You are not logged in.
Vähän lisää mietteitä debystä...
Roxy Musicistahan puhutaan aina edelläkävijänä glam rockille, elektropopille ja punkillekin ja tämä varmasti pitää paikkaansa, mut debyyttialbumi on siitä huolimatta vahvasti kiinni brittiläisen progen jatkumossa. Ei pelkästään bändin ja sen jäsenten taustojen takia, vaan myös itse musan. Okei, ei deby varsinaisesti _kuulosta_ progelta, mut rakenteeltaan biisit on oikeastaan ihan sitä itseään. Moniosaisia, eri musalajeja yhdisteleviä kappaleita, joissa tahtilajit vaihtelee tiuhaan. Se, miksi tää ei kuitenkaan _kuulosta_ progelta johtuu ehkä siitä, että siinä missä varsinaisilla progebändeillä ne vaikutteet imettiin klassisesta musasta, free jazzista ja jytästä niin Roxy Musicilla ne tuli enempikin jostain ihan muualta, popista, viihdemusasta, elektronimusasta jne. Roxyt teki kuitenkin loppujen lopuksi populaarimusiikkia, vaikka ne meni toisaalta ekan levyn avantgardismissaan monilla tavoin monien progebändien ohitsekin.
No joo, ei tää nyt mikään uusi ajatus ollu, kun aiheesta on kirjoitettu hitto kokonainen kirjakin (Paul Stump: Unknown Pleasures - A Cultural Biography of Roxy Music, ihan jees opus).
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
For Your Pleasure (1973)
Jees jees, deby ja eka sinkku osoittautuivat aika isoiksi hiteiksi, joten ahkeran keikkailun lomassa Roxyt päätyivät v. 1973 alkupuolella taas studioon äänittämään uutta levyä. Nyt ei ollut enää niin kiire ja hommaa tehtiin suuremmalla pieteetillä, mikä myös kuuluu aika hyvin. Ei lie kovinkaan riskaabelia väittää, että For Your Pleasure on Roxyjen kaikkien aikojen paras albumi, aika lailla täydellinen pakkaus, jossa bändin kokeelliset ja populaarit virtaukset yhdistyivät parhaalla mahdollisella tavalla. Kokonaisvaltaisesti hyvä paketti, jolla bändi malttoi jalostaa yhden idean per biisi täydellisyyteen asti. For Your Pleasure ylti brittilistan sijalle 4.
Kansien suhteen jatkettiin pimulinjalla, nyt gatefoldin etupuolella poseeraili tiukassa hamosessaan Ferryn silloinen vakipano Amanda Lear, Salvador Dalin ex-sussu ja tuleva laulajatähtönen. Ferry itse myhäilee takakannessa limusiinikuskin roolissa ja mikäs on myhäillessä, varmaan olivat just paneskelleet valokuvastudion veskissä. Sisäkansilla jätkät vetää oikein glam-överit, kiiltäviä haalareita ja haara-asentoja. Eno on niin irvokkaan näköinen ettei mitään rajaa, kiva kontrasti myöhempien aikojen seesteiseen klanipäähän - ei ole kaunis mies, mutta on se silti ihana.
"Do the Strand" on takuulla yksi kaikkien aikojen parhaita levynavauksia. Ei mitään turhia introja, "There's a new sensation/a fabulous creation/a danceable solution/to teenage revolution" ja PAU! nyt mennään. Strand on niinku vanhain aikain tanssivillitysbiisit, mut toisin kuin joku Do the Twist, tämä on jollain lailla aika painostava, Ferry on enemmänkin sillä linjalla että "paree mennä strändii jos tiiät mikä on sulle hyväksi" kuin että jee nyt tanssitaan. Villi meininki. Myöhäisteini-ikäisenä haaveilin, että sitten kun oon oppinu soittamaan (en oppinut) ja mulla on oma bändi (ei oo) ni soitetaan tätä coverina. Haaveet kaatuu.
"Beauty Queen" on Ferryn iskubiisi, enkä yhtään epäile etteikö tämän avulla ole irronnut ns. piparia enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä mäkin Bryanille antaisin jos olisin nainen.
"Strictly Confidential" alkaa vähän laimeasti, mutta sitten siihen tulee huisaa intohimoa mukaan, Ferry pistää parastaan taas. Manzaneralla ja MacKaylla on tosi upea duetto tässä, kitaraa ja oboeta.
Ginipoikako se oli, kun nosti esiin "Editions of Youta"? Jes, hieno biisi tämäkin. Vauhtia ja menoa, rokrok, Ferry kukkoilee ja Eno päästelee aivosähköpieruja, "their crazy music drives you insane" jeah!
A-puoliskon päättää "In Every Dream Home a Heartache" eikä siitä kai enää ole mitään erityistä sanottavaa mitä ei jo tullut sanotuksi. Yksi maailmankaikkeuden mahtavimpia biisejä.
B-puolen aloittaa "The Bogus Man", joka on yksi kaikkein hämärimpiä tapauksia Roxyjen repertuaarissa. Thompson ja uusi basisti John Porter löytää hyvän kompin ja pistää sen lukkoon seuraavien 9 minuutin ajaksi, mitä sitä nyt muuttamaan. Eno, Manzanera ja MacKay hämyilee siinä kompin liepeillä minkä jaksavat, Ferry kummittelee fraseerauksineen ja höpöttää ihan kummallisia juttuja. Ei mitään hajua mistä on kyse, mut mitäs se nyt haittaa, there's some good krautrocking tonight! Feidaus ja Ferry (?) puuskuttaa väsyneesti - neroa!
"Grey Lagoons" sopisi hyvin ekalle levyllekin, siinä on sitä samaa levottomuutta ja tuhatideaayhteenbiisiin-ahtaamista. Hyvää fiilistä, rock'n'roll-jammailua, huipentuu Ferryn "seonnut höyryveturi"-huuliharppusooloon.
Levyn päättävä nimiraita "For Your Pleasure" on oikeastaan ihan täysin Enon show, vaikka Ferry välillä jotain luikautteleekin. Tän biisin soundeista löytyy oikeastaan alkueläinmuodossa koko Enon soolotuotanto Another Green Worldiin asti. Hieno päätös hienolle levylle. (Wikipedia-triviaa: biisin päättävän nauhakakofonian seassa vierailee lausuntatehtävissä ite Judi Dench.)
Aika pian For Your Pleasure -äänitysten jälkeen Eno sai tarpeekseen ja läksi Robert Frippin matkaan duunailemaan No Pussyfootingia, eikä ole kovin vaikeaa (ainakaan tälleen jälkiviisaasti) päätellä että miksi näin tapahtui. Ferry omi biisienteon kokonaan itselleen ja kuten Here Come the Warm Jets osoitti, Enolla oli kyllä biisintekohommat enemmän kuin paremmin hallussa. Ja vaikka For Your Pleasurella ajoittain jo kuuluu Enon ominainen 70-luvun soundi, niin silti tuntuu myös siltä että useimmiten Eno on ajettu aikalailla taka-alalle, jopa niin paljon ettei hänen kontribuutioitaan välillä tahdo levyllä edes huomata. Toisaalta, Roxy Music oli Ferryn bändi ja Eno oli siihen päätynyt aika lailla sattuman kautta, joten oli ihan luonnollistakin että tiet erkanivat kun Enon ambitiot kävi liian suuriksi. Eikä kai kukaan voi väittää, että Enon ura olisi suuresti kärsinyt bändistä lähdön jälkeen. Roxy Music sen sijaan kylläkin menetti jotain, ei ehkä oleellista, mutta potentiaalisesti tärkeää. Voisi olla ihan hauskaa spekuloida, että mitä jos Eno ei olisikaan lähtenyt bändistä, mutta en minä jaksa.
Ja kuten arvata saattaa, ei uusi basisti Porterkaan viihtynyt bändissä levyn äänityksiä pidempään, tosin jatkoi tuotantopuolella vielä myöhemmin.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Offline
No nytkyllä todellakin bb:n asiakirjoitukselle giganttinen
Kaks ekaa on jo kauan olleet ja tulevat todennäköisesti jatkossakin olemaan aika selkeät suosikkilevyt näiltä, mutta kyllähän tuo Strandedkin alkaa kuulostaa jo ihan klassikkokamalta. Eikä voi kuin yhtyä In Every Dream Home a Heartache -hehkutuksiin, vaikka mulle ehkä "se" Roxy-biisi onkin If There Is Something.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Jippu hanskattu!
YKKÖSMIEHEN PAIKKA TÄYTETTY ON
EI SE AUKI ENÄÄ OO
LIEKEISSÄ MYÖS SAULIN SAMMUMATON
RAKKAUS ROUVA JENNI HAUKIOON
Offline
Itsellä tää on jäänyt ihan turhan vähälle kuuntelulle, vaikka Stranded ja Country Life ovat hyllyssä olleet jo vaikka kuinka pitkään. Josko tuota hehkutettua For Your Pleasurea yrittäisi sitten ihan kunnolla. Ja asiakirjoitukselle toki
Offline
Asiakirjoittamiselle ja For Your Pleasurelle aina
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Nyt soi "Love Is The Drug". Ihanaa tyhjää irstailua.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
No ei tuu vieläkään kolmatta osaa megalomaaniseen Roxy-projektiin, tulin vaan sanomaan, että toi The Thrill of It All - A Visual History of RM DVD on aika ehdoton ostos kaikille fäneille. Telkkariesiintymiset ja musavideot kahdella dvd:llä, ihan parasta alusta loppuun.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Tänään tärähtää!
YKKÖSMIEHEN PAIKKA TÄYTETTY ON
EI SE AUKI ENÄÄ OO
LIEKEISSÄ MYÖS SAULIN SAMMUMATON
RAKKAUS ROUVA JENNI HAUKIOON
Offline
no millainen oli? biisilista kuulemma:
1. Re-make/Re-model
2. Pyjamarama
3. If There Is Something
4. While My Heart Is Still Beating
5. Out Of The Blue
6. More Than This
7. Ladytron
8. Tara
9. A Song For Europe
10. My Only Love
11. In Every Dream Home A Heartache
12. Virginia Plain
13. Jealous Guy
14. Love Is The Drug
15. Editions Of You
16. Do The Strand
17. Running Wild
Offline
Lievä pettymyshän tuo sitten oli. Paskat soundit pilasivat osan keikasta. Esim. More than this meni ihan reisille järkyttävän kovalle miksatun kitaran takia. Toki bändin sovituksessakin oli toivomisen varaa kyseisen kappaleen osalta. Yleisö koostui, kuten arvata saattoi, keskiluokkaisista espoolaisista toimihenkilöistä. Aikamoista perseilyä, että bändi ei soittanut (tai saanut soittaa huviluvan vuoksi?) yhtään encorea. Hiton monta hyvää biisiä jäi kuulematta. Ainakin Avalon, Slave to Love, The Thrill of It All ja Same Old Scene.
Kohokohtia olivat ainakin Ladytron ja Jealous Guy.
Aikamoisia pappojahan nuo olivat, mutta toki oli upeaa nähdä Bryan Ferry livenä.
YKKÖSMIEHEN PAIKKA TÄYTETTY ON
EI SE AUKI ENÄÄ OO
LIEKEISSÄ MYÖS SAULIN SAMMUMATON
RAKKAUS ROUVA JENNI HAUKIOON
Offline
eikös slave to love oo ferryn soolobiisi? kävelin joskus seiskan jälkeen kaisaniemen puiston läpi, en tiedä oliko lämppäri vai mikä äänessä mut mietin et soundit jotenkin tarkoituksella tehty niin ettei kuulosta hyvältä ulos ilmaiskuulijoille.
Offline
Joo, on toki Ferryn soolobiisi, mutta on se kait käsittääkseni sitäkin Roxyn kanssa joskus vetänyt. Voin olla väärässäkin.
YKKÖSMIEHEN PAIKKA TÄYTETTY ON
EI SE AUKI ENÄÄ OO
LIEKEISSÄ MYÖS SAULIN SAMMUMATON
RAKKAUS ROUVA JENNI HAUKIOON
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Hyvä keikka! Soundeista tietysti miinusta, mutta mitä tollaiselta kaljatelttakeikalta voi oikein odotaakaan. Aluksi meininki oli hieman jähmeää, mutta kun yleisö lämpeni, niin myös bändi lämpi ja vica versa.
vittu et tiennyt kenelle vittuilit, mutta vittu tiedät sen nyt
Offline
no millainen oli? biisilista kuulemma:
"Ferry itse puolestaan näyttää edelleen charmantin glamoröösiltä, vaikkei aina laulussa tai liikkeissänsä tavoita koko sitä viileän dekadenttia eleganssia, josta tuli Roxy Musicin alkuperäinen tavaramerkki"
aika ridikulöösiä tekstiä, sanoisin
"Harvoin millään isolla keikalla näkee niin paljon muusikkoja ja musiikkiin vakavasti suhtautuvia diggareita"
???? WTF
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
väärin diggailtu?
Offline
Offline
No mitäs helvettiä nyt? Bryan Ferryltä tulossa lokakuussa uus levy, Olympia, jolla mukana Eno, Mackay ja Manzanera sekä jotain tunareita niinku David Gilmour, Jonny Greenwood, Flea ja Mani.
1. You Can Dance
2. Alphaville
3. Heartache By Numbers
4. Me Oh My
5. Shameless
6. Song to the Siren
7. No Face, No Name, No Number
8. BF Bass (Ode to Olympia)
9. Reason or Rhyme
10. Tender is the Night
Ja ens maanantaina uuden videon (You Can Dance) julkkarit. KIIMAA!!!
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
No nyt!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kuumaa
edit: vittu, emmä saa tota videoo upotettua, löytyy täältä http://www.telegraph.co.uk/culture/cult … Dance.html
Last edited by bernardblack (19.07.2010 20:05)
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Missä Eno?!
Offline
Putos veneestä
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Jumangek, Wiren uudessa numerossa on Graham Simpsonin haastattelu
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Lukasin pikasesti. Siitähän on tulossa dokkarikin.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Jep, niinpä on: Nothing But the Magnificent. Ensi-ilta Portobellon filmifestareilla syyskuussa. Mahtaakohan tota päästä joskus jossain näkemään?
Vaikutti aika huuruiselta kaverilta tuo Simpson
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Vähän lisää juttua täällä:
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
"Heartache by Numbers" Olympialta
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline