You are not logged in.
Ekasta kuuntelusta jäi vähä semmonen "no jaa"-fiilis, mut yöllä kun kuuntelin nukkumaan mennessä asiaan kuuluvalla hartaudella ni alko avautua. Ei se vieläkään tunnu oikeen superhyvältä, suurin osa biiseistä jäi ihan vieraaksi ja jotenkin nyt vierastan tota minimaalista kaks kitaraa -soundia, mut eiköhän se tästä. Avausbiisi "Troublesome Houses" on ainakin hiton hyvä ja kyllähän se kitaransoitto on melkosen hulppeeta välillä (jos ois likasempaa ja aggressiivisempaa ni olis varmaan Oldhamin neilyoungmaisin levy tää).
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Mulle tulee tästä tosi paljon mieleen Crosby, Stills & Nash -meininki + niiden soololevyt, mikä on silleen jännää ku tää levy on kumminkin ihan jees ja CSN(Y) oikeastaan aika surkeeta musaa kun tarkkaan kuuntelee.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
On se kyllä pakko taas myöntää että Oldham sen vuoden parhaan levyn taisi veivata tänäkin vuonna. Miehen parasta kautta nää viime vuodet, sanon mä
Offline
CSN(Y) oikeastaan aika surkeeta musaa kun tarkkaan kuuntelee.
kuuntelepa se 4-way street nyt vähän tarkemmin vielä.
Offline
On se kyllä pakko taas myöntää että Oldham sen vuoden parhaan levyn taisi veivata tänäkin vuonna. Miehen parasta kautta nää viime vuodet, sanon mä
Sama! Jännä juttu kun niin moni jaksaa hehkuttaa vain Darknessia, tuntuu kumminkin siltä että miehen levyt vaan paranee kun vuodet vierii. Laulussakin on enemmän nyansseja näillä uudemmilla.
Sitäkin on tullut mietittyä, että Oldhamilla alkaa olla tilillään ihan saman verran huippusävellyksiä kuin Youngeilla ja Dylaneilla ja niin päin pois. Aika älyttömän harvinaista (tai suorastaan ainutlaatuista) nykyaikana, kun useimmat musalupaukset saa sen yhden pitchforkin "best new music" -leiman ja sitten vaivutaan ansaittuun unohdukseen.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Neuvostoliitto wrote:CSN(Y) oikeastaan aika surkeeta musaa kun tarkkaan kuuntelee.
kuuntelepa se 4-way street nyt vähän tarkemmin vielä.
Oliks se se live? Jäänyt kokeilematta.
Crosby on kyllä miltei musiikkimaailman ristiriitaisin jätkä ikinä, tavallaan perseestä mutta myös jonkinlainen nero..
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Ryhdyin levyn ääreen tätä ketjua tai muutakaan ennakkofiilistelyä seuraamatta, ja tulipa pettymykseksi jääneen Bewaren jälkeen puun takaa: järkyttävän hyvää musaa taas.
I love you and dream about the Führer
Offline
Beware-dissaajille
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Beware-dissaajille
Beware Your Only Friend ja Death Final on ton levyn parhaat biisit, niissä on henkeä mukana ja jotenkin osuvat aika lähelle Lie Down In The Lightin mestarisoundia. You Don't Love Me ja I Am Goodbye toimii myös, etenkin jälkimmäinen on aina tervetullut nopeatempoinen kantrihumppa, laji johon Will ryhtyy liian harvoin mutta oikeastaan poikkeuksetta toimii, ihan samaan tyyliin ku Horsesin uudempi versio ja ehkä viiden parhaan Oldham-biisin joukosta löytyvä Easy Does It. Mutta sellaista perusballadiosastoa on tolla levyllä liikaa, ja etukäteen kovasti mainostettu bändi ei oikein vaan ole mun mieleen. Greatest Palace Musicilla ne Memphisin huippusoittajat taustoitti paljon elävämmin ja paremmalla fiiliksellä. Myös Letting Go -levyllä on monta huonompaa/tylsempää raitaa, mutta ne upeimmat biisit (kolme ekaa) on jo niin hyviä että sen levyn arvo nousee huimasti verrattuna Bewareen. Onhan Beware toki parempi levy ku vaikkapa Joya, joka on oikeasti ihmeen laiska mutta ei Bewarea oikein jaksa. Yritetty on.
Mutta siihen kansikuvaan sisältyy oikeastaan aika hienoa filosofiaa, mikäli niin haluaa ajatella. Neil Youngin samankantinen levy hämmensi kuulijoita kun meno ei ollut ollenkaan sliipattua ja siistittyä vaan epävireistä ja synkkää. Oldham taas tunnetaan laajasti (mut ehkä vähän epäoikeudenmukaisesti) epävireisestä ja synkästä musiikista, ja sitten teki levyn mikä kenties hämmensi joitain kun meno just on niin sliipattua ja sievää.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Munsta Beware on ihan hiton hyvä levy oikeestaan just siitä syystä, mitä N-liitto tossa aiemmin kertoili yleisemmin Oldhamista: Bewaren biisit on ihan saakelin hyviä _biisejä_, sellasia jotka ei ole riippuvaisia pelkästään esittäjänsä persoonasta vaan toimii ihan omillaan. "I Am Goodbye", "I Don't Belong To Anyone", "You Don't Love Me" on ihan hemmetin hienoja stygejä ja pelkästään ne nostaa Bewaren Oldhamin parhaitten joukkoon.
Okei, mullakin alkuun vähän tökki toi levyn bändisoundi (Zerang on takuulla kova jätkä ja sillon Tavastian keikalla mies paikallaan, mut levyllä noi sen hippibongoilut tökkii), mut mitä enemmän sitä levyä kuunteli niin sitä enemmän alko löytyä se levyn sielu. Mulle tärkeempi levy kuin Lie Down in the Light (jota en toki missään nimessä halua dissata, mut kyllähän nää on niinku samasta puusta veistetyt, veljekset kuin ilvekset, samassa mielentilassa tehdyt, samoja aiheita luotaavat).
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Kuuntelin muuten tänään Summer in the Southeast -levyä, ja kelasin että oikeasti yllättävää ois jos Will vääntäis ilmoille kunnon rokkilevyn. Horsesin originaalissahan on se hevitilulilusoolo ja tolla livellä holtiton kaahaus päällä. Ehkä kovin hetki on kun se rokkimimmi laulaa fiiliksellä May It Always Be -biisiä. Joo, se ois kyl kova juttu.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Heh, mä just tänään funtsin et oispa siistiä jos Oldham tekis seuraavaks jonkun kunnon rokkailulevyn
Tais tää tulla mieleen noista uuden levyn neilyoungmaisimmista kohdista. Mut jumalaut, ois se kyllä makeeta jos tosiaan tulis joku Crazy Horse -henkinen "hallitsemme sähkövirtoja" -albumi
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Varmaan vielä tuleekin, Oldham on vähän ku Ville Leinonen meilläpäin eli tyyppi jonka ei tarvi kelata liikaa imagoa tai myyntiä, sen sijaan visioita, itseluottamusta ja skillsejä löytyy. Kaavoihin ei kangistuta. Olen täysin varma että vielä Leinonenkin tekee humppalevyn ja hevilevyn, ja eiköhän Oldham oo itekin tota rokkiräminää kelannut. Jollain niistä "blues"-nimisistä kokoelmalevyistähän oli kans se Riderin versio, mikä kuulostaa välillä Bad Seedseilta ja välillä post-rockilta tai joltain ja hiukkasenko kolkko meininki.
Tää nousee kans lopussa aikamoisiin rokkisfääreihin Oldhamin mittapuulla, pianossa Andrew WK.
Muistan kyllä lämmöllä Willin valkoisia housuja ja mahdollista erektiota keikan aikana
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
ydinaukio wrote:Neuvostoliitto wrote:CSN(Y) oikeastaan aika surkeeta musaa kun tarkkaan kuuntelee.
kuuntelepa se 4-way street nyt vähän tarkemmin vielä.
Oliks se se live? Jäänyt kokeilematta.
no kokeilepa ennen kuin noin noloja kommentteja heität
Offline
Toinen suosikkibiisi "Troublesome Housesin" lisäksi taitaa olla bonussinkun "Midday".
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Bonnie 'Prince' Billy records 7 songs, including three duets with Mariee Sioux to be released late summer this year on new boutique 7inch / Digital only label "Spiritual Pajamas".
Coming Soon!
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Spiritual Pajamas
pyjamas pajamas
Online
On muuten hiton hyvä toi "Hombre Sencillo" ja sehän siis löytyy uudelta Graham Nash -tribuuttilevyltä Be Yourself - A Tribute to Graham Nash's Songs For Beginners.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Bonnie "Prince" Billy & Matt Sweeney - "Love in the Hot Afternoon"
mp3 täältä:
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Will Oldham continues to have more fun than anyone you know. The weird-roots baron otherwise known as Bonnie "Prince" Billy will soon appear in cartoon form on an upcoming episode of "Squidbillies", the Cartoon Network's Adult Swim show about a family of Appalachian squids. He plays a beaver.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Postaa toi Hombre Sencillo ja Love in the Hot Afternoon ämpäreinä, pliis
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
ei mulla oo
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Päiväkaudet taas menty kuuntelemalla vaan Oldhamin musaa. Ei oikeastaan kiinnostaan mikään muu kama just nyt.
Edit: Eiku sitähän mä tulin tänne kirjoittamaan, että Funtown Comedown on kyl miehen uran kirkkainta kärkeä, kuuluu sinne Lie Downin ja Ease Down The Roadin kanssa kirkkaimpaan kärkeen. Sisältää miehen uran vetreimmät laulusuoritukset Lie Downin ohella, ja biisitkin esitetään niin menevästi. Mahtavaa kuultavaaa noi äänissälaulamiset, just noin se pitääkin vetää eikä mitään ihme himmailua kuten kaikilla muilla nykyään. Glory Goes/ Wolf Among Wolves -potpuri on yks kovimpia liveraitoja mitä olen koskaan kuullut.
Cairo Gang -levyltä on vakipaikan soittolistalla saanut ainoastaan Go Folks Go. Vähän pikkunätti ja ehkä liian unelias levy, kun tietää mihin revittelyihin äijä pystyisi. Levyssähän ei oikeastaan ole mitään vikaa, mutta eipä löydy yhtään niin nerokasta hetkeä kuin Ease Down The Roadin kahden viimeisen biisin välillä olevat, tavallaan täysin asiaankuulumattomat syntikkakonesoundit. Ei hitto sitä veikeyttä. Ja sit se vika biisi (Rich Wife Full Of Happiness) loppuu miltei kesken kaiken And you smile at my laugh as it rocks you awake -lauseeseen, johon taas sopii aika älyttömän hyväksi jatkoksi Master & Everyone -levyn synkähkö tunnelma. Voipi olla liikaa kuunneltu, mut en pysty kelaamaan tota asiaa mitenkään muuten kuin siten, että teosten on nimenomaan tarkoituskin käydä dialogia keskenään. Action & Reaction niinku.
Saispa noi muut albumit joskus osakseen edes vähän siitä huomiosta ja keskittymisestä, minkä I See A Darkness on kerännyt. Jotain Rymin arvosteluja kun lukee, niin tulee vahva fiilis siitä että jengillä ei vaan oo kykyä omaksua noita ei-kanonisoituja teoksia sitten lainkaan. Kai tän biisejä pitäis sit soida enemmän joissain hiton tv-sarjoissa tms.
Last edited by Neuvostoliitto (01.08.2010 13:52)
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Asiallinen nosto.
Mökillä ollessa oli mukana muutama Oldhamin levy ja kävi taas kerran selväksi kuinka hyvin tämä musiikki toimii tuolla kuunneltuna. :itku:
bzort glorf bööth
Offline
May It Always Be -kappale on siinä mielessä jännä, että originaali esitys Ease Down The Roadin ykkösraitana ei ole koskaan säväyttänyt, ja joskus ihmettelinkin että miten näin loistavan levyn aloituskappale on noin tylsä.. Livelevyillä biisi taas lähtee kuin tykin suusta ja melodiastakin saa kiinni. Tietty toihan se onkin sitä Oldhamin erityisosaamista, miettii vaikka monia Palace-biisejä, jotka myöhempien aikojen uusioversioina ovat paljastaneet sisältönsä ihan uudella tavalla. Tosta käy esimerkkinä Agnes, Queen Of Sorrow -kipale, joka on sillä Sings Palace -levyllä tulkittu niin älyttömän hienosti, että vertailukohdat täytyy hakea Gram Parsonsin ja Emmylou Harrisin parhaista duetoista.
Toisinaan taas vanhat versiot iskee enemmän, joku New Partner on vedetty moneen kertaan uusiksi, mutta koskettavuudessa ei olla päästy originaalille Viva Last Blues -tasolle.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Tänään kuuntelin Palacen Mountain ep n vuosien jälkeen.Jostain syystä levyltä löytyvä kappale West Palm Beach on mielestäni yksi parhaista "masennus Kantri" biiseistä.Lopetin aikoinaan Palace/Oldham-diggailun justiinsa tähän levyyn.Tai ostin Oldhamin soolon joya,mutten pahemmin innostunut.Vuosien varrella on tullut välillä sellain olo että pitäisköhän ostaa näitä uusia levyjä,ehkä?
Kuulin Palace Brothersia ensimmäisen kerran John Peel showssa,josta nauhoitin kaksi biisiä kasetille.Ostin parit levyt ja siinä se.Semmosta.
Offline
Kuulin Palace Brothersia ensimmäisen kerran John Peel showssa,josta nauhoitin kaksi biisiä kasetille.Ostin parit levyt ja siinä se.Semmosta.
aika sama paitsi että harmittelin pitkään miksi en nauhoittanu ohio river boat songia kun se ekan kerran ohjelmassa kuultiin.
Online
Viime yönä kuuntelin pitkästä aikaa sitä ihan ekaa Palace levyä. Hieno levy, ihmeen vähälle kuuntelulle jäänyt. Riding-biisin paras versio on kyl se Lost Blues -kokikselta löytyvä uhitteluversio: Ol' Billy Riley was a dancin' master
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline