You are not logged in.
Pages: 1
Offline
Laitetaas jotain pohjustusta vielä... Tylsästi Allmusicia lainaillen voisi kai todeta, että Ayler oli yksi free jazzin "suurista" ja lisäksi myös yksi ristiriitaisimmista henkilöistä sekä musiikillisesti, että ilmeisesti myös yksityiselämänsä puolesta. Musiikissaan Ayler otti vaikutteita ainakin (1900-luvun alun) kansanmusiikista sekä John Coltranen soitannasta. Viimeisinä vuosina mukaan tulivat myös soul- ja rock-vaikutteet. Marraskuussa 1970 Ayler löytyi hukkuneena New Yorkin East Riverista.
Levytyksistä Live in Greenwich Villagea pidetään suuressa arvossa ja myöhempi The Complete Impulse Sessions löytyy omasta levyhyllystänikin. Kyseessä on aika massiivinen paketti ja kertaakaan en ole molempia cd:tä jaksanut putkeen kuunnella. Koska itse en osaa levyltä löytyvää musiikkia kovinkaan hyvin sanoiksi pukea lainaan taas Allmusicia: "The Village gigs reveal the mature Ayler whose music embodied bold contradictions: There are the sweet, childlike, singalong melodies contrasted with violent screaming peals of emotion, contrasted with the gospel and R&B shouts of jubilation, all moving into and through one another."
New Grass yllätti positiivisesti helpolla lähestyttävyydellään soul-vaikutteineen ja sähköbassoineen. Biisit tuntuvat olevan todella hyviä ja soittamisen riemu välittyy hienosti. Jazz-topikissa tästä olikin jo keskustelua...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Tässä vaiheessa en jaksa sanoa muuta kuin: parasta ikinä!
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Tuttu ainoastaan Spiritual Unity, mahtava levy. Loppu tuotanto on varmasti KP = kuulematta parasta. Ilmeisesti Greenwich live seuraavaksi kuulolle.
Noin 130-kiloinen naapurinmies, 23-vuotias mies ja alusvaatteisillaan ollut nainen kaatuivat ojaan.
Tehokkain tapa piiloutua on painua pohjaan, ja jos miehistö makaa punkissaan eikä tuota energiaa ja hiilidioksidia niin kolmesta viiteen päivään voi olla siellä
Offline
näinhän se meni että john coltrane oli isä, pharoah sanders poika, ja ayler sitten pyhä henki. viime aikoina aika vähän tullut jatsia kuunneltua, mutta kyllä se greenwich village - complete impulse recordings -tupla oli muistaakseni aika huikea.
Offline
Tuttu ainoastaan Spiritual Unity, mahtava levy. Loppu tuotanto on varmasti KP = kuulematta parasta. Ilmeisesti Greenwich live seuraavaksi kuulolle.
Mä en tajua tätä kyllä nyt ollenkaan... Vai onko tämä joku läppä? Vai tarkoitatko loppupään tuotantoa? Oli miten oli niin en tajua miksi jazz automaattisesti muuttuu paskaksi jos siihen ottaa vaikutteita jostain ns. kevyemmän musiikin tyylistä.
Mutta itse aiheeseen vielä eli tänään siis 16.55 Teemalta Nimeni on Albert Ayler (spämmätään nyt tähän otsikkoon vielä). Psykokarkin analyysiin ei kyllä oikeastaan muuta lisättävää kuin, että mä olisin melkeinpä valmis korvaamaan Pharaoahin Roland Kirkilla poikana.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
KP on vain niin vakiintunut lyhenne
Offline
Joo meinasin vaan, että vaikea uskoa muun tuotannon olevan huonoa
Noin 130-kiloinen naapurinmies, 23-vuotias mies ja alusvaatteisillaan ollut nainen kaatuivat ojaan.
Tehokkain tapa piiloutua on painua pohjaan, ja jos miehistö makaa punkissaan eikä tuota energiaa ja hiilidioksidia niin kolmesta viiteen päivään voi olla siellä
Offline
Alxity ei osaa lukea
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Huikea jätkä! New Grass kuuluu parhaimpiin bilelevyihin.
bzort glorf bööth
Offline
Alxity ei osaa lukea
Enpä muuten näköjään osannutkaan! Mutta parempi näin
Nyt viskiä ja New Grass! Oli muuten hyvä dokkari. Pitänee hankkia jatkossa myös ainakin Spiritual Unity!
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Hämmentävä mies. Parhaimmillaan (vaikka Spirits Rejoice missä tahansa muodossa) orgastisinta musisointia ikinä, ankeimmillaan (Music Is the Healing Force of the Universe heikoimmillaan) liki kuuntelukelvotonta köntsää. Neron merkki
This must be what jail / I will scratch
Offline
Tässä vaiheessa en jaksa sanoa muuta kuin: parasta ikinä!
Offline
Offline
Aylerillekin näköjään oli oma otsikko! Nostetaanpas huvikseen ylös. Love Cry ja The Last Album on nyt siis julkaistu yhdelle cd:lle niputettuna. Ensinmainitusta en oikein parilla kuuntelulla ole saanut mitään otetta. Hieman samanlaista vaikuttaisi olevan kuin Greenwich live, joka sekin on sen verran tuhti kuunteluelämys etten kovin usein tahdo jaksaa. The Last Album olikin sitten helpommin lähestyttävää ja jos New Grass oli Aylerin soul-levy niin The Last Album vaikutti olevan rokkilevy.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Offline
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
Pages: 1