You are not logged in.
Pages: 1
No jopas, taas löytyi sellainen koko 80-luvun top20-bändi, jolle ei ollut vielä otsikkoa -- ja mitä ihmettä, uuden Mojon haastiksen myötä vasta hokasin, että nehän on olleet kohta kaksi vuotta taas kasassa ja keikoilla! www.thatpetrolemotion.com
www.irishtimes.com/newspaper/features/2008/0730/1217279157819.html
Kaksi ekaa albumia Manic Pop Thrill ja Babble on kyl pirullisen tehokasta ja tarttuvaa kitarasärmäpoppirokkia koko ajan enenevän groovetatsin kera ja punkmaisen poliittisella asenteella, pari seuraavaa jäi vähä hajanaisiksi, ja vuoden -93 Fireproof jäi itseltäkin jo tykkänään tutkan ohi... onks kukaan kuullut?
Kuusrockissa -87 todistivat mahottoman tiukan livemeininkinsäkin muuten.
Uusissa haastatteluissa äijät on esittäneet lisäksi pari mielenkiintoista pointtia. Olivat kuulemma tuon tanssittavan rokin kanssa vain niin etuajassa, ettei suuri yleisö vielä tajunnut - mutta sit tuli Madchester ja Blur, jotka korjasivat potin osin samoilla mutta laimennetuilla eväillä...
www.youtube.com/watch?v=cXPIPztwu6U
www.youtube.com/watch?v=iXAfWKOgo2Q
Last edited by harry-irene (03.03.2010 18:41)
Offline
kyllähän nää oli ihan jees sillon joskus
Offline
Jep, tuli kuunneltua joskus 90-luvun alussa. Chemicrazy -levy ainakin on älppynä jossain. Hyvää juttua heittivät, ja ehkä olivat ihan totuuden liepeillä tuossa Madchester -ilmiö jutussa, mutta britit veivät tuon sitten kyllä askeleen pari pidemmälle (niin biiseissä ja etenkin asenteessa).
Eli jos halutaan Forumin geneerisin musanörtti nimetä niin tässä on yksi vahva ehdokas.
Offline
Kaks ekaa ja mikä ettei Chemicrazykin ihan päteviä levyjä kyllä. Jostain syystä tuntuu siltä, että melkein joka divarista löytyy näiden seiskoja
This must be what jail / I will scratch
Offline
Just noi Manic ja Babble löytyy. Manicilla ilahduttaa etenkin a-puolen lennonmainen balladi, Babblella taas varsinkin vika biisi Creeping to a Cross vai mikä, mut muuten(kin) mainiota beefheartianaista venkoilua hittipotentiaalilla.
Miten ois ketju And Also the Treesille?
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
ehkä olivat ihan totuuden liepeillä tuossa Madchester -ilmiö jutussa, mutta britit veivät tuon sitten kyllä askeleen pari pidemmälle (niin biiseissä ja etenkin asenteessa).
Avaatko hieman tuota? Näin suorilta käsiltä tuntuisi päinvastoin, että tuollaiset Big Decisionin kaltaiset tappotarttuvat sävelmät ylittävät hyvinkin Madchesterin laiskanpulskean menon - ja että etenkin asenne oli poliittisuudessaan hyvinkin brittien bailukeskeisyyttä tiukempi.
Offline
no mut hei happy mondays
Offline
Kozelek wrote:ehkä olivat ihan totuuden liepeillä tuossa Madchester -ilmiö jutussa, mutta britit veivät tuon sitten kyllä askeleen pari pidemmälle (niin biiseissä ja etenkin asenteessa).
Avaatko hieman tuota? Näin suorilta käsiltä tuntuisi päinvastoin, että tuollaiset Big Decisionin kaltaiset tappotarttuvat sävelmät ylittävät hyvinkin Madchesterin laiskanpulskean menon - ja että etenkin asenne oli poliittisuudessaan hyvinkin brittien bailukeskeisyyttä tiukempi.
Joo sorry, ajattelinkin jälkikäteen, että saattoi jäädä vähän "kuolleeseen kulmaan".
Musiikillisesti TPE oli yllättävänkin taidokas, nyt kun kuuntelee biisejä jälikäteen, mutta britithän toivat madchester-skenessä tällaisen ällötarttuvat rallatukset + sixties -vaikutteet yhdistettynä tanssikomppeihin(tyyliin just Happy Mondays, EMF, Blur). Ja se tuntui toimivan, kun siihen aikaan oli paremmasta pulaa. Stone Roses teki tämän hieman tyylikkäämmin yhdistäen Byrds ja psykedelia -estetiikan brittilookiin.
Asenteella tarkoitin lähinnä mediaa kosiskelevaa huumehouruista klubiskeneä, mikä tuntui vetoavan nuorisoon silloin(kin). Sen ajan brittimusalehtien pääuutiset olivat aina jotain Shaun Ryder/Bez, Charlatansin sekoiluja. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt tuoda tuo media-aspekti paremmin mukaan. Sinänsä ihan mielenkiintoista, että näin retrospektiivisesti ajatellen juuri 90-luvun laku merkitsi jonkinlaista taitekohtaa musiikkimediassa. Tällöin ulkomusiikilliset seikat ottivat lopullisen niskalenkin ihan arvostetuissakin julkaisuissa. Vai menenkö taas metsään. Voipi olla.
Mutta varmaan That Petrol Emotion olisi ollut pykälää arvostetumpi/menestyneempi, jos olisivat ilmestyneet 90-luvun alun briteissä 80-luvun lopun P-Irlantiin verrattuna. Toivotaan, että tämä sepustus vähän avasi ajatuksenjuoksuani
Eli jos halutaan Forumin geneerisin musanörtti nimetä niin tässä on yksi vahva ehdokas.
Offline
^ Ach juu, valkenee. Toki on asenteita ja sit taas asenteita. Itse asiassa noissa uudemmissa haastatteluissa TPE:nkin pehmentyneet perheenisät näyttivät tuumineen, että olisi ehkä ollutkin viisaampaa vähentää sitä saarnausta nuorena. Mutta kuulemma minkäs sille voi, kun haastattelut pidettiin pubeissa, ja vastaan tuli laiskoja musajournalisteja joilla ei ollut pienintäkään käsitystä siitä mitä Pohjois-Irlannissa oikeasti tapahtui... Käämit kuulemma paloi vähemmästäkin.
Offline
Pages: 1