You are not logged in.
Tällanen dreamy pop muokattuna vähän kreisimmän elektronica-käsittelyn läpi kiinnostais just nyt. Ei tää biisi ihan osu, mutta lähellä ollaan:
edit: onhan tää parhautta.
Last edited by Laatu (24.06.2011 14:40)
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Offline
Onko tästä ollut puhetta? Young Montana?: englantilaista musiikkia joka kuulostaa englantilaiselta musiikilta.
Young Montana? - 'Limerence' Album Sampler <<< OUT NOW by Young Montana?
Young Montana? - Suchbeats (feat. Stainless Steele)
Last edited by kuddgalen (04.07.2011 11:11)
Offline
Uus Clouds on ihan mahtava. Pölyiset soundit ja affektiiviset soinnut. Muuta ei tartte.
Vuoden nuori muotoilija.
Offline
Kiitti vinkistä kuddgalen, Young Montana oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Kiitti vinkistä kuddgalen, Young Montana oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
Eipä kestä. Aika ahkerasti olen kyseistä levyä kuunnellut ja aika monivivahteinen on.
Levyn lopetus (3:47->) on todella kova:
Offline
Mulle tulee tuosta ylläolevasta aika vahvasti mieleen Clark. Onks se jo tuttu täällä?
Offline
Onhan sille peräti ihan oma otsikko: http://www.tosviol.net/ss/viewtopic.php?id=1264
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
Kappas. No mutta tuolla ei näköjään oltu enää huomioitu mitenkään vuoden 2009 Totems Flarea, jolta toikin biisi on. Kova levy.
Offline
Growls Garden ep on kyllä tuttu ja olen siitä ihan tykänny mutta voipi olla tuo totems flare kokonaan kuulematta.
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
Vanha suosikki vuosien takaa.
Last edited by sheino (11.07.2011 22:04)
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Joskus 1990-luvun lopulla Guidance Recordingsin julkaisut taisivat olla parasta mitä silloin deep house-skenessä tapahtui. Julkaisujen taso tosin vähän heitteli ja loppua kohden poljento tuntui uupuvan aika geneeriseen menoon, mutta muutamia helmiä on jäänyt mieleen..
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Jollain tavalla itse vielä tykkään Ludovic Navarren (St Germain) varhaistuotoksista 1990-luvun alkupuolelta (1992-1994). Tässä pari niitä.
Last edited by sheino (11.07.2011 22:50)
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Joskus 1990-luvun lopulla Guidance Recordingsin julkaisut taisivat olla parasta mitä silloin deep house-skenessä tapahtui.
Sikäli kyllä vahva eri että olihan tuolloin esim. Moodymann ja Theo Parrish ym. kovimmassa iskussaan. Muistan kun Leena Lehtinen soitti tämän jossain ohjelmassa ja olin ihan että nyt kyllä:
^ selvis vasta nyt että tuossa sämplätään Princen haastattelua.
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
Poirier (aka Ghislain Poirier)!
Offline
Uutta MMMäää.
Offline
Kun täällä deep housesta puhe niin laitanpa listaan pari Pépé Bradockkia luontevana jatkeena ajokoiran listaan, itellehän nämä parasta deep housea mitä tehty:
Leenan showssa nämäkin ekaa kertaa luultavimmin kuulin.
edit: toimihan se upotus vihdoin
Last edited by vesihiisi (13.07.2011 15:02)
Offline
sheino wrote:Joskus 1990-luvun lopulla Guidance Recordingsin julkaisut taisivat olla parasta mitä silloin deep house-skenessä tapahtui.
Sikäli kyllä vahva eri että olihan tuolloin esim. Moodymann ja Theo Parrish ym. kovimmassa iskussaan. Muistan kun Leena Lehtinen soitti tämän jossain ohjelmassa ja olin ihan että nyt kyllä..
Olisin ehkä voinut ilmaista tuon vähän tarkemmin: silloin 1990-luvun lopulla itsestäni tuntui, että Guidance ja Chicagon deep house-skene (Glenn Underground, Boo Williams jne.) on parasta ikinä. Nyt tuntuu, että sitä vastoin paremmin aikaa ovat kestäneet nuo mainitsemasi Moodymannin ja Theo Parrishin tuotokset kuin ne mistä silloin itse diggailin. Muistan joskus itse kuulleeni silloin jonkun Theo Parrishin julkaisun (en muista mikä) ja päällimmäisenä ajatuksena oli silloin se, että "eihän toi ees osaa ohjelmoida". Vasta nyt myöhemmin oon syttynyt Parrishin vähän reilummalla kädellä tuotetulle meiningille, kun silloin taas sellainen vähän siloitellumpi deep house-tiluttelu (vieläkin hyllystä löytyy Spiritual Life Musicin julkaisuja..) iski enemmän. Tosin tykkäsin silloin jo Moodymannista enkä todellakaan ole katunut Silentintroductionin hankkimista vinyylinä 60 markalla käytettynä.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Laitetaanpa tähän perään vielä Moodymannin tuore haastattelu:
Valitettavasti on käynyt rosvo.
Offline
guidance oli itelle kans joskus kova juttu, samoin toi deepsiden tolerance ep. kesällä tuli ihastuttua täysillä bounceen, new orleansin nuoriso se vaan osaa. Tästä lähtee:
http://504nolalive.blogspot.com/
http://wheretheyatnola.com/index.php
http://soundcloud.com/thebouncespot
http://nolabounce.com/
Muuten on tullu kuunneltua lähinnä vanhoja juttuja, tai no emusicista kun ostin heinäkuun saldon tyhjäksi, niin lähtihän siinä kaikkee uutta mukaan, mikäköhän niistä olis ollu covinta, pitää tsekata.
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Uutta MMMäää.
Piru vie mikä biisi, ostoon läks just. Nyt pitää vaan löytää bileet missä vois soittaa ton ja sit tän:
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Sen verran ihq maksi tarttui eilen kaupasta mukaan että postataan nyt molemmilta puolilta:
Onko kukaan tuota Duffstepin albumia kuunnellut, millanenkohan on?
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
oho, tattist
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
half-life 2:n pelaaminen ja omien musiikkien valkkaaminen taustalle soimaan
Johon liittyen, hyvät gimmat ja (miten tää menee jos se alkup. sana viittaa naiseen, eikä mieheen
vrt. kundit ja kundittaret) [...], tää on soinu kovasti paljon luureissa tää Cosmin TRG:n A Universal Crush -EP.
iHAMMASHTAVA.
yksityiskohtana mainittakoon että mua viehättää kovasti näiden tyyppien tapa pitchata sampleja, tulee
kasari/ysärin alun house mieleen. (tos ao. biisissä ei sitä juttua oo MUT HEI)
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
eiku onpa.
nojoo.
kaipa se on sitä COZMIST TRIGGERÖINTII KAIKKI MENEE UP AND DOWN PARTY TIME 2011
Oon allerginen sellaiselle teoreettiselle höpinälle, jossa länsimainen yhteiskunta on tuhoon tuomittu vailla selityksiä tai avauksia siitä miksi näin välttämättä on ja miten se kiteytyy erityisen hyvin berliiniläisessä cappuccinossa ja sushikebabissa
Offline
Saman jannun Now You Know ep:tä kuunnellu, tää ei oo yhtä diippii kun toi yllä oleva biisi mut KAI TÄÄ KAIKKI MENEE UP AND DOWN PARTY TIME 2011 KUITESKI
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
Vanha suosikki.
Last edited by sheino (07.08.2011 21:40)
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Lisää vanhoja suosikkeja..
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Ja vielä kaksi samalta levyltä.
Last edited by sheino (07.08.2011 22:03)
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline