You are not logged in.
Minusta tuntuu nykyään, että pidän Smiley Smile -levystä jopa enemmän kuin Pet Soundsista, etenkin sen jälkeen kun sain ensiksi mainitun vihdoin vinyylinä. On kutkuttavaa toisinaan miettiä, miltä Smile olisi kuulostanut valmiina, tällä versiollahan siitä ovat lopullisessa muodossaan vain avausbiisi Heroes and Villains, ja sitten tietysti Good Vibrations, joka on mielestäni ehkä kaikkien aikojen pop-kappale. Olen niin suuri Van Dyke Parks -fani, että jo senkin takia. Miettikääpä nyt, Parksin lyriikat yhdistettynä Wilsonin erehtymättömään melodian- ja harmoniantajuun, yhdistettynä Carol Kaye:n & kumppaneiden soitantaan. Onhan Smile melkeinpä virallisesti se kaikkien aikojen ilmestymätön levy.
En ole vielä uskaltanut kuulla sitä uudelleenäänitystä, mutta jo studiotekniikan kehittymisen takia voinemme puhua näistä levyistä aivan omina tapauksinaan.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Oma tuntemukseni rajoittuu vanhempien hittien ohella Pet Soundsiin, Surf's Upiin ja hieman tuohon Smilen uusioversioon. Noista keskimmäinen on mielestäni joksenkin aliarvostettu, vaikka pari hutia levylle mahtuukin. Pet Sounds sen sijaan on glooriansa ansainnut - edelleen aika maagista musisointia Wouldn't It Be Nicen alkutahdeista Caroline No'hun saakka.
Koska Van Dyke Parksille oma topikki?
This must be what jail / I will scratch
Offline
Minä pidin SS:n (smiley smile/streetspirit senior) ensihuumassa tuota todella hyvänä, mutta arvostus ja tykkääminen on vähentynyt aikojen saatossa. Nykyään iskee jopa cd:n mukana tuleva Wild Honey kovemmin. Smiley Smile ei vain ole mielestäni kovin tasainen, enkä tarkoita niinkään tasoa vaan sävyä. Pet Sounds, jota en ole koskaan omistanut, taas on parantunut joka kuuntelemalla, eli on minulle vaikutukseltaan täysin päinvastainen levy; levy, joka voi vuosien varrella nousta hyvinkin korkealle kaikenlaisissa listoissani.
Kuuntelin viime viikolla pitkästä aikaa Song Cycleä ja ihmettelin taas kerran kuinka edellä aikaansa sitä voi joskus olla.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Sanoisinpa ettei Song Cycle ole edellä aikaansa, vaan täysin ajaton mestariteos... Mutta miksi fiilistelemme Parksin musiikkia aivan väärässä paikassa!
Sanotaan nyt jotain lisää Beach Boysista... Pet Sounds ja Smile-sessioihin liittyvä on ehkä parasta mitä voi suositella satunnaiselle kuuntelijalle, mutta kyllä noita varhaisia huolettoman keveitä hittejä kuuntelee myös mielellään. Taidokkaita lauluharmonioita ja hienoja poppikoukkuja löytyy biiseistä vaikka miten. Nerouteen asti ne ylsivät vasta noiden surf-alkuisten levyjen jälkeen. Itse en ole kuullut myöhempiä tuotoksia 70-luvun alussa ilmestyneen Sunflower-albumin jälkeen. Siinä on hetkensä, mutta paikoitellen väsähtynyttä menoa.. ilmeisesti eivät tuon paremmaksi enää pistäneetkään.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Sanoisinpa, että Song Cycle on hyvinkin oman aikansa tuote, vaikka pitääkin sisällään hyppysellisiä ajattomuutta.
Unohdin mainita edellä, että Smiley Smilen arvoa on jotenkin niin helppo korottaa jossittelulla. Olen tähän ainakin itse syyllistynyt.
Kokomo-hitti on aika kamala/humalassa-parhautta esimerkki yhtyeen myöhemmästä tuotannosta. Kamalin kappale ikinä?
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Ei minusta Song Cycle missään nimessä ole "oman aikansa tuote", tunnelma on enemmänkin jossain 1900-luvun alkupuoliskon amerikkalaisesta perinnemusiikissa, josta kuuluvat enimmät vaikutteetkin. Saundillisesti tuota nyt en millään saa sijoitettua sen enempää 60-luvulle kuin muuallekaan... ajatonta, erityisesti myös sovituksellisesta näkökulmasta.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
No siis, tuota minä tarkoitin. Siinä on sellainen ragtimehtava tunnelma, mutta juuri niiden ja tiettyjen psykedeelisten elementtien yhdisteleminen (+ soundiratkaisut) ovat minusta oman aikansa tuote samalla tavalla kuin Flaming Lipsin Soft Bulletin on selvästi oman aikansa tuote.
Tuolta ajalta kutsuisin kahta ensimmäistä The Bandin levyä paljon varauksettomammin ajattomiksi.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Pet Sounds top 3 yhden/parin kuuntelun perusteella haukuttujen levyjen joukos.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
EHKÄ! Kunnolla oon korkeintaan jaksanut kuunnella sen kaks ja puol kertaa mut epäilen etten sitäkä. Eikä kaduta. Mut myös kakrusta saakka se kuukausittain olkkaris pyöri jne jne. Mä mieluummin hypin ja pompin sillo beatlesin ja rollareiden tahdis. Vieläki totta munas.
Smiley Smile on parempi mut pääosin sekin aika keskinkertainen.
laddism begins at home
Offline
no alettiinhan täällä sentään puhua Musiikista... mistähän alkais... ehkäpä sunflowerin puolustamisesta. noin vuoden sisään olen tullut siihen tulokseen, että sunflower on suunnilleen parasta mitä bändi on tehnyt, levy täynnä huikeita mestariteoksia. forever, add some music to your day, all i wanna do, from my window jne jne. surf's up jää selvästi jälkeen, vaikka sieltäkin toki erottuu muutama huippu, ja harvinaista kyllä levy parantuu erityisesti loppua kohden... ikävä kyllä tuon jälkeisistä levyistä ei kannata puhua, vaikken niitä kaikkia ole edes kuullut. vanhoista tekee mieli mainita surfer girl ihan vaikka vain nimibiisinsä ansiosta, ja 60-luvun lopusta friends, aivan uskomaton klassikko ja mestariteos joka jostain syystä aina unohdetaan.
song cyclestä en sano mitään koska se ei kuulu tähän topicciin. (yritän vain esittää, koska suureksi häpeäkseni en ole sitä koskaan kuullut! anteeksi!)
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
suureksi häpeäkseni en ole sitä koskaan kuullut!
This must be what jail / I will scratch
Offline
vähän lisäkommentteja... beach boys > rolling bones
smiley smile on oikein hieno levy, jotkin biisit jopa parempia kuin smilellä, esim. (muistaakseni) wind chimes. mulla on joku smile-versio, mutta tuskinpa se sellainen olisi ollut jos olisi valmiiksi tehty, että spekuloinnille on aina varaa. ei siitä silti koskaan olisi pet soundsia parempaa saatu. uusintaversio on vielä täysin kuulematta, jotenkaan en viitsi ostaa halpaa jewelcase-versiota mutta tuntuisi tyhmältä maksaa itsensä kipeäksi siitä hienommasta kannesta...
nuo beach boys -levyjen cd-painokset on varsin mukavasti tehtyjä, mukavia bonuksia, yleensä 2 levyä yhdessä, ja mielenkiintoisia tarinoita biiseistä, mutta ihmetyttää miksi ihmeessä sunflower ja surf's up piti laittaa yhteen niin, ettei tilaa ole sunflowerin ylijäämäbiiseille, joista jopa kerrotaan siinä vihkosessa. olisi mukava kuulla niitä, siltä isolta kokoelmaboksilta kai löytyy jokunen biisi mutta ei kaikkia.
friends / 20/20 on ehdoton hankinta jos joku ei vielä ole kuullut.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Pet Sounds top 3 yliarvostetuimpien levyjen joukos?
Kyllä. Aika paljon on tullut kuunneltua, sillä jossain vaiheessa uskottelin itselleni että kyllä tämä kuuntelukertojen myötä aukeaa ja että kyseessä on ihan oikeasti klassikkolevy. Valitettavasti sitä se ei ole, muutama biisi on asteella "ihan kiva", mutta muuten...
Offline
piti viiä ala-asteella levyraatiin jotain ja kysyin siskolta, valitsin piits poissin Surfin' USAn ja jonku toisen niitten biisin väliltä.
että sellasia muistoja
pet sounds nyt olikin sitten mielenkiintoisempaa musiikkia, "mutta jotenkin se vain on jäänyt"
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
jesus & mary chainin surfin' usa versio on huippu, ja nimenomaan se 7" mix missä on se joku saarnaaja siinä alussa, vähänkö paras!!! b-puolella kill surf city, kyllä lähtee!
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
jesus & mary chainin surfin' usa versio on huippu, ja nimenomaan se 7" mix missä on se joku saarnaaja siinä alussa, vähänkö paras!!! b-puolella kill surf city, kyllä lähtee!
En ole kuullut kuin ne Barbed Wire Kisses -versiot, mutta silti: Kyllä! Ihan huippuja ovat!
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
no kill surf city kyllä! usaata en o kuullukaan...
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
01. Hmm, no Pet Sounds on ollut lempilevyni niin kauan kuin muistan. En usko, että löydän koskaan yhtään levyä mikä olisi onnistunut pakkaamaan niin paljon tunnetta melodioihin (jotka onnistuvat olemaan samalla usein vielä niin tarttuvia) ja sanoituksiin (jotka ovat vieläkin niin ajattomia, että niihin voi samaistua) ja niin tasaiseen tahtiin ettei yksikään biisi petä.
02. Friends / 20/20 oli ensimmäinen twoferini Pet Soundsin jälkeen ja tästä syystä Friends on aina ollut yksi lempparilevyistä. Oikeassa mielentilassa se saa niin hyvälle tuulelle, että saatan vahingossa kehua sen paremmaksi kuin Pet Sounds.
03. 20/20 on ehdottomasti heikompi twoferistä ja kokonaisuutena se ei muutenkaan solju, mutta levyhän oli muutenkin vain periaatteessa kokoelma ylijäämäbiiseistä, koska Beach Boysien piti saada Capitolin kanssa sopimus umpeen. Time to Get Alone tosin on yksi lempi BB-kappaleistani kautta aikojen ja SMiLE biisit ovat parhautta myös tottakai.
04. Good Vibrations on ihan hirveän yliarvostettu, ei luultavasti mahtuisi edes minun top 30 BB biiseihin. Se oli ehkä oudoin USAn single listan #1 biiseistä siihen aikaan, mutta ei todellakaan mikään mestariteos mitä ihmiset antavat ymmärtää. Ehkä tästä syystä en pidä myöskään Smiley Smilen herskan voimalla tehdyistä tulkinnoista joiden alkuperäiset SMiLE versiot (oli ne sitten 04 tai 67 sessioista) Heroes and Villainsista, Wind Chimesistä, Vegatablesista ja Wonderfulista ovat niin niin niin paljon parempia. Smiley Smile on minusta vain luuranko siitä mitä SMiLE olisi voinut olla ja siitä syystä en pidä sitä edes kunnon albumina. Turha teos minusta.
05. Wild Honey on ainut 60-luvun levyistä joihin en ole tutustunut paremmin kokonaisuutena, mutta Darlin', I Was Made to Love Her, Wild Honey, Carl Wilsonin vokaalit ja biisien soul henkisyys kyllä puree pintapuolisin. Pitää tutustua tarkemmin.
06. Today! on kolmas lempparini Friendsin kanssa. Mahtavan a-puolen jälkeen joka on täynnä parhaita "fun, fun fun, happy, happy, happy" -biisejä kautta aikojen (olihan siellä When I Grow Up (To Be a Man) joka raapaisi jo vähän vakavampia ja monipuolisempia aiheita sanoituksellisesti), mutta sitten b-puolella heittäydytään Pet Soundsin tasoiseen tunnelataukseen kyllä kaikilla tahoilla viimeistä biisiä, eli sitä "haastattelua" lukuun ottamatta joka on kyllä aivan turha. Minulla on myös bootlegejä kyseisen albumin sessioista ja pakko sanoa, että harvoin tulee vastaan yhtä rivoa sessiota, varsinkin kun kyse on vokaalejen äänityksestä. Pojilla alkaa menemään maltti nauhoitusten kanssa, kun ollaan jo jossain viidessäkymmenennessä otossa ja juttujen taso menee alas päin.
07. Summer Days (And Summer Nights!!) on vähän outo välikappale Today!n ja Pet Soundsin välissä. Jotenkin tuntuu oudolta, että Brian tekisi tällaisen fillerin täyteisen albumin edellisen lähes-mestariteoksen jälkeen, luultavasti Capitolin painostuksen alla. Tosin ehkä oli vain hyvä asia, että Brian pääsi harjoittamaan tuottamistaitojaan vielä yhen levyn verran. Let Him Run Wild on taas yksi niistä biiseistä jotka saa minut aina kananlihalle. Se taitaakin sitten olla ainut aidosti hyvä biisi levyllä molempien, sanoituksen ja musiikin puolesta.
08. All Summer Long on kyllä ehdottomasti paras alkuaikojen levyistä. Albumihan on lähes aikansa parhaita levyjä. All Summer Long (jos olisin ollut teini 60-luvun Californiassa, tämä olisi ollut antheemini), I Get Around (paras "surf kappale" kautta aikojen), We'll Run Away (voisi melkeinpä olla vaikka Pet Soundsilla), Girls on the Beach (Brianin paras vokaalisovitus kautta aikojen). Sanoisin melkein että aliarvostetuin Beach Boys levy jonka asettaisin samalle viivalle Today!n, Friendsin ja Sunflowerin kanssa.
09. Surf's Up on levy jonka suhteen minulla on vähän ristiriitaisia tunteita. Toisaalta kyseessähän on melkein mestariteos, varsinkin tuo lopun trilogia, A Day in the Life of a Tree, 'Til I Die ja Surf's Up (joka on mielestäni The Beach Boysin paras kappale kautta aikojen). Lisää sekaannusta tuovat Carl Wilsonin eeppiset Feel Flows ja Long Promise Road, kun loppu on sitten melkein täyttä huttua.
10. Sunflower on sitten se viides ja viimeinen Beach Boys levy jota pidän hyvänä (eli fanitusasteikolla mestariteoksena). Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa lähes jokaisesta levyn biisistä. Tässä on yhdistetty kaikkien Pet Soundsin jälkeisten levyjen parhaat puolet. Wild Honeyn soul henkisyys Slip on Throughissa, Dennis Wilson vihdoin onnistui Foreverillä tekemään oman mestariteoksensa, kuten Bruce Johnston Deirdrellä. SMiLE vilahtaa Cool, Cool Waterissa, rokkaava kappaleetkin Got to Know the Woman ja It's About Time toimivat BB-muotissa ensimmäistä kertaa ja All I Wanna Dolla on ehkä Mike Loven kauneimmat vokaalit (viimeiset sellaiset laadussaan). Jotenkin tuntuu, että koko bändi tuli kasaan tämän albumin aikana. Jopa kaikkein "noloimmat" biisit, At My Window ja Tears in the Morning ovat miellyttävää kuunneltavaa vaikka vähän hävettääkin tunnustaa.
11. Holland ja Carl and the Passions ovat minulle uusimpia tuttavuuksia Beach Boys katalogissa ja molemmat näistä levyistä ovat pyörineet ahkerasti viime viikkojen aikana. Nämä molemmat ovat taas Beach Boysien aliarvostettujen levyjen kärkipäässä mielestäni. En uskonut kuulemaani ensimmäisellä kerralla vaikka BB-fanit olivatkin hypettäneet näitä kahta ihan tarpeeksi. Silti yllätyin miten tasokkaita molemmat levy kuitenkin olivat. Cuddle Up, Marcella, All This Is That, Sail on Sailor, California Saga, The Trader... kaikki nämä ovat sellaisia pop pläjäyksiä joita jaksaa kuunnella loputtomasti. Jos Beach Boys kuunneltava alkaa loppumaan niin tämä twoferi sitten ostoon.
12. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset dissaavat Love Youtä (okei, kyllä itseasiassa ymmärrän). MUTTA levyllä on kasa parhaita Beach Boys kappaleita sitten Sunflowerin, verhoutuneena vain mitä lapsellisimpiin sanoituksiin ja rumimpaan tuotantoon kautta aikojen. Kyseessähän on 1/3 mestariteos ja albumi jota voi huolettomasti kuunnella ilman skippaus nappia tylsänä sunnuntai-iltapäivänä.
13. Van Dyke Parksin Song Cycle ja Dennis Wilsonin Pacific Ocean Blue ovat tosiaan mestariteoksia myös omalla tahollaan, mutta nämä kaksi tarvitsevat omat threadinsa.
14. Harmittavasti jäi vielä mainitsematta All Summer Longia edeltävät albumit joilta kaikilta löytyy vähintään ne pari Brian Wilsonin timanttia jokaiselta, ja Love Youn jälkeiset albumit... joita ei itseasiassa edes tarvitsekaan mainita.
Aah, tästä taisi tulla liian pitkä. Eikö? Oli ilo kuluttaa tylsää iltapäivää tämän parissa. Taidan laittaa vähän Beach Boysiä soimaan.
Offline
kiitos plush! hmm, oon yrittänyt hollandia ja carl & the passionsia aina välillä mutta kun ei iske niin ei... ehkä vielä joskus tulee oikea mielentila.
at my window ja tears in the morning... ei yhtään noloja vaan pelkkää parhautta!
ootko plush kuullut niitä sunflowerilta ylijääneitä?
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
ootko plush kuullut niitä sunflowerilta ylijääneitä?
Hmm, en ole varma. Puhutkohan jostain tämän sivun http://www.btinternet.com/~bellagio/unreleased.html julkaisemattomasta albumista vai jostain bootlegistä? Tuolla on muuten aika kiva lista kaikista SMiLEn kaltaisista pieleen menneistä projekteista ja "mitä jos?" levyistä.
Minulla on myös nuo Endless Harmony ja Hawthorne, CA kompilaatiot jotka molemmat kannattaa ostaa jos tulevat vastaan kaupassa. Täynnä kivoja julkaisemattomia herkkupaloja, live, demoversioita, outtakeja ja muuta kivaa.
Offline
Plushille propsit laajasta kirjoituksesta. Olen kyllä täysin eri mieltä Good Vibrations -biisin ansioista - siinä kun kaikki pop-elementit vain loksahtavat täydellisesti yhteen, saundit, sanat, rakenne... juuri se mitä pop parhaimmillaan on: näennäisen yksinkertainen biisi, jonka helppous peittää satunnaiselta kuulijalta nerokkaat sävellykselliset hienoudet. Brian Wilson käytti rahaa biisin äänittämiseen enemmän kuin kukaan koskaan aiemmin, ja se myös kuuluu. Eri studiossa käytiin ottamassa bongarumpuja, ja marakassit sitten toiselta puolelta mannerta jne. Tuotannollisesti aivan täydellistä jälkeä. Soitannaltaan biisi on omaa luokkaansa, ja saundit ovat viimeisen päälle mielenkiintoisia aina thereministä lähtien, jonka esiintyminen jenkkien listaykkösbiisillä oli ja on ainutkertainen tapaus. Ja ne vokaaliharmoniat - ne nyt ovat vaan ihan täydellistä, Beach Boysia parhaimmillaan.
