyvät progebändit.
Riippuu siitä mikä lasketaan kulta-ajaksi kuin ahtaasti määritellään proge
...no tokihan monet klassikot sijottuu jonnekki 1969-1975 välille, mut ohan senki jälkeen tullu vaikka mitä.
Last edited by hezma (03.07.2011 11:42)
Offline
Itä-Yuropasta monet huiput/arvostetut tais tulla vasta jopa 1975 jälkeen. Siis sellaset, joilla oli vielä jotain ehkä omaakin annettavaa. Sen jälkeen aika monet on vaikuttanu olevan enempi pastich? Tai sitten muiden kohdalla proge on liitetty johonkin muuhun musagenreen.
Miksipä muutoin pitäisi ollakaan.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Jossain Canterbury-osastollahan huipputyypit jatko vahvasti 80-luvun puolelle asti ja jotku jopa nykyhetkeen asti. Ja jotku Krautitki jakso ja jakso. Sit jossain Espanjassakin flamencoprogeilijat ja monet baskibändit julkas ensilevyjään joskus 70-luvun lopulla vasta.
Tässä Mezquita vuodelta 1979:
Sit nykypäivän progee on ihan selkeesti esim. tämmöset jutut:
Last edited by hezma (03.07.2011 19:51)
Offline
Joo, puolalaisen Czeslaw Niemenin Enigmatic on ainakin ihan hieno levy, ja taitaa olla tehty siinä 75:n hujakoilla (EDIT: Eiku oho, olikin jo 70 tehty. Jotenkin muistelin että heppu teki juttunsa vasta myöhemmin - ja jotain näemmä tekikin - mut tää tuli näemmä sittenkin jo tuolloin). Tosiaan kans tää RIO-skenehän elävöityi 70-luvun lopulla, kun Univers Zero ja kumppanit teki parhaat levynsä. Mut 80-luvulta on edelleen suht vaikea löytää hyvää progea, kun tää neoproge-aaltokin oli lähinnä 70-luvun pastisseja kamalilla kasarisoundeilla. Eivätkä noi progemetallitkaan ole koskaan oikein napanneet. Ylistettyyn Änglagårdiin yritin joskus päästä sisään, mutta pienoinen pettymys oli vähän sekin.
Höyry-Kone teki 90-luvulla kyllä hienoa settiä, ja 2000-luvun suomalaisista Uzva on ollut ehkä mielenkiintoisinta mitä oon kuullut. Ja kyllä mä Mars Voltan kolmesta ekasta levystä tykkään kans. Myönnän tosin toki, että koska uudempi proge ei ole välittömästi viehättänyt, en oo jaksanut tonkia sitä syvemmälle, joten moni unohdettu klassikko on varmasti vielä kuulematta. Gösta Berlings Saga on vissiin aika hyvä?
Last edited by Kalossimies (03.07.2011 20:08)
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Myönnän tosin toki, että koska uudempi proge ei ole välittömästi viehättänyt, en oo jaksanut tonkia sitä syvemmälle, joten moni unohdettu klassikko on varmasti vielä kuulematta. Gösta Berlings Saga on vissiin aika hyvä?
No en oo itekään moneen vuoteen enää progeproge-genreä aktiivisesti seurannu, en osaa kauheesti nimetä uusia hotteja bändejä Joku Paatoksen eka kai oli 10 vuotta sitten kova juttu. Lyssna på.
Last edited by hezma (03.07.2011 20:28)
Offline
vuonna 1998 ilmestynyt (maailman paras jne jne) levy. anekdotenin ja landbergin tyyppejähän tuossa soittaa et menee progeketjuun jo senkin takia.
Offline
http://ecx.images-amazon.com/images/I/5 … AA300_.jpg
vuonna 1998 ilmestynyt (maailman paras jne jne) levy. anekdotenin ja landbergin tyyppejähän tuossa soittaa et menee progeketjuun jo senkin takia.
http://www.tosviol.net/ss/viewtopic.php?pid=666666#p666666
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline