You are not logged in.
Talking Heads LPs to Be Expanded as DualDiscs
Ray Suzuki reports:
In early October, the entire studio catalog of the Talking Heads will be issued in DualDisc format, which has a regular CD on one side and a Dolby 5.1 version on its flip. Each disc-- Talking Heads 77, More Songs About Buildings and Food, Fear of Music, Remain in Light, Speaking in Tongues, Little Creatures, True Stories, and Naked-- is to be issued by Rhino and will feature additional content such as live performances, video, outtakes, and alternate versions of familiar Heads faves-- many of which will be presented as 5.1 mixes.
According to Billboard, highlights from the reissue campaign include video of early live performances of "Pulled Up" and "I Feel It in My Heart" (on 77), an alternate mix of "Burning Down the House" (from Speaking in Tongues), and outtakes such as "Dancing for Money" (Fear of Music) and "Double Groove", "Fela's Riff", "Right Start", and "Unison" (all in various stages of completion; from Remain in Light).
In recent years, Rhino has released numerous other Talking Heads collections: The awkwardly designed Once in a Lifetime box set, self-explanatory primer The Best of Talking Heads, and the long-overdue digital bow of the band's "other" live record, a recently expanded version of The Name of This Band Is Talking Heads.
* Talking Heads (fan site): http://www.talking-heads.net/
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Minulla on viime aikoina ollut kovassa kuuntelussa sekä 'Remain In Light' että debyyttilevy '77'. Varsinkin ensiksi mainitussa tuotanto on aivan huippua, enomainen poppisaundimaailma on kuorrutettu tavattomalla määrällä kaikkia pikku perkussioita ja nippelöintiä, niin että joka kerralla löytää melkein jotain uutta. Ja varmaan parhaimman saundinen basso mitä olen kuullut äänitetyn. Siitä levystä löytyy nyansseja iäksi, vaikka onhan niillä musiikillisesti parempiakin. More Songs About Buildings And Food on ehkäpä suosikkilevyni noilta.
Mitä tulee tuohon uudelleenjulkaisuun Dolbyna, niin eipä se valitettavasti mitään kostuta, kun ei ole neljää tavallista ja sitten bassokaiutinta, eli tuommoista kotiteatteriratkaisua. Tavallisissa kahden kaiuttimen stereoissahan tuo Dolby ei siis vaikuta mitenkään, ja stereomiksaukset meillä kaikilla varmaan on jo.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Kuten muutaman kerran onkin tullut todettua, neljä ekaa + The Name of This Band... -live ovat kaikki edelleen loistokkaita levyjä. Jos suosikkia kysyttäisiin juuri nyt, saattaisin jopa päätyä 77:iin.
Mitään superhifistirunkkariversioita en aio ostaa ikinä, hyi olkoon
This must be what jail / I will scratch
Offline
Smaa, joskin nuo extrat kiehtovat kyllä allekirjoittanutta. Once In A Lifetime boksi on muuten hinå!
Itse lasken vielä Remain in Lightin jälkeen julkaistun Speaking In Tonguesin tuohon klassikkolevykastiin, eikä Nakedia lukuunottamatta "tatsi" kovinkaan paljoa kirpoile. The Name Of This Band Is Talking Heads Live, oli sitten kysymyksessä alkuperäinen tuplavinyyli tai uusi laajennettu tupla cd (kannattaa hankkia cd jos ei ole kuullut/tottunut vinyyliversioon ja sen biisijärjestykseen), on mielestäni vaatimattomasti ilmaistuna maailman paras livelevy.
... ja stop making sense kenties yksi parhaista visuaalisista live taltioinneista. Siitä tietysti suuri kunnia Jonathan Demmelle. Mahtava ohjaus..
"Every second counts
When I am with you
I think you are a pig
You should be in a zoo"
- Bernard Sumner
Offline
Stop Making Sense pääsee tosiaan oikeuksiinsa vasta kun myös visuaalinen puoli on esillä - itse livelevyä en ole koskaan oikein jaksanut, mutta dvd = parhutta.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Onhan se aika kehno, mutta Love for Sale ja People Like Us olivat muistaakseni ihan kivoja renkutuksia.
This must be what jail / I will scratch
Offline
11. ja 14.1. menis tuo Stop Making Sense Orionissa. 14. päivä ei kyllä mitenkään pysty mennä, mutta 11. päivä vois käydä, kun kerta tuota täälläkin kovati on kehuttu. En kyllä tunne Talking Headsin tuotantoa juuri yhtään. Mulla on se levy missä on psykokilleri, muuta en oo ikinä kuullu. Yksittäisiä biisejä tietenkin aina jossain...
Offline
Stop Making Sense tuli käytyä katsomassa. Oli kyllä aivan loistava livetallenne. Useammankin kerran sai repsätä Byrnen jättipuvulle ja uskomattomille tanssiliikkeille joille Ian Curtiskin jää kakkoseksi. Ihan jokaisesta biisistä en tykännyt, mutta varsinkin Psycho Killer ja Heaven jäivät alkupuolelta mieleen. Burning Down The House kuulosti myös todella kovalta. Tom Tom Clubin esittämä Genius Of Love oli myös muistaakseni hyvä. Onneksi tuli hankittua tuo soundtrack-LP aiemmin kesällä divarista niin pääsee ainakin jotain noista biiseistä fiilistelemään levyltäkin. Harmi vaan, että monta hyvää puuttuu ja biisien järjestyskin taitaa olla sotkettu. Pitänee ottaa niitä alkupään levyjä uudestaan taas kuunteluun jos vaikka osaisin niitäkin.
Niin ja repsäsin rumpalin, komppikitaristin ja perkussionistin irstaille katseille keikan lopussa. Pojilla oli selväsi jo keikan jälkeiset bileet mielessä siinä vaiheessa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Olihan tuo Stop Making Sense ajoittain vallan repsäyttävä. Biiseistä jäi mieleen lähinnä samat kuin Alxityllä. Byrnen muuveille ja etenkin sille helkkarin isolle puvulle iso peukku. Enpä kyllä ole ryntäämässä näitten levyjä ostamaan siltikään.
Offline
Lainasin kirjastosta bändin kokoelman ja totesin, että onhan mm. Pyscho Killerin ja Heavenin studioversiotkin tajuttoman kovia biisejä. Pitää varmaan alkaa hankkia ihan studiolevyjäkin... Speaking In Tonguesiin asti kaikki on varmaan hyviä?
Naked näytti olevan Jeppiksessä divarina, mutta siitä kannattanee pysyä erossa...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Oulusta ei löytynyt kuin The Name Of This Band Is Talking Heads, joka on kieltämättä todella hyvä live. Ei tosin ehkä aivan niin hyvä kokonaisuus kuin Stop Making Sense, mutta onhan tällä paljon enemmän biisejä ja toki joukossa on myös aivan loistavia. Psycho Killerkin on mukana kahtena eri versiona, joista ensimmäinen on ihan hyvä toinen aika löysä. The Big Country on noussut uudeksi suosikkibiisikseni mahtavien kitarasaundiensa takia. Heavenista on myös hieno versio. Don't Worry About The Goverment, Air, Found A Job, Life During Wartime ja Once In A Lifetime ovat muut suosikkini. Hieman yllättäen toisen levyn legendaarisen kymmenhenkisen kokoonpanon soitantaa tulee kuunneltua harvemmin kuin ensimmäistä levyä.
Speaking In Tongues on myös löytänyt paikkansa levyhyllyyn ja olihan se aika pitkälti sellainen kuin arvasinkin. Ehkä hieman lyhyehkö vaan. Ehkä kerron siitä joskus lisääkin... ei liikaa yhteen spämmiin.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Neljä ekaa on kuitenkin parhaat, hanki ne ensin.
Offline
Talking Heads on ehkä parasta ikinä!-spåm.
Enpä olisi uskonut, että tällainen meno uppoaa minuun näin hyvin. Nämä kasarisoundit kuulostavat näillä todella toimivilta ja biisit svengaavat niin ettei niitä pysty paikallaan kuunnella. Aina tekee mieli alkaa hyppiä ja väännellä käsiä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Fear Of Musicin uusi ihme-remasteri hankittu. Kyllä remasterointi noihin biiseihin uutta potkua tuo ja en käsitä miten olen joskus ollut tykkäämättä I Zimbrasta. Vaihtoehtoisetkin versiot on ainakin pääosin oikein hyviä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Aika paljon on Fear Of Musicia tullut viime aikoina kuunneltua. Oikein hyvä kokonaisuushan tämä kieltämättä on, vaikkei levyltä nousekaan esiin Heavenin lisäksi suurempia hittejä.
I Zimbra toimii hyvänä avauksena levylle ja kutenkin jo aiemmin totesin olen siitä alkanut pitää. Jotkut taitavat pitää sitä jopa levyn parhaana biisinä. Mind ja Paper ovat oikein toimivia biisejä, mutta eivät toisaalta nouse mitenkään erityisesti esiin. Itse asiassa en niistä paljoa edes muista. Cities taas on selvä kohokohta levyllä. Todella tarttuva rytmi ja voin hyvin kuvitella miten Byrne on nyökytänyt päätään tätä laulaessaan sillä sille tyypillisellä tavalla, josta tulee mieleen joku lintu.
Life During Wartime ei kuulosta aivan niin hienolta levyllä kuin Stop Making Sensellä, mutta huippubiisi joka tapauksessa. Memories Can't Wait alkaa hienolla painostavalla kitaroinnilla ja muuten alussa on aika uhkaava tunnelma. Sanoisin että juuri tämä biisi lienee hyötyneen eniten remasteroinnista (vaikka en enää muistakaan millainen se remasteroimaton versio oli). Tykkään kovasti kitaroista ja etenkin kitarasoundista tässä biisissä. Air olisi ilman loistavia kitaroitaan ehkä jopa hieman tylsempi biisi, mutta onneksi ei kuitenkaan ole. Ja onhan siinä toki aika mielenkiintoiset sanatkin.
Heaven on sitten se levyn huippuhetki mielestäni. Kaikki toimii niin hienosti kuin vaan voi. Jos haluaisin saada jonkun ihmisen kuuntelemaan Talking Headsia soittaisin hänelle luultavasti Heavenin tai Psycho Killerin. Tai Big Countryn tai... Hieno biisi joka tapauksessa. Animals on minusta taas levyn heikoin biisi. Alku on niin tyypillistä Talking Headsia kuin vaan voi olla ja tässä vaiheessa alkaa tuntua, että eikös tällä levyllä ole jo 4-5 ihan samalla tavalla alkavaa biisiä. Biisi ei oikein pääse missään vaiheessa käyntiin ja sanoituskaan ei biisiä keskinkertaisuudesta pelasta. Electric Guitar taisi olla se biisi, joka kuulosti ihan David Bowielta. No onhan Brian Eno tätä ollut tuottamassa, että ehkä se soundi on tullut sieltä. Drugs on ihan hyvä lopetus hienolle levylle, vaikka ei mikään huippubiisi olekaan.
Mainitaan vielä, että Citiesin alternate-versio on melkeinpä alkuperäistä parempi!
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
I Zimbra taitaa olla tosiaan levyn paras piisi. Electric Guitar ja Drugs tulee aika lähelle.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Mä taas kuulin Fear of Musicin silloin kun se ilmestyi ja siksi Life During Wartime teki ehkä suurimman vaikutuksen. Cities, Heaven ja Fear sekä I Zimbra tulivat kovaa perässä. Jostain syystä mulle on kuitenkin ehkä rakkain Talkkareiden eka levy, se on niin raikkaanhermostunut.
Offline
psykokarkki wrote:Jean-Babtiste wrote:This Must Be the Place - selkeesti paras Talking Heads -biisi.
ei paha, mutta mikään ei vaan ylitä ikinä once in a lifetimea. silkkaa neroutta.
EDIT: oho, luulin et tää oli talking heads -otsikko. spåm
Jatketaan tästä "siellä".
täällä ollaan.
en ole kyllä aikoihin kuunnellut, mutta sitä enon ja byrnen my life in the bush of ghostsia tuli kyllä pyöräytettyä viikonloppuna.
Offline
Itse sanoisin Big Countryn, Psycho Killerin, Heavenin tai jopa This Must Be The Place (Naive Melodyn) olevan bändin parhaan biisin. Kaikkia biisejä en tosin ole kuullutkaan. Ja nyt vasta huomasin, että Jean-Babtiste oli myös hehkuttanut tuota This Must Be The Placea... En vaan aluksi tajunnut mikä biisi oli kyseessä kun tuo biisin suluissa oleva nimen loppuosa kertoo biisistä huomattavasti enemmän...
EDIT: voi viiva!
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kerrotaan nyt vielä, että Name Of The Band Is Talking Heads-liveltä löytyvä Big Country on selvästi levyversiota parempi. Tai ainakaan levyversio ei niin hyvältä kuulostanut kun sitä viimeksi kuuntelin.
More Songs About Buildings And Foodin toka biisi With Our Loven alku kuulostaa muuten ihan Absoluuttiselta Nollapisteeltä. Odotan aina että koska Liimatan laulu alkaa kuulua. Laitailin kyseisen levyn, 77:n, Remain In Lightin ja vielä Tom Tom Clubin levyn kuunneltavaksi kun kerran on innostus päällä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Paras biisi vois olla vaikkapa The Great Curve.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Jos nää on Talkkarit, mikä on Talk Talk? Talktalkkarit?
Offline
Talk Talk = Talkkarit, Talking Heads = Hedarit?
This must be what jail / I will scratch
Offline
Varikset komentavat
Offline
Ei tämä Tom Tom Clubin levy jaksa innostaa yhtään samalla tavalla kuin Talking Headsin levyt. Byrne puuttuu... Siinä Stop Making Sensellä Genius Of Love toimii tosin hienosti välipalana.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Stop Making Sensen soundtrack-cd (versio jossa on kaikki biisit) ja More Songs About Buildings And Food tuli myös hankittua. Ensinmainitusta ei paljoa uutta ole sanottavana ja jälkimmäisestä on pikku hiljaa kasvamassa suosikkini, vaikka aluksi pidinkin sitä melko heikkona ja tasapaksuna. Levy kuitenkin paranee huomattavasti loppua kohti ja biisikolmikko Stay Hungry, Take Me To The River ja The Big Country ovat aivan parhautta. Plussaa vielä hienosta polaroid-kollaasi-kannesta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Alxityn vika, rupesi hirveästi haluttamaan ostaa Talking Headsin levyjä.
Katselin tässä aamulla muuten More Songsin ekstroja ja tulipa mieleeni, että joku Found A Jobin liveveto ei kuulosta olevan kaukana jostain Televionista. Todella monipuolinen bändi, joka onnistui säilyttämään kiinnostavuutensa pitkään aikakautena, jolloin moni muu sortui paskan tekemiseen. Jotenkin oli aluksi vaikea edes mieltää tätä bändiä osaksi 70-luvun New York "skeneä". Tuntuu että ne bändit olivat post-punkia jo ennen punkin syntymää...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on / And the späm goes on.
Älä päästä painiks sitä
Offline