You are not logged in.
[quote:689a20f242="tigrushka"][quote:689a20f242="leposi"]Ois kiva nähdä keikalla.
Oli erittäin kiva. Näin lokakuussa Pariisissa, Neil osaa kyllä ottaa yleisönsä.
Taloudesta löytyy toistaiseksi vain Casanova ja uusin, joten en voi äänestää.[/quote:689a20f242]
Vou, Youtubesta löytyi video siltä keikalta jossa oltiin.
http://www.youtube.com/watch?v=2iqVl8gdVgY[/quote:689a20f242]
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
"Down In The Street Below"
"The Complete Banker"
"Neapolitan Girl"
"Bang Goes The Knighthood"
"At The Indie Disco"
"Have You Ever Been in Love"
"Assume the Perpendicular"
"The Lost Art of Conversation"
"Island Life"
"When a Man Cries"
"Can You Stand Upon One Leg"
"I Like"
Toukokuun lopussa tulee.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
-
Offline
uus levy koneella
Offline
Triani soitti eilen yhden biisin tulevalta levyltä. En muista nimeä, mutta se oli just niin hiton hauska ja kiva laulu. Ei siis se indiedisco vaan joku muu. Vähän on kiiimaa! Ens viikollako tää jo tuli? Tästä ei taida tulla ollenkaa vinyyliä. Tietääkö joku tarkemmin?
Offline
Triani soitti eilen yhden biisin tulevalta levyltä. En muista nimeä, mutta se oli just niin hiton hauska ja kiva laulu. Ei siis se indiedisco vaan joku muu. Vähän on kiiimaa! Ens viikollako tää jo tuli? Tästä ei taida tulla ollenkaa vinyyliä. Tietääkö joku tarkemmin?
Tämän mukaan saa myös vinyylinä.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
leposi wrote:Triani soitti eilen yhden biisin tulevalta levyltä. En muista nimeä, mutta se oli just niin hiton hauska ja kiva laulu. Ei siis se indiedisco vaan joku muu. Vähän on kiiimaa! Ens viikollako tää jo tuli? Tästä ei taida tulla ollenkaa vinyyliä. Tietääkö joku tarkemmin?
Tämän mukaan saa myös vinyylinä.
Offline
uusi levy on kyl hyvä!
paljon parempi kuin edellinen, jota en hirveesti oo edes jaksanut kuunnellakaan.
-
Offline
Jepulevyhän tää. Muutama jopa erinomainen piisi.
Tää ehkä etunokassa:
Last edited by Folkhälsan (31.05.2010 18:18)
Vuoden nuori muotoilija.
Offline
Jaa, ehkä vois tähänkin bändiin tutustua Fin de Siecleä laajemmin.
Sent from my iPhone 16
Offline
iskipä uuden levyn myötä hirvittävä kiima. pakko kuunnella kaikki levyt <3
-
Offline
Mistä te ootte jo ton uuden saanut käsiinne? Ennakkotilaus? Levykaupassa sanottiin, että parin viikon sisällä tulis viinyyliä Suomeen.
Offline
se on spotifyssa :x
-
Offline
se on spotifyssa :x
Oon huomannut, että Spotifystä kun kuuntelee levyjä, niin niitä ei oikeesti kuuntele.
Offline
Hyvältä kuulostaa! :peuk:
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Napalmipää wrote:se on spotifyssa :x
Oon huomannut, että Spotifystä kun kuuntelee levyjä, niin niitä ei oikeesti kuuntele.
Ei hitto, tekis niin mieli kuunnella jo nyt. Aaargh. Pitäis kai poistaa koko Spotify kun senkin kanssa tulee näitä kriisejä. Millaista elämä oli ilman Facebookia ja Spotifytä? loloo
Offline
On kyllä aivan mahtava levy. Pureskeltavaa riittäneen pitkäksi aikaa, kuten aina näiden levyissä. Ehdottomat parhuusbiisit näin yhden kuuntelun perusteella ovat Neopolitan Girl (okei, radiosta olen kolme kertaa jo kuullut aiemmin) ja sitten levyn viimeinen I Like on aivan törkeän ihana biisi.
Offline
Hyvä levy tosiaan. Ei ehkä ihan Absent Friendsin tasoinen, mutta selvästi parempi kuin edeltänyt levy. Avaus- ja lopetuskappaleille :rakkaus::sydan:
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Onkos kelläkään tämä The Duckworth Lewis Method tuttu? Last.fm:n keikkalistoja kattelin ja tällästä se jo heti suositteli. Jumalauta, kuukauden päästä ovat tuolla teatterissa keikalla. Pannan ostaen lippu.
"Responsible for surely the only concept album based around cricket, the Duckworth Lewis Method is the side project of Divine Comedy's Neil Hannon and Pugwash frontman Thomas Walsh. The duo, named after the complicated cricket scoring system, formed in 2008 after Hannon and Walsh met at Father Ted writer Graham Linehan's wedding in Ireland."
Kuulostaa aivan törkeen hyvältä.
Spotifystä löytyy levy.
Offline
Onkos kelläkään tämä The Duckworth Lewis Method tuttu? Last.fm:n keikkalistoja kattelin ja tällästä se jo heti suositteli. Jumalauta, kuukauden päästä ovat tuolla teatterissa keikalla. Pannan ostaen lippu.
"Responsible for surely the only concept album based around cricket, the Duckworth Lewis Method is the side project of Divine Comedy's Neil Hannon and Pugwash frontman Thomas Walsh. The duo, named after the complicated cricket scoring system, formed in 2008 after Hannon and Walsh met at Father Ted writer Graham Linehan's wedding in Ireland."
Kuulostaa aivan törkeen hyvältä.
Spotifystä löytyy levy.
Wow, kiitos vinkistä! Kohta kuuntelenkin kaikki DC-levyni.
Offline
The Duckworth Lewis Methodin uuden levyn eka sinkku ja koko levy on jo Spotifyssä myös. Kuulostaa hyvältä!
Last edited by leposi (02.07.2013 18:04)
Offline
Oli kyl super hyvä keikka The Duckworth Lewis Methodilta. Arvatenkin Neil oli ihan söpö höpsöliini. Keikka tais alkaa AC/DC:n riffeillä. Kaikki krikettiläpät meni ohi, koska en tajua lajista mitään. Piti ostaa t-paita, koska oli niin hieno. Sen uuden levyn kansi harmaassa paidassa. Mutta unohdin keikan jälkeen, koska hikikuuma ja kauhee kiiri ulos.
Näkispä vielä joskus Divine Comedyn uudestaan ehkä jossain vähän paremmassa mestassa kuin festarin päälavalla.
Last edited by leposi (10.07.2013 00:58)
Offline
2006 Paris Olympia, nevö foget
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Neil Hannon: To Our Fathers In Distress
Neil Hannon: my father's Alzheimer's was the inspiration behind To Our Fathers in Distress
When London's Southbank Centre asked me to write a piece for the Royal Festival Hall's newly renovated organ, I set out on a mental pilgrimage on my father's behalf
It's six years now since my father told me he had Alzheimer's disease. At the time I was rather nonplussed by the revelation. I did my usual trick of ignoring it and hoping it would go away. Six years on and I wish he'd told me his legs had been chewed off by a combine harvester instead. At least then we could have discussed the gory details while I wheeled him around. But Alzheimer's disease is a miserable, slow retreat from the world, and from all that you are. It's not fair on him, or Mum. The irony that he will never be able to fully comprehend or appreciate my new composition To Our Fathers in Distress is perhaps its most pertinent reason for existence.
When the nice people at London's Southbank Centre came to me last year about writing a piece for the Royal Festival Hall's newly refurbished organ I was chuffed and excited. With my background in foolish pop, it's still a surprise and an honour to be asked to do such things. I straightaway put forward the idea of writing something for my dad, as the pipe organ naturally put me in mind of his ecclesiastical career in the Church of Ireland. And though the finished piece is not specifically about him, it was his condition that persuaded me to delve back into my own memories; to make a kind of mental pilgrimage on his behalf.
The commissioning authorities generously offered me a choir on top of the organ and strings, so the work is a kind of oratorio on the subject of an average Hannon family Sunday in the 70s and 80s. It begins with a breakfast of lard, ends with Ireland being beaten in the rugby and visits the church and the woods in between. Not forgetting the obligatory awkward Sunday lunch with a visiting cleric of course.
Going to church, for me, was a bittersweet experience. I was suspicious from an early age about the necessity of religion, and thoroughly bored by the "having to go" aspect. Yet there is so much about going to church that I remember fondly. My father's sermons were full of warmth and common sense, and never over-long; his stage technique was flawless, and a valuable early lesson in how to put an audience at their ease. And the music! Well, anyone who knows my stuff and has a passing knowledge of Anglican hymns and anthems can see the overlap. (I only found out recently that the Anglican hymnal was co-edited by a certain Ralph Vaughan Williams, my own personal deity. Now I know why I kept welling up in choir. It wasn't the smell of Gilly Maize's skin after all.)
It may seem silly but the prospect of trying to consciously recall a Hannon family Sunday from three decades ago really scared me. And it's not as if there was anything particularly controversial in there. But sometimes, a detail I hadn't thought about for 30 years such as the way my brother's socks would hang perpetually half on, half off his feet would return vividly to my imagination, and I would break out in a cold sweat.
One would think I was suppressing some deep dark family secret the way I was carrying on. No such luck. Mine was a beautifully uneventful upbringing. Barely a tinge of tragedy or upheaval ruffled my blond bowl-cut hair. I have, nonetheless, developed a hypothesis to explain my reluctant recollecting. It may well be the worst kind of amateur psychology bunkum but here goes
In my teens I gradually brainwashed myself into believing that I was going to be a pop star. In order to achieve this I had to either change or obliterate various unhelpful aspects of my personality; my ghastly shyness, my pathetically weedy self-image etc. And because this was not a conscious activity, I may have somehow thrown the baby out with the bath water. I guess it's what we all do when we are growing up. We retain the things that make us who we want to be, and discard the rest. I just did a particularly good job with the result that now I have a tough job remembering who the hell I really am.
Of course it may have been the ever-present mood of violence and hatred in Northern Ireland at the time that made me block it all out but I like my idea better. Whatever it was, I am deeply grateful to the Southbank Centre for giving me the excuse to gaze lovingly at my navel for a while. And of course, I dedicate this piece to my dad his memory's not what it used to be, you know.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Uus levy, Foreverland, ilmestyy syyskuun alussa.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
UUSI LEVY ON TULLUT
Ensikuuntelu Spotifystä nyt!
Offline