You are not logged in.
Itehän en oo mikään kaikkitietävä ex-pertti kuten nipa neumann, mutta haluankin keskustelua aiheesta. Mikä siinä kantrissa tekee sen?
Ehkä ihan vitun b-anaalia, mutta tänään olin syömässä yhessä pihvimestassa, joka oli sisustettu kaikellaisella lone star tilpehöörillä. Jossain vaiheessa, kun tuotiin sellasessa peltisessä maalatussa leirinuotiomukissa kahvi nokan eteen, tajusin, että taustalla soi hyvää kantria. No, aika laidasta laitaan, mutta ei mitään rimanalituksia joukossa. Tuli ihmeellinen lämmön, kaihon ja turvallisuudentunteen sekanen tunnelma.
Tällanen tulee nykyään lähes poikkeuksetta, kun kuuntelee jotain Townez Van Zandtia tai Hank Williamsia. Tai Willie Nelsonin naurettavuutta vain hipaisevaa versiota "You Were Always on My Mindista" tai sitä tänään tullutta versiota "(Don't You Know, It's the) End of the Worldista". Tai siis kun vähänkin pystyy rauhottumaan ja antamaan musalle tsäänssin.
Toki hyvä musa tekee aina tehtävänsä, mutta miks kantri on melkein aina niin helppoa? Kuhan se nyt siis on jollain tavalla oikeesti kantria. Onko kyse vaan siitä, että on kattonu skidinä muutaman leffan, ja digannu sekä länkkäreistä että inkkareista? Onko karjan kasvattimessa ja leirinuotiolla istuskelussa jotain universaalia???
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Loistava topik! Tänään kuulin Hank Williams jr:n uutta levyä, ja ekan kerran iski tää, vaikka oon jotain aiempiakin kuullu. Ei mitään senioriin verrattavaa tietystikään, mutta tyylitajusta meininkiä. Pitää tsekata toi levy joskus.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Noin muuten lähiaikoina tehosoitossa ollu Merle Haggardin Lonesome Fugitive ja Mama Tried. Mahtavia levyjä. Miksi Merle Haggardilla ei ole perskarvoja?
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Miksi Merle Haggardilla ei ole perskarvoja?
Koska J-B innostui ostettuaan uuden höylän ja sanoi että it's time to go all Nashville?
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
Noin muuten lähiaikoina tehosoitossa ollu Merle Haggardin Lonesome Fugitive ja Mama Tried. Mahtavia levyjä. Miksi Merle Haggardilla ei ole perskarvoja?
Mama Tried on 60-luvun parhaita biisejä, etenkin genrensä saralla mutta muutenkin. Kyseinen kappale menee niin hyvin oman aihepiirinsä ytimeen, että vastaavaan taisi pystyä aika monta vuosikymmentä myöhemmin ja täysin eri genressä vasta Sipe & Tommi Liimatta esityksellään "Tilatkaa tytöt taksi".
Näillä main on ollut tehosoitossa ne artistit, joiden tuotantoa jenkkikriitikot nimittää monesti "Ajattelevan miehen kantriksi", eli Glen Campbell, Kris Kristofferson ja erityisesti Gordon Ligthfoot, jota kai monet pitää ihan perusfolkina, vaan kyllä meitsi siitä aika vahvoja kantriviboja saa. Miehellä' tuntuu olevan mestarillisia levyjä ja biisejä ihan häkellyttävä määrä.
Töiden ohella olen nyt kuunnellut miltei päivittäin jo muutaman viikon ajan David Allan Coen pornolauluja ja Hank Williamsin koottuja. Hank III oli jossain vaiheessa liiankin kovassa kuuntelussa ja nyt pidän taukoa, eli tässä voisi olla hyvä väli tutustua tuohon keskimmäiseen Williamsiin. Juniorin tuotantoa tunnen nolostuttavan huonosti, mutta ehkä suosikkiveisuni siltä on "Country Boy Can Survive". Laitetaan lyriikat, GYBE! -fanit löytänevät jotain tuttua heti tuosta alusta:
The preacher man says it’s the end of time
And the Mississippi River she’s a goin’ dry
The interest is up and the Stock Markets down
And you only get mugged
If you go down town
I live back in the woods, you see
A woman and the kids, and the dogs and me
I got a shotgun rifle and a 4-wheel drive
And a country boy can survive
Country folks can survive
I can plow a field all day long
I can catch catfish from dusk till dawn
We make our own whiskey and our own smoke too
Ain’t too many things these ole boys can’t do
We grow good ole tomatoes and homemade wine
And a country boy can survive
Country folks can survive
Because you can’t starve us out
And you cant makes us run
Cause one-of- ‘em old boys raisin ole shotgun
And we say grace and we say Ma’am
And if you ain’t into that we don’t give a damn
We came from the West Virginia coalmines
And the Rocky Mountains and the and the western skies
And we can skin a buck; we can run a trot-line
And a country boy can survive
Country folks can survive
I had a good friend in New York City
He never called me by my name, just hillbilly
My grandpa taught me how to live off the land
And his taught him to be a businessman
He used to send me pictures of the Broadway nights
And I’d send him some homemade wine
But he was killed by a man with a switchblade knife
For 43 dollars my friend lost his life
Id love to spit some beechnut in that dudes eyes
And shoot him with my old 45
Cause a country boy can survive
Country folks can survive
Cause you can’t starve us out and you can’t make us run
Cause one-of- ‘em old boys raisin ole shotgun
And we say grace and we say Ma’am
And if you ain’t into that we don’t give a damn
We’re from North California and south Alabama
And little towns all around this land
And we can skin a buck; we can run a trot-line
And a country boy can survive
Country folks can survive
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Joskus kantri antaa lämmöntunteen sijasta kuumotuksen tunteen.
Tjeu pari psykokantrin klassikkoa: Porter Wagoner: Rubber Room, Eddie Noack: Psycho
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Noin muuten lähiaikoina tehosoitossa ollu Merle Haggardin Mama Tried.
Tykkään muuten tosi paljon Everly Brothersin versiosta tästä biisistä. Nössökantripopspykedeliaa.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Toivon lisää panostuksia tähän topikkiin
Kiitos kaikille panostaneille
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Waylonilta oon hommannut kaksi kuuden levyn boksia.. Yks nerokkaimpia muusikkoja koskaan. Dolly Partonia suosittelen ihan kaikille. Ainakin tuolla tosielämän puolella on jengi joskus kehdannu kritisoida sitä ulkonäön perusteella, niille sanon vaan että turpa kiinni ja kuuntele!
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Marty Robbinsin "Gunfighter Ballads and Trail Songs" kannattaa ottaa kuunteluun jos tommonen Cowboy-meno kiinnostaa.. Laulupuoli voi olla jollekin liian viihteellistä jos määrittää kantrin vaan Townesin ja näiden kautta, mutta mielestäni tolla levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä ja ilmestynyt kuitenkin vuonna 59'..
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Tää ei enää liity syvimpään olemukseen, mut onks kellään tarjota mitään vinkkejä tommosiin kantrin ja psykedelian hybrideihin? Neil Youngit ja Byrdsit tunnen jokaista biisiä myöten, ni oisko lisää?
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Tää ei enää liity syvimpään olemukseen, mut onks kellään tarjota mitään vinkkejä tommosiin kantrin ja psykedelian hybrideihin? Neil Youngit ja Byrdsit tunnen jokaista biisiä myöten, ni oisko lisää?
Flying Burrito Bros tuttu jos kerran Byrdskin? Toisaalta, eihän se kauheen psyke oo, mut eipä oo Byrdsinkään kantrijutut ihan niin psyke. Sit on se International Submarine Band, jote en oo kuullu.
Ja Gene Clark, ei tosin niin ilmiselvän psyke ku enempi jopa proge
Sit noita kaikkia 80-luvulla snadisti apinoinu Long Ryders kantsii kokeilla, vaikkakin monesti jäivät vähän puolitiehen. Muutama ässästyge kuitenkin.
Dan Hicks & His Hot Licks varmaan putois sulle, JOS ei oo jo tuttu. Psykedelia lähinnä fiilistasolla.
Grateful Deadin kantrilevyjä en sit oo tsekannu
Muita tollasii en sit kai oikeen tiedäkään, paitsi tuntuu et jonkun tärkeän unohdan nyt. Sit on varmaan kaikenlaisii obscure-juttui, jotka tietää huig pelkästään
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Kompit muuten Dollylle ja Robbinsille. Iteltä löytyy pari Dollyn 60-70-luku kokista ja sit just toi Robbinsin levy, joka on aikamoista vanhan ajan cowboyleffamusaa. "Cool Water" varsinkin, mahtava biisi.
Johnny Paycheck taitaa olla tunnetuin 70-luvun kapinallisuuksistaan, mutta ite kehtaan varauksetta suositella miehen Live at Carnegie Hallia. Oikeasti ei live, vaan oliko nauhotettu siellä, tai sit vaan sama setti mitä se veti siellä konserteissa. Aivan loistava ääni, hyvä bändi ja mahtavaa stilikkaa, todella hienoa soundia, ja huippubiisejä toki.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Neuvostoliitto wrote:Tää ei enää liity syvimpään olemukseen, mut onks kellään tarjota mitään vinkkejä tommosiin kantrin ja psykedelian hybrideihin? Neil Youngit ja Byrdsit tunnen jokaista biisiä myöten, ni oisko lisää?
Flying Burrito Bros tuttu jos kerran Byrdskin? Toisaalta, eihän se kauheen psyke oo, mut eipä oo Byrdsinkään kantrijutut ihan niin psyke. Sit on se International Submarine Band, jote en oo kuullu.
Ja Gene Clark, ei tosin niin ilmiselvän psyke ku enempi jopa proge
Sit noita kaikkia 80-luvulla snadisti apinoinu Long Ryders kantsii kokeilla, vaikkakin monesti jäivät vähän puolitiehen. Muutama ässästyge kuitenkin.
Dan Hicks & His Hot Licks varmaan putois sulle, JOS ei oo jo tuttu. Psykedelia lähinnä fiilistasolla.
Grateful Deadin kantrilevyjä en sit oo tsekannu
Muita tollasii en sit kai oikeen tiedäkään, paitsi tuntuu et jonkun tärkeän unohdan nyt. Sit on varmaan kaikenlaisii obscure-juttui, jotka tietää huig pelkästään
Dan Hicks on niin perkeleen kova ukkeli, ettei mitään rajaa!
Ja samat sanat myös Gene Clarkesta, johon tutustuin vasta tossa keväällä. No Other-levyltä ei taida löytyä yhtään huonoa biisiä...
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
Offline
tänään kasilta maikkarilla paljastuu kantrin syivn olemus
ei spoilereita kiitos
Offline
Sent from my iPhone 16
Offline
Jon Waynen koko Texas Funeral-cd on pahaa kamaa! Sanovat muuten, että tää olis Gibby Haynesin tekosia, mutta tiiä sit...
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
Tomsk wrote:Jon Waynen koko Texas Funeral-cd on pahaa kamaa! Sanovat muuten, että tää olis Gibby Haynesin tekosia, mutta tiiä sit...
Jack Whiten lafka on muuten just julkaissu tuon uudestaan vinyylinä. Vopis ostaa.
Tässä vielä yks siivu ja ihan ontopikissa pysytään.
Sent from my iPhone 16
Offline
Tän hankin alkuvuonna Beatles-messuilta:
Aika mukavia crooner/ballad-tulkintoja ja huomasin just että nyt julkaistu ensimmäisen kerran CD:llä. The Last Round Up ja Tumbling Tumbleweeds oli ainakin hyviä biisejä mut nyt nuq ->
Last edited by Kenkä (30.08.2010 23:25)
Tiesitkö muuten, että räppi, mitä jotkut jopa musiikiksi sanovat, on isossa maailmassa jengimusiikkia. Nämä "kuuluisat" räppärit ja heidän jenginsä selvittelevät välejään toisiaan ammuskelemalla.
Offline
älä koskaan laula kantria avaruudessa älä koskaan soita bluesia päällä maan
Offline
pannan ny vielä tänneki ku soi koko ajan
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Offline
Offline
Willie Nelsonille ei taida olla omaa otsikkoa? Tuli hankittua sellainen 3 albumiklassikon kokoelma, jossa oli Yesterday's Wine, Red Headed Stranger sekä Stradust. Hieman yllättävästi tuo viimeisin niistä iski ekalla kuuntelulla selvästi kovimmin. Älyttömän hyviä versioita biiseistä, joista en olisi uskonut tykkääväni.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Stardustia en muista edes kuulleeni jostain syystä, mutta kyllähän Red Headed Stranger ainakin on saatanan hyvä levy. Pitääpä joskus ottaa kuunteluun taas, kun Spotifysta ainakin näkyy levyjä löytyvän.
SOSDO MASSA KOMOROSSA
Offline
Offline
Offline
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
Lahjakkaamasta John Calesta eli J.J. Calesta ei taida olla hirveästi puhetta tällä foorumilla? Aivan parasta laid back musiikkia. Naturallyyn ja Troubadouriin olen ehtinyt vasta tutustua, mutta ne ovat lähes 5/5 levyjä. Muukin 70-luvun tuotanto lienee tutustuisen arvoista? Mites myöhemmät levyt?
Itselleni J.J. tuli tutuksi vasta To Tulsa and Back dokkarin katsottuani jokunen vuosi sitten. Ihan symppis ukko oli sen perusteella.
Tsekkailin päivänä eräänä tässä ketjussa mainittuja nimiä ja toi Gene Clark - No Other = vitu kova.
(toi lahjakkuus juttu oli vain huono vitsi, älkää ny hermostuko, on se toinen Calekin jotain hyvää kai saanu aikaiseksi )
Offline