Primavera Sound 2010

ILR · 31.05.2010 14:18

Ei näkyny. Kai Internet kaks on joku ubiikki käsite mikä ei oo missään mihinkään tiettyyn aikaan vaan kaikkialla jokaisena hetkenä.

ILR · 31.05.2010 15:10

mitten wrote:

Mun ainoa "ongelma" festareilla olikin just et oli ihan liikaa katsottavaa joka oli päällekkäin ja piti tehdä erittäin vaikeita valintoja ja tuntui et jäi paljon väliin (ja valitsin välillä huonosti).

Comes with the territory. Joskus käteen jää Orbitalia, joskus Healthia.

WFMU teki tuol myös tän perinteisen Primavera-spesiaalinsa ja arkistoihin on taas kerran tallentunut hervottomat määrät taltiointeja pitkin festaria. Omalta kannalta ilahduttavasti täs on tosi paljon just niitä mitä ite missasin.

Live at Primavera Sound, part 1
ja part 2

Yhteensä jotain parikyt tuntia tavaraa. Kreisii.

Se niiden kojun porukka oli hauskaa sakkia, ja "I'm from Finland" näyttää herättävän vieraanvaraisuuspuuskan WFMU-väen keskuudessa. Toivottavasti jaksavat vääntää näitä jatkossakin, edellisvuodet on ollu mageeta kuunneltavaa ja nyt voi sit verestää omia muistoja.

mitten · 31.05.2010 15:17

ILR wrote:

mitten wrote:
Mun ainoa "ongelma" festareilla olikin just et oli ihan liikaa katsottavaa joka oli päällekkäin ja piti tehdä erittäin vaikeita valintoja ja tuntui et jäi paljon väliin (ja valitsin välillä huonosti).
Comes with the territory. Joskus käteen jää Orbitalia, joskus Healthia.
WFMU teki tuol myös tän perinteisen Primavera-spesiaalinsa ja arkistoihin on taas kerran tallentunut hervottomat määrät taltiointeja pitkin festaria. Omalta kannalta ilahduttavasti täs on tosi paljon just niitä mitä ite missasin.
Live at Primavera Sound, part 1
ja part 2
Yhteensä jotain parikyt tuntia tavaraa. Kreisii.
Se niiden kojun porukka oli hauskaa sakkia, ja "I'm from Finland" näyttää herättävän vieraanvaraisuuspuuskan WFMU-väen keskuudessa. Toivottavasti jaksavat vääntää näitä jatkossakin, edellisvuodet on ollu mageeta kuunneltavaa ja nyt voi sit verestää omia muistoja.

peuk :peuk::peuk: NONIIN! en tiennytkään tästä, tänks!

Moronica · 31.05.2010 19:12

[u]Nyt yritän jotain raporttia. Jospa pää toimis jo.

Mulla oli kans juuri sama ongelma kuin Mittenillä: tarjolla oli joka tapauksessa niin paljon hyviä keikkoja, ettei kiinnostanut oikein yhtään tutustua uusiin bändeihin. Tai ehkä se ei näin vanhalle ja kyyniselle ole edes ongelma, moni ei niin kiinnosta muutenkaan.

Ekaks Fall, joka ei herättänyt sen kummempia tuntemuksia, ei ole ikinä ollut iso bändi mulle. Mm. Wireen ja Mission Of Burmaan sen sijaan varasin eturivihkön paikan jo hyvissä ajoin.

Torstaina eka, ehkä paras ja yllättävin näkemäni keikka oli The Xx. PYYDÄN ANTEEKSI BÄNDILTÄ JA BÖRJELTÄ, ETTÄ KIRJOITIN TOPIKKIIN "KP". Molemmat laulajat olivat sairaan hyviä ja karismaattisia, biisimateriaali hyvää, eikä niitä uskoisi niin nuoriksi.

Tortoise oli tylsähkö, keskityin sen sijaan tutustumaan ihmisiin, mikä oli muutenkin festareiden parasta antia. Tapasin ainakin jenkki-, yhdysvaltalais-, britti-, irkku-, belgialais- australialais- ja etelä-afrikkalais- pop music faneja, ja tietty katalaaneja. Kaikki olivat ihania. Olin täynnä empatiaa ja rakkautta kanssaihmisiä kohtaan.

Mission Of Burma toimi tosi hyvin, kuten odotettua. Jouduin valitettavasti jättämään kesken keikan, koska Pavement oli aikataulutettu päälle, vittu.

Saavuin Pavementin keikalle varmaan joskus 1/4 setin jälkeen. Just olivat soittaneet pari suurinta hittiä pois alta ja aloittivat jonkun kokeellisemman yrityksen. Joka ei muuten toiminut yhtään hyvin, itse halusin ainakin vaan festaribiisejä, ja tulihan niitä vielä toinen mokoma lisää. Stephen Malkmus oli kyllästyneen ja vähän ylimielisen oloinen, ei tosiaankaan mitään kommunikointia yleisön kanssa. Mutta ei se mua haitannut, en oo ikinä mitenkään arvostanut ko. hahmoa suuresti ihmisenä toisin kuin vaikka Marc Almondia. icon_lol Erittäin hyvin soittivat eniveis.

Perjantaina Hope Sandoval oli yllätyksetön ja hieman mielikuvitukseton, ja tunnelmaani latisti, että neitokainen esiintyi pilkkopimeässä. Siis, tiesin kyllä, että se on ujo, vihaa esiintymistä jne, mutta kamoon, 80 prosenttia yleisöstä oli varmaan tullut paikalle hänet NÄHDÄKSEEN. Miksaus oli surkeaa.

Cocorosien keikkaa olis voinut katsoa pidempäänkin. Vitutti ainoastaan se turhantärkeä beatbox-jätkä. Mut niillä muijilla on aina hyvä meininki. Piti kumminkin lähteä Wireen.

Juu eihän se varmaan toiminut ihan niin hyvin kuin vuonna 79, mm. odottamastani Pink Flagista kuultiin aika aneeminen versio. Jotkut muut biisit, Kidney Bingos ym. toimivat paremmin. Hienoa oli nähdä sedät silti. sydan

Jäin siihen venailemaan Panda Bearia mitä parhaimmassa seurassa söpöjen, järkyttävän nuorten jenkkipojujen kaa, jotka meinasivat tulla Suomeen tsiigaamaan Paavoharjua. peuk Panda Bear oli yllättäen ihan yksin lavalla pedaaleineen, luulin et sillä olis ollut joku muu sentään mukana. Oli yksi festarin parhaita keikkoja.

En valitettavasti voinut jäädä ihan loppuun, vaan ryntäsin Marc Almondin keikalle epäilemättä juuri parhaaseen aikaan. Kuulin ainakin Jackyn, Bedsitterin sydan sydan sydan ja paljon muuta ja olin aivan myyty Marcin aseistariisuvan, teatraalisen karisman edessä. Näytin sille sydämiä eturivistä ja kiljuin. Olisin vieläpä halunnut tavata Marcin! Ei sentään tullut mieleen pyrkiä backstagelle RYM:n toimittajana esiintyen, kuten Ulviksella.

Shellacin missasin tarkoituksella, koska oon nähnyt sen jo kahdesti samalla lavalla, ja ne keikat olivat kyllä hyviä, mutta lähes identtisiä.

Sitten pitikin taas juosta Pixiesin keikalle. Luulin olevani paikalla hyvissä ajoin, mutta sain tietysti ihan paskan paikan ja keskityin pogoamaan ja riehumaan itsekseni. Mulla oli ihan tosi hyvät bileet, pelkkää mahtavaa biisiä toisensa perään! Ei niillä edes ole kuin yksi paska biisi, Here Comes Your Man. Mulla olis kyllä ollut moraalinen oikeus olla eturivissä, koska sieltä paskoilta paikoilta käsin keikkaa katsonut jengi oli jotain käsittämättömän ankeaa hipsterimassaa. Vätykset eivät tainneet eväänsä liikauttaa.

Siitä vielä viskimuki mukaan keikan jälkeen, ja johan muuttui loppuilta hämäräksi. Kävin vissiin Yeasayerin ja Diplon keikoilla, mutta en ainakaan nähnyt juurikaan eteeni, jotain epämääräisiä kuulohavaintoja muistan. Oli muuten mahtava loppuilta, vaikka en olekaan aivan varma, miten oikein pääsin kämpille.

Lauantaina Slits oli hyvä silloin, kun soitti punkimpia biisejä, mutta niiden reggae oli ihan kauheaa ja laulajan käytös ja jutut noloja. Kosketinsoittaja oli parasta bändissä, uskomattoman ihana kikkarapää, joka jorasi ja kirkui ku kunnon riot grrrl.

Florence + The Machine = tylsiä, paskoja biisejä.

The Charlatansin akustiselle keikalle yritin mennä, mutta ne olivat aloittaneet kuulemma 5min etuajassa ja soittaneet 15min. Kiitti. Toisen keikan missasin.

Kävin myös nukkumassa Grizzly Bearin keikalla, joka oli tylsää eikä yhtään mun juttu.

Polvoa ei tarvinnu nähdä, olis tarkoitus perjantaina sit.

No Age oli kyllä hyvä, mutta meikää jo vähän väsytti...

Liquid Liquidin missasin TÄYSIN PASKAN JA 30MIN MYÖHÄSSÄ OLLEEN RUNKKARI GARY NUMANIN VUOKSI. Carsin jälkeen kaikki lähtivät vittuun. center

Mutta sitten Pet Shop Boys, lisää viskikolaa ja uuteen nousuun. Oli just hyvä meininki, vaikka en muista kuulleeni ihan kaikkia biisejä joita olisin halunnut.

Festivaalin päätti ihan mielettömän upealla keikalla Orbital. Kävin jossain vaiheessa vilkaisemassa samaan aikaan soittanutta Healthia, mutta totesin hyvin nopeasti, että alkuperäinen valinta oli aivan oikea ja painuin takaisin reivaamaan.

Tiivistettynä parhaat keikat taisivat olla Pixies, Orbital, Xx, Marc Almond, Panda Bear ja PSB.

Muutenkin oli festaritunnelma ihan huipussaan. En olis millään halunnut lähteä pois koko maasta.

Repsäyttävimmät ei-musiikilliset kokemukset, ei erityisessä järjestyksessä:

-Harrin delirium tremens -kohtaus, jota onneksi en todistanut (voi olla ettei naurattaisi)
-Sunnuntain pommiinnukkuminen parin tunnin unien jälkeen. ILR: "Moronica, viistoista minuuttia lentokentälle lähtöön" meikä: "MITÄ VITTUA!!!!!!!!" Mitten: roll
-Ulvis pokaamassa paikallista Shakiraa
-Siunattu ja kirottu kaljanmyyjä, joka kaatoi viskikolamukini täyteen viskiä
-Belgialainen tyyppi nauramassa minulle, kun yritän imitoida metrokuuluttajaa lausumassa "Verdaguer"
-Irlantilainen, jonka puhelinnumeroherutus kaatui siihen, ettei sen puhelimesta löytynyt +-merkkiä
-Mittenin amerikanenglannin edessä luovuttanut tarjoilija
-"Hassuiksi pojiksi" ristimämme Harrin ystävät pummimassa pilveä kovikselta Henry Rollins -tyypiltä

Last edited by Moronica (31.05.2010 21:12)

turkele · 01.06.2010 11:41

Oi mahtavaa kunnon rapot!! peuk peuk peuk

Neuvostoliitto · 01.06.2010 12:04

Kivaa lkuea noin hyviä raportteja

ILR · 01.06.2010 12:59

Torstai

Barcelonan etappi ei lähtenyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle kun saavuin PASKA VITUN PASKA PAAAASKAAAAA-Pariisista junalakon alta muutaman kiemuran kautta 2,5h tunnin yöunilla flunssaisena ja kuumeisena Barcelonaan. Olo oli aika työläs siinä välissä mutta kaupunki otti heti syleilyynsä. Metrot oli siistejä. Kaduilla oli tilaa. Joka toinen vastaantuleva jannu ei näyttänyt siltä että se haluaa joko ryöstää mut tai lyödä pataan. Ihmiset ei puhunu mitään vitun vammalatinaa. Kaupasta sai eeppisen hyviä avokadoja eurolla / kilo ja makoisia salamipötköjä suunnilleen samaan hintaan, mikä oli just sitä mitä vehnäleipävoisarvi-dieetin jälkeen tarvitsikin. Olo parani koko ajan iltaa kohden ja siinä vaiheessa kun Fall aloitti ensimmäisen oikeasti seurattavaksi tullun setin niin vaatehuoneen simon Finrexinit viimeistään oli kääntäneet fiiliksen vähintään mukiinmeneväksi.

Fall oli tosi hyvä ja kattavammin analysoitu jo edellisellä sivulla.

Pikkulavabändejä ei tuossa vaiheessa tullut tsekattua vaan seuraava enemmän seurattu setti oli XX. Homma alkoi tosi lupaavasti vaikka pitkin keikkaa mua vähän häiritsi se miten joka toinen biisi kuulosti aina uhkaavan paljon joltain Wicked Gamelta tai Dire Straitsilta. Kävin tekemässä pikarundin muilla lavoilla mutta mikään kolmikosta Smith Westerns, Pony Bravo & Ui ei oikein napannut, joten takaisin hetki hetkeltä paremmalta kuulostavan XX:n pariin. Vänkä bändi ja näytti keräävän tosi paljon yleisöä.

Seuraavaksi vähän Superchunkkia jonka turhan syvältä ysäri-indien ytimestä tuleva poppirokki jätti valjun kuvan. En tuntenu biisejä ja tommoinen kitaraheilunta ei kunnolla toimi isolla lavalla ellei ole jotain tosi hyviä koukkuja menossa. On ne niitäkin todistettavasti joihinkin biiseihin säveltänyt mutta nyt ei vaan innostanut.

Aikainen poistuma Tortoiseen, joka tuli katottua alusta loppuun paikallisen Matti Vanhasen muodostamassa sateensuojassa. Vähän kaksijakoinen setti. Standardsin ja TNT:n kappaleet toimi hyvin, muu oli selvästi valjumpaa. Vaikka lavalla tapahtuu paljon ja ihan puhtaana rumpuklinikkana toi on tosi siistiä katottavaa niin suoraa artisti-yleisö -kontaktia ei vain tule. Jeff Parkerin 'vittu taasko mun pitää soittaa näitä' -tuskaiset naamanväänteet rokkisointujen kohdalla oli näkemisen arvoiset. Samoin Herndon-McEntire -veikkosten rummutukset.

Festarien hämmentävin yksittäinen päällekkäisbuukkaus arpoi tällä kertaa Mission of Burman Pavementin sijasta muunkin porukan kanssa ja jos joku akti tuolla oli juuri sitä mitä tilattiin niin Burmahan se siinä. Yleisöä oli ihan käsittämättömän vähän, mikä tarkoittaa varmaan normimäärää normifestareille mut tuol Primaverassa suunnilleen joka aktilla näytti olevan ihan maksimikapasiteetin fanijoukko. Toisaalta pääs kätevästi hyville paikoille ja vaikka mun suosikkeja ei oikeastaan kuultu vanhoilta tai tuoreemmilta levyiltä niin Clint Conleyn sympaattinen olemus ja se fakta että lavalla on VITTU MISSION OF BURMA riitti kyl tehofiilistelyyn. Parhaiten kolahti Trem Two ja kuin livesoittoon luotu bombastinen 2wice.

Pavement tuli nähtyä festarin edetessä perinteeksi muodostuvan norsunurmikon reunalta n. 100 metrin päässä päälavasta. Hexx & Crooked Rainin vedot lähti hyvin, muu ei sen kummemmin sykähdyttänyt. Lasejakaan ei tullut mukaan, joten bändin menoa lavalla ei oikein saanut seurattua. Vähän Malkmus-showlta vaikutti.

Oishan siellä ollut kaiken maailman Chrome Hoofia ja Moderattia vielä mut lähettiin sit porukalla opettelemaan taksin pysäyttämisen jaloa taitoa välimerellisen lämpimään yöhön. Taksikuski pysähtyi joka valoissa joko iskemään vierellä ajavan taksin kuskia tai sit ehkä dissaamaan kyytiinsä putkahtaneita ulkomaisia spedejä. Tapnan kulli olikin kuulemma (sperma?)pankki ja perille päästiin Milton Nascimenton levynnimestä opitun esquina-termin avulla.

Kämpillä ootti lisää avokadoja, juustoja ja makkaroita mitä sit napostelin punkun kans ja sit katottiin aamuun asti vähän telenovelaa, TV-shoppia ja härskisti dubattuja rikostrillereitä. Salkkari-Seppo paljastui universaaliksi hahmoksi.

:center::huig::center: · 01.06.2010 15:37

tuntomerkkejä irkuista! tunnen varmaan icon_cool

ilmeisesti primis on täyttyny parissa vuodessa aika hyvin jos oli maksimikapasiteetissa jatkuvasti keikat. mä muistan sen aina siitä että suurimmalle osalle keikoista pysty vaan meneen kurkkiin niin että sai hyvän näköyhteyden juttuihin eikä ketään kaatunu selkään. mitään uugeetä ei ole enää olemassa huig

kaakku · 01.06.2010 16:32

Joo, sillon ku oltiin ni siellähän oli melko väljää lukuunottamatta päälavan isoja nimiä.

ILR · 01.06.2010 20:28

Joo nyt oli vähän tämmöstä joka puolel

Loput Primavera-kuvat on tääl

Last edited by ILR (01.06.2010 20:28)

Laatu · 01.06.2010 20:48

Kivoja raportteja. peuk Mukava kuulla, että annoitte trendibändiksi leimatulle XX:lle vilpittömät propsit. Nyt alko kiinnostaa nähdä ne livenä.

johnny · 02.06.2010 14:18

Voittajat: Beak>, Chrome Hoof, Michael Rother & Friends present NEU!, Mission Of Burma ja SHELLAC.

grasskirt · 02.06.2010 15:05

Hienoja raportteja peuk

Vähän harmittaa kun ei tänä vuonna tullut lähdettyä. Ensi vuonna ehkä sitten taas.

leposi · 02.06.2010 19:13

ILR wrote:

Loput Primavera-kuvat on tääl

Hassu poika on Leeds-fani. Se selittänee kaiken.

ILR · 04.06.2010 15:12

Perjantai

Alakerran sementtisäkit oli laitettu hyötykäyttöön ja koko kortteli tärisi paineilmaporan tahtiin aamukasista lähtien. Huolellisesti valmistellussa, vain pienen mitäänsanomattoman lampun valaisemassa lepakkoluolassamme kuitenkaan ulkomaailman pörinät ei paljoa häirinneet vaan heräiltiin omaan tahtiin uutta päivää kohti.

Hope Sandoval oli auditoriossa ekana sikäiläisittäin aikaisin puol kuudelta. Ekat biisit olivat suoraan sanoen heikkoja, esiintyminen oli pliisua ja miksaus oli bassovoittoisuudessaan ihan päin helvettiä. Loppua kohden kun alkoivat vetää semmoisia Codeine-'vyörytyksiä', meno parani mutta nukahdin silti siinä vikassa biisissä. Paremman mielen sai aikaan keikan jälkeinen simpukkapasta läheisessä ravintelissa.

Festareiden John Vanbiesbrouck - eli Spoon - istuskeltiin läpi norsunurtsilla. Ihan jees. Ois kai pitänyt tuntea tuotantoa etukäteen että olis irronnut paremmin, samoin kuin Superchunkin kohdalla. Beak> ois samaan aikaan ollut toisaalla, tais olla väärä ratkaisu jäädä tonne päälavalle.

Beach Housee ehti kattoa kaks hyvän vaikutelman jättänyttä biisiä ennen kuin piti lähteä pikkulavalle kattomaan Wireä, joka keräsi jo selvästi isompaa yleisöä kuin esim. Burma edellisiltana. Koko festarialue alkoi muutenkin täyttyä tässä vaiheessa tuntuvasti eikä torstain ylväästä väljyydestä ollut enää merkkiäkään. Wiressä häiritsi sama kuin Hope Sandovalissakin: liika basso alkua kohden. Ääni balansoitui kyllä setin edetessä muttei missään vaiheessa noussut kovin hyväksi ja meno pysyi vähän yksipuolisena paahtona. Sanoista ei saanut selvää: "I am ett paraply! I am ett paraply! I am ett paraply!". Tuolla tajus miten vähän mistään Wire-biiseistä muistan, ei tainnu tulla ensimmäistäkään tutun kuuloista nuottia. Mut siis, valivalista huolimatta Wire oli musta siistiä kuunneltavaa ja se kertoo jotain festarin tasosta että tää ei sinne top kymppiin mahdu.

Seuraavaks Les Savy Faviin Japandroidsin kustannuksella. Bändi oli ihan hyvässä vedossa vaikka oma menojalka ei sen kummemmin noussutkaan vipattamaan. Nostatusta, laulatusta, saatanallinen valonheitin ja räväkällä kroolilla crowdsurffaava mutapainijan näköinen nokkamies. Hyvä setti. Parani pomppuetäisyydelle jalkautuessa.

ATP-lavan käyttämä tunnin setti - puolen tunnin roudaus -rytmi toimi tosi upeasti mutta osoitti armottomuutensa kun sivulavalla positiivisehkon vaikutelman jättänyttä Panda Bearia ei kerennyt kuunnella kuin vajaat kymmenen minuuttia ennen paluuta ATP-puolelle siedettävän etäisyyden päähän Shellacista, mistä enemmän tuol perässä.

Pixies oli irtautuneisuudessaan täysi vastakohta Shellacille. Jokainen soitti ihan niin kuin lavalla ei olisi ketään muuta ollutkaan, Frank Black oli laihtunut ja ylipäätään bändi vaikutti suunnilleen siltä että keikkasoppariin kuuluu eri hotelli jokaiselle. Mut mitäs pienistä, hittipotpuri oli melkoinen ja esiintymäänhän noi apinat tonne oli palkattu. Itkekööt koko matkan pankkiin mun puolesta.

Yeasayer kuulosti valjulta yhen biisin perusteella. Diploltakin odotin vähän enemmän sellaista vitun BALLS TO THE WALL -puhvelilaumareivaamista vaik mikäs siinä oli nytkähdellessä kohti pikku hiljaa lämpenevää aamua.

Shellac

Jälkeenpäin katsottuna nää on näköjään veivanneet suunnilleen samaa settiä viimeiset pari vuotta Primiksessä ja ympäri maailmaa, ja noi uudet biisitkin on debytoinu jo vuosi-pari sitten mutta kun edellinen Shellac-kokemus on vuodelta 2004 niin kyllä tää festarin kohokohdaksi jäi. Levyltä lähes kuuntelukelvoton End of Radio on aina rautaa livenä, uusista Dude, Incredible pisti vielä paremmaksi ja vikana kuultu Crow oli jo ihan ekstaasia.

Shellac on jännä bändi. Niiden keikalla on aina suurtapahtuman meininki ja yleisössä tai lavan reunoilla näkee tosi hyvin muita artisteja. Sävellykset tehdään kolmelle instrumentille, jotka tasapainoilee äänellisesti aika kaukana toisistaan mutta niiden yhteispeli on aina mulle tosi sykähdyttävää seurattavaa. Minimaalisessa meiningissä pystyy kans paljon pelaamaan sillä että tiputtelee näitä elementtejä välillä pois, ja niinhän noi livenäkin paljon tekee. Shellacin pojilla näyttää oikeasti olevan hauskaa tuolla lavalla heiluessaan, mahtava se niiden keskinäinen dynamiikka. Sit Steven nörttiestetiikka on jo käsite vaikka se vähän hiipuukin ton keski-iän (ja nettipokerin parissa vietettyjen öiden aiheuttaman?) turpoamisen vuoksi. Insinöörirokkia. Oon kotonani.

Moronica · 04.06.2010 23:47

kuvat biggrin

hassut pojat roll

ILR · 06.06.2010 00:24

Lauantai

Reissu oli vahvasti plusmerkkinen jo ennen tätä päivää mutta lauantai veti kyllä maton alta loistokkuudessaan. Päivä avattiin kiskaisemalla paljon kohutut mustekala-tapakset lähikuppilassa. Omat renkaat oli vaisuja mut muiden annoksissa oli kivasti valkosipulia. Ulvis puffasi ennen liikkeelle lähtöä Aztec Cameran entistä nokkamiestä Roddy Framea, minne suuntasin sit itsekseni avaamaan festarien vikaa päivää.

Matkan varrella hassut pojat löytyivät samoista liikennevaloista ja meillähän paljastui olevan sama matka. Onneksi, sillä Roddy oli XX:n ohella festarien toinen kolossaalisen suuri yllättäjä. Vähän hitaasti lämpenevä, mutta karismaattinen esiintyjä jonka back-kataloogi oli ilmeisen täynnä oivasti laululle ja kitaralle sovitettuja folkkirokkivetäisyjä. Nuo eivät olleet mitään simppelien laulumelodioiden kuljettamia perussointukuvioita vaan rikkaiden variaatioiden kyllästämiä esityksiä. Meno vain parani loppua kohden kun Roddy pääsi sinuiksi yleisön (ja valomiehen kanssa). "You don't hear that at a Shellac show". Oisko noin.

Tämän jälkeen Grizzly Bearia vartomaan kakkoslavan istumapaikoille. Grizzly Bear oli musta just hyvä istumakeikka. Ne harmillisesti latasivat sen hittivetonsa eli Veckatimestin ekan kappaleen heti alkuun ja loppusetti jäi sen varjoon. Hyvää modernia poppia yhtä kaikki.

Seuraavaksi festareiden top kolmoseen menevä Built to Spill, joka kuunneltiin ja naatiskeltiin läpi mittenin kanssa ATP-lavan jyrkillä nurtseilla makoillen. Doug Martsch porukoineen oli tosi kovassa vedossa ja settilista oli suorastaan eeppinen. Uusien levyjen parempia esityksiä kuultiin kohtalainen määrä Going Against Your Mindin johdolla ja näiden välissä tuli sitten Nothing Wrong With Loven hittivetäisyjä loppua kohden yhä tihenevällä tahdilla. Siinä Barcelonan lempeän merituulen elävöittämässä yössä, erinomaista bändiä kuunnellessa sekä ympäröivien puiden latvoja ja valosaasteen läpi sinnikkäästi tuikkivaa tähtitaivasta katsellessa mulle vihdoin valkeni että nyt on menossa yksi elämän huippuhetkistä. Miksei aina voi olla niin huikea olo? Harmi ettei muuta seuruetta ollut paikalla siinä pakahtumassa vaikken tiiä oisko Built to Spill silleen niiden musiikkia ollutkaan. Big Dipper ja Distopian Dream Girl oli parhaita mahdollisia kappaleita juuri tuohon tilanteeseen.

Joudin jättämään näiden setin vikan kappaleen (mikä oli vieläpä se oma BtS-suosikki Carry the Zero) väliin että ehti kohta alkavalle Sunny Day Real Estaten ensimmäiselle Euroopan keikalle. SDRE oli herättänyt selvää kiinnostusta jo heti siinä vaiheessa kun ne julkistettiin esiintymään Primaveraan, mutta en alkuunkaan arvannut millaiseksi monoliitiksi se itelleni ehtisi muodostua tässä festariohjelmassa. Pitkin päivää se nimi näkyi kakkoslavan pääaktina lauantaille. Rakastettu Sunny Day Real Estate. Vihattu Sunny Day Real Estate. Hävetty Sunny Day Real Estate. Palvottu Sunny Day Real Estate. Oli aika.

Bändihän on volatiili kuin mikä ja enigmaattinen keulahahmo Jeremy Enigk kaikkien merkkien mukaan yksi vaikeimmista jannuista jenkki-indiessä. Ennen kuin ensimmäinen sointu oikeasti saatiin ilmoille kaikki oli vielä mahdollista. Pelko oli kuitenkin turhaa sillä bändin meno näytti kuitenkin yllättävän harmoniselta. Kai nää on sitten hyvää pataa keskenään nykyään.

On omituista katsella kaljuuntuneen, turvonneen, keski-ikää lähentelevän entisen angstiteinin ulvovan niitä klassisia valitusvirsiään. "I long to heal your wounds but I bleed myself", "You're married to your pain", "Never again my dear shall we come dancing here, we'll play guitar and video games". Ei sen pitäisi toimia mutta täähän oli sen ohikiitävän hetken ajan parasta ikinä ja ainoa merkityksellinen asia maailmassa. Häkellyttävää.

Sävellyksissä on hyvinkin eroja mutta peruskaava on aika sama. Hiljaisia jatkuvasti eläviä mollikulkuja jotka pilkotaan massivisilla, eeppisillä ja aivan helvetin työlään kuuloisilla kertseillä joissa on aina vähintään ne kolme osaa. Alussa otettiin pois alta hankala ja livesoittoon sopimaton dramaattinen ja traaginen Friday, minkä jälkeen pakolliset ja tarpeelliset ekan levyn dramaattiset ja traagiset nostatushitit In Circles & Seven. In Circlesin kohdalla edessä olleet tytöt kaiveli jo silmätipat esiin, en selvästikään ollut ainoa menosta liikuttunut. Keskivaiheilla parhaiten lähti dramaattinen ja traaginen valssi Guitar & Video Games ja loppumetreillä selvästi kännitekstarista nimensä repäissyt dramaattinen ja traaginen J'nuh.

Kattelin jotain festarisettejä Coachellasta ja Australiasta ja SDRE on ilmeisesti soittanut 'vähän' pienemmille yleisöille kuin Primaverassa. Onhan nää tukevan keskisuuri bändi olleet aikanaan ja Diary on yksi Sub Popin kymmenestä myydyimmästä levystä mutta silti varsinkin bändin ainoa kunnolla kontaktia yleisöön ottava kitaristi Dan Hoerner näytti olevan hyvin vaikuttunut yleisön koosta ja intensiivisyydestä. Parhaiten tämä näkyi siinä vaiheessa kun Däni pääsi avaamaan In Circlesin sillä naurettavan helpolla kahden nuotin introlla. Se tiesi jo etukäteen että yleisö menee pähkinöiksi kuullessaan sen intron ja tämän pystyi lukemaan miehen kasvoilta. Just sillä hetkellä Dan Hoerner eli omaa unelmaansa, ja sitä oli ihan vitun siisti seurata.

You'll taste it, you'll taste it. In time. Lopussa kiitos seisoo.

SDREstä meno vei seuraamaan Liquid Liquidia jonka tanssittava bassopoljento ois pitänyt päästä kokemaan lähempää sillä yleisö oli tosi hyvin mukana menossa, ja ihmekös tuo sillä soitto oli melkoista timangia. Valitettavasti lavan edusta oli taas niin täynnä että homma meni taas istuskeluksi jyrkänteellä mutta aika helppo tästä oli sieltäkin käsin nauttia.

Pet Shop Boys oli viimeinen iso akti ja keräsi myös meidän seurueen kätsysti kokoon nurtsille niitä seuraamaan. Pitkin viikonloppua oltiin hajauduttu milloin millekin tahoille aina vähän erilleen mutta nyt koko porukka oli taas kasassa, jokaisella naamallaan tyytyväinen hymy hyvän viikonlopun jäljiltä. Mun ilta oli ollut erinomainen mutta onnea ja hyvää mieltä huokuvan matkaseuran näkeminen nosti fiiliksen vielä uudelle tasolle, varsinkin vähän vaikeasti päivän avanneen Ulviksen parantunut olo lämmitti mieltä.

Itse PSB oli hyvä, ja jäi mieleen mahtavasti rytmitetyn settilistansa ansiosta. Hittejä, tunnelmaa, poljentoa, taiteellisia statementteja. Kaikkea kätevänä ketjuna.

Ilta jatkui vielä Orbitalin ja Healthin välillä arpoessa. Health aloitti myöhässä Vice-lavalla muodostuneen tavan mukaan ja oli tosi vastenmielistä musiikkia. Ois pitänyt vaan pysyä suosiolla Orbitalissa koko ajan ja keskittyä joraamaan viimeiset mehut elimistöstä hienon reissun päätteeksi.

Et silleen.

psykokarkki · 06.06.2010 00:46

raportille iso peuk

Papa Kakkahousu · 27.08.2010 01:29

Entä millä nimellä festari tunnetaan, kun ikä saavuttaa Verankin?

Vähän kaipais pakkelia vera sound grin

Antakaa bannit sadbanana

aggy100 · 31.08.2010 12:02

HI

cyberLS gives you the best VPS hosting in market. visit cyberls.com for more details

psykokarkki · 31.08.2010 12:46

HI

oh that's wonderful! icon_smile

Folkhälsan · 31.08.2010 13:40

Pretty cool... pimp

Papa Kakkahousu · 01.09.2010 17:01

That's cool man. aggy you're fucking awesome!

Street Spirit Sr.

#181 31.05.2010 14:18

Re: Primavera Sound 2010

#182 31.05.2010 15:10

Re: Primavera Sound 2010

#183 31.05.2010 15:17

Re: Primavera Sound 2010

#184 31.05.2010 19:12

Re: Primavera Sound 2010

#185 01.06.2010 11:41

Re: Primavera Sound 2010

#186 01.06.2010 12:04

Re: Primavera Sound 2010

#187 01.06.2010 12:59

Re: Primavera Sound 2010

#188 01.06.2010 15:37

Re: Primavera Sound 2010

#189 01.06.2010 16:32

Re: Primavera Sound 2010

#190 01.06.2010 20:28

Re: Primavera Sound 2010

#191 01.06.2010 20:48

Re: Primavera Sound 2010

#192 02.06.2010 14:18

Re: Primavera Sound 2010

#193 02.06.2010 15:05

Re: Primavera Sound 2010

#194 02.06.2010 19:13

Re: Primavera Sound 2010

#195 04.06.2010 15:12

Re: Primavera Sound 2010

#196 04.06.2010 23:47

Re: Primavera Sound 2010

#197 06.06.2010 00:24

Re: Primavera Sound 2010

#198 06.06.2010 00:46

Re: Primavera Sound 2010

#199 27.08.2010 01:29

Re: Primavera Sound 2010

#200 31.08.2010 12:02

Re: Primavera Sound 2010

#201 31.08.2010 12:46

Re: Primavera Sound 2010

#202 31.08.2010 13:40

Re: Primavera Sound 2010

#203 01.09.2010 17:01

Re: Primavera Sound 2010

Board footer