Good Vibrations on kappale joka toimii niin monella eri tasolla - satunnaisen kuuntelijan on aivan yhtä helppo saada kiksejä kuin musiikillisiin nyansseihin ja monimutkaisiin sointukiertoihin mieltyneen ammattilaisenkin, tai studiotyön äärimmäisyyksiä lähentelevää hiomista rakastavan hifistelijän.
Tässä biisissä on kaikki. Kun bassokuvio lähtee soimaan on se koukuttanut kuulijan mukaansa alle sekunnissa, ja kuuntelukertoja kappale kestää yhä uudestaan ja uudestaan.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Joo, mielipiteitähän nämä vain ovat. Ymmärrän kyllä Good Vibrationsin hienouden ja olen varmasti yksi harvoista Beach Boys faneista jotka eivät siitä pidä. Luultavasti on tullut ylisoitettua tai jotain. Pidin sitä kyllä ennen ihan hyvänä, mutta viime aikoina se on jotenkin kuulostanut liian siirappiselta ja ylituotetulta korviini, ehkä kaikkien noiden tempomuutosten ja studiokikkojen ansiosta.
Offline
Joo, joskus pidin hyvinkin paljon edellä väitellystä kappaleesta, mutta nykyään varsinkin tempovaihtelut eivät oikein iske, tuntuu liian leikkaa ja liimaa -touhulta.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Ihmettelen usein sitä miten ne leikkaamiset ja liimaamiset on saatu toteutettua niin saumattomasti, musiikkia tukevalla tavalla.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
No niin minäkin joskus, mutta nykyään ne pistää liiaksi korvaan. Noh, kyllä se edelleen ihan suosikki BB-raitoja on, mutta ei samalla tavalla kuin ennen...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Löysin päivitetyn Smilen alelaarista, ja täytyy myöntää etten osaa sanoa kyseisen levyn osalta muuta kuin että kyseessä on mielestäni ehdoton mestariteos. Täydellinen Wilsonin ja Parksin yhteensulauma ja sen sellaista. Ihan parhautta.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Löysin päivitetyn Smilen alelaarista, ja täytyy myöntää etten osaa sanoa kyseisen levyn osalta muuta kuin että kyseessä on mielestäni ehdoton mestariteos. Täydellinen Wilsonin ja Parksin yhteensulauma ja sen sellaista. Ihan parhautta.
Sama, mutta mielipiteeni taisi topicissa tullakin esiin jo aiemmin. Päivitetyn Smilen? Siis tämä, joka julkaistiin joskus viime tai edellisvuoden puolella?
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Sama, mutta mielipiteeni taisi topicissa tullakin esiin jo aiemmin. Päivitetyn Smilen? Siis tämä, joka julkaistiin joskus viime tai edellisvuoden puolella?
kertokaas nyt joku mitä ihmeellistä siinä deluxe-pakkauksessa on? vissiin tulee joku paksu vihko mukana? tuntuis hölmöltä maksaa siitä 10 euroa enemmän mut toisaalta tuntuis tyhmältä vaan ostaa se karvalakkiversio... niinpä uus-smile on edelleenkin kuulematta.
sen sijaan beach boysin joululevy tuli hankittua joulun alla, se on varsin mainio, myös ne 70-luvun jutskat, winter symphony tai mitä niitä oli, vissiin jostain 70-luvun albumista meinattiin tehdä myös jouluversio? hihanuotit olivat hieman hämmentäviä joten en ehkä ihan tajunnut, mutta ilmeisesti pitäisi ostella niitä myöhempiäkin piitspois-levyjä ihan vain varmuuden vuoski, halpojakin taitavat olla.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline