You are not logged in.
Topic on taas ajankohtainen, sillä ässä on jälleen saanut koneensa kuntoon. Missä pelaa lista?!??!
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
Teen sit tässä lähipäivinä, jos ei kauheesti vituta.
Offline
Teen sit tässä lähipäivinä, jos ei kauheesti vituta.
Odotamme innolla.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Mitään tuskin jäi puuttumaan tältä päivältä.
1960-luku
01. Kinks - Something Else by the Kinks
02. Beatles - White Album
03. Otis Redding - Dock of the Bay
04. Small Faces - Small Faces
05. Symarip - Skinhead Moonstomp
06. Etta James - At Last
07. Bob Dylan - Highway 61 Revisited
08. Country Joe & the Fish - Electric Music for the Mind and Body
09. Desmond Dekker - Israelites
10. Sorrows - Take a Heart
1970-luku
01. Jam - All Mod Cons
02. Clash - Clash
03. Marvin Gaye - What's Going On
04. Madness - One Step Beyond
05. Sham 69 - That's Life
06. Curtis Mayfield - Roots
07. Al Green - Call Me
08. Kraftwerk - Man-Machine
09. Gil Scott-Heron - Pieces of a Man
10. Sex Pistols - Never Mind the Bollocks
1980-luku
01. Stone Roses - Stone Roses
02. U2 - War
03. Dexys Midnight Runnes - Searching for the Young Soul Rebels
04. Billy Bragg - Talking With the Taxman About Poetry
05. Smiths - Meat Is Murder
06. Propaganda - a Secret Wish
07. Madness - Rise & Fall
08. Sound - Heads & Hearts
09. Simple Minds - New Gold Dream
10. Tom Waits - Franks Wild Years
1990-luku
01. U2 - Achtung Baby
02. Happy Mondays - Pills 'n' Thrills and Bellyaches
03. Pulp - Different Glass
04. Elliott Smith - XO
05. Paul Weller - Wild Wood
06. 16 Horsepower - Sacloth 'n' Ashes
07. Bob Dylan - Time Out of Mind
08. Oasis - Masterplan
09. Magnetic Fields - 69 Love Songs
10. Bonnie Prince Billy - I See a Darkness
2000-luku
01. Einstürzende Neubauten - Silence Is Sexy
02. Tom Waits - Alice
03. Iron & Wine - Sea & Rhythm
04. Paul Weller - As Is Now
05. Doves - Some Cities
06. Songs: Ohia - Ghost Tropic
07. Peter Gabriel - Up
08. Antony & Johnsons - Antony & Johnsons
09. Ian Brown - Solarized
10. 16 Horsepower - Secret South
laddism begins at home
Offline
TÄNÄÄN SE ALKAA!
Foorumin suosikkikasvo yllättää faninsa
Kaikkien tuntema ja pitämä Acedia on viimein päättänyt vapauttaa fanijoukkonsa piinaavasta odotuksen tuskasta ja julkaista oman näkemyksensä vuosikymmenten parhaimmista tuotoksista albumien muodossa. Haluan tietysti tarjota teille vain parasta, joten sen sijaan että tyytyisin tylsästi listaamaan levyt järjestykseen ilman syvempää analyysiä päätin kokeilla monipuolisempaa ja ennen kaikkea mielenkiintoisempaa tapaa.
Tämä vie tietysti aikaa, joten julkaisen yhden vuosikymmenen/pvä, joten saatte kosolti jännitettävää tylsään arkeenne. Tänään on luvassa monien teidän syntisten unohtama 50-luku, jolloin toki tehtiin tylsää jazz-musiikkia, joita en kehdannut listalleni laittaa. Listani koostuu vain yhdestä artistista, koska tähän mieheen kuitenkin henkilöityy koko (50-luvun) musiikki niin vahvasti, joten koko lista on pelkkää Sinatraa. Pari levyä tältä ajalta on vielä kuulematta, mutta haluan silti jo nyt jakaa oman innostukseni teidän kanssanne, koska Te olette sen tosiaan ansainneet! Tutustukaa rohkeasti miehen tuotantoon ja pitäkää mieli avoimena. Se olkoon tämän päivän neuvoni teille ihanille ihmisille.
Huomenna palataan asiaan 60-luvun muodossa, joten nautinnollisia hetkiä Acedian listoja lukiessa!
p.s. erityiskiitos DBGenelle jota ilman tätä lista-projektia ei olisi kai koskaan saatu aikaiseksi. Musiikkimaku hänellä on kenties vielä hakusessa, mutta syrän on oikeassa paikassa.
1950-luku
1.
Frank Sinatra -Songs For Swingin' Lovers
Svengaa ku hirvi! Sopii kaikenlaiseen mielentilaan ja taustamusiiksi kuin intensiiviseen kuunteluunkin. Kun levyn laittaa soimaan niin se tulee yleensä kuunneltua loppuun asti ihan itsestään. Sinatran laulu on elinvoimaista ja tapa jolla hän puhaltaa kappaleisiin elämän iloisen tuulahduksen on hämmästyttävä. Paras populaarimusiikin laulaja ikinä!
Oma suosikkibiisi = It Happened In Monterey
2.
Frank Sinatra - In The Wee Small Hours
Sinatran syränsäryistä kertova levy sopii parhaiten nimensäkin mukaisesti aamuyön pieniin ja apeisiin tunnelmiin. Jos polttaisin tupakkaa, niin menisin aamuyöntunteina nojailemaan lyhtypylvääseen hieno puku päällä, kuten Frank tekee kansikuvassa ja kuuntelisin tätä kannettava cd-soittimestani. Ensimmäinen teemalevy ikinä?
Oma suosikkibiisi = In The Wee Small Hours
3.
Frank Sinatra - Songs For Young Lovers/Swing Easy!
Swingin' Loversin pikkuveli ja samantyylistä svengaavaa musaa on luvassa. Cd-muodossa on saatavilla myös Swing Easy!-levy samassa paketissa. Melkeinpä samat sanat tähän kuin Swingin' Lovers:lle. Ei ehkä yhtä aikuismainen kuin edellä mainittu, mutta hellyyttävällä tavalla viaton ja iloinen albumikokonaisuus.
Omas suosikkibiisi = Jeepers Creepers
4.
Frank Sinatra - Only The Lonely
Frankin syränsurutrilogian toinen osa (eka ITWSH), josta välittyy surumielinen tunne ja kaipuu, joka huipentuu One For My Baby (And One More For The Road)-kappaleeseen, jolloin on hyvä huuhtoa viimeiset tuopit kurkusta alas ja tallustaa kotiin tyhjään sänkyyn. Huom! Kansi on Sinatran käsialaa.
Oma suosikkibiisi = One For My Baby (And One More For The Road)
5.
Frank Sinatra - Where Are You
Syränsurutrilogian vika osa, jossa kuulijan korvaa hyväilet vahvat jousisovitukset ja melankolinen alavire koko levyn ajan. Frankin tulkitsemina näistä kasvaa jotain aidosti lohduttavaa ja elämää suurempaa, joka saavuttaa syrämen perimmäisenkin nurkan. Mestarillista tulkintaa!
Oma suosikkibiisi = Maybe You'll Be There
...jatkuu huomenna, samalla foorumilla, samassa topikissa!
Offline
Acedia
ei muuta kuin voidetta rakoon ja ruuvi kiinni!
Offline
Mihinkäs se Nice 'n' Easy katosi?
This must be what jail / I will scratch
Offline
Acedia
![]()
Täydellisen smaa. Syrämessä nousi lämpötila heti pari astetta plussan puolelle tuon postauksen takia.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
HUOM! DBGenelle tiedoksi, että kyseinen levy olikin tehty vuonna 1960, joten sitä ei voinut tuolle listalle laittaa. Pahoittelen tapahtuneesta aiheutunutta mahdollista mielipahaa ja pyrin olemaan jatkossa tarkkaavaisempi levyjen ilmestymisajankohdissa.
YLLÄTTÄÄKÖ 60-LUVUN LISTAUS?
"Variaatioita on luvassa", lupaa listan laatija
Nyt on siis vuorossa 60-luvun parhaimmat albumit. Pitääkseni yllä suurempaa jännitystä julkaisen levyt 10 - 6 nyt ja 5 - 1 illemmalla. Analyysien aika on myöhemmin, ettei tulisi mitään spoilauksia. Ilman tämän pidempiä puheita mennään listan kimppuun. Toivotan antoisia lukuhetkiä.
10.
Nick Drake - Five Leaves Left
Nick Draken surumielinen debyytti valtasi oman syrämeni joskus alkukesästä 2003. Yleensä tällainen akustinen musiikki ei ole ilahduttanut korviani, joten tämä albumin paikkaa listallani voidaan pitää pienenä yllätyksenä. Haikea ja oudolla tavalla pelottava kuuntelukokemus, jolta löytyy useampikin ns. "hautajaiskappale" tuo mieleeni aina kuunnellessa tuon kyseisen kesän 2003 ja sen tuntemukset.
Oma suosikkibiisi = Day Is Done
9.
Ennio Morricone - C'era una volta il West
Aikoinaan jopa parhaana pitämäni elokuvan soundtrack, joka on lienee omassa genressään paras (kyllä, parempi kuin Blade Runner). Jokaiselle päähenkilölle on oma teemalaulu, tunnelma on hyvinkin mahtipontinen ja majesteettinen. Elokuvan kanssa lähellä täydellistä ja albumina lähellä samaa. Oman lajinsa mestariteos Ennio Morriconelta.
Oma suosikkibiisi = Man With a Harmonica
8.
Dusty Springfield - Dusty In Memphis
Uusin löytöni 60-luvulta hurmasi minut viettelevällä olemuksellaan ja henkeäsalpaavan kauniilla äänellään. Varsinkin The Windmills of Your Mind-kappaleessaan Springfield päästää valloilleen koko äänialansa ja saa kylmät väreet kulkemaan pitkin kuuntelijan selkäpiitä. Herkät rakkauslaulut ja rikkaat sovitukset ottavat huomaansa ja valloittavat kylmimmänkin sydämen. Ehkä kyseessä on sittenkin paras naislaulaja ikinä?
Oma suosikkibiisi = The Windmills of Your Mind
7.
Scott Walker - Scott 4
Naispuolinen Dusty Springfield(?), joka on vieläkin suurielkeisempi ja tarjoaa tällä parhaalla albumillaan melkoisen näytteen laulajan taidoistaan. Hienostunutta barokkipoppia(kos) tämä nyt sitten oli? En lähde nyt tähän genreviidakkoon seikkailemaan, vaan totean Scottin nerouden puhjenneen kukkaan juuri tällä albumilla. Tämän jälkeen on tullutkin sitten itsetarkoituksellisen outoa ja vaikeasti sisäistettävää materiaalia, mutta tämä albumi on säilynyt tuoreena tähän päivään asti.
Oma suosikkibiisi = Seventh Seal
6.
The Velvet Underground - The Velvet Underground & Nico
Tarjosi aikoinaan nuorelle pojalle melkoista ihmetystä primaaleilla soundeillaan ja kaikinpuolin rosoisella tuotannollaan. Kaiken huippu oli Venus In Furs:in kirskuva viulu, jonka jälkeen ensimmäinen ajatus oli: "saako noinkin tehdä levyllä?". Päästi kuitenkin yllättävän helposti sisäänsä ja antoi uuden näkökulman kaikkien alternativebändien tarkasteluun. Olihan tällä muutama nätti "rakkaus"laulukin... Nicon ääni = kuoleman ääni.
Oma suosikkibiisi = Venus in Furs
Tässä oli ensimmäinen osa, toinen tulee sitten kun te nassukat olette ehtineet hetkisen verran sulatella kaikkea lukemaanne. Toivottavasti olette viihtyneet juttuni parissa, koska sitä on ollut ainakin täällä mukava kirjoitella. Palataan illalla uudestaan asiaan!
Offline
Pitääkseni yllä suurempaa jännitystä julkaisen levyt 10 - 6 nyt ja 5 - 1 illemmalla.
Aika keinotekoinen ja läpinäkyvä keino spämmimäärän kasvattamiseksi.
Offline
Etenkin naispuoliselle Dusty Springfieldille vilpitön
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
...joo ja eiku acedian listaa kohti
5.
The Beach Boys - Pet Sounds
Onhan tämä ehkä maailman viattomin levyllinen lauluja, joissa Brian Wilsonin nerous pääse pilkahtamaan esille. Luin jostain että muut jäsenet olivat lomailemassa ja kun kuulivat mitä Brian oli saanut aikaan, niin he eivät tykänneet ollenkaan. Tämä on minulle se ehdoton BB-albumi, joka tasapainoilee onnistuneesti teinirakkauden ja alakuloisuuden välimaastoissa päättyen majesteettiseen Caroline No-kappaleeseen.
Oma suosikkibiisi = I Just Wasn't Made for These Times
4.
The Beatles - White Album
Maailman paras tupla-albumi. Vaikuttaa enemmän jokaisen jäsenen soolomateriaalilta, joka on kasattu The Beatles-nimikkeen alle, mutta silti hyvin yhtenäinen kokonaisuus. McCartney päästä rokimman puolensa irti Helter Skelterillä, Lennon rauhallisemman puolensa Julia:lla, Harrison vetää Claptonin avustamana While My Guitar Gently Weeps:iä ja Ringokin sai Don't Pass Me By:n mukaan. Musiikillinen runsauden sarvi todistaa maailman parhaimman bändin luomisvoiman, jota muut voivat vain kadehtia ja hämmästellen kuunnella. Tällä albumilla on niin tasokasta materiaalia, jota harva bändi saa aikaiseksi edes koko uransa aikana.
Oma suosikkibiisi = Martha My Dear
3.
Love - Forever Changes
Sgt. Pepperin ohella paras kuvaus 60-luvun lopun huumehöyryisistä hippiajoista, jotka Arthur Lee omien kokemustensa avustamana onnistuneesti vangitsi tälle levylle. Vallankumoukselliset jousisovitukset ovat oleellinen osa sitä ilmapiiriä, jonka Lee bänditovereineen onnistuivat taltioimaan kuvaillessaan heroinistin päänsisäistä maailmaa. Kappaleet leijuvat unenomaisina höystettynä oivaltavilla sanoituksilla ja tarjoavat yllätyksiä kun sitä vähiten odottaa (esim. Maybe the People Would Be the Times... ylipitkä yhden äänen saksofonisoolo). Forever Changes on päivä heroinistin elämässä.
2.
The Beatles - Abbey Road
Kun White Album on paras tupla-albumi niin Abbey Road on unohtumaton joutsenlaulu bändiltä, jonka jäsenet hetkeksi sopivat riitansa, palasivat studioon "kerran vielä, pojat"-periaatteella ja tekivät jälleen uuden mestariteoksen maailman ihasteltavaksi. Yllättäen Harrison nousee Lennon-McCartneyn varjoista esiin ja vastaa albumin hienoimmasta biisistä, Something (tai Here Comes The Sun). Lopun potpuri on aina yhtä mahtavan kuuloista ja McCartney osoittaa oppineensa jotain Lennonin ja Harrisonin filosofiasta päättämällä albumin: "And in the end the love you take/Is equal to the love you make"-sanoihin. Samalla loppui myös bändin yhteinen taival. Onneksi hänen majesteetillaan ei ollut paljoa sanottavaa ja kaikki loppui tähän, mutta samalla kuolematon legenda syntyi.
Oma suosikkibiisi = Something + koko loppupuoli
1.
The Beatles - Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band
Kyllä, hyvät ihmiset! Viimeisten 4 kk aikana tämä levy on ohittanut Abbey Roadin ja samalla muodostunut kenties "maailman parhaaksi albumiksi". Tämä taitaa olla kenties eniten kuuntelemani albumi ja aina täältä löytää jotain hieno uudella kuuntelukerralla: Lennonin LSD-trippi Lucyn kanssa (pojan piirrustus, my ass!), McCartneyn leikittelvä melodiantaju When I'm Sixty-Four:lla, Harrisonin intialaista elämänkatsomusta Within' You Without You:sta (josta löytyy oikeasti sanomaa, vaikka myönnän sen löytämisen vieneen minulta kauan) ja Ringo on nyt vaan Ringo. Täydellinen kuvaus 60-luvusta ja rock'n'roll-musiikin merkkipaalu, jonka pohjalta muut artistit alkoivat työstää omia juttujaan. Vallankumouksellista ja ajatonta =
Siinä oli siis 60-luku, ja vaikka monia suosikkeja jäikin pois (esim The Zombiesin Odessey & Oracle + Beatlesilta kolmisen albumia, mutta pitihän listalla olla muitakin artisteja/bändejä). Kannattaa huomioida Rollareiden poissaolo tältä listalta; he ovat bändi jota en ole koskaan tajunnut. Yhdestäkään albumista en voi sanoa pitäväni ja yhtäkään biisiä ei tule nyt mieleen, josta voisin väittää tykkääväni. The kinksin poissaolo on myös huomioitavaa, mutta itse pidän heitä enemmän sinkkubändinä (tai ainakin kuuntelen mieluummin heiltä yksittäisiä biisejä kuin albumikokonaisuuksia).
Yritin kuitenkin tehdä listastani mahdollisimman monipuolisen, jotta mahdollisimman monia pääsisi mukaan, ja mielestäni onnistuin hyvin. Toivottavasti myös Sinä, hyvä lukija, olet kokenut joitain yllätyksen ja kenties jopa samaistumisen tuntemuksia tätä minun listaa lukiessani. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta kenenkään ei ole syytä pahoittaa mieltään jos omaa suosikkia ei listalta löydy/sijoitus ei miellytä.
Palataan huomenna asiaan 70-luvun merkeissä ja sitä odotellessa voisitte kaivaa levyhyllystänne jonkun listaamistani levyistä, jota ette ole kuunnelleet pitkiin aikoihin ja viettää laatuaikaa hyvän musiikin parissa seuraavaa listausta odotellessa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Offline
Sgt. Pippuri vittuseen ja Magical Mystery Tour listalle. :twisted:
"A repo man's always intense"
Offline
Magical Mystery Tour oli yksi niistä albumeista, jotka joutuivat valitettvasti tippumaan listalta, vaika epäilemättä se sinne olisi kuulunutkin.
70-LUVUN HUUMAA!
Nähdäänkö sankarimme tekemässä "travoltat" tanssilattialla?
Nyt päästään kenties omaan suosikki vuosikymmeneeni - ainakin sen perusteella että tälle ajanjaksolle oli vaikeaa niputtaa pelkästään kymmentä albumia. Useita hyviä albumeja jouduttiin jättämään pois, mutta jokainen kymmenen listalla oleva albumi on siellä paikkansa ansainnut. Tästä voidaan päätellä, että 70-luku taitaa yleisesti ottaen laadultaan ja määrältään se kaikkien aikojen paras vuosikymmenen, eikös vain? Samanlaista yllätyksellisyyttä on odotettavissa myös tällä listalla (tai ainakin yritin parhaani), joten suoraan asiaan. Totuttuun tapaan ensin aamupäivällä sijat 10-6 ja illalla loput kärkisijat.
10.
Todd Rundgren - A Wizard, A True Star
Studiovelho Todd on jostain syystä jäänyt foorumilaisten keskuudessa pahasti paitsioon - ja ihan suotta. Äijää voitaisiin kuvailla vaikka käyhän miehen Bowieksi (ei negatiivisessa mielessä), mutta vielä kokeilevammaksi. Täältä löytyy hänen neroutensa huipentuma kaikessa sekopäisyydessään. Taiderokkia parhaasta päästä.
Oma suosikkibiisi = International Feel
9.
Gary Numan - The Pleasure Principle
New wave-aallon tärkeimpiä albumeja ja samalla Numanin paras sooloalbumi, jolta löytyy yksi 80-luvun biisihelmistä, Cars. Syntikat soivat synkeän kauniisti, Numanin kylmä ja etäinen ääni kuljettaa biisejä vastustamattomasti eteenpäin. Tyylikästä jälkeä, jonka vaikutuksen ovat myöntäneet mm. Trent Reznor ja Marilyn Manson.
Oma suosikkibiisi = Cars tai M.E.
8.
Lou Reed - Transformer
Nosti Reedin soolouran aikoinaan uuteen nousuun VU:n lopettamisen jälkeen. Bowien tuotannon vaikutus on kuultavissa selkeästi ja hänen luottokitaristinsa Mick Ronsonkin on mukana. Hyvin 70-lukulainen albumi, joka on helpommin kuunneltava kuin myöhempi Berlin, mutta taatusti yhtä palkitseva. On kestänyt kulutusta vuosien saatossa, eikä loppua ole näkyvissä.
Oma suosikkibiisi = Perfect Day
7.
David Bowie - Hunky Dory
Bowien akustiselle pohjalle suurimmaksi osaksi rakentuva ensimmäinen ns. mestariteos, jossa upeat sävellykset ja sanoitukset yhdistyvät ajattomiksi rockmusiikin helmiksi. Häkellyttävän kaunis Life On Mars on kappale, josta kuka tahansa musiikintekijä voisi olla suuresti ylpeä. Kaikesta huolimatta Hunky Dory oli kuitenkin "vain" alkua jollekin suuremmalle. Käsittämättömän upea albumi silti.
Oma suosikkibiisi = Life On Mars
6.
Can - Ege Bamyasi
Bändin kenties "helpoin" levytys, mutta kestää silti enemmän kulutusta ja ihmettelemistä kuin uskoisikaan. Löytyy lyhyitä pop-biisejä, pitkiä, Can:lle tyypillisiä, jamitteluja ja jopa hieman elektronista musiikkia. Future Days voi olla yhtenäisempi kokonaisuus ja Tago Mago palkitsevampi, mutta Ege Bamyasin viehättävyys on juuri siinä, että se kokoaa Canin kaikkien albumien parhaat hetket yhdelle levylle.
Oma suosikkibiisi = Vitamin C
...to be continued
Offline
...ja jatkuu
5.
David Bowie - Low
Berliini-trilogian eka ja paras osa, jossa yhdistyy elektronissävytteiset rock-biisit ja kokeellisempi ambient Brian Enon tuottamana. Sound & Vision kuuluu taas siihen "nerokkaat biisit"-sarjaan, joita Bowiella on tosiaan muutama kasassa. Tämän jälkeen tuli sitten valtava jäljittelijöiden/vaikutteiden ottajien armeija, mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen.
Oma suosikkibiisi = Sound & Vision
4.
Kraftwerk - The Man Machine
Elektromusiikin pioneerien tunnetuin ja paras albumi, jolla miehet ja koneet olivat hetken aikaa yhtä. Hyvin minimaalista, mutta samalla nerokkainta elektronista musiikkia, joka kuulostaa nostalgisen hellyyttävältä, mutta ajan hammas ei ole tehoja syönyt. Kukapa meistä ei tykkäisi The Modelista?
Oma suosikkibiisi = The Model
3.
Television - Marquee Moon
Yksi harvoista vahvasti perinteiselle kitarapohjalle perustuva albumi, josta voin sanoa aidosti pitäväni. Tästä kuuluu suuri kiitos Tom Verlainelle, joka saa toisen kitaristin, Richar Lloydin, kanssa loihdittua toinen toistaan hienompia riffejä. Kaikki huipentuu levyn viimeisen raidan, Torn Curtainin, loppupuolella kuultavaan "itkevään" kitaraan. Historian parhaimpia debyyttejä.
2.
Joy Division - Unknown Pleasures
Klaustrofobisen, itseään toistavan hypnoottisen rockin kulmakivi, jonka kruunaa Ian Curtisin synkät lyriikat ja "laulu". Täydellinen osoitus myös siitä, että lähes soittotaidottomat kaverukset pystyvät tekemään rock-historian kirjoihin jäävää musiikkia. Joy Divisionin maailmassa ei ollut sijaa toivokkuudelle, mutta tästä huolimatta (tai juuri sen takia) se pystyy pelastamaan päivän.
1.
David Bowie - The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars
Harvasta levystä voi sanoa sen olevan täydellinen, mutta Bowien vuoden 1972 Ziggy Stardust kuuluu tähän harvojen ja valittujen sarjaan. Sävellyskynä on ollut tehokkaassa käytössä ja koko levy pursuaa ikimuistoisia glamrock-ralleja. Jotain miehen luomiskyvyistä kertoo se, että albumin ainoa kenties "heikko" raita, It Ain't Easy, oli ainoa jonka tekemiseen hän ei ottanut osaa. Five Yearsin apokalyptinen tunnelma johdattaa lopuksi asiaankuuluvaan rock'n'n roll-itsemurhaan, jonka myötä loppui kirkkain aikakausi Bowien uralla. Ziggyllä hän kuitenkin onnistui tavoittamaan täydellisyyden, joka säilyy ajattoman tuoreena vuodesta toiseen.
Oma suosikkibiisi = Soul Love
-------------------------------------------------------------------------------------
Tähän loppui 70-luvun listaus, ja kuten jo alussa sanoin, monia albumeja (turstonin hehkuttama Pink Flag, DBGenen vaatima Berlin jne.) jäivät tiukan kilpailun jalkoihin ja eivät selvinneet listalle. Tälle vuosikymmenelle tunkua oli kuitenkin eniten, joten pakostakin kaikkea haluamaansa ei voi saada mukaan ja se onkin yksi syy miksi en jaksa kovin usein näitä listoja väsätä.
Yllä olevaan listaukseen olen kuta kuinkin tyytyväinen; ainakin sijat 1-5 olivat loppujen lopuksi helppo päättää, mutta loppupäässä oli vaikeuksia saada "viittä toiseksi parasta" albumia mukaan. Näillä valinnoilla nyt pelataan ja seison täysin sanojeni takana. Lopuksi haluaisin sanoa Sinulle, innokas fanini, mikäli et ole jostain syystä täysin tyytyväinen listaukseeni, niin annanpa Sinulle oivan neuvon: töhnät pois korvista, laita jokin listalla närää aiheuttava levy soittimeen ja mietipäs miksi Ace-setä mahtaa tykätä siitä niin kovasti.
Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet.
Tsau!
Offline
Ässääää
eri
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
KASARIHEVIN VAI SYNTIKKAPOPIN JUHLAA?
Monen foorumistin häpeilemä vuosikymmen paljastuu kaikessa kauneudessaan
Nyt päästään sitten kenties viimeiseen vuosikymmeneen jolloin tehtiin merkittävästi paljon hyvää musiikkia. Suurin osa foorumilaisista on kasvanut tämän ajanjakson hevin ja syntikkapopin rinnalla (vaikka nyt suurin osa haluaa kieltää/unohtaa nuo häpeälliset aikansa), joten kyseinen aikakausi lienee omalla nostalgisella tavalla rakkain meille kaikille. Älkää levitelkö keskareita/nauruhymiöitä tämän aikakauden bändeille, koska samalla nauratte myös itsellenne.
Aivan kuten 70-luvun kohdalla, myös 80-luku "kärsi" runsaudenpulasta, joka jälleen pakotti tiputtamaan monia potentiaalisia ehdokkaita ulos listalta. Sain kuitenkin aikaan melko kattavan listan siitä, mitkä albumit olivat todellakin lajinsa valioyksilöitä ja epäilemättä tärkeitä musiikin kehityksen kannalta. Toivottavasti, Te hyvät lukijani, olette kanssani samaa mieltä tai ainakin yritätte olla avarakatseisia. Systeemi on vanha tuttu, joten jännitettävä ei kerralla pääse loppuman. Tästä se alkaa!
10.
The Cure - The Head on the Door
En voi tunnustautua The Curen suureksi faniksi (Boys's Don't Cryn hapuileva kokemattomuus, Pornographyn yksipuolisuus, Disintegrationilla liikaa täyteraitoja jne.), mutta tämä albumi esittelee melodisen, ei niin kuolemanvakavan The Curen, josta ei voi olla pitämättä. Robert Smithin äänikään ei ärsytä ja biisit ovat mukavan popahtavia ja tarttuvia. The Curen paras levytys, jonka ei soisi jäävän heidän heikompien tekeleidensä varjoon.
Oma suosikkibiisi = In Between Days
9.
The Sound - From The Lions Mouth
80-luvun alun pots punk/new wave-aallon yksi suurista unohdetuista, jotka eivät päässeet pinnalle potentiaalistaan huolimatta. Adrian Borlandin johtama bändi edustaa kuitenkin genrensä parhaimmistoa yhdessä Joy Divisionin, The Comsat Angelsin, Echo & The Bunnymenin jne. kanssa. Raa'at ja rosoiset soundit yhdistettynä Borlandin pettämättömiin sävellyksiin/lyriikoihin tekevät tästä merkittävä albumin, joka ei häpeä itseään muiden suurten joukossa.
8.
John Foxx - Metamatic
Ultravoxin jättäneen Foxxin debyytti, joka ilmestyi Numanin The Pleasure Principlen jälkeen, kuulostavat yllättävän samanlaisilta. Foxxin tyyli on pelkistetympi ja enemmän Kraftwerkin tuotoksien suuntaan kumartava, mutta vähintään yhtä tärkeä kuin Numanin samaiset levytykset. Metamatic antoi suuntaa 80-luvun syntikkapopille ja näytti Foxxin tulevan mainiosti toimeen omillaankin.
Oma suosikkibiisi = Underpass
7.
Gang of Four - Solid Gold
Jää aina syyttä debyyttinsä, Entertainment!:in, varjoon, vaikka toimii albumikokonaisuutena paremmin. Kappaleet ovat monipuolisia, bassovetoisia, Andy Gillin raastavan tarttuvilla kitarariffeillä varustettuja funk-sukuista rock-musiikkia, josta mm. RHCP tulevaisuudessa imisi paljon vaikutteita. (kuunnelkaa What We All Want:in alun kitarariffin samankaltaisuus RHCP:n Around The Worldin kanssa). Bändin paras saavutus ja vaikutusvallaltaan yhtä suuri kuin heidän debyyttinsä.
Oma suosikkibiisi = What We All Want
6.
Pixies - Doolittle
Lähtölaukaus 90-luvun MTV-sukupolven alternative-musiikille. Edellisen albumin karkeus ja brutaalisuus oli jäänyt taka-alalle ja biisit olivat hiukan hiotumpia, mutta silti hulluudessaan tyypillistä Pixies-musiikkia kruununaan Franck Blackin/Black Francisin sekopäiset lyriikat ja laulu. Moni bändi olisi jäänyt perustamatta ilman tätä levyä - tai ainakaan ne eivät kuulostaisi samalta.
Oma suosikkibiisi = Gouge Away
...stay tuned for more
Offline
Ässälle iso puek. Kylhän se on helppo listoja läväyttää kuten muut on tehneet, mutta todelliset proot laittaa myös jotain luettavaa.
Ulviksen jälkeen palstan toinen asiakirjoittaja?
Offline
Ässälle iso puek. Kylhän se on helppo listoja läväyttää kuten muut on tehneet, mutta todelliset proot laittaa myös jotain luettavaa.
Joo, ihan mielenkiintoista luettavaa tosiaan. Ja yllättävä hyviä listoja ässällä kaiken lisäksi!
Offline
[quote:77ab4756b1="shanks"]Ässälle iso puek. Kylhän se on helppo listoja läväyttää kuten muut on tehneet, mutta todelliset proot laittaa myös jotain luettavaa.[/quote:77ab4756b1]
Joo, ihan mielenkiintoista luettavaa tosiaan. Ja yllättävä hyviä listoja ässällä kaiken lisäksi!
eri
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:5019be3b57="shanks"]Ässälle iso puek. Kylhän se on helppo listoja läväyttää kuten muut on tehneet, mutta todelliset proot laittaa myös jotain luettavaa.[/quote:5019be3b57]
Joo, ihan mielenkiintoista luettavaa tosiaan. Ja yllättävä hyviä listoja ässällä kaiken lisäksi!
Melkeinpä "smaa".
"A repo man's always intense"
Offline
[quote:58344b79a6="stratum"][quote:58344b79a6="shanks"]Ässälle iso puek. Kylhän se on helppo listoja läväyttää kuten muut on tehneet, mutta todelliset proot laittaa myös jotain luettavaa.[/quote:58344b79a6]
Joo, ihan mielenkiintoista luettavaa tosiaan. Ja yllättävä hyviä listoja ässällä kaiken lisäksi![/quote:58344b79a6]
eri
mix?
Offline
kirjottasit kolja sinäkin joskus jotain asiaa ton uskomattoman paskan ja provoilun sijasta?
Offline
kirjottasit kolja sinäkin joskus jotain asiaa ton uskomattoman paskan ja provoilun sijasta?
Tuo ei ole provo. Ja mihin paskaan mahdat viitata? En voi miellyttää sinua, ellen tiedä mistä pidät ja mistä et...
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Vapaalla nää spämmit..
edit: sanotaanko nyt sen verran, että noi quote-pelleilyt ja eri-viestit lähinnä tulee mieleen, mutta kaippa niihin muutkin kuin koljkka ovat syyllistyneet. en tiä, välillä vituttaa kun paikka täynnä spämmiä ja välillä taas ite vastaa joka ketjuun sama eri viestillä.
mut kai se on tän paikan tarkotus.
Offline
[quote:c6cc99c9d3="shanks"]Vapaalla nää spämmit..
edit: sanotaanko nyt sen verran, että noi quote-pelleilyt ja eri-viestit lähinnä tulee mieleen, mutta kaippa niihin muutkin kuin koljkka ovat syyllistyneet. en tiä, välillä vituttaa kun paikka täynnä spämmiä ja välillä taas ite vastaa joka ketjuun sama eri viestillä.
mut kai se on tän paikan tarkotus.[/quote:c6cc99c9d3]
Täysin sama.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Online
mutta kaippa niihin muutkin kuin koljkka ovat syyllistyneet.
No olisko noin...
Ei mutta annetaan Acedialle vaikka palkinto! Vuoden spämmäämisen ja provoilun jälkeen hän paljastaa osaavansa muodostaa kappaleita. Tapu-*****-tapu.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:394945705c="shanks"]mutta kaippa niihin muutkin kuin koljkka ovat syyllistyneet.[/quote:394945705c]
No olisko noin...
Ei mutta annetaan Acedialle vaikka palkinto! Vuoden spämmäämisen ja provoilun jälkeen hän paljastaa osaavansa muodostaa kappaleita. Tapu-*****-tapu.
Uhh... kolja osoittaa tasonsa.
Offline
[quote:fe9a99f269="ex-kolja"][quote:fe9a99f269="shanks"]mutta kaippa niihin muutkin kuin koljkka ovat syyllistyneet.[/quote:fe9a99f269]
No olisko noin...
Ei mutta annetaan Acedialle vaikka palkinto! Vuoden spämmäämisen ja provoilun jälkeen hän paljastaa osaavansa muodostaa kappaleita. Tapu-*****-tapu.[/quote:fe9a99f269]
Uhh... kolja osoittaa tasonsa.
Täh?!
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline