You are not logged in.
Pages: 1
Jos vaikka tänne syntisi jotain keskusteluakin.
Side One
1. A FEAR OF FALLING UNDER
2. WHO WOULD HAVE THOUGHT
3. WAKING THE MONSTER
4. HOW TO BUILD A TIME MACHINE
5. CASEY
6. STEP INTO THE LIGHT
7. SING TO ME
8. A CONVERSATION WITH GOD
9. THE SUN IS ALWAYS BLINDING ME
10. LISTEN ALL YOU PEOPLE
11. THE ONLY ONE
12. BOMBS UP IN MY FACE
13. THE GREAT BIG DISCONNECT
Side Two
1. THE FUTURE HOLDS A LIONS HEART
2. ON THE VERGE OF SOMETHING WONDERFUL
3. NEVERLAND
4. WALK AWAY
5. MAYBE
6. ME MYSELF AND (I)
7. LUCKY TOWN
8. I JUST WANT YOU TO LOVE ME
9. SETTING SUN
10. A HUNDRED CHALLENING THINGS A BOY CAN DO
11. WORDS
12. THE TUNING OF VIOLINS
Olen varsin tietoinen että Darren Hayesin nimen kuuleminen ei keskiverto-Mitään UG:tä ei ole olemassa-janaria oikein koveta. Savage Garden ja ällöttävähkö So Beautiful -renkutus eivät varmasti tehneet suurta vaikutusta. Eikä viimekesäinen kaapista tuleminenkaan varmaan hiphophomofoobikkoja auta. Kaveri ehti olla jo naimisissakin naisen kanssa Shocked
Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan sitten SG:n päivien (nyt on hyvä muistaa että So Beautiful tehtiin SG:n kokoelmaa silmällä pitäen). Ensimmäinen soololevy Spin (2002) eli vielä jonkin verran Savage Gardenin hengessä henkilökohtaisemmasta otteesta huolimatta, mutta toinen pitkäsoitto The Tension And The Spark oli jo elektronisemmasta, kokeilevammasta ja henkilökohtaisemmasta otteestaan johtuen huomattavasti mielenkiintoisempi tapaus. Levy oli kuitenkin varsin vaihteleva tasoltaan, ja väkevien tunnepitoisten täysosumien Darkness, Sense Of Humor ja The Void jälkeen oli levy hienoinen pettymys. Levy epäonnistui etenkin tarjoamaan radioystävällistä elektropoppia tuotannon ollessa jonkin verran raakaa terävyyden puuttuessa.
Paljon on kuitenkin spermaa virrannut kakkoseen Hayesin kartanon makuuhuoneessa sen jälkeen ja kaksi uudelta levyltä tarjoiltua biisiä ovat lisänneet odotuksiani suurin harppauksin. Niin Who Would Have Thought? kuin Step Into The Light ovat molemmat tulkinnaltaan ja tuotannoltaan aivan huippuluokkaa. Kokeileva ote ei onneksi ole jäänyt matkan varrelle ja ilahduttavasti tuotantokin on niin perkeleen hyvää että tästä on varmasti odotettavissa kovan luokan hitti. Molemmat kappaleet on julkaistu Darrenin kotisivuilla animoitujen videoiden kera. En ole vielä sadan kuuntelukerran jälkeen valmis anaalisoimaan Darrenboyn sielukkaan tulkinnan kolahtavuutta mutta molemmat iskevät rajusti takaapäin. Hienoinen suosikkini on tällä hetkellä Step Into The Light.
Levy julkaistaan herran oman levy-yhtiön kautta joten kyseessä on siis sympaattinen indie-julkaisu. Tuplalevy tietysti hieman pelottaa, mutta kaikki julkaisusta vuotaneet tiedot ovat olleet pelkästään rohkaisevia. Ensimmäinen sinkku On The Verge Of Something Wonderful julkaistaan 8.8.2007 ja itse levy 20.8.2007.
Videobiisit voi kuunnella osoitteessa
http://www.darrenhayes.com/main.html Videos kohdasta.
Hauskempi kaveri voisi sanoa että nyt ollaan On The Verge Of Something Wonderful.
Last edited by qdes (30.06.2011 10:03)
Offline
Täähän on ihan hirveätä
Varikset komentavat
Offline
Syväanalyyseille toki
Varikset komentavat
Offline
http://youtube.com/watch?v=QCEDG9kvRtE linkki tuoreeseen musiikkivideoon mikä on samalla ensimmäinen sinkku.
Aivan perkeleen kova.
Offline
Luin, että Darren Hayman, ja olin ihan IIIIIK!!!
leposi Darren Hayman
Ei mulla muuta, moikka!
Offline
Mikäli D:llä on varaa jättää Fallen Angelin ja Oceanin kaltaisia loistavia kappaleita bonareiksi ja sinkun b-puoliksi niin en malta odottaa mitä itse levyllä on luvassa. Enää pari viikkoa...
On The Verge Of Something Wonderful.
Offline
OMFG SE ON VUOTANUT.
Offline
Piti vain tulla ilmoittamaan että tää näyttäisi tulevan vuoden parhaaksi levyksi.
Offline
http://www.wearesmug.com/ Ilmainen sivuprojektilevy.
Offline
Taas mennään.
Darren Hayes on palannut isolle levy-yhtiölle kaupallisesti flopanneen itsejulkaistun tuplalevyn jälkeen. Uuden albumin Secret Codes and Battleships pitäisi tulla vielä tämän vuoden aikana. Eilen julkaistiin uusi sinkku Talk Talk Talk ja vaikuttaa hemmetin lupaavalta.
Offline
Truly, Madly, Deeply
Saisko otsikkoon Savage Gardenin?
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Aina kun näen tämän nimen niin näen silmissäni Warren Haynesin ja mietin että mitä kummaa
Offline
Truly, Madly, Deeply
Saisko otsikkoon Savage Gardenin?
Hyvä ja tärkeä ehdotus, tehty!
En oikein osaa sanoa kumpi Savage Gardenin albumeista on parempi. Ensimmäisestä on vahvemmat muistikuvat lapsuudesta, mutta toinen on ehkä parempi kokonaisuus.
Offline
Sisko kuunteli Savage Gardenia silloin kun debyytti julkaistiin. Kuuntelin tässä yksi päivä levyä ja olihan siellä ihan tarttuvia biisejä. Truly Madly Deeply tosin tarttui aikanaan vähän liiankin hyvin...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Tämä on kai se "kunnon" sinkku.
Offline
Albumi tuli ulos vajaa kuukausi sitten, ja on ollut jatkuvassa pyörityksessä sen jälkeen. Tilasin Collector's editionin, missä tuli itse albumi-cd, bonus cd, violetti vinyyli ja 36-sivuinen booklet. Fantastisesti koottu paketti. Bonus cd:llä on kuusi albumitasoista biisiä, kaksi akustista live-biisiä ja neljä demoa, varsin mukavasti siis.
1 Taken By The Sea
2 Don't Give Up
3 Nearly Love
4 Black Out The Sun
5 Talk Talk Talk
6 Bloodstained Heart
7 God Walking Into The Room
8 Hurt
9 Roses
10 Stupid Mistake
11 Cruel Cruel World
12 The Siren's Call
Savage Gardenin hajottua Hayes teki yhden albumin haukotuttavaa täsmäpoppia (Spin 2002), minkä jälkeen siirtyi mielenkiintoisempaan suuntaan. The Tension and the Spark oli synkkä ja kokeellinen elektroninen albumi. Tämän jälkeen topicissa aiemminkin mainittu konseptitupla-albumi This Delicate Thing We've Made. Tällä albumilla Hayes palaa kohti Savage Gardenin viitoittamaa tietä. Albumi on ehdottomasti enemmän aikuispoppia kuin pari aiempaa albumia, kuitenkaan sortumatta hengettömään sokerointiin.
Darren Hayes uppoaa meikäläiseen varsin imelästä pop-tyylistään huolimatta, koska uskon mitä hän laulaa. Hayes laulaa sydämestään, ja kaverin maailmankuva on lähellä omaani. Kappaleet herra tekee itse (myös muille), ja se kuuluu persoonallisella tavalla nostaen musiikin peruspopin yläpuolelle.
Secret Codes And Battleships on Hayesin paras sooloalbumi, vaikka en olekkaan varma voiko siitä tulla minulle yhtä rakasta kuin The Tension and the Sparkista. Levyllä ei ole yhtäkään kappaletta mistä en pitäisi, vaikka Roses ja Stupid Mistake eivät erityistä kiimaa nostatakkaan.
Kohokohtia:
Taken By The Sea. Darren on aina osannut aloittaa levyt fantastisesti. Tämä on ehkä levyn seesteisin kappale, mutta sitäkin tunnepitoisempi ja asettaa loistavasti tunnelman loppualbumille. Viimeistään kertosäkeen kohdalla sydän sulaa.
Black Out The Sun. Jos Leona Lewis olisi levyttänyt tämän Hayesin tekemän kappaleen kuten alunperin piti, olisi tämä järkyttävän suuri hitti. Todella surullinen ja koskettava, mutta biisissä on myös potentiaalia pop-kappaleena.
Bloodstained Heart. Levyn kohokohta henkilökohtaisena suosikkina, mutta myös selkeästi pop-potentiaaliltaan. Kappaleessa on Coldplaymaisia elementtejä ilman turhaa stadionhuudatusta. Pelkkää raakaa tunnetta. Kaunis, kaunis kappale.
Siren's Call. Täydellinen loppu albumille.
Bonus-levyltä pitää mainita myös Nothing joka olisi sopinut itse albumille mahtavasti.
Suuri suosikki vuoden albumiksi.
Offline
topicin huomattuani piti kuunnella "affirmation" taas ja onhan tää nyt ihan järjetöntä parhautta.
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
Pages: 1